Jotain narsismista

Narsismi ei ole aina suoraa, näkyvää, väkivaltaista. Olen pitkässä liitossa miehen kanssa, jonka narsistisen puolen tajusin vasta, kun olin lopettanut yrityksen, myynyt uutena ostamani auton, luopunut ystävistäni ja menettänyt luottotietoni ja itsetuntoni. Ennen tätä suhdetta kaikki elämäni osa-alueet olivat kunnossa. Sairastuin myös migreeniin ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Puhun nyt narsismista, joka on älykästä manipulointia. Narsismista, joka syö hiljaa uhriaan. Siinä kumppani saadaan tuntemaan arvottomuutta, heikkoutta, epäonnistumista. Siinä uhri saadaan syyllistämään itse itseään, anelemasn hyväksyntää. Siinä uhri saadaan kauas omasta persoonastaan, eristyksiin ongelman kanssa, jota ei osaa nimetä. Yhtäkkiä sun minäkuva on vääristynyt, sun elämä on narsistin antaman siiman varassa. Hän päättää paljonko annetaan ja koska. Välinpitämättömiä jaksoja seuraa rakkaudenosoitukset, mutta jos tällöin reagoit biihin lempeydellä, on edessä välinpitämättömyys. Jos et reagoi, on odotettavissa kipujen ja pahanolon kuuntelua. Myönnän, en ole osannut lähteä suhteesta, jossa et ole mitään. Suhteesta, jossa ei puhuta koskaan minusta tai minun tekemisistä, niitä ei yksinkertaisesti ole. Mutta, myönnän myös sen, että minulla on ollut sivusuhteita ikään kuin pelastusrenkaina. Olen hakenut niistä ensisijaisesti ystävyyttä ja hetkellistä turvaa ja kantanut nyös oman syntitaakkani. Ilman niitä olisin jo tappanut itseni. Tämä narsistini on alallaan laajasti tunnettu, tottunut taitojensa vuoksi ihailuun. Sen sijaan, että voisin seisoa hänen rinnallaan aitona ja kunnioittaen, on jokaisen ko. tilanteen taustalla käsi joka puristaa omaani, minun paniikin tunne ja sanaton viesti m