Ei vielä valmista

”Mutta me odotamme Hengessä uskon kautta sitä vanhurskautta, jota toivomme” (Gal. 5:5).

Kristittynä elämiseen kuuluu aina tietty jokapäiväiseen elämään kuuluva jännite. Olemme Isän lapsia ja silti koemme monesti kärsivämme yksin. Meidät on erotettu Hänen pyhäksi kansakseen ja Pyhä Henki vaikuttaa meissä elämän muuttumista mutta samaan aikaan koemme itsemme ei-valmiiksi.

Jännite on myös siinä, että vaikka meidät on Jumalan puolelta julistettu vanhurskaiksi – siis puhtaiksi ja syyttömiksi – kuitenkin arjessamme kamppailemme synnin voiman kanssa eri tavoin ja eri asioissa.

Paavali lohduttaa meitä kolmella sanalla: usko, toivo ja Henki. Nämä sanat ovat kristityn kantovoimana täältä perille taivaaseen.

Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja pitää niistä kiinni. Usko ei suostu katsomaan vain olosuhteitaan eikä tutkimaan omaa sydäntään, se katsoo aina itsestä ulos, kohti Kristusta.

Toivo kiinnittää meidät johonkin tulevaan, siihen mitä Raamattu lupaa. Meille luvataan, että tulee aika, jolloin emme enää vain usko, vaan myös näemme. Silloin syntisyytemme ja keskeneräisyytemme lakkaa ja saamme täysin omistaa koko sen kirkkauden, joka nyt säteilee meille kuin hunnun läpi.

Ja vielä Henki. Hän auttaa meitä meidän heikkoudessamme. Hän tietää, ettei meillä ole uskoa eikä toivoa ilman apua. Niinpä Hän toistuvasti nostaa Sanansa kautta Kristuksen silmiemme eteen, kuin kuolemattomuuden lääkkeeksi.

Pyhä Henki lohduttaa meitä vakuuttamalla, että juuri tänään usko ja toivo riittävät. Elämä on monilta osin niin kovin keskeneräistä, mutta se saa ollakin.

Juuri keskeneräisyydessä ja taisteluissa usko ja toivo ovat kuin ongen kohoina elämämme painon päällä ja ne pitävät meidät pinnalla.

( Lähde: Jaakko Pirttiaho/ Yksin armosta - sivusto)

2

98

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Totuus tekee VAPAAKSI eikä jännitteiseksi. Niiden, jotka tätä eivät ole ymmärtäneet, täytyy selitellä oma ymmärtämättömyytensä ymmärrykseksi. Tilanne on samanlainen kuin jos likinäköinen väittäisi näkevänsä vallan mainiosti.
      - GF -

      • -
        >>Kristitty on vasta tulossa joksikin

        Uskovan elämän voidaan sanoa olevan enemmän odottamista kuin omistamista. Joksikin tulemista, ei vielä olemista: ”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut…vaan minä riennän sitä kohti” (Fil 3:12). Tämän Luther ilmaisi hienosti: ”Tämän elämän tiedetään olevan, ei vanhurskautta, vaan vanhurskaaksi tulemista, ei terveyttä, vaan tervehtymistä, se ei ole päämäärä, vaan siihen pyrkimistä, ei perillä, vaan matkalla olemista, kaiken kaikkiaan jatkuvaa puhdistumista synnistä ja siirtymistä hyveestä hyveeseen”.

        Kristitty on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen

        Eräs eniten käytettyjä sanontoja kristittynä olemisesta on : Olla samaan aikaan vanhurskas (Jumalalle kelpaava) ja syntinen.

        ”Omissa silmissä ja todellisuudessa olemme epävanhurskaita. Jumalan silmissä, joka vastaanottaa uskomme ja armon pyyntömme, olemme vanhurskaita. Samalla kertaa syntisiä ja pyhiä. Syntisiä tietoisesti, pyhiä tietämättämme. Syntisiä todellisuudessa, pyhiä toivossa” (Luther).

