oottekos törmänneet koskaan oikein oikukkaaseen naiskumppaniin tai mieskumppaniin ja mites sitten kävikään? :)
Tulipas mieleeni, että
234
1143
Vastaukset
Itse seurustelin kerran n. 2kk sellaisen miehen kanssa, joka oli oikkuperseiden oikkuperse. Niin kutsuttu mimosa. Ikänä ei tienny mistä suutahtaa ja alkaa murjottamaan, mykkäkouluun ja poistaa yhteystiedotkin kiukkupäissään. :"D
No enhän minä sellasta jaksannu sietää. Helkkarin hankala luonne. Pitsinenä.Tämä sama tuli työpaikalleni mouhoomaan mun tavarat jätesäkkiin sullottuna. Oikee saatanan Elvis koko tyyppi.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Hän oli nk. Ätmi.
Ätmi tarkoittaa vanhan ajan kunnon miestä eli vanhan ajan normaali mies ja ihminen ja köyhä työläismies ja homot kuuluu jännämiehiin tekee jänniä asioita ja samaa on korkeastikoulutettu jännämies tai tinderipoika ne tekee jännii juttui mut ätmi tylsä tavis mies
Bätääs kirjoitti:
Hän oli nk. Ätmi.
Hän ei ollut tainnut ennen nähdä pimppaakaan, ei ainakaan yhtään tiennyt miten sitä käytetään. Voi voi tuumas vaan kun tiputin pikkarit jalasta ja pyyhki hikeä kasvoiltaan jännityksestä.
Anonyymi kirjoitti:
Ätmi tarkoittaa vanhan ajan kunnon miestä eli vanhan ajan normaali mies ja ihminen ja köyhä työläismies ja homot kuuluu jännämiehiin tekee jänniä asioita ja samaa on korkeastikoulutettu jännämies tai tinderipoika ne tekee jännii juttui mut ätmi tylsä tavis mies
Jaa?
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Hän oli nk. Ätmi.
Mutta arvon AP niinhän sinäkin olet ätmi, hyvää tilataistelua sulle ja sille toiselle suffragetille🤭
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Hän ei ollut tainnut ennen nähdä pimppaakaan, ei ainakaan yhtään tiennyt miten sitä käytetään. Voi voi tuumas vaan kun tiputin pikkarit jalasta ja pyyhki hikeä kasvoiltaan jännityksestä.
Ja näki tinsan eli ei teistä kumpikaan ollut nähnyt pimppiä vaan ruskeaa reikää tai et sinä sitäkään sinähän olit se naaraspuolinen mut oikeesti voisitko lopettaa nämä homo jutut tääl o lapsiakin seuraamassa niin tämä sivu on tatkoitettu heteroille ja sinkuille
Anonyymi kirjoitti:
Mutta arvon AP niinhän sinäkin olet ätmi, hyvää tilataistelua sulle ja sille toiselle suffragetille🤭
Voiko nainenkin olla ätmi vai?
Anonyymi kirjoitti:
Ja näki tinsan eli ei teistä kumpikaan ollut nähnyt pimppiä vaan ruskeaa reikää tai et sinä sitäkään sinähän olit se naaraspuolinen mut oikeesti voisitko lopettaa nämä homo jutut tääl o lapsiakin seuraamassa niin tämä sivu on tatkoitettu heteroille ja sinkuille
Olinhan minä omani nähnyt monta kertaa, mutta hän vaikutti sille ettei ollut sen jälkeen nähnyt, kun äitinsä oli puseranut karvapesästään pojan pihalle.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Hän ei ollut tainnut ennen nähdä pimppaakaan, ei ainakaan yhtään tiennyt miten sitä käytetään. Voi voi tuumas vaan kun tiputin pikkarit jalasta ja pyyhki hikeä kasvoiltaan jännityksestä.
:D :D :D
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Voiko nainenkin olla ätmi vai?
Ei voi, joten viittaukseni on aika selkeä…
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
:D :D :D
Onko nämä miehen itsensä kanssa käymät dialogit noin hekumallisia vai? Mun mielestä on vähän sellaista elämänkoulunkäryä tuossa ilmeisesti ainoassa harrastuksessa…
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko nämä miehen itsensä kanssa käymät dialogit noin hekumallisia vai? Mun mielestä on vähän sellaista elämänkoulunkäryä tuossa ilmeisesti ainoassa harrastuksessa…
On ne :) Teille tosikoille on ihan omat saittinsa ;)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On ne :) Teille tosikoille on ihan omat saittinsa ;)
Eli myönnät olevasi mies, joka käy keskustelua itsensä kanssa ja nauraa omille vitseilleen?
- Anonyymi
No liikaakin todennäköisimmin. Ja kävi näin kuin on käynyt.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Liikaa? Autsista. Useampikinko?
Nooh, pitemmältä ja lyhyeltä matkalta 😁 mutta sydän ratkaisee.
No kyllä. Hän on lasteni äiti. Ei mikään käynyt hälle, aina tein väärin ja minussa oli vika.
Katselin häntä avioliitoss 11 vuotta ja muutaman vuoden olin jo aiemmin katsellut. No yhä hänen kanssaan joutuu olemaan tekemisissä ja välillä v.tuttaa kunnolla lasten puolesta.
Exän jälkeen olen ollut useamnan naisen kanssa ja yksikään ei ole ollut niin v.ttumainen kuin exä. Ja jokainen on kauhistellut tämän käytöstä. Muutams vuosi pitäis vielä jaksaa korppikotkan kanssa toimimista, kunnes tyttö on omillaan.
Sitten pidän kunnon bileet, kun ei tartte siihen olla missään yhteydessä.
Luultavasti suurimmat traumat ja möröt tulee siitä suhteesta. Kovasti oon töitä tehnyt, että saisin niitä niitettyä nurin, mutta se vie aikaa....
Onneksi kuitenkin pääsin hänestä eroon, vaikka on sekin ollut vaikeaa...lapset sitoo meidät yhteen ja se käyttää sitä yhä sumeilematta hyödykseen. Lapset on kypsiä ja mä oon...kunhan menee muutama vuosi, niin saattaa olla hiljaista äitillä...poika jo on ottanut aika paljon välimatkaa äitiinsä. Ei tartte enää nähdä...Se on pitkä kakku, kun "erehtyy" suhteeseen ja tekemään lapsiakin vaikeen ihmisen kanssa, uskon sen.
Onneksi olet, jos näin voi sanoa lusinut jo suurimman osan siitä kakusta ja pidä tosiaan ne juhlat. :DBätääs kirjoitti:
Se on pitkä kakku, kun "erehtyy" suhteeseen ja tekemään lapsiakin vaikeen ihmisen kanssa, uskon sen.
Onneksi olet, jos näin voi sanoa lusinut jo suurimman osan siitä kakusta ja pidä tosiaan ne juhlat. :DNo kun olen ns. leiviskäni suorittanut ja en vastaa enää hälle, vaan lapsille, se on minun elämän kohokohta taatusti.
Mutta ehkä hänkin on lapsuutensa vanki...mutta ei ole kasvanut aikuiseksi, eikä varmaan kasvakaan...Disseisback kirjoitti:
No kun olen ns. leiviskäni suorittanut ja en vastaa enää hälle, vaan lapsille, se on minun elämän kohokohta taatusti.
Mutta ehkä hänkin on lapsuutensa vanki...mutta ei ole kasvanut aikuiseksi, eikä varmaan kasvakaan...Onni onnettomuudessa, että lapset kasvaa ja ei ole enää pakkoa pitää yhteyksiä entiseensä.
Monella varmaan traumat ohjaa toimintaa, huomaamattakin. Tulee yliherkäksi, flegmaattiseksi, riippuvaiseksi, estoiseksi jne.
Ne ongelmat äkkiä toistuukin suhteesta toiseen..Bätääs kirjoitti:
Onni onnettomuudessa, että lapset kasvaa ja ei ole enää pakkoa pitää yhteyksiä entiseensä.
Monella varmaan traumat ohjaa toimintaa, huomaamattakin. Tulee yliherkäksi, flegmaattiseksi, riippuvaiseksi, estoiseksi jne.
Ne ongelmat äkkiä toistuukin suhteesta toiseen..Joku läheinen suhde vaikka on oikein henkisesti raskas ja luottamus kärsii, niin voi olla vaikee jatkossa luottaa ja heittäytyä rakkauteen ja tunteiluun.
Joku turvakytkin napsahtaa päälle, "mulle voi käydä taas samoin" jos erehdyn luottamaan tunteeseen ja ihmiseen ja rakkauteen. Sitten tule juokse ja pakene reaktio, äkkiä pillit pussiin ja pakoon.Bätääs kirjoitti:
Joku läheinen suhde vaikka on oikein henkisesti raskas ja luottamus kärsii, niin voi olla vaikee jatkossa luottaa ja heittäytyä rakkauteen ja tunteiluun.
Joku turvakytkin napsahtaa päälle, "mulle voi käydä taas samoin" jos erehdyn luottamaan tunteeseen ja ihmiseen ja rakkauteen. Sitten tule juokse ja pakene reaktio, äkkiä pillit pussiin ja pakoon.Se tunne voi tintua hyvälle, että on hellyyttä ja itselläkin herää jotain sisimmässä, mutta pelko saa pakenemaan. Silloin tarttis olla kumppanina ihminen joka ymmärtää näitä ja jaksaa malttaa. Vähän kun villieläimen kesytys. Pikkuhiljaa luottamusta kasvattaen.
Aattelin et ootko kokenut et sulle tulis tuollasta ahdistusta koskaan?Bätääs kirjoitti:
Se tunne voi tintua hyvälle, että on hellyyttä ja itselläkin herää jotain sisimmässä, mutta pelko saa pakenemaan. Silloin tarttis olla kumppanina ihminen joka ymmärtää näitä ja jaksaa malttaa. Vähän kun villieläimen kesytys. Pikkuhiljaa luottamusta kasvattaen.
Aattelin et ootko kokenut et sulle tulis tuollasta ahdistusta koskaan?No mä oon kertonut avoimesti kaikesta näille tässä välillä olijoille, mutta heiltä ei ole löytynyt kapasiteettia tarpeeks olla siinä.
Ja ehkä omat möröt alkoi nousee myös heillä, kun suhteet oli aika avoimia ja siellä sanottiin kaikkea suoraan, ristiin rastiin. Jokainen piti avoimuudesta, mutta ei ehkä käsittänyt, että sellainen myllää esiin myös omat möröt? 🤔
Jokainen vähän hiipui pois...
Ehkä naiset on vähän oppineet vahvuuteen, jos tuleekin oma heikkous esiin, se saattaa olla vaikea paikka...aikaisemmin on tullut kunnolla turpaan, jos on heikko. Joko lapsena tai myöhemmin...ja jos se mitä meillä on, ei riitä uskomaan, niin reaktiot on tuota.. mitäpä mä sille voin? 🤷♂️Disseisback kirjoitti:
No mä oon kertonut avoimesti kaikesta näille tässä välillä olijoille, mutta heiltä ei ole löytynyt kapasiteettia tarpeeks olla siinä.
Ja ehkä omat möröt alkoi nousee myös heillä, kun suhteet oli aika avoimia ja siellä sanottiin kaikkea suoraan, ristiin rastiin. Jokainen piti avoimuudesta, mutta ei ehkä käsittänyt, että sellainen myllää esiin myös omat möröt? 🤔
Jokainen vähän hiipui pois...
Ehkä naiset on vähän oppineet vahvuuteen, jos tuleekin oma heikkous esiin, se saattaa olla vaikea paikka...aikaisemmin on tullut kunnolla turpaan, jos on heikko. Joko lapsena tai myöhemmin...ja jos se mitä meillä on, ei riitä uskomaan, niin reaktiot on tuota.. mitäpä mä sille voin? 🤷♂️Yym, sehän se on kun kummankin pitäis kyetä ottamaan möröistään koppi ja ymmärtämään toisenkin mörköjä. Se voi olla vaikeeta etenkin, jos niitä mörköjä ei ole oikein prosessoinut.
Nykyään on ihmisillä muutenkin tosi paljon kaikenlaista ahdistusta ja uupumusta, ihan nuorillakin. Jokin tässä ajassa myös mättää.Bätääs kirjoitti:
Yym, sehän se on kun kummankin pitäis kyetä ottamaan möröistään koppi ja ymmärtämään toisenkin mörköjä. Se voi olla vaikeeta etenkin, jos niitä mörköjä ei ole oikein prosessoinut.
Nykyään on ihmisillä muutenkin tosi paljon kaikenlaista ahdistusta ja uupumusta, ihan nuorillakin. Jokin tässä ajassa myös mättää.No tullaan ehkä siihen, että on aikaa miettiä....pysähtyä.
Mullakin noi suhteet oli jokseenkin etäsuhteita. Sitten kun tulin, olin läsnä. Siinä tavallaan toinenkin joutui oijeesti kohtaamaan ihmisen, joka kuubteli ja mietti, heitti kysymyksiä ja peilasi.
Moni ihminrn oikeesti vaan lakaisee kaikkee maton alle ja selviytyy....näistäkin lähes kaikki oli ottanut itselleen aiksmoisen taakan...kun on äiti. Siihen arkeen upotetaan omat tarpeet ja kaikki...sitten kun ykskaks onkin katseltava sitä mitä se on, ihan itse, se kirpaisee.
Ihsn huippuihmisiä, eo mitään mulkkuja, mutta periaatteessa maton alle lakaisijoita... se on helppoa.. vaan tavallaan tulee ne roskat vastaan tavalla tai toisella.. mä en oo uskonut siihen vuosiin.
