Palkittu kirjailija raivostui

Kirjailija ja kääntäjä Jukka Mallinen työskenteli ja opiskeli Neuvostoliitossa.
Neuvostorealismi karisti harhat Neuvostoelämästä ja Neuvostoliiton ja Suomen "ystävyydestä".
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/10/22/tallaista-oli-jukka-mallisen-kaksoiselama-kauppasi-jaapalakoneita

"Meidän prosessissa on tapahtunut hirveä virhe. Itselleni ei tullut mieleenkään, että Mallisen kaltainen kokenut kirjoittaja voisi sekoittaa romaanin tapahtumat tositapahtumiin ja väittää elävää ihmistä kuolleeksi. En osannut epäillä sitä yhtään. Se oli sokea piste", Parnasson vastaava toimittaja Hämäläinen sanoo.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjailija vetää herneet nenään arvostelusta.
Ehkä aihetta onkin tällä kertaa.
En ole lukenut kehuttua ja palkittua kirjaa,
mutta herää yleiskysymys, pitääkö arvostelijan tuntea kirjailijan henkilökohtainen
elämä ja hänen sukunsa, ettei ole vaaraa sekottaa faktaa ja fiktiota,
josta kirjailija kirjoittaa ?

Koska kirjailijalta ja hänen isältäänkin on pyydetty anteeksi,
ilmeisesti arvostelija on tehnyt "kardinaalimunauksen" tulkitessaan väärin
tai "väärin" tekstiä, vaikka kaikki lukijat tulkitsevat kirjoja omalla tavallaan.

Oletko lukenut kirjan ? Mitä mieltä olet tästä "kulttuuriskandaalista" ?

"Vastaavan tuottajan mukaan Mallisen tekstin luki ennen painamista
kaksi henkilöä: hän itse (Hämäläinen) ja editoiva toimittaja."
Kolme henkilöä luki kirjan. Kukaan ei "huomannut" mitään erikoista.

"Piristys", että kulttuurin tapahtuu jotain.
Suomi on hiljentynyt.
Kulttuuri on äänetön.
Yhtään älykköäkään ei enää ole.
Kulttuuriväen älyköt olivat ennen kansan äänitorvia.
Nyt on vaan torvia ?
Kukaan ei "johda" yhteiskunnallista keskustelua,
jota tarvitaan aina yhteiskunnassa.
Se ei saisi jäädä poliitikkojen varaan,
se ei ole keskustelua,
koska se on poliittista puhetta "omaan pussiin".

Meri "Sinun, Margot" Valkama otti asiaan kantaa perjantaina Facebookissa.
Hän luettelee useita asiavirheitä Mallisen tekstistä.
Miten kirjailija voi niin kimpaantua romaaninsa arvostelusta ?
Eikö romaani ole fiktiota ?

Pitänee suunnata tunnetumpiin kirjoihin, jos haluaisi keskusteluun osallistua.
Lueskelen enimmäkseen "ei-myyntimenestyksiä".
Viimeksi luin näyttelijä, kolumnisti-kirjailija Hannu-Pekka Björkmanin
kirjan "Välähdyksiä peilissä".
Se sisältää esseitä, leppoisaa pohdiskelua ilman tärkeilyä,
"ihmisen salaisuuksista", omista ajatuksista,
siitä miten vaikea on rikkoa ajatusten kehiä, kirkastaa, kohottaa,
syventää ja herkistää olemuksemme siksi miksi se on luotu.

Pienessä kirjassaan Hannu-Pekka Björkman tekee havaintoja matkoillaan,
pohtii mennyttä ja nykypäivää, arkipäivän elämää, ilmiöitä, taiteen merkitystä,
kirjailijoita ja omaa työtään näyttelijänä ym.
noin kolmessakymmenessä eri aiheisessa esseessä,
joita voi lukea vaikka 1-2 päivässä, jos ei paljon jaksa.
Olipa mukavan rauhallinen kirja (vastapainoksi sotaisalle todellisuudelle),
kirjasta tuli levollinen olo.

Samainen nuori kirjailija Meri Valkamo, Margotin kirjoittaja jatkaa riitaansa.
Hän ei hyväksy aikaisempaa oikaisua. Hän tekee uuden kantelun
Parnassosta. Olennainen asiavirhe on oikaistu, ettei Valkamon isä olekaan
kuollut, niinkuin Jukka Mallinen oli tulkinnut.
Muihin tulkinnallisiin teksteihin Parnasso ei ota kantaa.
Valkamo sai vastauspuheenvuorossaan poikkeuksellisen paljon tilaa.
Hän ei ole tyytyväinen.
Hän sai HS:n kirjallisuuspalkinnon viime syksynä.