Jatko-osa 2

Jatketaan siitä mitä oli ennen kun mä toilailin. Edelleen oot mielessä, en kestä. Puhutaan asiat ja jatketaan siitä. Sun hauska seura kelpais.

Ei jaksa mitään jatko-osia.

Tulee kuitenkin joku vitun Kristallikallon valtakunta kuitenkin eikä Viimeistä ristiretkeä.

Ei kai sitä voi käsikirjoittaa valmiiksi.

kuule kun naen anna marin seuraavan kweean iin puhun sen pmpari etta paasen sinne espanjaan kuule mihin sinun pitaa menna

Omalla painollaan, ilman mitään odotuksia ja toiveita. Kaikki menee niinkuin on tarkoitettu. Toinen toistaan kunnioittaen.

Mä näen meidät mökillä istumassa kuistilla auringonlaskussa, sisimmän täyttää sellainen järjetön mutta juuri oikea tunne, mitään ei puutu enää.
Samalla katselen hänen ihanaa profiilia, jota olen ennenkin vilkuillut, mutta nyt hän on kokonaan minun eikä tarvitse peitellä tuota vilkuilua.
Ollaan ihan hiljaa, mutta ei vaivautuneisuuden takia, vaan sen takia että kumpikin tietää mitä toinen ajattelee..
Hiljaisuuden rikkoo hänen kysymyksensä..
"Laitanko saunan tulille?"
"Minä laitan, sytyttele sinä grilli sillä aikaa"
Ja kumpikin menee omiin puuhiin, samalla miettien, että pitkä matka oli tähän, ei tuo toinen nyt niin kamala jästipää olekaan..
..........
Saunaan päästyämme villiinnnymme täysin, kuten joka ilta, vaikka ikääkin jo on kummallakin tässä vaiheessa se yli 50v.
Kaikki mahdollinen kokeillaan ja testataan, paitsi omia sukulaisia.
Mistä onkin tullut pientä väärinkäsitystä joskus kylänraitilla, koska monet luulevat meidän olevan sisaruksia samankaltaisuutemme vuoksi joka on vaan yltynyt vuosien saatossa.
Saunasta päästyämme on aika syödä, upeaa T-luu pihviä ja raikasta salaattia, oi että! Hienon ruoan on kulta tehnyt, nyt on hyvä...

To be continued....

No miten sinä haluat aloittaa 😘 täällä olen lukemassa 😄

En kyllä ole kuullut jatko-osan mahdollisuudesta, 🙄 enkä ala oman itseni takia sellaista odottaa ilman pätevää syytä.

Jatko-osia ei tule ilman selkeää aloitetta, ilman avoimuutta ja rehellisyyttä!

Se, että pelästyy tunteita aluksi, on vain inhimillistä. Mustavalkoisuus kuuluu teinien elämään, aikuinen taas ymmärtää kun asian selittää rauhassa! Nostan myös hattua sille, että osaa sanoa, ettei ole vielä valmis uuteen. Jos ei ole valmis, niin sitten vaan ei ole, minkä sille voi! Sellaisessa erikoistilanteessa, jossa ei ole valmis, mitta silti tuntee paljon, on riskinsä että myöhemmin joutuu suremaan toisen menettämistä. Sellaisessa tilanteessa kannattaa miettiä mitä oikeasti haluaa itse ja kysyä onko vastapuoli valmis tulemaan vastaan. Tutustua voi hiljalleen ilman paineita myös eikä sen tarvitse sitoa kumpaakaan. Joskus asiasta puhuminen yhdessä auttaa asiaa. Joskus taas läheisyys auttaa toipumaan oli se sitten pelkkää halailua ja pään silitystä eikä sekään taida olla tavatonta, että läheiseen suhteeseen liittyy seksiä. Rakastelulla on paha tapa tuoda patoutuneita tunteita pintaan. Herkkyyttä ei pysty peittämään, kun on aidoimmillaan ja avoimena. Kun sen uskaltaa näyttää, vapautuu paljon energiaa.

Uskon hänen sanojaan, en sillä tätä kaikkea sano, mutta kommentoin muuten kun näitä asioita on tullut paljonkin kelattua monelta kantilta. Ei pelkästään hänen takia vaan muutenkin.

perustetaan se perhe, silleen sen pitäis jatkuu mun mielestä...

Jatko-osasta jää usein puuttumaan taianomainen tunnelma ja kekseliäisyys..
https://youtu.be/S_MrNYyHMtU

Siitä enemmän oikeassa elämässä. Menee jo sensuroiduksi täällä.

Työkaverille: mun kanssa aina asiallista tietä, aina.

Nähtäisiin puhuttaisiin tutustuttaisiin nähtäisiin ehkä lisää sen jälkeen viestiteltäisiin. En oikein osaa nähdä tuosta pidemmälle. Ehkä vain jäisi tuohon. Hänen kanssaan haluaisin niin paljon mutta ei taida tapahtua. Eihän me edes tunneta. Tämä miehelle ja olen itse nainen en kaupan alalla.

Voisimme ajautua tunteidemme pyörteeseen.
Rakastuisimme, hankkisimme farkku Volvon ja talon jossa on tilaa ponille. Koira tai pari ja muksuja.
Vaarallista.