Näpeille on lyöty ja usko koetuksella, vaan hyvin pystyn sanomaan, että eteenpäin oon mennyt. Yhä vähemmän lasken kenenkään muun varaan elämääni. Oikeasti joskus ehkä jonkun on helppo tulla viereen. Voi olla vaan. 😊
Vaikka tulee välillä mietittyä sitä, että miks siihen tarviis ketään. Mutta luulen, että kuuluu prosessiin. 😊Disseisback kirjoitti:
No tullaan ehkä siihen, että on aikaa miettiä....pysähtyä.
Mullakin noi suhteet oli jokseenkin etäsuhteita. Sitten kun tulin, olin läsnä. Siinä tavallaan toinenkin joutui oijeesti kohtaamaan ihmisen, joka kuubteli ja mietti, heitti kysymyksiä ja peilasi.
Moni ihminrn oikeesti vaan lakaisee kaikkee maton alle ja selviytyy....näistäkin lähes kaikki oli ottanut itselleen aiksmoisen taakan...kun on äiti. Siihen arkeen upotetaan omat tarpeet ja kaikki...sitten kun ykskaks onkin katseltava sitä mitä se on, ihan itse, se kirpaisee.
Ihsn huippuihmisiä, eo mitään mulkkuja, mutta periaatteessa maton alle lakaisijoita... se on helppoa.. vaan tavallaan tulee ne roskat vastaan tavalla tai toisella.. mä en oo uskonut siihen vuosiin.
Näpeille on lyöty ja usko koetuksella, vaan hyvin pystyn sanomaan, että eteenpäin oon mennyt. Yhä vähemmän lasken kenenkään muun varaan elämääni. Oikeasti joskus ehkä jonkun on helppo tulla viereen. Voi olla vaan. 😊
Vaikka tulee välillä mietittyä sitä, että miks siihen tarviis ketään. Mutta luulen, että kuuluu prosessiin. 😊Nojoo, ei niitä kyllä maton alle passaa lakaista, siellä ne pullottaa ja pöllähtää mattoa siirtäessä esiin.
Mutta ehkä hekin ovat vaan koittaneet selvitä ja siirtää tuonnemmas sitä prosessia, ihan vaan lasten takia. Voi tuntua ettei kertakaikkiaan jaksa kaikkea, jos ronkkii kipupisteitään?
Sitten moni myös voi luulla, että suhde korjaisi kaikki vauriot, ei korjaa... Itse ne pitää korjata, päässään.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No tullaan ehkä siihen, että on aikaa miettiä....pysähtyä.
Mullakin noi suhteet oli jokseenkin etäsuhteita. Sitten kun tulin, olin läsnä. Siinä tavallaan toinenkin joutui oijeesti kohtaamaan ihmisen, joka kuubteli ja mietti, heitti kysymyksiä ja peilasi.
Moni ihminrn oikeesti vaan lakaisee kaikkee maton alle ja selviytyy....näistäkin lähes kaikki oli ottanut itselleen aiksmoisen taakan...kun on äiti. Siihen arkeen upotetaan omat tarpeet ja kaikki...sitten kun ykskaks onkin katseltava sitä mitä se on, ihan itse, se kirpaisee.
Ihsn huippuihmisiä, eo mitään mulkkuja, mutta periaatteessa maton alle lakaisijoita... se on helppoa.. vaan tavallaan tulee ne roskat vastaan tavalla tai toisella.. mä en oo uskonut siihen vuosiin.
Näpeille on lyöty ja usko koetuksella, vaan hyvin pystyn sanomaan, että eteenpäin oon mennyt. Yhä vähemmän lasken kenenkään muun varaan elämääni. Oikeasti joskus ehkä jonkun on helppo tulla viereen. Voi olla vaan. 😊
Vaikka tulee välillä mietittyä sitä, että miks siihen tarviis ketään. Mutta luulen, että kuuluu prosessiin. 😊Naisia on ollut ja mennyt, syy on varmaan siinä että otat enemmän mitä annat?
Tuo tarkoittaa henkistä hyvinvointia ja fyysistä vetovoimaa.
Toisaalta jos olisi jo sitä mieltä ettei muna voi ohjata, voi se fyysinen vetovoima jäädä vähäiseksi, sillä siitä voimastahan se flirttikin saa alkuvoimansa?
Järkevyydellä ja ruohoa leikkaamalla ei aina naista saa. Pitää pystyä myös hulluttelemaan ja tuottamaan yllätyksiä, olla sellainen mies jota nainen ei koskaan täysin tuntisi.
AV Bätääs kirjoitti:
Nojoo, ei niitä kyllä maton alle passaa lakaista, siellä ne pullottaa ja pöllähtää mattoa siirtäessä esiin.
Mutta ehkä hekin ovat vaan koittaneet selvitä ja siirtää tuonnemmas sitä prosessia, ihan vaan lasten takia. Voi tuntua ettei kertakaikkiaan jaksa kaikkea, jos ronkkii kipupisteitään?
Sitten moni myös voi luulla, että suhde korjaisi kaikki vauriot, ei korjaa... Itse ne pitää korjata, päässään.No suhde voi korjata, siinä mielessä, että siinä on se peili ja toisaalta se toinrn joka on vierellä, kun koskee.
Mä mietin kovasti joskus, että milloin olis valmis aloittamaan suhteen...ja oon sitä mieltä, että ei ikinä. Siinä vaan huijais ihteään. Se "valmiuden" määrä on vain muisto edellisistä kokemuksista.
Toisaalta vois sanoa, ettei ole ikinä valmis seuraavaan..
Eihän kukaan voi tietää millainen suhde toisen kanssa syntyy?
Mä oon kuullut tarinoita mitä kukaan muu ei ole ikinä kuullut. Voisinko olettaa, että joku ei kaivais minusta esiin jotain, mitä en ole muille kertonut?
Ei sitä voi olla vaan valmis...ei ikinä.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Naisia on ollut ja mennyt, syy on varmaan siinä että otat enemmän mitä annat?
Tuo tarkoittaa henkistä hyvinvointia ja fyysistä vetovoimaa.
Toisaalta jos olisi jo sitä mieltä ettei muna voi ohjata, voi se fyysinen vetovoima jäädä vähäiseksi, sillä siitä voimastahan se flirttikin saa alkuvoimansa?
Järkevyydellä ja ruohoa leikkaamalla ei aina naista saa. Pitää pystyä myös hulluttelemaan ja tuottamaan yllätyksiä, olla sellainen mies jota nainen ei koskaan täysin tuntisi.
AV...tuollaisia miehiä kutsutaan talonmiehiksi.
Varmasti joku mummo voisi tarvita vain auttavaa lämmintä kättä, mukavia jutusteluhetkiä kahvin ja korpun kera. Ja sit takasin hommiin, rännit puhdistamatta...
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Naisia on ollut ja mennyt, syy on varmaan siinä että otat enemmän mitä annat?
Tuo tarkoittaa henkistä hyvinvointia ja fyysistä vetovoimaa.
Toisaalta jos olisi jo sitä mieltä ettei muna voi ohjata, voi se fyysinen vetovoima jäädä vähäiseksi, sillä siitä voimastahan se flirttikin saa alkuvoimansa?
Järkevyydellä ja ruohoa leikkaamalla ei aina naista saa. Pitää pystyä myös hulluttelemaan ja tuottamaan yllätyksiä, olla sellainen mies jota nainen ei koskaan täysin tuntisi.
AV"olla sellainen mies jota nainen ei koskaan täysin tuntisi"
Näin naisena totean, että mull toi olis pahin mahdollinen painajainen Anonyymi kirjoitti:
Naisia on ollut ja mennyt, syy on varmaan siinä että otat enemmän mitä annat?
Tuo tarkoittaa henkistä hyvinvointia ja fyysistä vetovoimaa.
Toisaalta jos olisi jo sitä mieltä ettei muna voi ohjata, voi se fyysinen vetovoima jäädä vähäiseksi, sillä siitä voimastahan se flirttikin saa alkuvoimansa?
Järkevyydellä ja ruohoa leikkaamalla ei aina naista saa. Pitää pystyä myös hulluttelemaan ja tuottamaan yllätyksiä, olla sellainen mies jota nainen ei koskaan täysin tuntisi.
AVJos tarvitsisin sinun neuvoja, kysyisin.
En todellakaan halua sitä tietä mitä sinä olet kulkenut.
Ja ennenkaikkea... en ole epätoivoinen, että yrittäisin edes sitä.Anonyymi kirjoitti:
...tuollaisia miehiä kutsutaan talonmiehiksi.
Varmasti joku mummo voisi tarvita vain auttavaa lämmintä kättä, mukavia jutusteluhetkiä kahvin ja korpun kera. Ja sit takasin hommiin, rännit puhdistamatta...
AVMä oon talonmies ja se on osa minun identiteettiä. Ja se on minulle ihan v.tun fine. Olen sitä rinta rottingilla. 😁
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"olla sellainen mies jota nainen ei koskaan täysin tuntisi"
Näin naisena totean, että mull toi olis pahin mahdollinen painajainenToivottavasti, koska silloin et koskaan olisi sellainen joka tuntisi miehen niin hyvin jotta voisi olla varma "ettei se lähde pois vaikka miten kiukuttelisi tai käyttäytyisi".
Haluat siis olla varma että pysyy vaikka miten itse käyttäytyisit?
...kun ei tarvitse enää huomioida tai välittää tyyppi kuuluu sinulle, kunhan kääntää kasvimaan mullat.
AV Anonyymi kirjoitti:
Naisia on ollut ja mennyt, syy on varmaan siinä että otat enemmän mitä annat?
Tuo tarkoittaa henkistä hyvinvointia ja fyysistä vetovoimaa.
Toisaalta jos olisi jo sitä mieltä ettei muna voi ohjata, voi se fyysinen vetovoima jäädä vähäiseksi, sillä siitä voimastahan se flirttikin saa alkuvoimansa?
Järkevyydellä ja ruohoa leikkaamalla ei aina naista saa. Pitää pystyä myös hulluttelemaan ja tuottamaan yllätyksiä, olla sellainen mies jota nainen ei koskaan täysin tuntisi.
AVNiin ja pidä toi rehellisyytesi.. .en dissaa sitä.
Tää mun tyyli on vaan eri ja thats all..- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Jos tarvitsisin sinun neuvoja, kysyisin.
En todellakaan halua sitä tietä mitä sinä olet kulkenut.
Ja ennenkaikkea... en ole epätoivoinen, että yrittäisin edes sitä.Et tarvitse naista vaan psykiatrin jonka kanssa käsittelisit eron ja sitä aikaisemman yhteiselon korppikotkan kanssa. Et muuten voi palautua, huomaat että vastaus löytyy sisältäsi.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivottavasti, koska silloin et koskaan olisi sellainen joka tuntisi miehen niin hyvin jotta voisi olla varma "ettei se lähde pois vaikka miten kiukuttelisi tai käyttäytyisi".
Haluat siis olla varma että pysyy vaikka miten itse käyttäytyisit?
...kun ei tarvitse enää huomioida tai välittää tyyppi kuuluu sinulle, kunhan kääntää kasvimaan mullat.
AVToi on sun tulkinta. Mä taas en ymmärrä mitä se pysyminen tuntemiseen liittyy. Erota voi, vaikka kuinka toisen tuntisi. Välillä taas jopa juuri siksi, että toisen tuntee todella hyvin ja tietää, ettei kannata jatkaa. Se, ettei toista oikeasti tuntisi, olis ihan hirveää.
Disseisback kirjoitti:
No suhde voi korjata, siinä mielessä, että siinä on se peili ja toisaalta se toinrn joka on vierellä, kun koskee.
Mä mietin kovasti joskus, että milloin olis valmis aloittamaan suhteen...ja oon sitä mieltä, että ei ikinä. Siinä vaan huijais ihteään. Se "valmiuden" määrä on vain muisto edellisistä kokemuksista.
Toisaalta vois sanoa, ettei ole ikinä valmis seuraavaan..
Eihän kukaan voi tietää millainen suhde toisen kanssa syntyy?
Mä oon kuullut tarinoita mitä kukaan muu ei ole ikinä kuullut. Voisinko olettaa, että joku ei kaivais minusta esiin jotain, mitä en ole muille kertonut?
Ei sitä voi olla vaan valmis...ei ikinä.Joo. Mutta meinaan, että vaikka toisen tuki ja rakkaus voi olla salvaa haavoille, jotain ihan erilaista kun se mennyt oli. Mutta joutuu siinä silti itse työskentelemään asian eteen ettei projisoi menneitä nykyisyyteen ja muistutella itseään, että hei tää ei oo se tyyppi eikä se suhde, jossa mua satutettiin. Pitää uskaltaa ja tehdä työtä. Ettei se uus mikään taikasauva ole simsalapim.. Ja on kun uus.
Kukaan ei ole ikinä valmis, mutta sitähän se elämä on oppia ikä kaikki. :)- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toi on sun tulkinta. Mä taas en ymmärrä mitä se pysyminen tuntemiseen liittyy. Erota voi, vaikka kuinka toisen tuntisi. Välillä taas jopa juuri siksi, että toisen tuntee todella hyvin ja tietää, ettei kannata jatkaa. Se, ettei toista oikeasti tuntisi, olis ihan hirveää.
Rehellisesti sanoen yllätyksellinen mies sais mut hyvin nopeasti nostamaan itse kytkintä. Mä vihaan yllätyksiä.
