Mersumies henkeen ja vereen on kuollut ja joutunut sinne ”huonommalle puolelle”.
Asiat ja autot sekoittuvat…
Aika ei kulu, mutta homma kiertää samaa kehää:
Vanha uskollinen mersu odottaa pihassa.
Pitäisi nuo muovihelmat käyttää irti ja korjata ruosteet, miettii mies astellessaan autoa kohti.
Mies astuu autoon, kääntää virran päälle – jaahas, hehkun valo ei syty – no, käyntiin lähtee kuitenkin kolmella nilkuttaen
(tuttu ulvonta moniuraremmistä kuuluu jo sisälle autoonkin),
pakoputki kolahtaa pohjaan rikkinäisten moottorin
kumityynyjen antaessa periksi - ja samalla syttyy se hehkun valokin.
Sininen savu täyttää tienoon, rikkonainen kannentiiviste on vuotanut öljyä
ykkössylinterin männän päälle.
Venttiilinnostimet sälkättävät.
On kesäkuuma, mies nostaa kengänkärjellä kytkinpoljinta; jossain perässä kolahtaa ja auton lähtiessä liikkeelle liian pitkät pyöränpultit tahkoavat käsijarrumekanismit molemmista takarummuista silpuksi.
Lähtöpaikkaan jää lammikko syyläristä vuotanutta pakkasnestettä johon on Lucas sekoittanut tilkkasen naftaa.
Kampiakselin etustefasta ja alipainepumpusta on tippunut asvaltille vähän mustempaa ainetta.
Mies kääntää mersun keulan kadulle.
(joku on taas viime yönä repinyt tähden irti keulasta, huomaa mies)
Alapallonivel huutaa kuin kiimainen kissa rattia käännellessä.
Ukkoskuuro on kastellut tuulilasin, mies kytkee lasinpyyhkimen päälle.
Sulka nousee laiskasti, lähes pysähtyy vasemman yläkulman kohdalla ja viimein jumittuu oikean yläkulman kohdalle.
Kevään jäljiltä tiessä on routaheittoja, takapäässä tuntuu jokin narisevan joustoliikkeessä samalla kun etujousen yläkuppi lähes irtoaa lahosta korista –no, mitäpä tuosta.
Taustapeilistä näkyy kuinka irronnut pohjamuovi jää takana tulevan Corollan alle ja pirstoutuu tuhannen silpuksi.
Mies seuraa mittaristoa; lämpömittari hyppii terävästi 80-125 välillä, palaneen polttimon merkkivalo on palanut siitä asti kun vetokoukku asennettiin, lisäksi lasinpesusäiliö näyttää olevan tyhjä ja syylärissä vajausta.
ASD valo on palanut niin kauan kuin jaksaa muistaa.
Kakkoselle vaihto ei oikein onnistu, Mersu hytkyttää ja nytkyttää parisataa metriä – tekohampaatkin putoavat ennen kuin jalan saa nostetuksi kaasulta.
Nytkytyksen aikana nainen vanhalla Corollalla ohittaa mersumiehen, sivuikkumasta näytetään keskisormea.
Nopeus nousee, mittarin näyttäessä 40 syttyy tuttu ja turvallinen ABS – valokin.
Mies kääntää radion päälle – ai niin, CODE.
No, eipä siitä musiikista olisi iloa ollut – rikkinäisestä pyöränlaakerista ja väljästä perästä kuuluva ulvonta peittää alleen jopa kardaanin tukilaakerin ja rikkinäisten kuminivelten aiheuttaman pauhun, joka tuntuu kehossa jonkinlaisena kuminana.
Epätasapainossa olevat renkaat vatkaavat koko autoa, ratti vispaa puolelta toiselle.
Vauhdin noustessa Mersu alkaa yhä enemmän puoltaa oikealle, onneksi kuskin penkin vasemman puolen jouset ovat poikki - kierossa olevaa rattia tulee luontojaan väännetyksi vasemmalle.
Toivottavasti katkenneet etujouset pysyvät paikallaan, miettii mies vaihtaessaan kolmoselle kumean ”klonk – klonk” äänen takakelkasta säestäessä vaihtoa.
Lämmityslaitteesta tulee tulikuumaa ilmaa, lasinnostimet eivät ole toimineet kai koskaan ja kattoluukusta on saranat poikki.
Mies miettii:” Täällähän on kuuma kuin helvetissä”, ja jopa naurahtaa itsekseen huomatessaan tahdottoman sanaleikin.
Onneksi lämmityslaitteen moottori lakkasi pyörimästä, on se jo vuoden verran rääkynytkin.
Mikäs tuo oli ? Pamaus, ja ajettavuus heikkeni entisestäänkin ?
Ai, rengasrikko, no, pysähdytään sitten.
Jarrupoljin menee lähes pohjaan mutta mersu kuitenkin pysähtyy täristen.
Öljynpainemittari näyttää 0,3 tyhjäkäynnillä, kuulemma se riittää.
Pitäisi hankkia se uusi jarrupääsylinteri, miettii mies avatessaan oven.
