siis päätän kuitenki julkaista tän ... eli siis tota noin synnyin sairaalloisena ja yksinäisenä sieluna eli syntymästä asti tähän päivbään samanlaista ollu tää kaikki, koko kuvio niinku jaoon 40 vuotias mies. Ei ole kavereita netin ulkopuolella. Ei yhtäkänä eikä ole koskaan ollutkaan siis täysin "soolona" syntymästä asti menny tää elämäni. Kerhoiässä kerhotädit oli huolissaan minusta kun en ottanu kontaktia juur kehenkkään ja sitten mentyäni ala-asteelle porukka alako heti kiusaan ja sitä kiusaamista jatkui yläasteen vika luokalle ja amiksessa kiusaaminen jatkui ja jätin kesken amiksen ja sen jälkeen mökittynyt talooni, kontaktit muihin kokonaan pois, enkä vastaa puhelimeen paitsi lähimmäisilleni, tuntuu että koko sielu on ollu syntymästä asti täysin rikki, kaikki asiat koen niin voimakkaasti, ja lisäksi sitten tuo älykkyyspuoli vaihtelee, eli voin olla superälykäs kuin einstein mutta vastaisuudessa melkeinpä yhtä tyhmä kuin lievästi kehitysvammainen ....onko täällä muita samanlaisia, on mulla joitakin nettikavereita tosin ...pystyisin asumaan ihan yksin keskellä valtavaa korpimetsää enkä kokisi yksinäisyyden tuskaa ...ja voi olla mahdollista että horoskooppi voi vaikuttaa myös ihmisluonteeseen ja toimintaan, olen härkä syntymämerkiltäni .. ...ei se pää kestä, hermot välillä saattaa mennä riekaleiksi siten että voin ärsyyntyä pienestäkin, vähän kuten äitini mies joka samanlainen hermostoltaan ...kotona teen hommia vointini mukaan eli siivous, ulkotyöt, ollaan isän kanssa tossa tehty ulkorakennusremonttia, sitten lenkkeilyä harrastan, jasitten saatan myös vettää punttiakin ja vatsalihasjumppaa ...musiikki tuntuu olevan mulle kaikki kaikessa, saan lohtua siitä tyhjään elämääni, niin että tää kaikki tuntuu kovin tyhjältä, enkä saa aikaiseksi aina kovinkaan paljon yhttään mittään. Mä oon filosofoinut tän elämän siten että kaikki lähtee yksilöstä tää koko kuvio niinku psykologia että jokaisella ihmisellä on oma elämä ja että esim vapausteema josta puhutaan paljon niin se vapauden kokeminen lähtee yksilöstä eli jos joku on sosiaalinen ja tapailee ihmisiä niin se on hänelle yhtä kuin vapaus ja jos joku kuten minä elää tällaista rajoittunutta ja sulkeutunutta elämää niin minulle tämmönen elämä on yhtä kuin vapaus, pelle miljoona lauloi aikoinaan vapaus on suuri vankila, mutta minulle sulkeutunut ja rajoittunut elämä ei ole vankila suinkaan.... käytän 3-5 eri lääkettä, eli ahdistukseen ja pelkoihin käytän, myös masennukseen, sitten mulla lääkkeet paniikkihäiriöön joka puhkesi mulle muutama vuos sitten, sain myös rauhoittavan lääkkeen, ylipainoinen en ole, sillä painoni ja syömiseni eteen olen tekeny töitä, ja onnistunut , hyvä että joku asia edes onnistuu elämässä, itsemurhaa en oo miettiny useaan vuoteen, niitäki mietin tosi paljon silloin joskus. voin kertoa kuvaavan esimerkin tilastani eli jos teen liikuntasuorituksen niin en koe sen jälkeen mielihyvää aina, kaikki mielihyvä elämässä katoaa saman tien tosi nopeaa pois ja tilalle tulee suuri tyhjyys ja uupumustila, käytännössä koko ajan oon uupunut henkisesti, huolimatta siitä teenkö työtä kotona vaiko en, työelämässä en ole, sain takuueläkepaperit vuonna 2014, uskon että mulla on aika monta diagnoosia kuten voi ola tarkkaavaisuushäiriö koska monesti sekoilen ajatuksissani ja jätän jonkun homman kesken ja siirryn seuraavaan, sekä on ylivilkkautta, lapsellisuutta, eli voin höpöttää outoja juttuja sekä ylivilkas "härrä", voin myös väännellä silmiäni ja elehtiä oudosti eli tourette oireilua on, en sano että mulla on tourette ja adhd tarkkaavaisuushäiriö mutta sinne suuntaan ainaki, ja sitten autismin kirjon häiriötä on ihan varmasti, on kaksi psykiatria sanonutkin että oon aspergeria poteva yksilö, epäilen vahvasti että mulla on yliherkkyys diagnoosi.