- Anonyymi
Katos vaan, aika lailla samoissa vesissä uidaan, muksujen takia minäkin tässä roikun. Toista etsin, mutta yritäpä sitten selittää tätä suhdestatusta vieraalle joka ei minua tunne 😁
Anonyymi kirjoitti:
Et tarvitse naista vaan psykiatrin jonka kanssa käsittelisit eron ja sitä aikaisemman yhteiselon korppikotkan kanssa. Et muuten voi palautua, huomaat että vastaus löytyy sisältäsi.
AVNo "työ" pitää tehdä jokatapauksessa itse, päänkutistaja vaan tarjoaa työkaluja siihen.. oonkos mä sanonut, etten käyttäisi apuja?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toi on sun tulkinta. Mä taas en ymmärrä mitä se pysyminen tuntemiseen liittyy. Erota voi, vaikka kuinka toisen tuntisi. Välillä taas jopa juuri siksi, että toisen tuntee todella hyvin ja tietää, ettei kannata jatkaa. Se, ettei toista oikeasti tuntisi, olis ihan hirveää.
Tuntea pitää vain sopivasti, ei kai kukaan halua lukea samaa kirjaa ihan jokainen päivä, siihenkin voi kyllästyä vaikka miten hyvä teos olisikin?
Se ettei tunne täysin kumppania laittaa tekemään töitä suhteen eteen ajatuksella "rakkaus on ansaittava ihan jokainen päivä".
AV Bätääs kirjoitti:
Joo. Mutta meinaan, että vaikka toisen tuki ja rakkaus voi olla salvaa haavoille, jotain ihan erilaista kun se mennyt oli. Mutta joutuu siinä silti itse työskentelemään asian eteen ettei projisoi menneitä nykyisyyteen ja muistutella itseään, että hei tää ei oo se tyyppi eikä se suhde, jossa mua satutettiin. Pitää uskaltaa ja tehdä työtä. Ettei se uus mikään taikasauva ole simsalapim.. Ja on kun uus.
Kukaan ei ole ikinä valmis, mutta sitähän se elämä on oppia ikä kaikki. :)Meen katsomaan taas viikinkejä, The last kingdom. Huomenna on raatamispäivä.. 😅
Bätääs kirjoitti:
Joo. Mutta meinaan, että vaikka toisen tuki ja rakkaus voi olla salvaa haavoille, jotain ihan erilaista kun se mennyt oli. Mutta joutuu siinä silti itse työskentelemään asian eteen ettei projisoi menneitä nykyisyyteen ja muistutella itseään, että hei tää ei oo se tyyppi eikä se suhde, jossa mua satutettiin. Pitää uskaltaa ja tehdä työtä. Ettei se uus mikään taikasauva ole simsalapim.. Ja on kun uus.
Kukaan ei ole ikinä valmis, mutta sitähän se elämä on oppia ikä kaikki. :)No en mä itse ikinä ole uskonutkaan, että joku muu ihminen voisi mun pään sisältöä selvittää. Tukena vois olla, mutta ihan itse sitä pitää kuuppa selvittää. 😊
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuntea pitää vain sopivasti, ei kai kukaan halua lukea samaa kirjaa ihan jokainen päivä, siihenkin voi kyllästyä vaikka miten hyvä teos olisikin?
Se ettei tunne täysin kumppania laittaa tekemään töitä suhteen eteen ajatuksella "rakkaus on ansaittava ihan jokainen päivä".
AVOlen täysin vastakkaista mieltä. Haluan ehdottomasti tuntea ihan täysin ja kokonaan, se saa mut tekemään töitä. Se toiseen ihmiseen tutustuminen on pirullinen riesa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen täysin vastakkaista mieltä. Haluan ehdottomasti tuntea ihan täysin ja kokonaan, se saa mut tekemään töitä. Se toiseen ihmiseen tutustuminen on pirullinen riesa.
Sitten on hyvä, kun tietää jo nenän asennosta, mitä toinen miettii.
Anonyymi kirjoitti:
Katos vaan, aika lailla samoissa vesissä uidaan, muksujen takia minäkin tässä roikun. Toista etsin, mutta yritäpä sitten selittää tätä suhdestatusta vieraalle joka ei minua tunne 😁
Mulleko höpäjät? 😁
Muksut ja niiden tärkeys itselle on kariuttanut monta juttua. Joskus kun mä erosin, ajattelin, että jäis edes täyspäinen isä heille.,ja siksipä mä oonkin ollut niin tarkka kaikesta...- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitten on hyvä, kun tietää jo nenän asennosta, mitä toinen miettii.
Silleen ku vanhoilla onnellisilla pariskunnilla, jotka on olleet yhessä koko elämän. Kun ei ole ikinä pakko puhua tajutakseen, mutta juttelee silti.
Bätääs kirjoitti:
Meen katsomaan taas viikinkejä, The last kingdom. Huomenna on raatamispäivä.. 😅
Jees... munkin paranee kohta lähtee unille, huomenna aikainen herätys. 😁
Hyviä öitä. 😴Anonyymi kirjoitti:
Olen täysin vastakkaista mieltä. Haluan ehdottomasti tuntea ihan täysin ja kokonaan, se saa mut tekemään töitä. Se toiseen ihmiseen tutustuminen on pirullinen riesa.
Tähän vielä, että mulla sama. Haluan tuntea toisen hyvin, hyvin ja että hän tuntee mut yhtä hyvin. Ei mitään hymistelyjä ja piiloutumista. Sitten on kevyt se tie, kun tuntee ja tietää. Ei oo jatkuvaa arvailua jne.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No "työ" pitää tehdä jokatapauksessa itse, päänkutistaja vaan tarjoaa työkaluja siihen.. oonkos mä sanonut, etten käyttäisi apuja?
No et ole maininnut mistään tuollaisesta mutta aika inhimillistä on se ettei aina ymmärretä oman parannuksen lähtevän siitä anteeksiannosta ja myös siitä että ottaa osan kakasta myös omaan niskaansa. Ymmärtää siis toisen käyttäytymistä ja hyväksyy ne omat huonot puolensa, joita meissä jokaisessa myös on.
AV Anonyymi kirjoitti:
Silleen ku vanhoilla onnellisilla pariskunnilla, jotka on olleet yhessä koko elämän. Kun ei ole ikinä pakko puhua tajutakseen, mutta juttelee silti.
Vanhat pariskunnat on joutuneet tutustumaan toisiinsa lähes väkisin...
Nyt ei tarvitse...mutta kannattaisiko?
Se mikä ennen oli pikku pakko, vois nykyään olla jotain muuta? Ehkä sitoutumattomuutta ja pitempään taustalla seuraamista?- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Tähän vielä, että mulla sama. Haluan tuntea toisen hyvin, hyvin ja että hän tuntee mut yhtä hyvin. Ei mitään hymistelyjä ja piiloutumista. Sitten on kevyt se tie, kun tuntee ja tietää. Ei oo jatkuvaa arvailua jne.
Jep. Silloin ei tule ikinä tosissaan mieleenkään lähteä. Tietää mikä jumalaton vaiva olis a) löytää sellanen, josta tykkää ja b) opetella vielä tuntemaankin se. Ei ikinä!!!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silleen ku vanhoilla onnellisilla pariskunnilla, jotka on olleet yhessä koko elämän. Kun ei ole ikinä pakko puhua tajutakseen, mutta juttelee silti.
Höpö höpö mitä romantisointia, he eivät vain näytä ongelmiaan toisille.
Yleisempää kai on se miten suhteen alussa kumppani on ihana ja houkutteleva, mistä tuo johtuisi? Saman ihminen olisi ihan kauhea, virheitä täynnä jo muutamassa vuodessa:)
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et tarvitse naista vaan psykiatrin jonka kanssa käsittelisit eron ja sitä aikaisemman yhteiselon korppikotkan kanssa. Et muuten voi palautua, huomaat että vastaus löytyy sisältäsi.
AV"...psykiatrin jonka kanssa käsittelisit eron ja sitä aikaisemman yhteiselon korppikotkan kanssa. Et muuten voi palautua, huomaat että vastaus löytyy sisältäsi."
Tätä on pakko kompata. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Vanhat pariskunnat on joutuneet tutustumaan toisiinsa lähes väkisin...
Nyt ei tarvitse...mutta kannattaisiko?
Se mikä ennen oli pikku pakko, vois nykyään olla jotain muuta? Ehkä sitoutumattomuutta ja pitempään taustalla seuraamista?En mä teidän miesten aivotuksista osaa sanoa. Musta kannattaa. Sellanen suhde on ainut, joka mulle kelpaa. Millään muulla mä en tee mitään, enkä näe mitään arvoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Höpö höpö mitä romantisointia, he eivät vain näytä ongelmiaan toisille.
Yleisempää kai on se miten suhteen alussa kumppani on ihana ja houkutteleva, mistä tuo johtuisi? Saman ihminen olisi ihan kauhea, virheitä täynnä jo muutamassa vuodessa:)
AVSurullista, jos sä et tunne yhtään sellasta pariskuntaa. Mä tunnen kyllä, usemmankin. Kaikilla toki on ongelmansa. Ihmisiä tässä kaikki vain ollan, mutta kun toisen tuntee, niin ongelmista pääsee yli. Tuntemattoman kanssa on turha edes yrittää.
Anonyymi kirjoitti:
No et ole maininnut mistään tuollaisesta mutta aika inhimillistä on se ettei aina ymmärretä oman parannuksen lähtevän siitä anteeksiannosta ja myös siitä että ottaa osan kakasta myös omaan niskaansa. Ymmärtää siis toisen käyttäytymistä ja hyväksyy ne omat huonot puolensa, joita meissä jokaisessa myös on.
AVNo minä en tule ikinä ymmärtämään exää. Hän kun ei ota vastuuta . Ainoa ymmärrys mikä on, että hänestä ei siihen ole ja piste.
Mutta mitä se muuttaa?
En mä aikuisen ihmisen perseilyä hyväksy....kantakoot silti vastuunsa, vaikka perse-edellä...
Lapsille oon avoin...ne on kumpikin jo isoja ja tajuavat tilanteen. Mun ei tartte enää pehmittää tietä. Ne ajattelee jo itse ja osaavat laskea mikä johtuu kenestäkin. Manipulointi ei enää onnistu...Anonyymi kirjoitti:
En mä teidän miesten aivotuksista osaa sanoa. Musta kannattaa. Sellanen suhde on ainut, joka mulle kelpaa. Millään muulla mä en tee mitään, enkä näe mitään arvoa.
Niinkuin mikä tai minkälainen suhde?
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niinkuin mikä tai minkälainen suhde?
Sellanen, jossa toisen ihan oikeasti tuntee, eikä tarvitse arvailla. Sellasen, jossa ollaan yhdessä, koska toisen tuntee ja koska siitä tuntemastaan tykkää. Arvotukselliset miehet ovat syvältä ja poikittain.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Surullista, jos sä et tunne yhtään sellasta pariskuntaa. Mä tunnen kyllä, usemmankin. Kaikilla toki on ongelmansa. Ihmisiä tässä kaikki vain ollan, mutta kun toisen tuntee, niin ongelmista pääsee yli. Tuntemattoman kanssa on turha edes yrittää.
Vedät nyt tietoisesti yli sen mitä tarkoitan?
Tietysti voi tuntea ja hyvin, en tarkoita sitä ettei tuntisi = tuntematon.
AV Anonyymi kirjoitti:
Sellanen, jossa toisen ihan oikeasti tuntee, eikä tarvitse arvailla. Sellasen, jossa ollaan yhdessä, koska toisen tuntee ja koska siitä tuntemastaan tykkää. Arvotukselliset miehet ovat syvältä ja poikittain.
Niin mutta miten sä voit tuntea nykyään ketään, jos aina voi lähteä kun koskee paljon..
Mun mummo ja ukki oli naimisissa yli 60 vuotta, osan taatusti pakosta...mutta ennenkuin mun mommo lähti taivasmatkalle ukin perään, hän sanoi nähneensä unta kun ukki tuli hakemaan pääsiäiskirkkoon sininrn paita pääällä ja että oli niin komea...
Samaa oon huomannut nyt äitini puolesta, vaikka isä oli hmmm...vaikea.
Mutta en minä ainakaan enää vaikean liiton jälkeen enää katsele vaikeaa ihmistä vierellä. Enkä halua tutustua enempää... en tottua paskaan- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sellanen, jossa toisen ihan oikeasti tuntee, eikä tarvitse arvailla. Sellasen, jossa ollaan yhdessä, koska toisen tuntee ja koska siitä tuntemastaan tykkää. Arvotukselliset miehet ovat syvältä ja poikittain.
Sen mitä on ystävienikin juttuja tullut kuunneltua, niin en ole yksin tuon tunteen kanssa. Se, että toisen oikeasti tuntee, antaa paljon anteeksikin. Kun tietää mistä ne jotkut risovat asiat johtuvat (jokaisessa on niitä) autaa monesti myös sietämään niitä. Ihmisiä me tosiaan kaikki vaan ollaan, eikä kukaan ole täydellinen.
Muistan ku siskoni avautu tossa reilu vuosi sitten parisuhteeseensa liittyen. Heillä on ollut varsin rankat pari viimestä vuotta, sairautta jne. Ovat olleet yhessä siitä, kun siskoni oli 15. Hän täyttää kesällä 48. Sisko totes miehestään, että osaahan se välillä olla täysi ku.ipääkin, mutta onpahan se oma tuttu ku.ipää, joka ei kuitenkaan yllätä sillä ku.ipäisyydellään ikinä. Anonyymi kirjoitti:
Sellanen, jossa toisen ihan oikeasti tuntee, eikä tarvitse arvailla. Sellasen, jossa ollaan yhdessä, koska toisen tuntee ja koska siitä tuntemastaan tykkää. Arvotukselliset miehet ovat syvältä ja poikittain.
