Moi. Oon kohta 16v täyttävä poika ja mua on jo pitkään vaivannut ongelma josta ajattelin nyt kirjoittaa tänne. Yläasteelle siirryttyäni itsetuntoni alkoi kadota enkä ole täysin varma miksi. Menetin suurimman osan ystävistäni jonka takia aloin viettämään paljon aikaa yksin kotona. Olen koko peruskoulun ollut hieman ujompi kuin muut (varsinkin koulussa) enkä ole koskaan ollut hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin. Yläasteelle saavuttuani minulla ei ollut muita kuin vanha luokkalaiseni jonka kanssa itseasiassa vietin koko yläkouluajan. Emme kuitenkaan tavanneet koulun ulkopuolella koskaan. Vaikka minulla oli pari ystävää koulun ulkopuolella, tunsin oloni silti yksinäiseksi.
En puhunut koulussa juuri kenellekkään joka johti minut siihen pisteeseen että olen hyvin huono sosiaalisissa tilanteissa. Vapaa-ajan kulutan pääosin pelaten tai mopoillen. Pelien kautta tutustuin moniin ihmisiin joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Ainoa ongelma on se etten ole kertaakaan puhunut heille omalla äänelläni huonon itsetuntoni vuoksi. Pelkäsin että he tuomitsisivat minut ääneni perusteella eivätkä haluisi olla kanssani enään tekemisissä. Kun sitä ajattelee se kuulostaa ihan vitun tyhmältä. Olen siirtymässä syksyllä amikseen. pelkään että jään siellä samalla tavalla ulkopuolelle kuin peruskoulussa. Tämä kuulostaa siltä etten ole missään kontaktissa ihmisiin mutta se ei ole sitäkään. Minulla on ystäviä joiden kanssa vietän silloin tällöin aikaa, ja olen kaikkea muuta kuin hiljainen tai ujo. Minulle on vain todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Kaverini ovat tutustuneet uusiin ihmisiin, ja he ovat minun kanssa lähinnä vain silloin jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
En puhunut koulussa juuri kenellekkään joka johti minut siihen pisteeseen että olen hyvin huono sosiaalisissa tilanteissa. Vapaa-ajan kulutan pääosin pelaten tai mopoillen. Pelien kautta tutustuin moniin ihmisiin joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Ainoa ongelma on se etten ole kertaakaan puhunut heille omalla äänelläni huonon itsetuntoni vuoksi. Pelkäsin että he tuomitsisivat minut ääneni perusteella eivätkä haluisi olla kanssani enään tekemisissä. Kun sitä ajattelee se kuulostaa ihan vitun tyhmältä. Olen siirtymässä syksyllä amikseen. pelkään että jään siellä samalla tavalla ulkopuolelle kuin peruskoulussa. Tämä kuulostaa siltä etten ole missään kontaktissa ihmisiin mutta se ei ole sitäkään. Minulla on ystäviä joiden kanssa vietän silloin tällöin aikaa, ja olen kaikkea muuta kuin hiljainen tai ujo. Minulle on vain todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Kaverini ovat tutustuneet uusiin ihmisiin, ja he ovat minun kanssa lähinnä vain silloin jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oon 15 vuotias tyttö sama ongelma
ole oma itsesi
olla kaikki kuten muutkin ei onnistu, koska ihmisiä on erilaisia
kaikkien perään ei voi keritä, joten pitää olla vain oma itsensä
ja sille, mitä tahtoo olla ja mitä tehdä elämässä
kuka on ihmisenä
Hei, Olet kasvukynnyksellä oleva nuori, joten kun olet miettimässä tuollaisia asioita niin se on vaan hyvä asia, että haluat muuttaa tapaasi olla. Tuo ei muutu hetkessä joten älä ota nyt paineita asiasta. Joskus on hyvä vaan olla hiljaa, eikä aina tarvitse olla se porukan ensimmäinen höhösuu. Sullahan on hyvin asiat että oot päässy amikseen ja uskon että siellä homma muuttuu. Olin ihan samanlainen ku sä tuossa iässä ja homma muuttu just amiksessa, kun sain uusia kavereita ja olin itsekkin vähän sosiaalisempi, vaikken ikinä ole ollutkaan mikään sosiaalinen ja oikeesti en ees sitä täysin halaukkaan. Ei kaikkien tarvii olla samanlaisia.... kyllä sä pärjäät ihan saletti !