Salakuuntelun analyysi suomalaisen tytön ja etelämaalaisen välillä

Nuorten välinen kommunikointi kirjastotyössä kirjoja lajitellessaan

suomalainen tyttö ja jostakin lähi-idästä oleva kurttukulmakarvainen nuori mies
ikä noin 17 v

Mies tahtoo keskustella. Tyttö on ujo, hiljaisempi.
Poika korottaa ääntä ja teatralisoi kirjojen lajittelun tilanteita.

Pohjoismaalainen tapa kommunikoida on hiljainen rujous.
Ollaan vain läsnä, seurataan.

Näyttää, että etelämaalaiselle se ei riitä, mutta hän tahtoo keskustella.

Hän teatralisaation kautta saa kuin saakin tytön avautumaan.

Itse pohjoismaalaisena en välttämättä osaisi edelleen avata hyvin tyttöjä,
koska sellainen itsevarmuus ei kuuluu kulttuurin, jonka kantajaa ovat olleet lukuisat esi-isämme.

Etelämaalaisella puuttuu hiljainen kokemus, mutta sen sijaan sillä on puhelias lähestyminen. Hän vaatii tyttöä avautumaan.
Epäilemättä sellainen asennoituminen edesauttaa toisiin ihmisiin tutustumista, toisin kuin minulla.

Poika painaa tyttöä. Tilanne on outo, koska poika käyttäytyy sopimattomasti tai epäkonventionaalisesti. Pojan kova ääni kuuluu läpi kirjaston, mikä on pohjoismaalaisittan outoa.

Lopulta rajapyykki rikkoutuu ja tyttö tulee kuorestaan ulos ja alkaa puhumaan. Hän puhuu avoimemmin ja sanoo mielipiteensä.

Poika sai haluamansa. Tyttö nyt uskoutuu.

Tulin samassa miettineeksi, että kannattaako vieraita naisia availemaan?
Mitä se maksaa ja mitä siitä seuraa?

Tyttö on avoin ja hän kuin luottaisi poikaan ja pojan on nyt kannettava vastuuta tytöstä.

Mutta.

Etelämaalainen nuori poika muuttui hiljaiseksi.
Hän ei enää puhuu, mutta kuuntelee, mitä tytöllä on sanottavaa.
He lajittelevat kirjoja.
Tyttö ei enää osaa olla hiljaa, mutta aina löytyy sanottavaa.
Mutta tyttö puhuu monologia.
Poika nyökkäilee, mumisee.

Miksi poika ei kerro enempää, koska hänhän sai tytön avautumaan?

Mitä poika miettii, minkälaisia suunnitelmia hänellä on nyt?
Tai minkälaisia tuntemuksia on hänellä?

Itse salakuuntelijana vaistosin, sen taakan, mitä mies saa niskaan, kun saa vieraita tyttöjä avautumaan. Uskoutuva tyttö....ainakin itse tahdon itkeä ja paeta paikalta, koska en kestäisi sellaista turhuutta. En kestäisi tytön läsnäoloa ja naiivisuutta.

En kestäisi varsinkin silloin kun tyttö olisi ollut vain kaveri, eikä tyttökaveri, siis sellainen josta minä pitäisin enemmän ja rakastaisin ja tahtoisin tutustua.

En rupaisi avaamaan vieraita naisia, koska sellainen käy sydämen päälle.
Sydän ei kestäisi liikaa naisia.
Kun avaisin yhden naisen, en välttämättä avaisi enää toista.
Siksi valitsen ketä naista minä avaan, kenen naisen luottamusta voitan puolelleen.
Koska kaikkia naisia ei kannata puhutella.
Kuuntelisin ensin, kastelisin ensin pitkään, minkälainen nainen kyseessä.
Antaisin pitkään energioiden vaikuttaa ja mielen hahmottaa, olemmeko naisen kanssa samalla aallon pituudella.
Vasta kun ymmärtäisin naisen intuitiivisesti, vasta silloin lähtisin etsimään loogisia verbaalisia kohtaamisia.

Koko väittämäni on se, että jokaista naista ei kannata seurailla.

Mutta kyse voi olla kanssa etelämaalaisen sosiaalisuudesta ja suomalaisen kulttuurin tuntemattomuudesta, että loppupellissä etelämaalainen vain on oppimassa, mitä on sopivaa ja mitä ei.
Toisaalta on vaaraa, kuinka itsensä uskottanut nainen käyttäytyy.