En halua ymmärtää toisen p.skaa käytöstä mua kohtaan. Jos oon ulkopuolinen tapahtumiin historiassa, en suostu pa.kaan. Voin ymmärtää ja olla vierellä, mutta en muuta minuutta sen vuoksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vedät nyt tietoisesti yli sen mitä tarkoitan?
Tietysti voi tuntea ja hyvin, en tarkoita sitä ettei tuntisi = tuntematon.
AVEn vetänyt yhtään yli. Jos ei toista todella tunne, niin ei sitä lopulta tunne. Siellä voi olla mitä vaan, mitä ei ole kerrottu ja näytetty. Ikinä ei voi mikä se juttu on ja missä se tulee ilmi.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin mutta miten sä voit tuntea nykyään ketään, jos aina voi lähteä kun koskee paljon..
Mun mummo ja ukki oli naimisissa yli 60 vuotta, osan taatusti pakosta...mutta ennenkuin mun mommo lähti taivasmatkalle ukin perään, hän sanoi nähneensä unta kun ukki tuli hakemaan pääsiäiskirkkoon sininrn paita pääällä ja että oli niin komea...
Samaa oon huomannut nyt äitini puolesta, vaikka isä oli hmmm...vaikea.
Mutta en minä ainakaan enää vaikean liiton jälkeen enää katsele vaikeaa ihmistä vierellä. Enkä halua tutustua enempää... en tottua paskaanTietysti voi tuntea. Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, jotka lähtisivät. Moni toki on, muttei se tarkoita kaikkien olevan.
On ihan eri juttu olla vaikeassa liitossa, jonka tietää vaikeaksi. Kuin hyvässä liitossa, jonka tietää hyväksi. Ensimmäisessä ei ole mitään järkeä ja jälkimmäisestä ei kukaan lähde. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
En halua ymmärtää toisen p.skaa käytöstä mua kohtaan. Jos oon ulkopuolinen tapahtumiin historiassa, en suostu pa.kaan. Voin ymmärtää ja olla vierellä, mutta en muuta minuutta sen vuoksi.
Enhän mä puhunut paskasta käytöksestä ja siinä paskassa käytöksessäkin on paljon eroja. Ihan jokainen on joskus paska. Sellasta ihmistä ei olekaan, joka ei olis joskus paska.
- Anonyymi
Just. Itsessä ei mitään vikaa.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
En halua ymmärtää toisen p.skaa käytöstä mua kohtaan. Jos oon ulkopuolinen tapahtumiin historiassa, en suostu pa.kaan. Voin ymmärtää ja olla vierellä, mutta en muuta minuutta sen vuoksi.
Vaan täytyy tietenkin todeta, että mä olenkin vain tällänen hyvin yksinkertainen ja yksioikoinen olento. Mussa saa just tasan sen mitä näkee melkein ekalla silmäyksellä, hyvine ja huonoine puolineen. En jaksa esittää, enkä olla mystinen ja arvoituksellinen. Jos ei simppeli kuvio innosta niin en todellakaan ole sellaselle miehelle mieleen. Enkä kyllä itsekään sellaista miestä huoli. Vähänkin epämäärästä arvotuksellisuutta näkyvissä, niin mulle riitti.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Mulleko höpäjät? 😁
Muksut ja niiden tärkeys itselle on kariuttanut monta juttua. Joskus kun mä erosin, ajattelin, että jäis edes täyspäinen isä heille.,ja siksipä mä oonkin ollut niin tarkka kaikesta...Juu, vastuuni kannan loppuun asti, vaikka tunnen aika pitkälti seilaavani toisen keittämässä keitoksessa...olen aina ollut se ainesosa joka estää ettei keitos pala pohjaan 👨🍳
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Meen katsomaan taas viikinkejä, The last kingdom. Huomenna on raatamispäivä.. 😅
Ahh...Uthred😛
Anonyymi kirjoitti:
Sen mitä on ystävienikin juttuja tullut kuunneltua, niin en ole yksin tuon tunteen kanssa. Se, että toisen oikeasti tuntee, antaa paljon anteeksikin. Kun tietää mistä ne jotkut risovat asiat johtuvat (jokaisessa on niitä) autaa monesti myös sietämään niitä. Ihmisiä me tosiaan kaikki vaan ollaan, eikä kukaan ole täydellinen.
Muistan ku siskoni avautu tossa reilu vuosi sitten parisuhteeseensa liittyen. Heillä on ollut varsin rankat pari viimestä vuotta, sairautta jne. Ovat olleet yhessä siitä, kun siskoni oli 15. Hän täyttää kesällä 48. Sisko totes miehestään, että osaahan se välillä olla täysi ku.ipääkin, mutta onpahan se oma tuttu ku.ipää, joka ei kuitenkaan yllätä sillä ku.ipäisyydellään ikinä.Tämä just. 👍
Tietää toisen vähemmän imartelevat puoletkin, mutta kykenee ne hyväksymään ja elämään niiden kanssa silti toista rakastaen ja arvostaen. Mekin on välillä kipuiltu ja loitonnuttu, sitten taas puhuttu ja lähennytty.
Ei se toinen aina ole vaan kiva, se on välillä rasittavakin ja tylsimys, mutta enimmäkseen tärkeä, ihana ja rakas. Ilmankaan ei ole onnllinen. Ikävä tulee...Bätääs kirjoitti:
Tämä just. 👍
Tietää toisen vähemmän imartelevat puoletkin, mutta kykenee ne hyväksymään ja elämään niiden kanssa silti toista rakastaen ja arvostaen. Mekin on välillä kipuiltu ja loitonnuttu, sitten taas puhuttu ja lähennytty.
Ei se toinen aina ole vaan kiva, se on välillä rasittavakin ja tylsimys, mutta enimmäkseen tärkeä, ihana ja rakas. Ilmankaan ei ole onnllinen. Ikävä tulee...Ja kaikissa suhteissa on omat koetinkivensä. Ei sellasta suhdetta ole, missä ei joudu joustamaan ja anteeksi antamistakin opettelemaan, jos ei vielä osaa.
Pitkät suhteet on yhteen kasvamista ja yhteisen elämän oppimista, se on eräänlainen oppikoulu.Anonyymi kirjoitti:
Enhän mä puhunut paskasta käytöksestä ja siinä paskassa käytöksessäkin on paljon eroja. Ihan jokainen on joskus paska. Sellasta ihmistä ei olekaan, joka ei olis joskus paska.
Tääkin on totta, on huonoja päiviä kun paska nousee pintaan ja päiviä kun triggeröityy toisen käytöksestäkin. Peilaa toisen oloakin.
Jos kumppanilla on huono päivä, se helposti tarttuu.
Mut ei kukaan jaksa ihmistä joka jatkuvasti on hankala ja paskamainen. 👍- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Se on pitkä kakku, kun "erehtyy" suhteeseen ja tekemään lapsiakin vaikeen ihmisen kanssa, uskon sen.
Onneksi olet, jos näin voi sanoa lusinut jo suurimman osan siitä kakusta ja pidä tosiaan ne juhlat. :DNiin montakohan lasta olikaan? Valtakuntahahmolla oli ilmeisesti jopa kahdeksan. Joku fetissi sulla on mies selvästi esittää perheenäitejä netissä.
Anonyymi kirjoitti:
Niin montakohan lasta olikaan? Valtakuntahahmolla oli ilmeisesti jopa kahdeksan. Joku fetissi sulla on mies selvästi esittää perheenäitejä netissä.
Valtakunnalla on useampi lapsi, en muista oliko 7 vai 8.
Mulla on kaksi. Ja mä en esitä mitään, sehän se on ikävääkin joistakin.Anonyymi kirjoitti:
Ahh...Uthred😛
Jees, saatiin sarja katsottua viimeiseen jaksoon eli nähty. :)
Pitäs lisää löytää viikinki sarjoja. Tai elokuvia.Disseisback kirjoitti:
No en mä itse ikinä ole uskonutkaan, että joku muu ihminen voisi mun pään sisältöä selvittää. Tukena vois olla, mutta ihan itse sitä pitää kuuppa selvittää. 😊
Joskus kuulee sanottavan, että anna mun rakastaa sut ehjäksi. Tai joku kertoo tulleensa rakastettua ehjäksi, mitä ne sun mielestä tarkoittaa?
Mä oon vapaasti tulkinnut, että ne tarkottais halua rakastaa ja vastaanottaa vilpittömästi toista sellaisena, kun hän on mörköineen. Ja mä nään siinä todellisen halun olla toista varten, ei mitään egoistista kun määää.Bätääs kirjoitti:
Joskus kuulee sanottavan, että anna mun rakastaa sut ehjäksi. Tai joku kertoo tulleensa rakastettua ehjäksi, mitä ne sun mielestä tarkoittaa?
Mä oon vapaasti tulkinnut, että ne tarkottais halua rakastaa ja vastaanottaa vilpittömästi toista sellaisena, kun hän on mörköineen. Ja mä nään siinä todellisen halun olla toista varten, ei mitään egoistista kun määää.Nöyryyttä pitää olla molemmilla, että pääsee toista lähelle. Ylpeys on muuri mihin kaikki helposti kaatuu.
Bätääs kirjoitti:
Nöyryyttä pitää olla molemmilla, että pääsee toista lähelle. Ylpeys on muuri mihin kaikki helposti kaatuu.
Ja mitä nöyryydellä tarkoitetaan.
"Siinä sanotaan, että nöyryys tarkoittaa ” älykästä itsekunnioitusta, jossa henkilö ei ajattele itsestään liikoja, mutta ei myöskään vähättele taitojaan. Nöyryys ilmenee rohkeutena kokeilla uutta. Nöyrä ihminen kestää onnistumisia ylpistymättä ja epäonnistumisia masentumatta”."
Lähde:http://esalehtinen.blogijanne.fi/2018/06/11/noyryys-ei-ole-noyristelya-oikeanlainen-noyryys-pukee-johtajaa/
" Nöyryys on kykyä tiedostaa oma kokonsa. Sen sisäistämistä, että en ole pienempi, mitättömämpi tai vähempiarvoisempi kuin muut, mutta en ole myöskään suurempi, tärkeämpi tai ylempiarvoisempi.
Unohdamme helposti, että meillä on lupa olla ihan vain ihmisiä: tehdä virheitä, kasvaa ja kehittyä. Olla tavallisia, keskeneräisiä."
Lähde:https://www.terve.fi/artikkelit/terve-noyryys-palkitseeBätääs kirjoitti:
Ja mitä nöyryydellä tarkoitetaan.
"Siinä sanotaan, että nöyryys tarkoittaa ” älykästä itsekunnioitusta, jossa henkilö ei ajattele itsestään liikoja, mutta ei myöskään vähättele taitojaan. Nöyryys ilmenee rohkeutena kokeilla uutta. Nöyrä ihminen kestää onnistumisia ylpistymättä ja epäonnistumisia masentumatta”."
Lähde:http://esalehtinen.blogijanne.fi/2018/06/11/noyryys-ei-ole-noyristelya-oikeanlainen-noyryys-pukee-johtajaa/
" Nöyryys on kykyä tiedostaa oma kokonsa. Sen sisäistämistä, että en ole pienempi, mitättömämpi tai vähempiarvoisempi kuin muut, mutta en ole myöskään suurempi, tärkeämpi tai ylempiarvoisempi.
Unohdamme helposti, että meillä on lupa olla ihan vain ihmisiä: tehdä virheitä, kasvaa ja kehittyä. Olla tavallisia, keskeneräisiä."
Lähde:https://www.terve.fi/artikkelit/terve-noyryys-palkitseeMinä olen nöyrä, vaikka moni muuta musta tälläkin olettaa. :)
Bätääs kirjoitti:
Minä olen nöyrä, vaikka moni muuta musta tälläkin olettaa. :)
Mutta en ole matelija nöyrä. Joka matelee muiden jaloissa anoen mitään.
Anonyymi kirjoitti:
Enhän mä puhunut paskasta käytöksestä ja siinä paskassa käytöksessäkin on paljon eroja. Ihan jokainen on joskus paska. Sellasta ihmistä ei olekaan, joka ei olis joskus paska.
Sori, tuli vähän useempi viesti eilen erisuunnista, niin paloi roput...
Mutta sitä todella huonoa käytöstä voi tulla lupailuista huolimatta rakkaaltakin ihmiseltä ja häben haluamattakin....silloin ehkä pitää olla vaan siimaa...
Kuten nyt nää yöunet...Bätääs kirjoitti:
Mutta en ole matelija nöyrä. Joka matelee muiden jaloissa anoen mitään.
Ja nuo linkit on kaikille hyvää luettavaa. Nöyryyden turvin moni elämää raastavakin asia asettuu ja vastoinkäymisistä selviää. Itse koen, että mun vahvuus on tuo nöyryys ja sen ansiosta olen päässyt yli mm. vaikeista elämäntilanteista. Mihin oisin kaatunut olemalla ylpeä. Tai kopea.
Anonyymi kirjoitti:
Vaan täytyy tietenkin todeta, että mä olenkin vain tällänen hyvin yksinkertainen ja yksioikoinen olento. Mussa saa just tasan sen mitä näkee melkein ekalla silmäyksellä, hyvine ja huonoine puolineen. En jaksa esittää, enkä olla mystinen ja arvoituksellinen. Jos ei simppeli kuvio innosta niin en todellakaan ole sellaselle miehelle mieleen. Enkä kyllä itsekään sellaista miestä huoli. Vähänkin epämäärästä arvotuksellisuutta näkyvissä, niin mulle riitti.
Yksinkertaisen suora ihminen on selkeä. Aina ei tarvitsekaan osata sanoittaa kaikkea juuri oikein ja pelätä sanomasta väärin. Siis minusta. Se on sentään yrittämistä.