en tiedä meneekö tää viesti oikealle aihealueele mutta
Anonyymi
579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erityisherkkä kokee kaiken voimakkaammin kuin muut.
Voisitko ajatella esim seurakunnan juttuja?
Juttelisit vaikka jonkun diakonin tms kanssa ja pyytäisit neuvoa tilanteeseesi.
Totaaliyksinäisyys ei ole sinulle hyväksi.
kyllä mä naapureita tervehdin että sillai ja vaihdan sanoja postilaatikolla, ja käy mun ja isäni luona kylässä muutamia tyyppejä, muttei ne varsinaisesti nyt ihan kavereita minulle koska emmä käy niillä kylässä, isän kanssa kyläkäynnit jääneet vähiin, mut on me käyty toki isän siskojen luona, sitten käyn mummini luona, äitini äiti siis, ja veljeni perheen luona käyvään, mutta että eipä noita varsinaisia kavereita paljoa oo, mutta siis sinä luulet että ongelmani kumpuaa siitä kun ei oo kavereita? en usko, sillä kokeilin mm kerran ryhmäterapiaa ja minä menin entistä enemmän henkisesti lukkoon, lopetin muuten puheterapian 8 vuotta sitten, kävin terapiassa yhteensä 15 vuoden ajan ja lopetin sen sitten sillä koin etten jaksa toistella samoja asioita koko ajan, ja halusin lopettaa, koska aloin kokea terapiassa käynnit rasittavana.
En koe sitä ahdistavana kun ei ole kavereita. Ei nuo tyhjyyden tunteet sun muut ole siitä johtuvaa. Oon varma siitä.
ota huomioon se että olen poikkeava ihminen ja oon luonteeltani semmone että pystyn oleen yksin eli voisin asua keskellä isoa korpea enkä kaipaisi ketään ihmistä lähelleni. ei tuottaisi ongelmia jos olisin ihan yksin, mutta siis koko ikäni oon asunut isäni kanssa, meillä on omakotitalo, melko iso talo, jossa paljon lääniä, siell touhuamme kaikenlaista, siivous, lumityöt talvella, polttopuun ajoa kesäisin jotta talvella voijaan lämmittää taloa, sitten on lempipuuhani eli tiskaus, mutta että kaverit, niin joo en jaksa nyt jankata enempiä mutta emmä tarvi kavereita, enkä haluakaan, sillä oon luonteeltani yksinolija, sillä en kaipaakaan seuraa oikeastaan ja siihen kaverittomuuteen liittyy myös se, etten mä pystykään olemaan ihmisten kanssa kontaktissa kovin hyvin ,koska oon sairaalloinen kuten mm arka, olen ihmisarka, niin näin se vaan on. oot varmaan kuullut erakkoluonteisista ihmisistä? Minä oon semmonen.
Elämä saattaa joskus tuntua tyhjältä meillä kaikilla , mutta kirjoituksesi kertoo ajattelevasta ihmisestä, vaikka viihdytkin yksiksesi niin huomaatko että jos vaikka vaihdat ajatuksia jonkun netti kaverin kanssa niin se katkaisee hetkeksi sen spiraalin ja tuntee taas elävänsä hetkisen .
Luulen että vaikka raskastakin yksinäisyyttä niin olisi hyvä olla joku ystäväkin jolla on samanlainen ajatustapa elämästä .
Sitten kun kerroit koulukiusauksesta niin sekin jättää jälkensä ihmiseen , sitä tuntee ettei kelpaa mihinkään, ja se pelko voi aiheuttaa sen että välttää muita ihmisiä tiedostamattoman pelon kanssa että taas Kritisöidään , vaikka ei ehkä edes ajattele niin. Se ov vaikeaa kun on yliherkkä luonne ja tuntee asiat joskus raskaina .
Toivon sinulle kaikkea hyvää .