Jo 4. pvä selvinpäin.
Pakokauhu iskee,en jaksaisi yhtään olla äitinä juuri nyt,tunnen itseni täysin luuseriksi.
Meinas tulla itku aamulla kun lapset toivat korttejaan aamiaispöytään.
Mies aloitti antabuksen,olen pidellyt jo purkkia itsekin kädessäni,mikään muu ei enää auta tähän piinaavaan tietoon siitä,että muuten retkahdan,vielä tänään.
On menny duunit,syy on tietysti muissa,kuin itsessäni.
Rahat loppu,ihmissuhteet katkolla.
Lapset pitää mua jotenkin pystyssä,vanhin poika on todella huolissaan.
Olen saanut a-klinikalta diagnoosin vakava masennus ja keskivaikea alkoholismi,viime syksynä.Jaksoin käydä siellä juttelemassa kuukauden verran.
Kauhistuttaa huomata,että syöksykierre kiihtyy!
En jaksanut mennä enää töihin,sängystä nouseminen on aamuisin todella vaikeaa.Kuitenkin lapset pitää laittaa kouluun,sen jälkeen kiireesti pakoon peiton alle.
Lääkitystä kokeiltu,heitin toimimattomina pois(mielialal.).
Kävin terapiassa toissasyksynä,jätin kesken,koska en halunnut myöntää ongelmaani.
Kertoisitteko minulle omia selviytymistarinoitanne,ilman kiihkoilua kiitos!
Auttaisi eteenpäin tällä kivisellä polulla,vaikka tuntuu,että usko tulevaisuuteen on mennyt.
Rakastan lapsiani,he ovat kärsineet tarpeeksi.
Pystynkö muuttumaan?
Pakokauhu iskee,en jaksaisi yhtään olla äitinä juuri nyt,tunnen itseni täysin luuseriksi.
Meinas tulla itku aamulla kun lapset toivat korttejaan aamiaispöytään.
Mies aloitti antabuksen,olen pidellyt jo purkkia itsekin kädessäni,mikään muu ei enää auta tähän piinaavaan tietoon siitä,että muuten retkahdan,vielä tänään.
On menny duunit,syy on tietysti muissa,kuin itsessäni.
Rahat loppu,ihmissuhteet katkolla.
Lapset pitää mua jotenkin pystyssä,vanhin poika on todella huolissaan.
Olen saanut a-klinikalta diagnoosin vakava masennus ja keskivaikea alkoholismi,viime syksynä.Jaksoin käydä siellä juttelemassa kuukauden verran.
Kauhistuttaa huomata,että syöksykierre kiihtyy!
En jaksanut mennä enää töihin,sängystä nouseminen on aamuisin todella vaikeaa.Kuitenkin lapset pitää laittaa kouluun,sen jälkeen kiireesti pakoon peiton alle.
Lääkitystä kokeiltu,heitin toimimattomina pois(mielialal.).
Kävin terapiassa toissasyksynä,jätin kesken,koska en halunnut myöntää ongelmaani.
Kertoisitteko minulle omia selviytymistarinoitanne,ilman kiihkoilua kiitos!
Auttaisi eteenpäin tällä kivisellä polulla,vaikka tuntuu,että usko tulevaisuuteen on mennyt.
Rakastan lapsiani,he ovat kärsineet tarpeeksi.
Pystynkö muuttumaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voimia sinule. Koita jaksaa nin itsesi kuin perheesi takia. Älä juokse enää pakoon vaan tee asialle jotain jo huomenna esim ota yhteys johonkin josta voisit saada apua. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Ensiaskeleen olet jo ottanut!
Pystyt muuttumaan, mutta muutamin ehdoin:
Paraneminen alkaa vain ja ainoastaan siitä, että myönnät ongelmasi, niin kuin itse asiassa näytät tekevänkin.
Sen jälkeen tarvitset keskusteluapua, jota ei saa jättää kesken, ja mahdollisesti ainakin ylimenokaudeksi, ehkä pitkäksikin ajaksi, lääkitystä, jota ei myöskään saa peukaloida omin päin. Missä vaiheessa jätit mielialalääkkeesi kesken? Niiden vaikutus ei välttämättä näy kuin vasta kuukauden jälkeen. Sitä paitsi kaikki mielialalääkket eivät käy kaikille, omaansa voi joutua hakemaan.