Kaikista pahinta on vaan hiljaa luopua pois.
Mutta ehkä se tutustuminen toiseen ihmiseen tällä iällä pitäis olla rauhallista ja antaa sille aikaa?- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Jees, saatiin sarja katsottua viimeiseen jaksoon eli nähty. :)
Pitäs lisää löytää viikinki sarjoja. Tai elokuvia.Viikingit on hyvä kans. Ah Ragnar ja Rollo!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Enhän mä puhunut paskasta käytöksestä ja siinä paskassa käytöksessäkin on paljon eroja. Ihan jokainen on joskus paska. Sellasta ihmistä ei olekaan, joka ei olis joskus paska.
Riippuu mitä "paskalla" tarkoitetaan. En ole ikinä ole ollut tarkoituksella paska ketään kohtaan. Ts. kriisejä ja ongelmia on tietysti ollut, mutta myös osaamista riitelyn saralla, miten ilmaisee itseään konflikteissa.
Ihminen ei ole paska, jos hän on eri mieltä toisen kanssa, tuntee mitä tuntee eikä siten mitä toinen haluaa, tai jos hän ei vaikkapa suostu toisen kontrolliin.
- Sheena - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No minä en tule ikinä ymmärtämään exää. Hän kun ei ota vastuuta . Ainoa ymmärrys mikä on, että hänestä ei siihen ole ja piste.
Mutta mitä se muuttaa?
En mä aikuisen ihmisen perseilyä hyväksy....kantakoot silti vastuunsa, vaikka perse-edellä...
Lapsille oon avoin...ne on kumpikin jo isoja ja tajuavat tilanteen. Mun ei tartte enää pehmittää tietä. Ne ajattelee jo itse ja osaavat laskea mikä johtuu kenestäkin. Manipulointi ei enää onnistu...Minä taas ymmärrän kaikkia aivan liikaakin, myös exää. Ymmärrän miksi hänestä tuli vuosien saatossa itsensä vastakohta. Ja senkin miksei tehnyt asialle mitään. Ymmärtäminen auttoi tiedostamaan epäkohdat, mutta mitään muuta ratkaisua ei ollut kuin ero.
Ketjussa monet ajattelevat, että toisen voisi tuntea läpikotaisesti. Fakta on se ettei voi. Ja että molemmat muuttuvat aivan väkisin johonkin suuntaan. On suorastaan hämmästyttävää miten "huonosti" havaitaan muutos. Enkä sano siis, että toiset ovat huonoja havainnoimaan; niin olin itsekin. Lähelle on pitkä matka, ei näy hyvin? Exän muuttuminen vastakohdakseen oli yksi suurimmista kolauksista elämässäni. Jos se tulisi yhdessä yössä, asia olisi toinen, helppo huomata. Mutta muutos ei koskaan tule yhdessä yössä, vaan kestää viikkoja, kuukausia, jopa vuosikymmeniä. Sellaista elämä on.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Surullista, jos sä et tunne yhtään sellasta pariskuntaa. Mä tunnen kyllä, usemmankin. Kaikilla toki on ongelmansa. Ihmisiä tässä kaikki vain ollan, mutta kun toisen tuntee, niin ongelmista pääsee yli. Tuntemattoman kanssa on turha edes yrittää.
"Ihmisiä tässä kaikki vain ollan, mutta kun toisen tuntee, niin ongelmista pääsee yli."
Ei mene aina noin lähellekään. Joistain ongelmista pääsee yli, joistain ei pääse yli eikä ympäri millään, vaikka molemmat tuntisivat toisensa ja lisäksi vielä itsensä.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Riippuu mitä "paskalla" tarkoitetaan. En ole ikinä ole ollut tarkoituksella paska ketään kohtaan. Ts. kriisejä ja ongelmia on tietysti ollut, mutta myös osaamista riitelyn saralla, miten ilmaisee itseään konflikteissa.
Ihminen ei ole paska, jos hän on eri mieltä toisen kanssa, tuntee mitä tuntee eikä siten mitä toinen haluaa, tai jos hän ei vaikkapa suostu toisen kontrolliin.
- SheenaEi kai paska tarvitse olla tarkoituksella. Aika harva ihminen sitä lopulta on paska tarkoituksella, vain ollakseen paska. Syy voi olla vaikka ymmärryksen puute tai ajattelemattomuus, mutta noista kumpikaan harvoin on tarkoituksellista.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Sori, tuli vähän useempi viesti eilen erisuunnista, niin paloi roput...
Mutta sitä todella huonoa käytöstä voi tulla lupailuista huolimatta rakkaaltakin ihmiseltä ja häben haluamattakin....silloin ehkä pitää olla vaan siimaa...
Kuten nyt nää yöunet...Siksi tunteminen onkin tärkeempää ku lupaukset. Tunteminen voittaa aina lupaukset. Kun toisen tuntee, niin tunnistaa myös heti katteettomat lupaukset.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Yksinkertaisen suora ihminen on selkeä. Aina ei tarvitsekaan osata sanoittaa kaikkea juuri oikein ja pelätä sanomasta väärin. Siis minusta. Se on sentään yrittämistä.
Kaikista pahinta on vaan hiljaa luopua pois.
Mutta ehkä se tutustuminen toiseen ihmiseen tällä iällä pitäis olla rauhallista ja antaa sille aikaa?Mulla sen tutustumisen on aina pitenyt olla rauhallista ja sille on pitänyt antaa aikaa. Olen aina ollut hitaasti lämpenevää sorttia, enkä ole edes teininä ihastunu päätä pahkaa. Peruskoulussakin olin ihan samaan poikaan ihastunut koko peruskoulun ajan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ihmisiä tässä kaikki vain ollan, mutta kun toisen tuntee, niin ongelmista pääsee yli."
Ei mene aina noin lähellekään. Joistain ongelmista pääsee yli, joistain ei pääse yli eikä ympäri millään, vaikka molemmat tuntisivat toisensa ja lisäksi vielä itsensä.
- SheenaSekin on ongelmista yli pääsemistä, jos päättää, ettei suhdetta kannata jatkaa. Se lopettaminenkin vaan on paljon vakaammalla pohjalla, kun sen toisen tuntee. Ei tarvitse ikinä miettiä mitään vanhaa suolaa tai on-offailla. Kun tuntee ja tietää sen olleen siinä niin silloin se oli siinä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sekin on ongelmista yli pääsemistä, jos päättää, ettei suhdetta kannata jatkaa. Se lopettaminenkin vaan on paljon vakaammalla pohjalla, kun sen toisen tuntee. Ei tarvitse ikinä miettiä mitään vanhaa suolaa tai on-offailla. Kun tuntee ja tietää sen olleen siinä niin silloin se oli siinä.
Lisään, että eihän ongelman ratkominen todellakaan aina tarkoita vanhassa pysymistä. Ratkaisu voi olla jotain ihan muutakin, mutta ongelman voi järkevästi ratkoa vain kun ongelman tuntee. Kaikki muu on hapuilua ja kaikkia muita ratkaisuja voi päätyä myöhemmin kyseenalaistamaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kai paska tarvitse olla tarkoituksella. Aika harva ihminen sitä lopulta on paska tarkoituksella, vain ollakseen paska. Syy voi olla vaikka ymmärryksen puute tai ajattelemattomuus, mutta noista kumpikaan harvoin on tarkoituksellista.
Tarkoituksellisena paskuutena pidän huonoa ja ikävää käytöstä, haukkumista, mitätöintiä ja sen sellaista. Ihmisen vain pitäisi tietää oman käytöksensä vaikutus toisiin ihmisiin, kumppaniin etenkin.
- Sheena - Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Ja kaikissa suhteissa on omat koetinkivensä. Ei sellasta suhdetta ole, missä ei joudu joustamaan ja anteeksi antamistakin opettelemaan, jos ei vielä osaa.
Pitkät suhteet on yhteen kasvamista ja yhteisen elämän oppimista, se on eräänlainen oppikoulu.Korkeakoulu, jos kasvetaan tai toinen kasvaa pitkästä ulos.
Lyhyissäkin suhteissa voi oppia kaikennäköisestä itsestään ja toisista. Se riippuu niin ihmisistä ja suhteista. Anonyymi kirjoitti:
Korkeakoulu, jos kasvetaan tai toinen kasvaa pitkästä ulos.
Lyhyissäkin suhteissa voi oppia kaikennäköisestä itsestään ja toisista. Se riippuu niin ihmisistä ja suhteista.Totta tuokin. Olet oikeassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoituksellisena paskuutena pidän huonoa ja ikävää käytöstä, haukkumista, mitätöintiä ja sen sellaista. Ihmisen vain pitäisi tietää oman käytöksensä vaikutus toisiin ihmisiin, kumppaniin etenkin.
- SheenaKaikki noista voivat myös johtua ihan muusta kuin siitä, että ihminen on tarkoituksella paska. Jotkut ovat esimerkiksi vaan saaneet hiton huonon kasvatuksen ja todella huonot eväät sosiaalisiin suhteisiin. Eivät he silti vältämättä tarkoita olla toiselle paskoja, tai välttämättä edes tajua olevansa.
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas ymmärrän kaikkia aivan liikaakin, myös exää. Ymmärrän miksi hänestä tuli vuosien saatossa itsensä vastakohta. Ja senkin miksei tehnyt asialle mitään. Ymmärtäminen auttoi tiedostamaan epäkohdat, mutta mitään muuta ratkaisua ei ollut kuin ero.
Ketjussa monet ajattelevat, että toisen voisi tuntea läpikotaisesti. Fakta on se ettei voi. Ja että molemmat muuttuvat aivan väkisin johonkin suuntaan. On suorastaan hämmästyttävää miten "huonosti" havaitaan muutos. Enkä sano siis, että toiset ovat huonoja havainnoimaan; niin olin itsekin. Lähelle on pitkä matka, ei näy hyvin? Exän muuttuminen vastakohdakseen oli yksi suurimmista kolauksista elämässäni. Jos se tulisi yhdessä yössä, asia olisi toinen, helppo huomata. Mutta muutos ei koskaan tule yhdessä yössä, vaan kestää viikkoja, kuukausia, jopa vuosikymmeniä. Sellaista elämä on.
- SheenaNiin. Kyllä minäkin ehkä tiedän, mitkä on syyt exän käytökseen. Mutta se ei silti saa sitä pois, mitä hän välillä tekee koko perheelle, vielä nyttenkin. Harmittaa hänen puolestaan, harmittaa itseni puolesta, mutta eniten harmittaa nähdä lasten reaktiot, mitä se ihminen saa toimillaan aikaan.
Laki virlä pakottaa pitämään yhteyksiä ja lapsista tyttö joutuu vielä häntä sietämään. Mutta tilanne on jotenkin rämmittävä läpi.Anonyymi kirjoitti:
Siksi tunteminen onkin tärkeempää ku lupaukset. Tunteminen voittaa aina lupaukset. Kun toisen tuntee, niin tunnistaa myös heti katteettomat lupaukset.
No tuntemista voi suomen kielessä ymmärtää kahdella eri tavalla. En tiedä onko siinä jokin yhdistävä kiksi, mutta tunne toista kohtaan voi huijata siitä, että tietäisi mitä toinen on. Tuntea ihminen läpikotaisin taas on ehkä mahdotonta, kun jokainen alati muuttuu.
Mutta entäs usko? Usko toisen hyvyyteen? Se ois ihan jees minusta...- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No tuntemista voi suomen kielessä ymmärtää kahdella eri tavalla. En tiedä onko siinä jokin yhdistävä kiksi, mutta tunne toista kohtaan voi huijata siitä, että tietäisi mitä toinen on. Tuntea ihminen läpikotaisin taas on ehkä mahdotonta, kun jokainen alati muuttuu.
Mutta entäs usko? Usko toisen hyvyyteen? Se ois ihan jees minusta...En tarkoittanut tuntemisella tuntemista, vaan ihmisen tuntemista. Ihan kuten joku ihminen vaikka tuntee hevoset, tietää miten ne toimivat ja miksi ja mitä niiden päässä liikkuu ja miksi, jne.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No tuntemista voi suomen kielessä ymmärtää kahdella eri tavalla. En tiedä onko siinä jokin yhdistävä kiksi, mutta tunne toista kohtaan voi huijata siitä, että tietäisi mitä toinen on. Tuntea ihminen läpikotaisin taas on ehkä mahdotonta, kun jokainen alati muuttuu.
Mutta entäs usko? Usko toisen hyvyyteen? Se ois ihan jees minusta...Ja juu, kyllä uskokin varmasti toisilla ihmisillä toimii. Itselläni se ei toimi lainkaan. En mä jaksa mitään pelkän uskon varassa. Mun pitää tietää missä mennään ja miksi.
Anonyymi kirjoitti:
Mulla sen tutustumisen on aina pitenyt olla rauhallista ja sille on pitänyt antaa aikaa. Olen aina ollut hitaasti lämpenevää sorttia, enkä ole edes teininä ihastunu päätä pahkaa. Peruskoulussakin olin ihan samaan poikaan ihastunut koko peruskoulun ajan.
Mulla taas ihastuminen on ollut ripeääkin. Innostuin aiemmin tosi nopeasti. Ja sitten usein 110 lasissa.
Nyt on taas hiljakkoin ollut aika hiljaista siihen verrattuna. Yritin tslvella tutustua naiseen, mutts hän vissiin ois halunnut vähän ripeämpää, tai sitten mua ei vain sytyttänyt homma? 🤷♂️
Pari-kolme vuotta sitten jokin rusahti ja nyt en tiedä mistään taas mitään. 😁- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Mulla taas ihastuminen on ollut ripeääkin. Innostuin aiemmin tosi nopeasti. Ja sitten usein 110 lasissa.
