kirjallisuus-lehden väitteistä, että hänen isänsä on kuollut ja että hänen
vasemmistolaisuutensa rinnastettiin putinismiin.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008879546.html
vasemmistolaisuutensa rinnastettiin putinismiin.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008879546.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kirjailija ja kääntäjä Jukka Mallinen työskenteli ja opiskeli Neuvostoliitossa.
Neuvostorealismi karisti harhat Neuvostoelämästä ja Neuvostoliiton ja Suomen "ystävyydestä".
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/10/22/tallaista-oli-jukka-mallisen-kaksoiselama-kauppasi-jaapalakoneita
Mallinen on monipuolinen kirjoittaja.
Venäjällä vitseillä kerrotaan se, mitä ei saa muuten sanoa,
mm. niitä on kerännyt työpari Mallinen & Hytönen
Kevyttä Putininvastaista tuotantoa:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/valloittava-putin-9789527389935
"Meidän prosessissa on tapahtunut hirveä virhe. Itselleni ei tullut mieleenkään, että Mallisen kaltainen kokenut kirjoittaja voisi sekoittaa romaanin tapahtumat tositapahtumiin ja väittää elävää ihmistä kuolleeksi. En osannut epäillä sitä yhtään. Se oli sokea piste", Parnasson vastaava toimittaja Hämäläinen sanoo.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjailija vetää herneet nenään arvostelusta.
Ehkä aihetta onkin tällä kertaa.
En ole lukenut kehuttua ja palkittua kirjaa,
mutta herää yleiskysymys, pitääkö arvostelijan tuntea kirjailijan henkilökohtainen
elämä ja hänen sukunsa, ettei ole vaaraa sekottaa faktaa ja fiktiota,
josta kirjailija kirjoittaa ?
Koska kirjailijalta ja hänen isältäänkin on pyydetty anteeksi,
ilmeisesti arvostelija on tehnyt "kardinaalimunauksen" tulkitessaan väärin
tai "väärin" tekstiä, vaikka kaikki lukijat tulkitsevat kirjoja omalla tavallaan.
Oletko lukenut kirjan ? Mitä mieltä olet tästä "kulttuuriskandaalista" ?
"Valkama vastasi kirjoitukseen perjantaina Facebook-päivityksellä.
Mallisen mukaan “romaanin käyttövoimana ovat Valkaman muistot varhaislapsuudesta Itä-Berliinissä, missä hänen isänsä Seppo Iisalo toimi Tiedonantajan kirjeenvaihtajana”. Tämä ei pidä Valkaman mukaan paikkaansa.
– Romaanini käyttövoimana toimii kymmenen vuoden aikana tekemäni taustatyö, johon on kuulunut esimerkiksi keskusteluja kymmenien eri ihmisten kanssa, vuoden mittaiset DDR:ään keskittyneet opinnot Freie Universitätissä Helsingin Sanomain säätiön stipendiaattina, kymmenien aihetta käsittelevien kirjojen ja tutkimusten lukeminen sekä pitkät Berliinissä aikuisena viettämäni ajanjaksot, Valkama kirjoittaa ja kumoaa lehden väitteen kirjasta autofiktiona ja kirjailijan omaan elämään perustuvana."
Aamuposti 12.6.22
Olisiko parempi jättää arvostelematta kirjat, joista ei voi tietää miten arvostella niitä,
autofiktiona vai jonakin muuna ?
"Vastaavan tuottajan mukaan Mallisen tekstin luki ennen painamista
kaksi henkilöä: hän itse (Hämäläinen) ja editoiva toimittaja."
Kolme henkilöä luki kirjan. Kukaan ei "huomannut" mitään erikoista.
"Piristys", että kulttuurin tapahtuu jotain.
Suomi on hiljentynyt.
Kulttuuri on äänetön.
Yhtään älykköäkään ei enää ole.
Kulttuuriväen älyköt olivat ennen kansan äänitorvia.
Nyt on vaan torvia ?
Kukaan ei "johda" yhteiskunnallista keskustelua,
jota tarvitaan aina yhteiskunnassa.
Se ei saisi jäädä poliitikkojen varaan,
se ei ole keskustelua,
koska se on poliittista puhetta "omaan pussiin".
Meri "Sinun, Margot" Valkama otti asiaan kantaa perjantaina Facebookissa.
Hän luettelee useita asiavirheitä Mallisen tekstistä.
Miten kirjailija voi niin kimpaantua romaaninsa arvostelusta ?
Eikö romaani ole fiktiota ?
Valkama nimenomaan painottaa 2021, että kirja on fiktiota,
mutta ehkä arvostelussa on kirjan ulkopuolelta asioita,
jotka eivät ole totta.
Meri Valkama on näköjään avioliitossa (Vasemmistoliiton) Silvia Modigin kanssa.
https://yle.fi/uutiset/3-12203900
Pitänee suunnata tunnetumpiin kirjoihin, jos haluaisi keskusteluun osallistua.
Lueskelen enimmäkseen "ei-myyntimenestyksiä".
Viimeksi luin näyttelijä, kolumnisti-kirjailija Hannu-Pekka Björkmanin
kirjan "Välähdyksiä peilissä".
Se sisältää esseitä, leppoisaa pohdiskelua ilman tärkeilyä,
"ihmisen salaisuuksista", omista ajatuksista,
siitä miten vaikea on rikkoa ajatusten kehiä, kirkastaa, kohottaa,
syventää ja herkistää olemuksemme siksi miksi se on luotu.
Pienessä kirjassaan Hannu-Pekka Björkman tekee havaintoja matkoillaan,
pohtii mennyttä ja nykypäivää, arkipäivän elämää, ilmiöitä, taiteen merkitystä,
kirjailijoita ja omaa työtään näyttelijänä ym.
noin kolmessakymmenessä eri aiheisessa esseessä,
joita voi lukea vaikka 1-2 päivässä, jos ei paljon jaksa.
Olipa mukavan rauhallinen kirja (vastapainoksi sotaisalle todellisuudelle),
kirjasta tuli levollinen olo.
Samainen nuori kirjailija Meri Valkamo, Margotin kirjoittaja jatkaa riitaansa.
Hän ei hyväksy aikaisempaa oikaisua. Hän tekee uuden kantelun
Parnassosta. Olennainen asiavirhe on oikaistu, ettei Valkamon isä olekaan
kuollut, niinkuin Jukka Mallinen oli tulkinnut.
Muihin tulkinnallisiin teksteihin Parnasso ei ota kantaa.
Valkamo sai vastauspuheenvuorossaan poikkeuksellisen paljon tilaa.
Hän ei ole tyytyväinen.
Hän sai HS:n kirjallisuuspalkinnon viime syksynä.
Menikö Merille voitto ja suosio päähän ?