Olet pitkän ja vaikean tien, mutta myös mahdollisen onnistumisen alussa. Lastesi takia kannattaa taistella peiton alta pois, mutta myös oman itsesi vuoksi. Tilanne on syntynyt vähitellen, joten ei se paremmaksi muutu yhtäkkiä, juuri siihen sit muiden tukea tarvitaan.
Työssäni olen nähnyt selviytymistarinoita, mutta yksikään niistä ei ole ollut nopea/yksinkertainen. Sitä paitsi lienee syytä vähitellen totuttautua ajatukseen, että alkoholi on hylättävä kokonaan loppuelämäksi, jos haluaa elämänsä muuttuvan.
Soitappa vaikka AA:n auttavaan puhelimaan 09-750200 tukea löytyy heti. Näin tein itse samassa tilanteessa enkä ole katunut.
Juuri se että lapsesi ovat kärsineet tarpeeksi, pitäisi olla hyvä syy parantua ja mennä hoitoon. Pystyt muuttumaan jos tarpeeksi haluat.Voit sillä pelastaa lastesi ja itsesi tulevaisuuden.
Minun lapsuuteni meni pilalle äidin alkoholismin takia ja kärsin siitä edelleen.Hän kuitenkin selviytyi,se vaati pitkän hoitojakson sairaalassa ja pitkäaikaisen lääkityksen,mutta terve on tänä päivänä.Vaatii siis aikaa ja kärsivällisyyttä,hetkessä parantuminen ei tapahdu. Mutta pitäisi vaan jaksaa yrittää..Vaikka et jaksaisi olla äiti,niin sinä kuitenkin olet..Hanki ihmeessä apua,lapsesi kiittävät siitä sinua myöhemmin..
AA:n vastauspalvelu Suomessa 040-8484000
On 09-750200 jos AA-sta on puhe.ja mun nimen "takaa" löytyy lisää.
Molemmat ovat "oikeita" numeroita:
040 8484000 AA Anonyymit Alkoholistit
09 750200 AA:n auttava puhelin
Raahaudu urheiluvälineliikkeeseen ja hanki viimeisillä rahoilla kalliit lenkkarit ja paras juoksupuku.
Lähde apaattiselle tunnin kävely lenkille joka päivä.
Muutaman viikon päästä alat jo ottaa juoksuaskelia.
Parin kuukauden kuluttua teet jo juoksulenkkejä.
Alat tutkimaan netistä juoksuohjelmia.
Kiinnität huomiota ravintoon.
Alat haaveilemaan maratoonista.
Juoksusta tulee huume joka korvaa alkoholin.
Näin mulle kävi, nyt on jo vuosi raittiutta takana, paino on pudonnut reilusti ja pinna kasvanut.
kysyit selviytymistarinoita.ihan lyhyesti omani:oli pakko(silloin se tuntui siltä mutta jesstas ,että helpotti)tunnustaa ääneen olevansa alkoholisti.se tapahtui AA-kerhossa jo ihan ekalla kerralla.
sinne meno oli lykkääntynyt jo moneen kertaan,koska "kyllä minä nyt tästä eteenpäin osaan juoda kohtuudella".juoposta ei tule koskaan,siis ei koskaan kohtuukäyttäjää.se on suurin ja yleisin juopon harhatoive.siksi se on yleinen,koska vaihtoehto,täydellinen raittius,tuntuu mahdottomalta.
eli rehellisyydestä tosiasian edessä kaikki alkaa,minulla ainakin.
väärää tapaa raitistua ei olekaan,ilman omaa halua se ei vaan onnistu mitenkään.
voimaa sulle tehdä rehellisiä päätöksiä,kannustusta saat kyllä vaikka kuinka.uusi elämisen arvoinen elämä voi olla hyvin lähellä.itse en ole katunut päivääkään tuota oman elämäni vaikeinta päätöstä yrittää raittiina AA:n avulla,vaikka päivä kerrallaan.elämä tuntuu nyt oikein hyvältä.