Tämä juttu on minulle oikeasti tapahtunut 50-luvun lopulla. Olin tulossa järveltä ennen joulua hevosella kotiin, asuin silloin vielä isäni ja äitini luona, olin reilu parikymppinen, enkä mikään "mammanpoika" enkä uskonut mihinkään kummituksiin tai muihin. Matkaa oli järveltä kotiini noin 7km ja välillä ei ollut asutusta, paitsi mökin raunio rannassa. Alkoi olla jo aika hämärä kun olin puolivälissä matkaa, annoin hevosen mennä omaa vauhtiaan. Korostan että minua ei millään tavalla pelottanut se matkanteko ja olin kulkenut sen välin monesti ennenkin. Mutta silloin alkoi kuulua ihan kuin vauvan itkua aisakellojen moukinan sekaan. Ensin ajattelin että reki naukuu, mutta sitten oli pakko ihan pysäyttää ja jäädä kuuntelemaan. Ja kyllä se minun korviini kuulosti aivan selvältä itkulta. Huusin vielä metsään, mutta vastausta ei kuulunut. No, minä jatkoin matkaani
Kotona selvitin jutun äidilleni ja hän sanoi että rannassa oli ennen asunut naimaton nainen äitinsä kanssa, jonka oli huomattu kylässä tulleen aikoinaan raskaaksi. Mutta koskaan ei kukaan kyläläisistä nähnyt tätä vauvaa. Yleinen epäilys oli, että äiti olisi julmasti hävittänyt vauvansa. Niinpä äitini epäili että olin kuullut sen vauvan itkun.
Mutta seuraavana päivänä kävimme vielä isäni kanssa tutkimassa paikkaa jossa kuulin itkua. Mutta ei mitään, rikkumatonta lunta vain oli, ei edes hiiren jälkiä ollut sillä alueella metsässä. Tämä juttu on mulle ollut arvoitus näihin päiviin, jos jollain on jotain ideoita mikä olisi voinut olla äänen aiheuttaja, niin laittakaa ajatuksia.
Kotona selvitin jutun äidilleni ja hän sanoi että rannassa oli ennen asunut naimaton nainen äitinsä kanssa, jonka oli huomattu kylässä tulleen aikoinaan raskaaksi. Mutta koskaan ei kukaan kyläläisistä nähnyt tätä vauvaa. Yleinen epäilys oli, että äiti olisi julmasti hävittänyt vauvansa. Niinpä äitini epäili että olin kuullut sen vauvan itkun.
Mutta seuraavana päivänä kävimme vielä isäni kanssa tutkimassa paikkaa jossa kuulin itkua. Mutta ei mitään, rikkumatonta lunta vain oli, ei edes hiiren jälkiä ollut sillä alueella metsässä. Tämä juttu on mulle ollut arvoitus näihin päiviin, jos jollain on jotain ideoita mikä olisi voinut olla äänen aiheuttaja, niin laittakaa ajatuksia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
on totisinta totta silloin kun esin tätä vauvaa ei oo siunattu jos on sinne metsään surmattu ja myöskin sen takia itkee että tuo julki sen vääryyden mitä sitä kohtaan on tehty esim riistämällä elämä
.
Luonnollista selitystä tuolle on vaikea keksiä.
Ensimmäiseksi tulee mieleen jokin eläin.
Talvella ei tietenkään ole paljoakaan eläimiä, kuten lintuja, mutta eikös ainakin jokin pöllölaji pidä "karmivaa" ääntä?
Tai niin olen ainakin jostain muistaakseni lukenut.
Tämä ääni - oli sitten mikä tahansa, saattoi sitten kuulostaa itkulta, varsinkin jos se kuului kaukaa metsästä.
-Orson
Kissa voi joskus pitää ääntä joka kaukaa kuulostaa lapsen itkulta. Sen vuoksi kissat usein reagoivatkin lapsen itkuun, koska luulevat tietenkin että lajikumppani elikkäs vihollinen se siellä möykkää.
Ei se oikein pöllö eikä kissa..se itku kun "veti henkeä" välillä ja jatkoi taas,ihan niinkun ihmislapsi tekee kun itkee oikein kovasti, silleen että on tikahtua itkuunsa..
Kyllä se voi kissa olla nimittäin.
Itse säikähdin kanssa kerran kun luulin, että
todella vauva itkee jossain.
Menin pihamaalle kuuntelemaan ja kas
huomasin että 2 kissa mourusivat todella
kovalla äänellä.
olet varmasti oikeassa, että kissa voi pitää melkosamanlaista ääntä, mutta ei siihen aikaan ollu kissoja jokapaikassa, ei varsinkaan korvessa talvella!
Niin elikkäs kissani lopetettiin sen takia kun pikkusiskoni vauvana itkeskeli useasti ja kissani hyökkäs sen tykö joka kerta..
Kissani meni siskon viereen vahtaamaan et mitä se uliseepi..toisinaan se makas siskoni mahan päällä ja kahto hölmönä itkua..Sitten kun kissaa yritti nostaa pois se iski kyntensä käsivarteeni kiinni ja sähisi pahasti. Silloin päätin,että kissa on pakko lopettaa..Tais olla mustasukkainen kissa parka kun kaikki aina syöksy kahtomaan mikä pikkuista vaivaa..
