Yhdessä olla oltu viisi vuotta. Kihlauksesta on puhuttu useita kertoja, ja meille molemmille tuntuu olevan selvää, että avioliitto on meille tärkeä ja "asiaan kuuluva" askel. Mutta emme ole vielä luvanneet avioitua keskenämme, joten emme periaatteessa ole kihloissa, vaikka uskon, että asia on molemmille aika selvä. Kysymyksiä ei olla esitetty, eikä vastauksia annettu.
Mies tuntuu jostain syystä jänistävän, tai siis tuntui... nyt hän on alkanut hieman lämmetä ajatukselle, ja minun mahanpohjaa kutittaa. Tyhmäähän se on. Ei se mitään periaatteessa muuta, vaikka varmuuden tästä sanattomasta, oletetusta sopimuksesta saankin. Silti.
Odotan siis kosintaa. Miksi en itse kosi? Koska olen tehnyt selväksi, että mielestäni asiasta olisi syytä keskustella vakavamminkin piakkoin, ja tällä tavalla siirsin pallon miehelle. Hän on hyvin painostusallergista sorttia, ja kokisi minun kosintani aivan varmasti vaatimuksena tai pakottamisena. Joten hän kosikoon kun on valmis.
Hölmöä. Mutta jotenkin ihanaa =)
Mies tuntuu jostain syystä jänistävän, tai siis tuntui... nyt hän on alkanut hieman lämmetä ajatukselle, ja minun mahanpohjaa kutittaa. Tyhmäähän se on. Ei se mitään periaatteessa muuta, vaikka varmuuden tästä sanattomasta, oletetusta sopimuksesta saankin. Silti.
Odotan siis kosintaa. Miksi en itse kosi? Koska olen tehnyt selväksi, että mielestäni asiasta olisi syytä keskustella vakavamminkin piakkoin, ja tällä tavalla siirsin pallon miehelle. Hän on hyvin painostusallergista sorttia, ja kokisi minun kosintani aivan varmasti vaatimuksena tai pakottamisena. Joten hän kosikoon kun on valmis.
Hölmöä. Mutta jotenkin ihanaa =)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.