Onhan tämä aika mahdotonta, kun keski-iässä alkaa jo väsymään kaikkeen. Työelämää on jäljellä vielä kymmenisen vuotta ja kai sitä pitäisi jaksaa sen ohessa elää muutakin elämää.
Olen kertakaikkisen väsynyt. Laiskuudeksi sitä itse nimittelen, mutta toisaalta tiedän, että ei se sitä ole.Olen vain väsynyt kaikkeen. Mikään ei innosta, työ tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Kulissini sentään olen kunnialla saanut säilytettyä. Kenellekään en oikein kehtaa edes tästä "laiskuudestani" uskalla puhuakaan. Jospa hullukirjoihin pistävät tai saan muuten leiman otsaani. Jokainen uusi työpäivä on kuin vuoren ylittämistä raskas taakka selässä. Joskus mietin, miten tämä mun tarinani mahtaakaan päättyä?
Romahdanko jollakin tavalla vai miten tässä käy.
Poden myös väsymyksen takia yksinäisyyttä ja puhekumppanit ovat niukassa.Tämä lisää mielen raskautta, kun ei ole ystävien kanavaa, johon voisi mieltään keventää.
Luen jonkin verran,liikunkin, harrastan puutarhanhoitoa, mutta teen niitäkin kuin robotti...innottomasti ja kyllästyneenä.
Onkohna tämä masennusta/laiskuutta/vanhuutta vai onko se vain muotioikkua?
Onko ketään samassa jamassa kulkevia?
Olen kertakaikkisen väsynyt. Laiskuudeksi sitä itse nimittelen, mutta toisaalta tiedän, että ei se sitä ole.Olen vain väsynyt kaikkeen. Mikään ei innosta, työ tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Kulissini sentään olen kunnialla saanut säilytettyä. Kenellekään en oikein kehtaa edes tästä "laiskuudestani" uskalla puhuakaan. Jospa hullukirjoihin pistävät tai saan muuten leiman otsaani. Jokainen uusi työpäivä on kuin vuoren ylittämistä raskas taakka selässä. Joskus mietin, miten tämä mun tarinani mahtaakaan päättyä?
Romahdanko jollakin tavalla vai miten tässä käy.
Poden myös väsymyksen takia yksinäisyyttä ja puhekumppanit ovat niukassa.Tämä lisää mielen raskautta, kun ei ole ystävien kanavaa, johon voisi mieltään keventää.
Luen jonkin verran,liikunkin, harrastan puutarhanhoitoa, mutta teen niitäkin kuin robotti...innottomasti ja kyllästyneenä.
Onkohna tämä masennusta/laiskuutta/vanhuutta vai onko se vain muotioikkua?
Onko ketään samassa jamassa kulkevia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen täsmälleen samassa jamassa. Saman ikäinen, työelämässä ja laiskaksi itseäni syytellyt. Mikään ei huvita. Minullakin on puutarha, viime syksystä lähtien jopa uusi sellainen. En ole vielä aloittanut edes haravoimaan, vaikka luulin syksyllä että olen tukka putkella innoissani sitä keväällä rakentamassa. Toivoin että kevät tulisi myöhään, ettei tarvitsisi aloittaa. Masennusta tämä on ainakin minulla. Itselläni tuli romahdus massiivisina rytmihäiriöinä. Nyt ollaan sitten sairaslomalla ja odotellaan että vointi kohenisi. Sain masennuslääkityksen ja toivon kovasti että se auttaisi. Raskasta on, todella raskasta. Olisi kiva kunnolla puhua jonkun kohtalotoverin kanssa. Lähipiirissäni ei sellaista ole. Kaikki ovat terveitä, ja sekin masentaa, kun tuntee olevansa erilainen. Kieltämättä hulluuskin on käynyt mielessä, mutta sitähän tämä ei onneksi ole.
Hei kohtalotoverit!
Oli oikein "piristävää" kuulla, että en olekaan yksin : ))))).
Ja sinulle ,joka toivoit saavasi jutella syvällisemmin masennuksestasi, olen kyllä valmis meilailemaan kanssasi, jos uskaltaudut lähettämään osoitteesi.
Heippa! Minä olen se keskustelua kaipaava. Ainahan sanotaan että oli se sairaus mikä tahansa, vertaistuki on hyvää terapiaa. Ja sairaushan se masennuskin on. Elikkä minulle voit kirjoittaa:[email protected]