Nyt on taas hiljakkoin ollut aika hiljaista siihen verrattuna. Yritin tslvella tutustua naiseen, mutts hän vissiin ois halunnut vähän ripeämpää, tai sitten mua ei vain sytyttänyt homma? 🤷♂️
Pari-kolme vuotta sitten jokin rusahti ja nyt en tiedä mistään taas mitään. 😁Toiset ovat nopeammin ihastuvaa sorttia. Itsellä on tutuissa muutamakin todella salamarakastuja. En tiedä onko salamarakastujalla suurempi riski ottaa pahasti siipeensä, mutta ainakin ehtii kokea sen paljon useammin. Sekin voi vaikuttaa, jos ehtii useammin pettyä. Ehkä siinä jotenkin tulee helpommin kyynisemmäksi ja ajattelee herkemmin kaikkien tarjokkaiden olevan vähän samanlaisia. En tosiaan tiedä, kun itse olen aina ollut tälläinen hitaasti lämpeävä ja aivan yhtä hitaasti viilenevä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja juu, kyllä uskokin varmasti toisilla ihmisillä toimii. Itselläni se ei toimi lainkaan. En mä jaksa mitään pelkän uskon varassa. Mun pitää tietää missä mennään ja miksi.
Tuohon uskoon mun täytyy lisätä, että mun on paljon helpompi uskoa hyvään toisessa, jos tiedän mistä se paha osuus johtuu.
Anonyymi kirjoitti:
Ja juu, kyllä uskokin varmasti toisilla ihmisillä toimii. Itselläni se ei toimi lainkaan. En mä jaksa mitään pelkän uskon varassa. Mun pitää tietää missä mennään ja miksi.
No siihen tarvittais melkein ihmisikä.
Ja mulla on omasta elämästä esimerkki. Oma isä. Jotain ihmeteltiin kun se oli vähän outo, kiukkus enemmän ja käytös muuttui. Yks ksks hän oli sairaalassa, sekosi lähes täysin, oli poissaoleva ja hups. Kuoli. Mä tunsin isän 43 vuotta, äiti ja sisko pitempään. Kukaan meistä ei tuntenut, että hänen käytös muuttui, koska päässä oli pesäpallon kokoinen kasvain.... se ei viikossa tai kahdessa tule.
Se mies ei ollut enä sama mies puoleen vuoteen...mutta ei me sitä erotettu, vasta kuin näin jälkeenpäin.Anonyymi kirjoitti:
Tuohon uskoon mun täytyy lisätä, että mun on paljon helpompi uskoa hyvään toisessa, jos tiedän mistä se paha osuus johtuu.
No uskon hyvään näkee minusta hyvin siinä, miten toinen käyttäytyy vaikka pienissäkin kriiseissä. Jos menee sataa sinne ja tänne, eikä välitä kuin siitä miten itsestä tuntuu, niin aika hyvin voi sanoa, että usko rapisee...
Jos uskoo hyvään, voi toiselle sanoa, etten nyt voi olla hyvä, lähellä tai läsnä, mutta anna aikaan, niin selvitetään juttu...tms Ei vaan jätä toista kurjaan oloon roikkumaan, vaan antaa edes toivoa.Anonyymi kirjoitti:
Tuohon uskoon mun täytyy lisätä, että mun on paljon helpompi uskoa hyvään toisessa, jos tiedän mistä se paha osuus johtuu.
No mä oon kohdannut psljon hyviä ihmisiä, jotka tekee silti pahaa. Ehkeivät vaan osaa, tai pysty, kykene, mutta rehellisesti sanottuna, en mä enää jää aina vaan ymmärtämään.
Oikeastaan kun mietin, niin miksi edes pitäisi?
Mä oon tavallaan jo yrittänyt ymmärtää tarpeeks...
Ehkä sen ihmisen, joka mun vierellä meinaa tallustaa, pitää jo itse ymmärtää itseään. Se riittäis. 😊- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No siihen tarvittais melkein ihmisikä.
Ja mulla on omasta elämästä esimerkki. Oma isä. Jotain ihmeteltiin kun se oli vähän outo, kiukkus enemmän ja käytös muuttui. Yks ksks hän oli sairaalassa, sekosi lähes täysin, oli poissaoleva ja hups. Kuoli. Mä tunsin isän 43 vuotta, äiti ja sisko pitempään. Kukaan meistä ei tuntenut, että hänen käytös muuttui, koska päässä oli pesäpallon kokoinen kasvain.... se ei viikossa tai kahdessa tule.
Se mies ei ollut enä sama mies puoleen vuoteen...mutta ei me sitä erotettu, vasta kuin näin jälkeenpäin.Sairaudet ja kasvaimet ovat ihan oma lukunsa. Onnettomuudetkin voivat aiheuttaa vaurioita ja muuttaa persoonallisuutta. Munkin isältäni leikattiin aikanaan aivokasvain ja se vaikutti personaan tietyissä asioissa.
Sairaudet ovat asia, jota ihmisten on usein vaikea myöntää itselleenkin. Varsinkin jos jotkin oireet ovat aidosti pelottavia. On helpompi vain yrittää esittää itselleenkin, ettei niitä ole. Mun oma isäni oli aina (hän on nyt kuollut, mutta eli 15 vuotta leikkauksen jälkeen) tietynlainen erakko. Hän oli kyllä sosiaalinenkin, mutta viihtyi paljon yksikseen. Aivovamma teki hänestä joskus jopa rasittavuuteen saakka sosiaalisen yksilön ja se yksinään viihtyminen väheni dramaattisesti. Aiemmin hän saattoin helposti mennä kahdeksi viikoksi itsekseen kalareissulle tai metsälle, johonkin Lapin korpeen. Leikkauksen jälkeen ei oikein viihtynyt edes viikkoa yksinään mökillä koiran kanssa. Vähintään jutteli jatkuvasti koiralle ja soitteli mullekin joka toinen päivä. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No uskon hyvään näkee minusta hyvin siinä, miten toinen käyttäytyy vaikka pienissäkin kriiseissä. Jos menee sataa sinne ja tänne, eikä välitä kuin siitä miten itsestä tuntuu, niin aika hyvin voi sanoa, että usko rapisee...
Jos uskoo hyvään, voi toiselle sanoa, etten nyt voi olla hyvä, lähellä tai läsnä, mutta anna aikaan, niin selvitetään juttu...tms Ei vaan jätä toista kurjaan oloon roikkumaan, vaan antaa edes toivoa.Tuokin miten toimii kriiseissa on niin yksilökysymys. Itse olen ihminen, joka terästäytyy kriiseissä. Mitä pahempi tilanne niin rauhallisempi ja analyyttisempi musta tulee. Olen hyvä kriiseissä ja stressin alla, stressittömässä tilassa olen paljon enemmän tyhjän pyörijä. Jotkut ihmiset taas ovat ihan päinvastaisia ja osa jäätyy kriisissä kokonaan.
Omasta persoonastani johtuen mä en varsinaisesti kaipaa toiselta kriisinhallintaa ja suuria kykyjä siihen. Mä kyllä kannan molemmat yli niistä. Sen sijaan voisin hyvinkin arvostaa tavallisen arjen organisointikykyä ja sitä, että kriisin jälkeen mä saan rauhassa hetken vapista ja horjua, - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mä oon kohdannut psljon hyviä ihmisiä, jotka tekee silti pahaa. Ehkeivät vaan osaa, tai pysty, kykene, mutta rehellisesti sanottuna, en mä enää jää aina vaan ymmärtämään.
Oikeastaan kun mietin, niin miksi edes pitäisi?
Mä oon tavallaan jo yrittänyt ymmärtää tarpeeks...
Ehkä sen ihmisen, joka mun vierellä meinaa tallustaa, pitää jo itse ymmärtää itseään. Se riittäis. 😊Mulle taas se pahan syy on oleellisin asia, jotta voin sen edes yrittää hyväksyä. Aika usein moni selittää, ettei tiedä itsekään miksi tekee jotakin ja se vastaus ärsyttää mua aina pirusti. Tekis mieli vaan sanoa, että no v.ttu mieti miksi, käytä järkeäsi ja ajattele. jotenkin mä koen sen mielen laiskuudeksi ja välinpitämättömyydeksi, jos tietää tekevänsä pahaa, muttei edes itselleen selvitä miksi niin tekee.
Anonyymi kirjoitti:
Sairaudet ja kasvaimet ovat ihan oma lukunsa. Onnettomuudetkin voivat aiheuttaa vaurioita ja muuttaa persoonallisuutta. Munkin isältäni leikattiin aikanaan aivokasvain ja se vaikutti personaan tietyissä asioissa.
Sairaudet ovat asia, jota ihmisten on usein vaikea myöntää itselleenkin. Varsinkin jos jotkin oireet ovat aidosti pelottavia. On helpompi vain yrittää esittää itselleenkin, ettei niitä ole. Mun oma isäni oli aina (hän on nyt kuollut, mutta eli 15 vuotta leikkauksen jälkeen) tietynlainen erakko. Hän oli kyllä sosiaalinenkin, mutta viihtyi paljon yksikseen. Aivovamma teki hänestä joskus jopa rasittavuuteen saakka sosiaalisen yksilön ja se yksinään viihtyminen väheni dramaattisesti. Aiemmin hän saattoin helposti mennä kahdeksi viikoksi itsekseen kalareissulle tai metsälle, johonkin Lapin korpeen. Leikkauksen jälkeen ei oikein viihtynyt edes viikkoa yksinään mökillä koiran kanssa. Vähintään jutteli jatkuvasti koiralle ja soitteli mullekin joka toinen päivä.Lähinnä mietin sitä, ettei ihmistä voi vaan tuntea...
Ja tavallaan vaikka ois tiedetty sairaus, silti ei ihminen saa käyttäytyä miten sattuu, tai seuraukset siitä jokatapauksessa tulee...aika masokisti sais läheinen olla, että kaiken ottais vastaan. ..Anonyymi kirjoitti:
Tuokin miten toimii kriiseissa on niin yksilökysymys. Itse olen ihminen, joka terästäytyy kriiseissä. Mitä pahempi tilanne niin rauhallisempi ja analyyttisempi musta tulee. Olen hyvä kriiseissä ja stressin alla, stressittömässä tilassa olen paljon enemmän tyhjän pyörijä. Jotkut ihmiset taas ovat ihan päinvastaisia ja osa jäätyy kriisissä kokonaan.
Omasta persoonastani johtuen mä en varsinaisesti kaipaa toiselta kriisinhallintaa ja suuria kykyjä siihen. Mä kyllä kannan molemmat yli niistä. Sen sijaan voisin hyvinkin arvostaa tavallisen arjen organisointikykyä ja sitä, että kriisin jälkeen mä saan rauhassa hetken vapista ja horjua,Mäkin oon selviytyjä tyyppi. Painatan läpi harmaan kiven ja hammasta purren. Pahimmassa kiireessä ja hädässä vaan mietin tarkempaan mitä teen ja mitä en. Priorisoin.
Vältän loppuunpalsmisen sitten jollain lopputyöllä...katson mitä jäi ja mitä on pelastettavissa. Hidasta ja ärsyttävää, mutta tiedän, että sekin on jonkun tehtävä.Anonyymi kirjoitti:
Mulle taas se pahan syy on oleellisin asia, jotta voin sen edes yrittää hyväksyä. Aika usein moni selittää, ettei tiedä itsekään miksi tekee jotakin ja se vastaus ärsyttää mua aina pirusti. Tekis mieli vaan sanoa, että no v.ttu mieti miksi, käytä järkeäsi ja ajattele. jotenkin mä koen sen mielen laiskuudeksi ja välinpitämättömyydeksi, jos tietää tekevänsä pahaa, muttei edes itselleen selvitä miksi niin tekee.
Vähän sama... oikeestaan mitä tärkeempi ihminen, sitä enempi potkin perseelle. Itse en käsitä, miks jotkut jää vellomaan, eikä yritä edes nousta pystyyn ja katsoa suuntia.
Itsellä kyllä on sukurasitteena jonkinlainen marttyyriyys, mikä voi saada heikkona hetkenä hetkeks vallan. Sit kontataan hetki, kunnes ravistan sen pois, mutta tarviin siihen oman ajan...siihen muiden neuvot on myrkkyä.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Lähinnä mietin sitä, ettei ihmistä voi vaan tuntea...
Ja tavallaan vaikka ois tiedetty sairaus, silti ei ihminen saa käyttäytyä miten sattuu, tai seuraukset siitä jokatapauksessa tulee...aika masokisti sais läheinen olla, että kaiken ottais vastaan. ..Eihän se, että toisen tuntee, tarkoita sitä että osaat 24/7/365 ennustaa mitä hän seuraavaksi tekee ja sanoo. Se olis selvänäkemistä ja ajatusten lukemista.
Jokaisella on huonoja päiviä ja hyviä päiviä ja päiviä jollon on kovin reaktiivinen ja päiviä jollon omistaa lehmän hermot, eikä ihminen itekään osaa aina sanoa miksi jonain päivänä vituttaa kuin pientä oravaa ja joskus taas on ihan happy go lucky, sattu mitä vaan.
