Tapasin äskettäin miehen, joka osoitti kiinnostustaan minuun ja sanoi haluavansa tavata minut uudelleen. Hän yritti puhua minut pyörryksiin imartelullaan jne vaikka sanoin etten jaksa kuunnella moista hölynpölyä. Vakuutteli vain kuinka hän ei sano sellaista jos ei todellakaan tarkoita sitä, ja menin melkein lopulta uskomaan hänen vakuuttelujaan. Olen ollut pari kertaa aiemmin samassa tilanteessa, jossa mies on käyttäytynyt mainitulla tavalla eli ollut aluksi muka kiinnostunut ja vakuutellut vaikka mitä, mutta hetken päästä käyttäytynyt kuin ei tuntisikaan tai on löytänyt toisen naisen välittömästi tapaamisemme jälkeen.
Tiedän, että miehet puhuvat mitä vain päästäkseen sänkyyn, mutta tuntuu julmalta, kuinka käy näin vaikka kerron miehelle etten luota sellaisiin imartelijoihin ja niiden juttuihin. Mies vain vakuuttaa ettei ole sellainen vaikka onkin. Tästä lähtien hälytyskelloni soivat vimeistään tällaisten vakutteluiden jälkeen...
Vakuuttelut ovat kai epäluotettavuuden merkki nykypäivänä?? Harmi vain että luottamus miehiin alkaa mennä. Silti en aio katkeroitua. Toivon voivani vielä huomata, että olen ihastunut johonkin mieheen...
Tiedän, että miehet puhuvat mitä vain päästäkseen sänkyyn, mutta tuntuu julmalta, kuinka käy näin vaikka kerron miehelle etten luota sellaisiin imartelijoihin ja niiden juttuihin. Mies vain vakuuttaa ettei ole sellainen vaikka onkin. Tästä lähtien hälytyskelloni soivat vimeistään tällaisten vakutteluiden jälkeen...
Vakuuttelut ovat kai epäluotettavuuden merkki nykypäivänä?? Harmi vain että luottamus miehiin alkaa mennä. Silti en aio katkeroitua. Toivon voivani vielä huomata, että olen ihastunut johonkin mieheen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko tullut mieleen, että ehkä olet satuttanut sitä miestä silä kun et halunnut uskoa sirä "hölynpölyä"? Ehkä se satutti, kun et sanomasi mukaan jaksanut kuunnella semmosta? Jo se voi satuttaa, myös miehiä, jos toisen tunteita sanotaan hölynpölyksi. Mitä jos se olikin täysin tosissaan, ja tarkotti sitä mitä sulle sano? Ehkä se sen takia sitten on kuin ei tuntis, kun siitä tuntuu ettei sua kai sitten kiinnosta? Itsehän olet antanut hiukka sellasen kuvan ettei sua kiinnosta.
Ilmaisin aiemmin hieman huonosti sen, kuinka sanoin hänelle etten halua kuulla moisia imarteluja... Kun imartelu alkaa jo puolen tunnin tuutavuuden jälkeen, en voi sitä ottaa tosissani. Sanoin siitä kohteliaasti etten halua kuulla tuntemattomien ihmisten kehuja, sillä olen huomannut ne usein tyhjän päiväiseksi puheeksi. En siis todennut "en jaksa kuunnella sun hölynpölyjä".
Tapasin vuosia sitten miellyttävän tuntuisen miehen, joka vakuutteli että haluaa olla minulle ystävä ja jos joskus olen vaikeuksissa, hän haluaa auttaa. Koska olin sillä hetkellä hyvin yksinäinen ja masentunut, en jaksanut epäillä riittävästi hänen sanojaan vaan suostuin häntä tapailemaan. Hän osoittautui varsinaiseksi valehtelijaksi, pilkkasi tunteitani ja hänestä oli todella hankala päästä eroon. Naurettavaa, että hänessä oli jotain josta pidin niin paljon, että kärsin todella paljon tästä kaikesta, minulta meni varmasti pari vuotta murehtimiseen hänen vuokseen. Tämän jälkeen minulle on vaikeaa valehdella...