Hän nappaa avaimet taskuun, ovenrajoitin paukahtaa kun hän nousee autosta, paukahtaa toisen kerran kun hän menee takaisin autoon ja sammuttaa sen; nelonen päälle ja kytkin äkkiä ylös.
Taas kuuluu pamaus.
Jotenkin mies tietää että vetoakseli meni poikki, mutta se ei tunnu haittaavan.
Uudelleen autosta noustessaan mies huomaa että konepellin reunoilta tupruaa savua - pellin oikeanpuoleisessa takanurkassa maali on alkanut kupruilla.
Mies tietää että oikosulussa oleva lasinpesusuutin on sytyttänyt konepellin äänieristeen palamaan.
Hetken mielessä käy jopa avata konepelti - sitten mies hymähtää itsekseen muistaessaan että tuulihaan vipu on ollut jo vuosia poikki eikä uutta ole tullut ostettua tilalle.
Olkoon, eiköhän se sammu itsekseen.
Mies kiertää auton taakse, jaahas, keskuslukko ei ole avannut takakonttia tällä kertaa.
Lukkopesäkin on jumissa.
”No, se nyt on täällä sama vaikka ajaa tyhjällä renkaalla”, mies miettii.
Hän nousee autoon lähteäkseen jatkamaan matkaa.
Oven sisäkahva on irti, mutta sitä mies ei enää tiedosta; hän on tottunut vetäisemään oven kiinni ikkunankehyksestä niin etteivät sormet jää väliin.
Mies laittaa avaimen virtalukkoon vain todetakseen että lukko on jumissa.
Poliisiauto pysähtyy kohdalle
(taisivat huomata punaisen tarran jonka katsastusmies laittoi tuulilasiin pari kuukautta sitten)
ja vanhempi konstaapeli kävelee alkometri kädessä kohti – jaa, on tosiaan vapunpäivä.
Mies herää yltäpäältä hiessä omaan huutoonsa samalla hetkellä kun virta-avain napsahtaa poikki.
Asiat ja autot sekoittuvat…
Aika ei kulu, mutta homma kiertää samaa kehää:
Vanha uskollinen mersu odottaa pihassa.
Pitäisi nuo muovihelmat käyttää irti ja korjata ruosteet, miettii mies astellessaan autoa kohti.
Mies astuu autoon, kääntää virran päälle – jaahas, hehkun valo ei syty – no, käyntiin lähtee kuitenkin kolmella nilkuttaen
(tuttu ulvonta moniuraremmistä kuuluu jo sisälle autoonkin),
pakoputki kolahtaa pohjaan rikkinäisten moottorin
kumityynyjen antaessa periksi - ja samalla syttyy se hehkun valokin.
Sininen savu täyttää tienoon, rikkonainen kannentiiviste on vuotanut öljyä
ykkössylinterin männän päälle.
Venttiilinnostimet sälkättävät.
On kesäkuuma, mies nostaa kengänkärjellä kytkinpoljinta; jossain perässä kolahtaa ja auton lähtiessä liikkeelle liian pitkät pyöränpultit tahkoavat käsijarrumekanismit molemmista takarummuista silpuksi.
Lähtöpaikkaan jää lammikko syyläristä vuotanutta pakkasnestettä johon on Lucas sekoittanut tilkkasen naftaa.
Kampiakselin etustefasta ja alipainepumpusta on tippunut asvaltille vähän mustempaa ainetta.
Mies kääntää mersun keulan kadulle.
(joku on taas viime yönä repinyt tähden irti keulasta, huomaa mies)
Alapallonivel huutaa kuin kiimainen kissa rattia käännellessä.
Ukkoskuuro on kastellut tuulilasin, mies kytkee lasinpyyhkimen päälle.
Sulka nousee laiskasti, lähes pysähtyy vasemman yläkulman kohdalla ja viimein jumittuu oikean yläkulman kohdalle.
Kevään jäljiltä tiessä on routaheittoja, takapäässä tuntuu jokin narisevan joustoliikkeessä samalla kun etujousen yläkuppi lähes irtoaa lahosta korista –no, mitäpä tuosta.
Taustapeilistä näkyy kuinka irronnut pohjamuovi jää takana tulevan Corollan alle ja pirstoutuu tuhannen silpuksi.
Mies seuraa mittaristoa; lämpömittari hyppii terävästi 80-125 välillä, palaneen polttimon merkkivalo on palanut siitä asti kun vetokoukku asennettiin, lisäksi lasinpesusäiliö näyttää olevan tyhjä ja syylärissä vajausta.
ASD valo on palanut niin kauan kuin jaksaa muistaa.
Kakkoselle vaihto ei oikein onnistu, Mersu hytkyttää ja nytkyttää parisataa metriä – tekohampaatkin putoavat ennen kuin jalan saa nostetuksi kaasulta.
Nytkytyksen aikana nainen vanhalla Corollalla ohittaa mersumiehen, sivuikkumasta näytetään keskisormea.
Nopeus nousee, mittarin näyttäessä 40 syttyy tuttu ja turvallinen ABS – valokin.
Mies kääntää radion päälle – ai niin, CODE.
