Hei.
Haluaisin kohtalon tovereota tänne. Minua on ahdistanut ja pelottanut viimeaikoina kauheasti. Olen googletellut rumia otsikoita, tiedän näiden olevan vain jumissa olevia ajatuksia, mutta miksi niiden pitää olla niin rumia?
Tämä lähti siitä, kun leikin lasten kanssa. (Olen menettänyt joskus oman lapsen, rakastan lapsia, mutta en näe heitä seksuaalisesti mitenkään päin, haluaisin vain pitää heitä turvassa ja halailla ja suukottaa, haluaisin oman lapsen joskus), mutta minun mielessäni on nyt 5 päivää pyörinyt, että olenko pedofiili. Tiedän, että en ole ja en näe lasta sillä lailla, yhdeltä palstalta näin erään naisen, joka kanssa koki näitä samoja ajatuksia, samoilla oireilla, mutta haluaisin tästä ajatuksesta jo eroon.
En voi tehdä mitään normaalisti, kuten olla kumppanin kanssa, koska pelkään niin paljon.
Älkää tuomitko minua.
Joskus pelkäsin ajatuksia siitä, että tapan kumppanini unissani, vaikka minulla ei ole mitään halua tehsä näinkään. Nämä ovat vain ajatuksia, mutta inhottavaa on, kun ne jäävät todella pitkiksi ajoiksi päähän pyörimään ja eivät lähde pois.
Pahinta on, että näitä ajatuksia ei voi syrjäyttää.
Haluaisin kohtalon tovereota tänne. Minua on ahdistanut ja pelottanut viimeaikoina kauheasti. Olen googletellut rumia otsikoita, tiedän näiden olevan vain jumissa olevia ajatuksia, mutta miksi niiden pitää olla niin rumia?
Tämä lähti siitä, kun leikin lasten kanssa. (Olen menettänyt joskus oman lapsen, rakastan lapsia, mutta en näe heitä seksuaalisesti mitenkään päin, haluaisin vain pitää heitä turvassa ja halailla ja suukottaa, haluaisin oman lapsen joskus), mutta minun mielessäni on nyt 5 päivää pyörinyt, että olenko pedofiili. Tiedän, että en ole ja en näe lasta sillä lailla, yhdeltä palstalta näin erään naisen, joka kanssa koki näitä samoja ajatuksia, samoilla oireilla, mutta haluaisin tästä ajatuksesta jo eroon.
En voi tehdä mitään normaalisti, kuten olla kumppanin kanssa, koska pelkään niin paljon.
Älkää tuomitko minua.
Joskus pelkäsin ajatuksia siitä, että tapan kumppanini unissani, vaikka minulla ei ole mitään halua tehsä näinkään. Nämä ovat vain ajatuksia, mutta inhottavaa on, kun ne jäävät todella pitkiksi ajoiksi päähän pyörimään ja eivät lähde pois.
Pahinta on, että näitä ajatuksia ei voi syrjäyttää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän huolesi, läheiselläni on ocd ja nämä kamalat ajatukset kuuluu juuri tähän sairauteen. Muista että jos alat pelätä noita ajatuksia ne saa vain enemmän pelkäämään. Vasta ajatuksella et voi kumota etkä varmistelemalla, siispä hyväksy ajatus ja mene eteenpäin. Jos yhtään lohduttaa niin et ole sama kuin ajatus ja ocdtä kärsivät ei koskaan oikeasti tee mitään kamaluuksia. Ajatuksia niitä kamalia kin tulee joskus meille jotka ei kärsi ocdstä ja kyllähän niitä joskus hämmästyy että mitä kettua nyt tuli tällainen mutta voin kuvitella mitä painajaista se voi olla jos se jää päälle. Toivottavasti sulla on ymmärtäväisiä läheisiä etkä murehdi yksin.
Hei, täällä toinen OCD:n "uhri" . Itsekin rakastan lapsia ja en ikinä haluaisi kenellekään pahaa. Olen myös itse vanhempi.
Minulle on tullut hirveitä pakkoajatulsia, että olenko tehnyt jotain sopimatonta vaikka tiedän, että en niin tekisi. Pelkään niin paljon, että järki on lähteä päästä. Pelkään toki myös lähenteleväni ihmisiä kaupassa. Olen aivan loppu näitten ajatusten kanssa. Vatvon jopa 10 vuotta sitten elettyä elämää.
Välillä mietin, että olisiko helpointa vaan päättää tämä elämä, ei jaksa enää