Tunteminen on suuria linjoja, sitä että tiedän 90% varmuudella miten toinen johonkin reagoi ja miten se tulee toimimaan. Tunteminen on sitä, että ainakin lähes aina tietää mistä toinen tykkää ja mistä ei. Yllättäähän sitä joskus itsensäkin sillä, että tykkääkin jostain, mistä ei ajatellut tykkäävänsä. Tunteminen on sitä, että huomaa, jos toinen on kummallinen. Et sä ehkä sitä heti tiedosta tietoisella ja ajattelemisen tasolla. Sulla voi olla vaan epämääränen tunne kummallisuudesta ja sen itse asian tajuaminen vie aikaa. Joskus sitä tajuaa ne syyt vasta jälkikäteen, varsinkin jos asiat tapahtuu nopeasti. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Lähinnä mietin sitä, ettei ihmistä voi vaan tuntea...
Ja tavallaan vaikka ois tiedetty sairaus, silti ei ihminen saa käyttäytyä miten sattuu, tai seuraukset siitä jokatapauksessa tulee...aika masokisti sais läheinen olla, että kaiken ottais vastaan. ..Kyllä sillä mulle ja mun muille perheenjäsenille oli paljonkin väliä, että tiesi niiden muutosten johtuvat ihan fyysisestä vauriosta aivoissa. Että ne muutokset oli asiota, joille isä ei todellakaan kykene tekemään yhtään mitään. Se tieto autto sietämään ne vitutukset ja ärsytykset, jotka tiettyihin tilanteisiin liitty ja se tieto muokkasi myös sitä omaa käytöstä tietyissä tilanteissa.
Ja kun mietin omaa mummoani, niin hänestä tuli lopussa dementian takia hetkittäni suoraan sanottuna pirullisen ilkeä ihminen. Hän oli tavallaan edelleen terävä ja osas jotenkin lähes aina tölvästä just oikeaan kohtaan. Vaan siis kyllä siinä kummasti vaan kiltisti otti kaiken vastaan, koska se oli kuitenkin se rakas ihminen ja se oli se sairaus, joka siinä puhui. Anonyymi kirjoitti:
Eihän se, että toisen tuntee, tarkoita sitä että osaat 24/7/365 ennustaa mitä hän seuraavaksi tekee ja sanoo. Se olis selvänäkemistä ja ajatusten lukemista.
Jokaisella on huonoja päiviä ja hyviä päiviä ja päiviä jollon on kovin reaktiivinen ja päiviä jollon omistaa lehmän hermot, eikä ihminen itekään osaa aina sanoa miksi jonain päivänä vituttaa kuin pientä oravaa ja joskus taas on ihan happy go lucky, sattu mitä vaan.
Tunteminen on suuria linjoja, sitä että tiedän 90% varmuudella miten toinen johonkin reagoi ja miten se tulee toimimaan. Tunteminen on sitä, että ainakin lähes aina tietää mistä toinen tykkää ja mistä ei. Yllättäähän sitä joskus itsensäkin sillä, että tykkääkin jostain, mistä ei ajatellut tykkäävänsä. Tunteminen on sitä, että huomaa, jos toinen on kummallinen. Et sä ehkä sitä heti tiedosta tietoisella ja ajattelemisen tasolla. Sulla voi olla vaan epämääränen tunne kummallisuudesta ja sen itse asian tajuaminen vie aikaa. Joskus sitä tajuaa ne syyt vasta jälkikäteen, varsinkin jos asiat tapahtuu nopeasti.Intuiitio?
Mä vaan tavallaan olen joskus ehkä omistanut ns. Tuntosarvet. Ja miellytin ihmisiä niiden aistimilla tunnoilla. Mutta sellainen on huonoa...tai jos luulee tuntevansa toisen niillä. Hyvin paljon se on oletusta..
Mutta tajuan kyllä mistä puhut...muistaakseni puhuit myös suorasta kysymisestä ja tutustumisesta suoralla puheella? Vai oonko jo sotkenut anonyymit? 🤔- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Intuiitio?
Mä vaan tavallaan olen joskus ehkä omistanut ns. Tuntosarvet. Ja miellytin ihmisiä niiden aistimilla tunnoilla. Mutta sellainen on huonoa...tai jos luulee tuntevansa toisen niillä. Hyvin paljon se on oletusta..
Mutta tajuan kyllä mistä puhut...muistaakseni puhuit myös suorasta kysymisestä ja tutustumisesta suoralla puheella? Vai oonko jo sotkenut anonyymit? 🤔Tavallaan. Intuitiohan on juuri sellaista tiedollisella tasolla vielä tiedostamatonta, järjellä prosessoimatonta informaatiota. Jotakin, jonka aistisit ottavat vastaan, mutta aivosi eivät ole vielä pilkkoneet tiedoksi.
Intuitio on hyvä juttu, jos sitä osaa käyttää oikein. Vaan ei sen varaan tosiaan voi jotain ihmisten määrittelyä ja leuttelointia laskea. Koska se on prosessoimatonta tietoa niin se on aina myös epävarmaa. Esimerkkinä nyt vaikka ihmisen ujous voi tuntua ylimielisyydeltä, jos menee vaan intuitiolla ja ensivaikutelmalla.
Voi olla, että olen sanonut. Tuo kuulostaa kyllä minulta, mutta en mä jaksa ihan tarkasti muistaa mitä olen just tässä ketjussa sanonut. Anonyymi kirjoitti:
Kyllä sillä mulle ja mun muille perheenjäsenille oli paljonkin väliä, että tiesi niiden muutosten johtuvat ihan fyysisestä vauriosta aivoissa. Että ne muutokset oli asiota, joille isä ei todellakaan kykene tekemään yhtään mitään. Se tieto autto sietämään ne vitutukset ja ärsytykset, jotka tiettyihin tilanteisiin liitty ja se tieto muokkasi myös sitä omaa käytöstä tietyissä tilanteissa.
Ja kun mietin omaa mummoani, niin hänestä tuli lopussa dementian takia hetkittäni suoraan sanottuna pirullisen ilkeä ihminen. Hän oli tavallaan edelleen terävä ja osas jotenkin lähes aina tölvästä just oikeaan kohtaan. Vaan siis kyllä siinä kummasti vaan kiltisti otti kaiken vastaan, koska se oli kuitenkin se rakas ihminen ja se oli se sairaus, joka siinä puhui.Joo. Ihmisten sairauksilla osaa olla merkillisiä, joskin selviä syitäkin käytökseen...
Ois kiva tutists vaikks kuinks paljon, mutta mun pitää mennä nukkumaan. Aamulla kello soi 5:30. Sit vähintään 12 h töitä...tänään olin 14 tuntia...🤯
Mutta kirjoita sä vaan tänne, niin vastailen aamulla. 😊
Hyvää yötä. 😴- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo. Ihmisten sairauksilla osaa olla merkillisiä, joskin selviä syitäkin käytökseen...
Ois kiva tutists vaikks kuinks paljon, mutta mun pitää mennä nukkumaan. Aamulla kello soi 5:30. Sit vähintään 12 h töitä...tänään olin 14 tuntia...🤯
Mutta kirjoita sä vaan tänne, niin vastailen aamulla. 😊
Hyvää yötä. 😴Hyvää yötä. Oli ihan mukava juttutuokio.
Anonyymi kirjoitti:
Tavallaan. Intuitiohan on juuri sellaista tiedollisella tasolla vielä tiedostamatonta, järjellä prosessoimatonta informaatiota. Jotakin, jonka aistisit ottavat vastaan, mutta aivosi eivät ole vielä pilkkoneet tiedoksi.
Intuitio on hyvä juttu, jos sitä osaa käyttää oikein. Vaan ei sen varaan tosiaan voi jotain ihmisten määrittelyä ja leuttelointia laskea. Koska se on prosessoimatonta tietoa niin se on aina myös epävarmaa. Esimerkkinä nyt vaikka ihmisen ujous voi tuntua ylimielisyydeltä, jos menee vaan intuitiolla ja ensivaikutelmalla.
Voi olla, että olen sanonut. Tuo kuulostaa kyllä minulta, mutta en mä jaksa ihan tarkasti muistaa mitä olen just tässä ketjussa sanonut.No tavallaan kaiketi ihmiset kuitenkin toimii intuiitiolla. Voi sitä jotain järkeistää, mutta joku juttu kuitenkin ajaa toimimaan tietyllä tapaa. Sanotaan, että se osa ihmisen aivoja on äärettömän paljon isompi tietopankki, kun mitä tavan ajatteluun voikaan tietoa tuupata, mutta tietenkin se on määrittynyt eletyn elämän mukana...joten se on aika sekamelska.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen mitä on ystävienikin juttuja tullut kuunneltua, niin en ole yksin tuon tunteen kanssa. Se, että toisen oikeasti tuntee, antaa paljon anteeksikin. Kun tietää mistä ne jotkut risovat asiat johtuvat (jokaisessa on niitä) autaa monesti myös sietämään niitä. Ihmisiä me tosiaan kaikki vaan ollaan, eikä kukaan ole täydellinen.
Muistan ku siskoni avautu tossa reilu vuosi sitten parisuhteeseensa liittyen. Heillä on ollut varsin rankat pari viimestä vuotta, sairautta jne. Ovat olleet yhessä siitä, kun siskoni oli 15. Hän täyttää kesällä 48. Sisko totes miehestään, että osaahan se välillä olla täysi ku.ipääkin, mutta onpahan se oma tuttu ku.ipää, joka ei kuitenkaan yllätä sillä ku.ipäisyydellään ikinä.Sopii joillekin, tosille ei yhtään tuo kumppanin kuspäisyys. Parisuhteessa on arvostus sekä itsensä että toisen kaiken a ja o, tärkeämpää kuin mikään muu. Kuspäitä ei vaan voi arvostaa. Kuspäistä on olla kuspään kanssa.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin mutta miten sä voit tuntea nykyään ketään, jos aina voi lähteä kun koskee paljon..
Mun mummo ja ukki oli naimisissa yli 60 vuotta, osan taatusti pakosta...mutta ennenkuin mun mommo lähti taivasmatkalle ukin perään, hän sanoi nähneensä unta kun ukki tuli hakemaan pääsiäiskirkkoon sininrn paita pääällä ja että oli niin komea...
Samaa oon huomannut nyt äitini puolesta, vaikka isä oli hmmm...vaikea.
Mutta en minä ainakaan enää vaikean liiton jälkeen enää katsele vaikeaa ihmistä vierellä. Enkä halua tutustua enempää... en tottua paskaanPerinteisesti naisten on ollut pakko hyväksyä miestensä "vaikeus". Enää niin ei onneksi ole. Aika usein ihmisen vaikeus on seurausta alkoholiongelmasta tai muusta mielenterveyden häiriöstä, jota ei hoideta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sopii joillekin, tosille ei yhtään tuo kumppanin kuspäisyys. Parisuhteessa on arvostus sekä itsensä että toisen kaiken a ja o, tärkeämpää kuin mikään muu. Kuspäitä ei vaan voi arvostaa. Kuspäistä on olla kuspään kanssa.
Niin no, jokainen ihminen on omalla tavallaan joskus kusipää. Eipä ole vielä ikinä eteen sellaista ihmistä osununut, joka ei joskus sitä olisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sekin on ongelmista yli pääsemistä, jos päättää, ettei suhdetta kannata jatkaa. Se lopettaminenkin vaan on paljon vakaammalla pohjalla, kun sen toisen tuntee. Ei tarvitse ikinä miettiä mitään vanhaa suolaa tai on-offailla. Kun tuntee ja tietää sen olleen siinä niin silloin se oli siinä.
Tavallaan tosiaan erotessa pääsee ongelmista jos kumppani tai hänen käytöksensä itsessään on ongelma ja kaikkea on yrittänyt, mutta mitään ei tapahdu. Silti tämän toteaminen ja ero on usein erittäin raskasta. Tulee todellakin "eihän tässä näin pitänyt käydä" -fiilis.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin. Kyllä minäkin ehkä tiedän, mitkä on syyt exän käytökseen. Mutta se ei silti saa sitä pois, mitä hän välillä tekee koko perheelle, vielä nyttenkin. Harmittaa hänen puolestaan, harmittaa itseni puolesta, mutta eniten harmittaa nähdä lasten reaktiot, mitä se ihminen saa toimillaan aikaan.
Laki virlä pakottaa pitämään yhteyksiä ja lapsista tyttö joutuu vielä häntä sietämään. Mutta tilanne on jotenkin rämmittävä läpi.Eikö exäsi näe itse käytöksensä huonoa vaikutusta? Ilmeisesti ei, se on aina niin surku.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sopii joillekin, tosille ei yhtään tuo kumppanin kuspäisyys. Parisuhteessa on arvostus sekä itsensä että toisen kaiken a ja o, tärkeämpää kuin mikään muu. Kuspäitä ei vaan voi arvostaa. Kuspäistä on olla kuspään kanssa.
Ihan varmasti sellasiakin ihmisiä on, jotka ovat ovat joskus suhun raivostuneet ja ajatelleen sun käyttäytyvän siinä hetkessä kusipäisesti. Mihinkään muuhun en usko hetkeäkään, en yhdenkään ainoan ihmisen kohdalla. En varsinkaan sellaisen, joka puhuu itsensä arvostamisesta. Sitä kun ei voi tehdä tallomatta joskus toistenkin varpaille. Aina ei voi vain joustaa ja olla ihana, jos aikoo itseäänkin arvostaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toiset ovat nopeammin ihastuvaa sorttia. Itsellä on tutuissa muutamakin todella salamarakastuja. En tiedä onko salamarakastujalla suurempi riski ottaa pahasti siipeensä, mutta ainakin ehtii kokea sen paljon useammin. Sekin voi vaikuttaa, jos ehtii useammin pettyä. Ehkä siinä jotenkin tulee helpommin kyynisemmäksi ja ajattelee herkemmin kaikkien tarjokkaiden olevan vähän samanlaisia. En tosiaan tiedä, kun itse olen aina ollut tälläinen hitaasti lämpeävä ja aivan yhtä hitaasti viilenevä.
