Ei lääkitystä skitsofreniaan

Helpompaa se lääkityksen kanssa on. Ei tarvitse pelätä mitään vainoharhoja. Itsellä esim. Latuda eikä tästä ole haittavaikutuksia.

https://madinfinland.org/laakkeeton-hoito-norjassa-yksityissairaala-ottaa-paaosan/

Norjalaisissa sairaaloissa aloite lääkkeettömästä hoidosta käynnistyi kolme vuotta sitten. Hurdalsjøenia voidaan pitää sekä osana tätä aloitetta ja siitä itsenäisenä hankkeena. Kun ”lääkkeettömät” vaihtoehdot yleistyvät julkisella sektorilla, ja myös Hurdalsjøen toimii, niin tällaisella hoidolla on nyt selvä jalansija Norjan psykiatriassa. Aloite herättää myös kansainvälistä huomiota.

En ymmärrä näitä lääkkeiden pelkääjiä. Mulla 4 mg risperidon eikä mitään haittaa elämässä. Hyvin pyyhkii. Ei tarvii nähdä harhoja ja pelätä pakkohoitoa

Norja lienee ainoa maa jossa laajasti kokeillaan lääkkeettömiä hoitoja, mutta käsittääkseni hekään eivät takaa lääkkeetöntä hoitoa koko loppuelämäksi.

Sitten on tietysti kaikki nämä kehitysmaat, mutta voihan se olla että sinnekkin elinaikana ilmestyy jotain "läntistä hapatusta"

Ei pidä paikkaansa, että Norja on ainoa maa, jossa on rima aavistuksen Suomea korkeammalla psykiatrin lääkitykseen pakotuksen suhteen. Englannissa annetaan vain lyhytaikainen hoito vaikeaan tilanteeseen, mutta minusta sekin on liian helposti lääkitykseen pakotettu vaihtoehto, sillä äkillinen vähän vaikeampi psykoosi skitsofreniadiagnoosin saaneelle voidaan saada aivoihin vaikuttavilla asioilla kuten kaasuilla tai nestemäisillä tai kiinteillä aineilla, joita epäilen, että esiintyy sellaisissa paikoissa vain siksi, että mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt saadaan lääkittyä väkisin. Avoimen dialogin hoitomalli on Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä (jonne voi vaihtaa sairaanhoitopiirin vaikka heti), joka antaa 2/3 saapuneistaan potilaista olla ilman lääkitystä ja poistaa diagnoosin, ja on ihan todiste siitä, että muun Suomen pakkolääkinnällinen tarve on huomattavasti pienempi Länsi-Pohjan shp:ssä. Eli ei-kaikista-vaikeimmille tapauksille löytyi helppo pelastus pakkolääkityksestä Länsi-Pohjan shp:stä, mutta elämäni puolesta mielelläni kuulisin, missä on minulle sopivampi paikka?

- Aloituspostaaja

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä ei näy missään vaikeita tapauksia (psykiatrisen diagnoosin, joka on vaikea versio). Mihin kaikki sellaiset ovat menneet? Mistä kannattaisi etsiä tietoa? En usko, että kaikki vaikeat tapaukset ovat lääkityt ja siten toinen jalka haudassa. Olen vähän pihalla siitä, että mistä edes kannattaisi kysyä neuvoa. Voisitteko kertoa millaisista asioista kannattaisi aloittaa ja mihin päätyä sekä millaisten vaiheiden kautta? Täällä on tavattu ennenkin tällaisia tapauksia. Millaisia ratkaisuja he ovat kokeneet oikeaksi?

Suomessa on esimerkiksi Niuvanniemi Kuopiossa, joka on vankimielisairaala. Kuopiossa on myös yliopisto. Vertaan tätä tilannetta Amerikkaan, jossa on eri osavaltioissa yliopistokaupunkeja. Missä sellaisessa on paikka vaikeille tapauksille vai onko se kuin Kuopio eli lääkkeet tai vankila ja vankilassa myös tapaukset ilman lääkitystä, joille lääkkeet eivät enää vaikuta.

Niin missä Amerikassa on sitten vaikeiden versioiden mahdollisimman harvalle (paras tapaus ei kenellekään) pakotettu lääkehoito?

Kaikki psykiatriset sairaalat pitäisi lopettaa toiminnasta kokonaan. Samoin, jos kyseisessä lääketieteessä ei aleta miettiä heidän hoitokeinojensa, ja nähdä nykyisten käyttämiensä hoitomuotojen tehottomuutta ja hyödyttömyyttä, ja aleta todella parantaa ja kehittää niitä ihmisiä oikeasti auttavaan, inhimilliseen ja humaanimpaan suuntaan, niin lakkauttaa koko psykiatria hoitotieteenä. Lääkitykset, etenkin useimmat masennus ja psykoosilääkkeet eivät auta, hoida ja paranna ketään. Päinvastoin niiden haittavaikutukset aiheuttavat vain lisää somaattisia sairauksia, jopa kuolemaan johtavia. Pakkohoitokäytännöt pitäisi myöskin lopettaa kokonaan lainvastaisina, ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa loukkaavina. Ne eivät kuulu demokratiaan ja sivistysvaltion periaatteisiin. Suomen väitetään olevan demokraattinen valtio, ihmisoikeuksien ja ihmisarvoa kunnioittava ja sananvapauden kehto. Mutta totetuvatko ne käytännössä, eivät välttämättä. Tasa-arvoa esim. erilaisista sairauksista kärsivien potilaiden kohdalla ei oikeasti ole, etenkään julkisessa terveydenhuollossa. Koska etenkin julkisella puolella mt-potilaita kohdellaan heidän aiemmin annettujen diagnoosin perusteella. Sairaudesta annettu stigma on ja pysyy, koko historian ajan. Eikä heidän somaattisia vaivoja ja sairauksia välttämättä edes tutkita ja millään tavalla hoideta. Psykiatriset diagnoosit vain leimaavat potilaita, koko elämän ajan. Kukaan ei siitä piittaa mitään, eikä tee asialle mitään. Missä siis on se inhimillinen, hyvä ja tasa-arvoinen hoito kaikkien kansalaisten kesken? Ei missään.

Hoitojen pitäisi perustua ja pohjautua enemmän vuorovaikutukselliseen ja positiiviseen keskusteluun ja tasa-arvoisempaan kohtaamiseen potila versus hoitotiimi. Jokaisen ihmisen kohdalla pitäisi kartoittaa hänen henkilö ja kokemushistoriaa, tunne-elämää, samoin psykososiaalinen tilanne. Ihmissuhteilla, ravinnolla, unella, levolla, harrasteilla, stessitekijöillä on merkittävä rooli jokaisen ihmisen elämässä. Hoidossa pitäisi keskittyä jokaisen oireilevan henkilön kohdalla selvittämään niiden oireilujen taustalla olevat juurisyyt, ja muut mahdolliset ongelmat, jotta voidaan todella oikeasti auttaa heitä selviytymään ja voimaan paremmin.

Niin kauan, kuin psykiatriassa ja julkisessa terveydenhuollossa ilmenee epäkohtia, vääryyksiä ja asenteellisuutta, niin en ainakaan minä suosittele koskaan luottamaan niihin ja käyttämään kyseisiä palveluita. Ihmisten ei kannattaisi luottaa sinisilmäisesti systeemiin, joka ei tarjoa hoidoksi juuri mitään muita, kuin tehottomia lääkkeitä, kiusaamista, pakkohoitokäytäntöjä, ihmisarvoa loukkaavaa ja ihmisoikeuksia rikkovaa hoitoa.

Omaisten on todella vaikea pyörittää arkea harhaisen kanssa.