Olisiko joku kulkija ollut samalla reitillä sinun kanssasi, joko edellä tai perässä?
Ympäristön äänet "kotitielläsi" olivat varmaan sen verran tuttuja sinulle, että eläimen äänen olisit varmasti tunnistanut. Kissat kyllä voivat oikeasti äännellä hyvin "ihmismäisesti", pöllöjen ääntelystä ei ole kokemusta.
Äitisi tarina puoltaa myös "yliluonnollisen" selityksen "luonnollisuutta". Onko kulkemasi reitti niin hiljainen, ettei muilta matkalaisilta ole samantapaisia kokemuksia kantautunut?
Tällainen kokemus kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi, taikka halutessasi kysellä varovasti kalamiehiltä, onko kesäöinä kuulunut vastaavaa.
Vauvan öinen itku on varmasti "karmaisevaa" kuultavaa öisessä hiljaisuudessa, luonnollinen ääni luonnottomassa ympäristössä säikäyttää varmasti raavaankin nuorukaisen, tapahtuma on jäänyt mieleesi, mitään et olisi kuitenkaan siinä tilanteessa voinut tehdä.
Kiitos kertomuksestasi, se sopi hyvin "äitienpäivän teemaan", mielenkiintoinen tarina.
Kuului takuuvarmasti vasemmalta metsästä, hevonenkin käänsi päänsä äänen suuntaan. Ja jos takanani tai edessä olisi joku tullut, miksi he eivät olisi vastanneet huutooni?
Yhden tuttavamiehen tiedän käyttäneen samaa tietä kalalla käydessään aikoinaan(Hyvänpäivän tuttu, jonka kanssa joskus turistiin kun oli sama matka) Mutta otin häneen yhteyttä ja kerroin tämän saman jutun minkä teillekkin. Hänelle oli sattunut seuraavanlainen tapaus, suunnilleen saman matkan päässä järveltä, sillä tiellä jossa itse kuulin itkua:
Hän oli kesällä ollut kävellen yksin liikenteessä(Järvelle päin) Hän oli kävellessään tavoittanut edessä kulkevan naisen, valkoinen pellava mekko päällä, ja vauva semmoisessa kantonyytissä sivulla, ja kori kädessä. Hän oli ajatellut että nyt hän saa loppumatkaksi seuraa ja huikannut naista odottamaan. Mutta nainen oli vain äkkiä käännähtänyt katsomaan häneen, ja juossut samantien metsään jossa häntä ei enää ollut näkynyt. Mitään itkua tai muutakaan ääntä hän ei ollut kuullut.
Tämä tapaus oli sattunut parivuotta aikaisemmin kuin omani
supikoiran pennut itkevät myös kuin vauvat.
Niiden itkua olen itse luullut vauvan itkuksi.
supilla pennut talvella ennen joulua? Tuo antaisi kyllä selitystä, jos pennut on(itse en tiedä millon pentuvat
jos se oli 50 luvun lopulla ja sä olit 20, ni minkäs ikänen nyt oot? kiinnostaa vaa =). Meikäläinen olis varmaan lähtenny juoksemaa... ja kovaa...
minkä ikäinen olen nyt, kun olin YLI 20 vuotias 50-luvun lopulla. Seitsemäskymmenes menossa... miksi olisin juossu kun minulla oli se luupääkin. Uskon kyllä että nuoremmalle ihmiselle, ainakin kaupunkilaiselle olisi voinut tulla pakokauhu. Mutta minä olin silloin "luonnollisessa" ympäristössäni. En minä ole koskaan pelännyt pimeää, enkä metsää.(Jotka voisivat jollekkin toimia pelon lisääjänä)
Mielenkiintoinen tarinan kaikenkaikkiaan.
Itselleni sattui vähän samanlainen tapaus tuossa 80-90 lukujen vaihteessa.
Olin kaverini kanssa metsänreunaa pitkin kävelemässä
kotipihaa kohti, kun yhtäkkiä alkoi kuulua pienen lapsen ääntä keskeltä metsikköä.
metsä oli pimeä, joten emme erottaneet sieltä mitään, ja ääni tuntui tulevan kohtalaisen kaukaa, ehkä muutaman sadan metrin päästä.
Seuraavana päivänä valoisan aikaan kävimme sitten katsastamassa paikan, josta ääni kuului, mutta eipä siellä mitään ollut.
Voisin vaikka vannoa, että ääni kuului vauvalle, tosin se ei ollut itkua, vaan aivan kuin normaalia
vauvan jokellusta, kunnes ääni muuttui oudoksi valitukseksi, joka toisteli "äp" "äp" "äp".
Kaverin kanssa saimme kyllä jalat allemme tuossa vaiheessa.
Tiedä sitten onko kyseessä ollut joku elukka, mutta sen muistan kyllä varmasti lopunikääni.
Asun kettuja vilisevällä seudulla ja lähimetsästä kuuluu alvariinsa kaikenlaisia itkuja ja rääkymisiä..
Alkuperäisessä viestissä on talvi ja supikoira nukkuu hangen alla.