        Myös uskoon tulleen (uudestisyntyneen) kristityn olemukseen on juurtunut paha tahto (perisynti) ja se pysyy siellä niin kauan kuin kristitty on ihmisenä tässä maailmassa. Armo ei uudestisynnytä uskovaa niin, että hänestä tulisi kokonaan uusi, synnitön ihminen. Hänen olemukseensa jää loppuun asti monenlaisia vikoja. Opetus uskovan synnittömyydestä on aina väärä. Samoin on harhauttavaa väittää, että uskovan vanha turmeltunut luonto on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa jo kaksituhatta vuotta sitten ja siksi syntiä ei ole enää olemassakaan.

        Kristitty elää jatkuvasti anteeksiantamuksessa

        Koska uskovassakin asuu voittamaton synnin juuri, hän joutuu toistuvasti myös katumaan Jumalan edessä. Kristityn perustuntomerkkejä on jokapäiväinen katumus ja armahtajan, Jeesuksen luokse tuleminen. Uskova luottaa syntien anteeksiantamukseen.

        Anteeksiantamus on hänen rauhansa ja ilonsa järkkymätön perusta. Kun hän näkee, että kaikissa hänen teoissaan on syntiä, hän ei voi olla ihmettelemättä Rakkautta, joka kaiken peittää. Se luo syvän perusturvallisuuden hänen elämäänsä. Jumala peittää syntisen olemuksemme Jeesuksen sovitustyöllään meille ansaitsemaan valkeaan, tahrattomaan vaatteeseen, eikä lue meille meidän syntejämme.

        Halun ja voiman uskovana elämiseen antaa yksin anteeksiantamuksen evankeliumi. Ihminen kestää tuomiolla vain Jeesuksen sovitustyön tähden, ei sen tähden, mikä hänen sydämessään syntyy ja kasvaa. Jaksamme uskon tiellä, kun näemme, että perille pääseminen ei riipu meidän voimastamme/onnistumisistamme, vaan Jeesuksen sovitusrakkaudesta!

        Kristitty taistelee itsessään asuvaa syntiä vastaan

        Kristitty ei halua jäädä synteihinsä. Kuitenkin hän on jatkuvasti syntinen – siinä sovittamaton ristiriita. Uskova pyrkii irti synnistä. Synti on hänelle vierasta, mutta hän havaitsee, että synti roikkuu hänessä kiinni (Room 7:18-21). Uskovan ei pidä ”leikkiä” synnillä ja tehdä syntiä tahallaan uhmaten Jumalan pyhyyttä.

        Aitoon uskoon kuuluu aina Jumalan pyhyyden pelko. Synti on kuin tuleen kaatumista. Siitä haluaa heti pois (Miika 7:8). Meidän ei pidä puolustaa syntejämme ja erehdyksiämme, eikä antautua niiden palvelijaksi. Saamme tuoda ne valoon ja pyytää armoa ja anteeksiantamusta.>>
        -
        ( Otelainaus: KELLONKARTANO - sivusto)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?

      Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https
      Maailman menoa
      271
      2606
    2. Muistatko kun kerroin...

      että palelen..? Myös nyt on kylmä. Tahtoisin peittosi alle.
      Ikävä
      41
      1421
    3. En sitten aio sinua odotella

      Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e
      Ikävä
      73
      1421
    4. Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"

      Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      1179
    5. Hei, vain sinä voit tehdä sen.

      Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change
      Ikävä
      7
      1154
    6. En vain ole riittävä

      Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o
      Ikävä
      27
      1143
    7. Kuka sinä oikeen olet

      Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej
      Ikävä
      48
      1136
    8. Kellä on rumin tukka?

      Kuka on haapaveden rumin ihminen? Vinot silmät ja ikivanha mersu?
      Haapavesi
      9
      1131
    9. Oon pahoillani että

      Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(
      Ikävä
      46
      1083
    10. Kuinka paljon nalle harmittaa

      Kun mä saan panna hehkua ja sä et? :)
      Ikävä
      6
      1042
    Aihe