Painoa pidetään yleisesti herkkänä ja henkilökohtaisena asiana, josta väärin puhumalla voi aikaansaada paljon vahinkoa.
Olen luonteeltani herkän puoleinen mies, jolle paino on juurikin herkkä ja henkilökohtainen asia.
Kuitenkin olen joskus hämmästellyt, kun jotkut naiset, joille tämän aihealueen herkkyys voi olla vielä sosiaalisesti sallitumpaa, ovat puhuneet avoimesti, niin livenä kuin netissä, aihealueesta ja kertoneet tarkan painonsa, pituutensa ja painoindeksinsä kaltaisia asioita.
Nyt en kysele lukemista vaan siitä, että miksi näin? Miten suhtaudut painoosi/kehoosi, siitä puhumiseen ja etenkin tarkkojen lukemien kertomiseen? Ja minkä tekijöiden arvelet/tiedät mahdollisesti vaikuttaneen siihen, että miten ajattelet noista asioista?
Olen luonteeltani herkän puoleinen mies, jolle paino on juurikin herkkä ja henkilökohtainen asia.
Kuitenkin olen joskus hämmästellyt, kun jotkut naiset, joille tämän aihealueen herkkyys voi olla vielä sosiaalisesti sallitumpaa, ovat puhuneet avoimesti, niin livenä kuin netissä, aihealueesta ja kertoneet tarkan painonsa, pituutensa ja painoindeksinsä kaltaisia asioita.
Nyt en kysele lukemista vaan siitä, että miksi näin? Miten suhtaudut painoosi/kehoosi, siitä puhumiseen ja etenkin tarkkojen lukemien kertomiseen? Ja minkä tekijöiden arvelet/tiedät mahdollisesti vaikuttaneen siihen, että miten ajattelet noista asioista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se paino ole mikä salaisuus kun on sinut sen asian kanssa.Itse laihdutan enkä häpeä kertoa painoa tai mitä se pahimmillaan on ollut.Mikä siinä painossa niin hävettää?Esim miespuoliset ystäväni tietävät painoni ja phun heille laihdutuksestani.Eikä ole yhtään vaikeaa.
Mun on kanssa helppoa olla ylipainoinen.
Nuorena olin jopa turhankin laiha, ja reilu kaksikymppisenä alkoi paino nousta.
( Tosin käytin lääkkeitä, jotka nostivat painoa, ja elintavat olivat muutenkin tosi huonot. )
Ollessani vajaa kolmekymppinen painoni kävi ylimmillään 135 kg:ssa, josta kyllä laihdutin aika nopeasti 40 kg pois.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana paino on jojoillut jonkin verran, 90-100 kg.
Olen n. 170 cm pitkä.
Mulla oli nuorena suhteellisen runsaasti psyykkisiä ongelmia, mutta ainoa asia, josta en niin kantanut huolta, oli ulkonäköni.
Vaikka oli tosi huono itsetunto, niin olin, ja olen ollut aina sinut näköni ja kokoni kanssa.
En koe mitenkään ongelmalliseksi olla isompikokoinen, jos se jotain muuta haittaa, niin enhän minä voi sille mitään.
Ajattelen, että paino- ja muutkin ulkonäköön liittyvät asiat ovat henkilökohtainen juttu, eikä niiden pitäisi joutua ulkopuolisten ihmisten arvostelun kohteeksi.
Elämässä tulee eteen erilaisia tilanteita, voi tulla jopa tilanne, että lihoo, laihtuu, tai ulkonäköön voi vaikuttaa jokin muu seikka ( esim. onnettomuus ).
Olkaamme tyytyväisiä itseemme, siitä miltä näytämme. Muiden arvostelu on typerää touhua, ikinä ei voi tietää, jos vaikka tulee omalle kohdalle niitä muutosta aiheuttavia tilanteita. Voi kääntyäkin niin päin, että joutuu itse muiden arvostelun kohteeksi.
Uppista