No, eipä siitä musiikista olisi iloa ollut – rikkinäisestä pyöränlaakerista ja väljästä perästä kuuluva ulvonta peittää alleen jopa kardaanin tukilaakerin ja rikkinäisten kuminivelten aiheuttaman pauhun, joka tuntuu kehossa jonkinlaisena kuminana.
Epätasapainossa olevat renkaat vatkaavat koko autoa, ratti vispaa puolelta toiselle.
Vauhdin noustessa Mersu alkaa yhä enemmän puoltaa oikealle, onneksi kuskin penkin vasemman puolen jouset ovat poikki - kierossa olevaa rattia tulee luontojaan väännetyksi vasemmalle.
Toivottavasti katkenneet etujouset pysyvät paikallaan, miettii mies vaihtaessaan kolmoselle kumean ”klonk – klonk” äänen takakelkasta säestäessä vaihtoa.
Lämmityslaitteesta tulee tulikuumaa ilmaa, lasinnostimet eivät ole toimineet kai koskaan ja kattoluukusta on saranat poikki.
Mies miettii:” Täällähän on kuuma kuin helvetissä”, ja jopa naurahtaa itsekseen huomatessaan tahdottoman sanaleikin.
Onneksi lämmityslaitteen moottori lakkasi pyörimästä, on se jo vuoden verran rääkynytkin.
Mikäs tuo oli ? Pamaus, ja ajettavuus heikkeni entisestäänkin ?
Ai, rengasrikko, no, pysähdytään sitten.
Jarrupoljin menee lähes pohjaan mutta mersu kuitenkin pysähtyy täristen.
Öljynpainemittari näyttää 0,3 tyhjäkäynnillä, kuulemma se riittää.
Pitäisi hankkia se uusi jarrupääsylinteri, miettii mies avatessaan oven.
Hän nappaa avaimet taskuun, ovenrajoitin paukahtaa kun hän nousee autosta, paukahtaa toisen kerran kun hän menee takaisin autoon ja sammuttaa sen; nelonen päälle ja kytkin äkkiä ylös.
Taas kuuluu pamaus.
Jotenkin mies tietää että vetoakseli meni poikki, mutta se ei tunnu haittaavan.
Uudelleen autosta noustessaan mies huomaa että konepellin reunoilta tupruaa savua - pellin oikeanpuoleisessa takanurkassa maali on alkanut kupruilla.
Mies tietää että oikosulussa oleva lasinpesusuutin on sytyttänyt konepellin äänieristeen palamaan.
Hetken mielessä käy jopa avata konepelti - sitten mies hymähtää itsekseen muistaessaan että tuulihaan vipu on ollut jo vuosia poikki eikä uutta ole tullut ostettua tilalle.
Olkoon, eiköhän se sammu itsekseen.
Mies kiertää auton taakse, jaahas, keskuslukko ei ole avannut takakonttia tällä kertaa.
Lukkopesäkin on jumissa.
”No, se nyt on täällä sama vaikka ajaa tyhjällä renkaalla”, mies miettii.
Hän nousee autoon lähteäkseen jatkamaan matkaa.
Oven sisäkahva on irti, mutta sitä mies ei enää tiedosta; hän on tottunut vetäisemään oven kiinni ikkunankehyksestä niin etteivät sormet jää väliin.
Mies laittaa avaimen virtalukkoon vain todetakseen että lukko on jumissa.
Poliisiauto pysähtyy kohdalle
(taisivat huomata punaisen tarran jonka katsastusmies laittoi tuulilasiin pari kuukautta sitten)
ja vanhempi konstaapeli kävelee alkometri kädessä kohti – jaa, on tosiaan vapunpäivä.
Mies herää yltäpäältä hiessä omaan huutoonsa samalla hetkellä kun virta-avain napsahtaa poikki.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa aika tutulta.
Millainen säälittävä ihmisraunio näkee vaivaa tehdäkseen tällaisia pitkiä tarinoita? Mersu ajoi ainoan muksun päälle vai mikä on trauman syy?
Muija ei antanu sulle illalla ja nyt purat tuntemuksesi täällä keskustelupalstalla. Ei kyllä mikään ihme...kuka sellasta kaljamahaa jaksaa allaan tai päällään tunnustella. Hyvä kun mehupilli ylettyy mahan takaa kohdilleen. Vanhasta 100 euron mersustasikin on jouset katkeillu. Auta armias!
Varmaan mersuväki hermostuu omakuvasta!....repee..........:)))
Paras autojuttu sitten Hotakaisen edellisen autoaiheisen kirjan. Klassikko ei minusta kokonaisuutena kantanut kovin hyvin, mutta tarinaa Hotakainen osaa kyllä iskeä.
Hyvin oli keksitty tarinaa :D Mutta joo, fiktio sikseen. Kai tuo voisi todellisuutta olla jos ei huoltaisi autoaan.
VAIKKEN SILLAI LUKASSU < MUN MIELESTÄ 123-124.W126-211 KORIMALLIT ON NIITÄ KUNNON MERSUJA.
Kirjoittajalta ;)
ON MUN LISTANI YKKÖNEN