"Elävän" ja "kuolleen" uskon ero merkitsi myös sekä soteriologista että sosiologista erottelua herätyksen kokeneiden uskovien ryhmän ja vain kastettujen paikallisen luterilaisen seurakunnan jäsenten kesken. Laestadiusen ecclesiola in ecclesia -ajattelu ei kuitenkaan sisältänyt sitä eksklusivismia, jota alkoi esiintyä myöhemmän lestadiolaisuuden eräissä osaryhmissä suuren hajaannuksen jälkeen 1900-luvulla. Laestadiukselle oli ratkaiseva kriteeri juuri uskon kokemus.
Hän saattoi katsoa, että baptistien keskuudessa oli enemmän "eläviä" kristittyjä kuin Ruotsin evankelis-luterilaisessa valtiokirkossa. Tammikuun lopussa 1844 Sorselessa pitämässään tarkastussaarnassa hän ruoti voimakkain sanakääntein lukijaliikkeen eri ryhmien keskinäistä kiistelyä ja torjui voimakkaasti hengellisestä puoluemielestä nousseen "karsinoinnin". Laestadius arvosti ja puolusti metodistipastori George Scottin toimintaa Ruotsissa. Hän piti Evankelisen Allianssin työtä positiivisena, ja suntautui ylipäänsä myötämielisesti anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Laestadiuksen kirjeenvaihto Göteborgin tuomiorovastin ja raittiustaistelija Peter Wieselgrenin kanssa heijastelee varsin "veljellistä" yhteyttä.
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000223.html
Hän saattoi katsoa, että baptistien keskuudessa oli enemmän "eläviä" kristittyjä kuin Ruotsin evankelis-luterilaisessa valtiokirkossa. Tammikuun lopussa 1844 Sorselessa pitämässään tarkastussaarnassa hän ruoti voimakkain sanakääntein lukijaliikkeen eri ryhmien keskinäistä kiistelyä ja torjui voimakkaasti hengellisestä puoluemielestä nousseen "karsinoinnin". Laestadius arvosti ja puolusti metodistipastori George Scottin toimintaa Ruotsissa. Hän piti Evankelisen Allianssin työtä positiivisena, ja suntautui ylipäänsä myötämielisesti anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Laestadiuksen kirjeenvaihto Göteborgin tuomiorovastin ja raittiustaistelija Peter Wieselgrenin kanssa heijastelee varsin "veljellistä" yhteyttä.
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000223.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin se on, LLL piti tärkeänä herätystä ja "armonjärjestystä".
Sorselen saarnan aikoihin hän vakuuttui entistä enemmän pietismistä, se on "oikeaa luterilaisuutta". Tässä on kuitenkin ristiriitaa,
koska pietismi ei ole luterilaisuuden linjoilla.
Yleensäkin LLL:n oppisysteemi on ristiriitainen.
Kun hän myöhemmin ihastui taalainmaalaisen babtistisaarnaajan tuloksista Haaparannalla 1860-kirjeessään, korosti hän kuitenkin valtiokirkon ensisijaisuutta, sitä hän preferoi myöskin puhuessaan Tromssan seudun vapaakirkollisuudesta ja kirkosta eronneista. Hän oli valtiokirkon kannalla, vaikka oli kirkon papistoa kohtaan kriittinen.
Tottakin tuossa on joukossa.
On silti kummallista, että lainaamassasi tekstissä yhdistellään kaksi asiaa: lukijaliikkeen eri ryhmien riitelyn moittiminen ja kyseisen metodistipastorin toiminnan tukeminen. (Jos asia olisi oleellinen, voisi tuossa tarttua vuosilukuunkin). Miten nämä mahtavat liittyä toisiinsa?
Kuten on tälläkin palstalla aiemmin keskusteltu, ei se sana- ja muu muoto, jolla elävä usko ymmärretään, ole aina sama. Se, että Laestadiuksen toiminnan alkuunsaattama elävän uskon herätys haki muotojaan, on toki mielenkiintoinen asia, mutta ei antane aihetta lainaamasi tekstin johtopäätöksiin.
On kirkkohistoriallinen tosiasia, että Laestadius sai herätyksensä lukijaisilta. Lukijaliikkeessä vaikutti Per Brandell -niminen pappi, joka auttoi mm. Lapin Mariana tunnetun lappalaisnaisen elävään uskoon (jonka kautta Laestadius myöhemmin käsitti elävän uskon). Per Brandell oli hyvä ystävä mainitsemasi metodistipastorin kanssa. Brandell mm. vihki käyttöön Scottin jollakin tavalla Ruotsin luterilaisen kirkon yhteydessä toimivan "englantilaisen kirkon" Tukholmassa v. 1840. Myös mainitaan, että Scott vaikutti lähivuosina voimakkaasti raittiustyössä eri puolilla Ruotsia, minkä kautta hän tuli enemmänkin tekemisiin lukijaispiirien kanssa. (Myöhemmin Scottin toiminnassa tuli takaiskuja).
Jää historian hämäriin, eikä ole minun mielestäni edes kovin oleellinen tieto meille, oliko Scott käsittänyt samalla saman uskon kuin Brandell tai Laestadious. Voimme todeta, että ainakin raittiustyössä nämä herrat toimivat yhdessä.
Olen myöskin jostakin ymmärtänyt, ettei metodistien ja Laestadiuksen välistä kirjeenvaihtoa suinkaan käyty opillisessa yksimielisyydessä. (Valitettavasti en muista tämän tiedon lähdettä).
Muutenhan olisi käynyt niin kuin laestadiolaisuudessa jo varhain (mm. Raattamaa) korostettiin: eri paikoissa elävän uskon käsittäneet "kiintyivät samaan oppiin ja seurakuntaan". Tuolloinhan tämä oli elävää todellisuutta, lukijaisliikkeessä uskon käsittäneet sulautuivat tähän elävän uskon ryhmään, jonka yksi saarnamies oli nimeltään Lars Levi Laestadius.
Mitä tulee Evankeelisen Allianssin toimintaan, on syytä muistaa Ruotsin Lähetysseuran jonkinmoinen rooli lestadiolaisuuden toiminnan rahoittamisessa Pohjois-Ruotsissa herätyksen alkuaikoina. Lähetysseura oli osa Ruotsin kirkon organisaatiota. Tänäkin päivänä lestadiolaispapit suhtautuvat myönteisesti kirkon eri organisaatioiden toimintaan.
Tänäkin päivänä vl-liikkeen toiminta yltää useiden eri kirkkokuntien yli. (Vaikka ekumeniaa vastustammekin). Miksei elävä evankeliumi voisi jonakin aikana vaikuttaa vaikka baptistikirkossa?
Lainaamaasi tekstiä lukiessa minulle tulee useita kertoja mieleen se, kuinka sen kirjoittaja todellakin "vain" esittää siinä omia johtopäätöksiään. Tämä on täysin hyväksyttävää ja myöskin välttämätöntä monestakin syystä. (Siksihän tutkimusta tehdään). Se kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi opilliset painotukset suodattuvat sitten kyseisen henkilön arvomaailman kautta. (Sanomattakin selvää on, että samaa pätee tähänkin kirjoitukseen).