Eikä vieläkään

loppunut se turha jauhaminen samasta asiasta, mitä on ollut jo useamman vuoden ajan. Ongelma ymmärtämättömmydessä on ihan muualla kuin täällä. Se oli vitsi siitä, että pitäisi olla sillai paljon nuoremman kanssa. Siitä ollaan samaa mieltä että nuoremmat nuorten kanssa ja vanhemmat ikäistensä kanssa ja se pitää ymmärtää, etten hyväksy elämääni sellaista ihmistä, onpa minkä ikäinen tahansa, jonka takia menetin itselleni jotain äärimmäisen tärkeää. Ensi viikolla siitä järkyttävästä tiedosta tulee kahdeksan vuotta täyteen. Vain pahaa monella tapaa ovat sen jälkeiset vuodet saaneet aikaan. En halua elämääni edes kaveriksi, yhtään sellaista naamaa joka aina muistuttaisi niistä vuosista. Miksi en saa unohtaa niit. miksi muostutatte niistä joka päivä. Aivan varmaa on, että jos yksikin niihin vuosiin kuulunut lähestyy, niin henkisesti turpaan tulee!!