Minusta salamarakastujat eivät rakastu ihmiseen niinkään vaan rakastumisen tunteeseen. Omiin mielikuviinsa millainen ihminen rakastumisen kohde on, todellisuus on jotain muuta.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Lähinnä mietin sitä, ettei ihmistä voi vaan tuntea...
Ja tavallaan vaikka ois tiedetty sairaus, silti ei ihminen saa käyttäytyä miten sattuu, tai seuraukset siitä jokatapauksessa tulee...aika masokisti sais läheinen olla, että kaiken ottais vastaan. ..Tosiaan edes sairaus ei ole hyvä, hyväksyttävä syy toimia ja käyttäytyä väärin toisia kohtaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tavallaan tosiaan erotessa pääsee ongelmista jos kumppani tai hänen käytöksensä itsessään on ongelma ja kaikkea on yrittänyt, mutta mitään ei tapahdu. Silti tämän toteaminen ja ero on usein erittäin raskasta. Tulee todellakin "eihän tässä näin pitänyt käydä" -fiilis.
Toikin on aika yksinkertaisesti ajateltu. Ei ongelmien tarvitse olla kumppanin syytä. Ylipäänsä syyllisten etsiminen on musta useinmiten varsin typerää. Joskus ongelmia vain on ja niitä on vaikea ratkoa, vaikka molemmat olisivat kuinka ihania ihmisiä tahansa. Silloin se ero voi olla vielä raskaampi prosessi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tosiaan edes sairaus ei ole hyvä, hyväksyttävä syy toimia ja käyttäytyä väärin toisia kohtaan.
Vaan jos sairaus on siinä ajattelevassa elimessä, niin oikeutus on lopulta yhdentekevää. Asia on mikä on, eikä sille kukaan pysty mitään tekemään.
Anonyymi kirjoitti:
Perinteisesti naisten on ollut pakko hyväksyä miestensä "vaikeus". Enää niin ei onneksi ole. Aika usein ihmisen vaikeus on seurausta alkoholiongelmasta tai muusta mielenterveyden häiriöstä, jota ei hoideta.
No isä kuului sodan jälkeisiin lapsiin, joilla varsinaista lapsuutta ei ollut ja äiti kyllä ymmärsi häntä monesti. Olosuhteidenkin uhri. Kova työmies ja hoiti asiansa kyllä puolisona, mutta paljon traumoja ja olettamuksia, eli mielenterveysongelmia oli...ja sitä myötä alkoholismia.
Anonyymi kirjoitti:
Eikö exäsi näe itse käytöksensä huonoa vaikutusta? Ilmeisesti ei, se on aina niin surku.
Ei. Ja siitä on sanonut ihan ulkopuolisetkin, mutta hän ei näe toiminnassaan mitään vikaa, tai jos on jotain, se vika on aina hänen ulkopuolella.
Anonyymi kirjoitti:
Tosiaan edes sairaus ei ole hyvä, hyväksyttävä syy toimia ja käyttäytyä väärin toisia kohtaan.
Hyväksyminen ja ymmärtäminen on eri asioita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuntea pitää vain sopivasti, ei kai kukaan halua lukea samaa kirjaa ihan jokainen päivä, siihenkin voi kyllästyä vaikka miten hyvä teos olisikin?
Se ettei tunne täysin kumppania laittaa tekemään töitä suhteen eteen ajatuksella "rakkaus on ansaittava ihan jokainen päivä".
AVMinusta ketään ei voi tuntea perinpohjin. Etenkin, kun elämä on jatkuvaa muutosta. Olen itsekin erilainen tänään kuin edes 10v, saati 30v sitten.
Suhteessa tärkeintä on molemminpuolinen arvostus sekä sopiva läheisyyden ja etäisyyden vaihtelu. Rakkaus ei pysy ilman näitä.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta ketään ei voi tuntea perinpohjin. Etenkin, kun elämä on jatkuvaa muutosta. Olen itsekin erilainen tänään kuin edes 10v, saati 30v sitten.
Suhteessa tärkeintä on molemminpuolinen arvostus sekä sopiva läheisyyden ja etäisyyden vaihtelu. Rakkaus ei pysy ilman näitä.
- SheenaJa ihminen, joka sun kanssasi asuisi, ei sitten sitä muutostasi siinä vieressä näe ja opi. Hän vaan kuvittelee sun olevan sama ihminen ikuisesti? Miten muutos oikeasti muka estää tuntemista?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta ketään ei voi tuntea perinpohjin. Etenkin, kun elämä on jatkuvaa muutosta. Olen itsekin erilainen tänään kuin edes 10v, saati 30v sitten.
Suhteessa tärkeintä on molemminpuolinen arvostus sekä sopiva läheisyyden ja etäisyyden vaihtelu. Rakkaus ei pysy ilman näitä.
- SheenaMiksi niin jokainen tuntuu kuvitteleva tuntemisen olevan ajatustenlukua? Miksi toisen todella tuntemiseen muka tarvitaan aina ja jatkuvasti, joka sekunti, sen tietämistä mitä toinen ajattelee?
Tunteminen on mm. sitä, että huomaa toisen muuttuvan. Eihän voi edes tajuta toisen olevan erilainen, jos ei ole tiennyt millainen hän on oikeasti aiemmin ollut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi niin jokainen tuntuu kuvitteleva tuntemisen olevan ajatustenlukua? Miksi toisen todella tuntemiseen muka tarvitaan aina ja jatkuvasti, joka sekunti, sen tietämistä mitä toinen ajattelee?
Tunteminen on mm. sitä, että huomaa toisen muuttuvan. Eihän voi edes tajuta toisen olevan erilainen, jos ei ole tiennyt millainen hän on oikeasti aiemmin ollut.Näitä lukiessa ei tosiaan ihmetytä, miksi niin moni ihminen kokee, ettei kumppani tunne häntä. Jos tunteminen oikeasti näin yleisesti kuvitellaan ajatusten lukemiseksi, niin ei lainkaan ihme.
Tunteminen on esimerkiksi sitä, että näet toisen otsarypystä, että hännellä on huolia. Ei tuntemiseen tarvita sitä, että sä tiedät jo etukäteen mistä hän on huolissaan.
- Anonyymi
Oikukas mies ei halunnut seksiä. Vaikka miten tyrkytin niin ei. Oltiin tutustuttu vasta vähän aikaan ja kysyin siltä että eikä se koskaan vonkaa. Se sanoi että vonkaa ehkä 3 kuukauden päästä vasta. Luulin että se vitsailee ja en tiennyt mitä tehdä koska ei vitsaillut. Meni aika pitkään ennen kun se suostui seksiin. Sanoi vielä että nainen juoksee karkuun jos mies alkaa vonkaamaan seksiä koska nainen sitten luulee että mies on vain seksin perässä joten halusi tutustua pitkään.
- Anonyymi
Tuo nyt ei ole mitään oikullisuutta. Jos ei halua seksiä, niin ei halua. Tai vaikka haluaisi, niin ryhdy seksiin, koska on periaatteita.
- Anonyymi
En oikeestaan oo. Ainakaan mitenkään erityisen oikukkaaseen. Jokasella tietenkin on omat kommervenkkinsä, mutta en mä mitenkään erityisen hankalista yksilöitä pidä. Pistäsin oikuttelijan poistoon jo ekasta oikuttelusta, joten ei ikinä seurusteluun asti päätyisi.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Joo. Äkkiä voi uuvahtaa, jos toinen on kovin oikukas.
Voihan sitä uuvahtaa ilam oikukkuuttakin. Yhteensopimattomuuskin on aika voimia vievää.
Anonyymi kirjoitti:
Voihan sitä uuvahtaa ilam oikukkuuttakin. Yhteensopimattomuuskin on aika voimia vievää.
Totta tuokin joo.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Totta tuokin joo.
Mun eksä esimerkiksi. Se ihmisenä ehdottomasti paras mies, jonka mä olen ikinä tavannu. Ihmisenä se on ihan HELMI. Vaan kun meidät pistetään yhteen elelemään niin siitei tuu ei sitten yhtään mitään. Nostetaan toisissamme pintaan ylitsepääsemättömiä asioita.
Anonyymi kirjoitti:
Mun eksä esimerkiksi. Se ihmisenä ehdottomasti paras mies, jonka mä olen ikinä tavannu. Ihmisenä se on ihan HELMI. Vaan kun meidät pistetään yhteen elelemään niin siitei tuu ei sitten yhtään mitään. Nostetaan toisissamme pintaan ylitsepääsemättömiä asioita.
Sama mun exän kanssa. Hän on minusta ihana lempeä ihminen, hyväsydäminen ja kaunis sisimmältään. Mutta hän ei yhtään ymmärrä miten olis toisen tukena, miten uskaltas olla ittensä. Kotona on ollu olot ettei itse ole saanut ajatella, isän pelko on viisauden alku.
- Anonyymi
"olen ollut useamnan naisen kanssa ja yksikään ei ole ollut niin v.ttumainen kuin exä. Ja jokainen on kauhistellut tämän käytöstä. Muutams vuosi pitäis vielä jaksaa korppikotkan kanssa toimimista"
Onpas kauhean rumaa kirjoitusta naisesta jota olisi joskus rakastanut, vai olitko vain munan vietävissä?
Suhteen alussa puolison valitsee ihan itse ja silloin hän oli mukava mutta muuttui korppikotkaksi sinun kanssa jo 12 vuoden aikana?
Miten tuo voi mennä noin, silloinhan olisi itse vaikuttanut suuresti lopputulokseen eikä ymmärrä sitä vieläkään ja jatkaa sen toisen osapuolen syyllistämistä.
Henkilöt jotka puhuvat rumia kumppaneistaan ovat mielestäni itse ihan mulkkuja.
Kannattaisiko ottaa ihan erilainen katsontakanta ja miettiä miksi se toisen käyttäytyisi sinua kohtaan sopimattomasti? Syy kun ei ole välttämättä hänessä?
AV- Anonyymi
Tässä asiassa olen kanssasi samaa mieltä. Kuulostaa myös siltä, että disse käy läpi eksää uusien kumppanien kanssa - ei ihme, että uudetkin suhteet kariutuvat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä asiassa olen kanssasi samaa mieltä. Kuulostaa myös siltä, että disse käy läpi eksää uusien kumppanien kanssa - ei ihme, että uudetkin suhteet kariutuvat.
Disse kuvittelee edelleen olevansa muiden yläpuolella, kukaan nainen ei sellaista halua.
- Anonyymi
Melko eri mieltä olen. On vaikeita ja hankalia ihmisiä, mutta niiden lisäksi vielä luonnehäiriöisiä. On vaikea selittää mitää kokemastaan ihmiselle, jolla ei ole kokemusta luonnehäiriöistä. Jos ihminen katuu ja on pahoillaan aiheuttamastaan pahasta, on mahdollista antaa anteeksi jossakin vaiheessa. Näin ei tiettyjen luonnehäiriöisten kohdalla tapahdu, koska puuttuu normaali käyttäytyminen. Epäoikeudenmukaisuutta ei ole mahdollista antaa anteeksi, koska joutuisi hylkäämään oman itsensä.. mutta annetaan anteeksi teille, ettette voi tätä ymmärtää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Melko eri mieltä olen. On vaikeita ja hankalia ihmisiä, mutta niiden lisäksi vielä luonnehäiriöisiä. On vaikea selittää mitää kokemastaan ihmiselle, jolla ei ole kokemusta luonnehäiriöistä. Jos ihminen katuu ja on pahoillaan aiheuttamastaan pahasta, on mahdollista antaa anteeksi jossakin vaiheessa. Näin ei tiettyjen luonnehäiriöisten kohdalla tapahdu, koska puuttuu normaali käyttäytyminen. Epäoikeudenmukaisuutta ei ole mahdollista antaa anteeksi, koska joutuisi hylkäämään oman itsensä.. mutta annetaan anteeksi teille, ettette voi tätä ymmärtää.
Omalla kohdallani seurakuntaleirin "ammattiapua" antaa anteeksi vit**ti eniten. Kyllä on oikeus vihan tunteeseen. Kovin ristiriitaista ettei sitä sallita sanoa ääneen, jolloin jää tunne kuin se mitä tunnet mitätöitäisiin, eikä sinua uskota, tai että kuten tässä ole itse syyllinen tai vähintään siihen puoliksi syyllinen. Mutta se EI pidä paikkaansa kaikissa tapauksissa.
- Anonyymi
Oli tyrkyllä yks täysin kilari punapää.
Vieläkin siitä haaveilen. En keksinyt miten saisin sen vakituiseen suhteeseen ilman helvetillistä draamaa ja ikäviä yllätyksiä.
Se ihminen olis tullut kalliiksi. Olisiko ollut hintansa väärti jäi mietityttään.
Ite oon ihan perseestä ja todella kylmä ja epämiellyttävä kumppaneilleni. En välitä muusta kun rahasta ja seksistä enkä suodata mitään ikävää mitä suustani ulos pyrkii enkä aggressiivisia mielialojani. Kun toinen loukkaantuu, manipuloin draaman kautta pisteet tililleni ja koukutan vieläkin syvemmälle.
Kattelin ohjelmaa vammaisten deittailuista. Jotkut vammaset oli hemmoteltuja ja kuvitteli liikoja itsestään ja jotkut oli kilttejä ja huomaavaisia. Ne kiltit vammaiset löysi helposti parin ja niillä oli yhdessä mukavaa.- Anonyymi
Siis mitä helvattua🤦♀️
- Anonyymi
>Kun toinen loukkaantuu, manipuloin draaman kautta pisteet tililleni ja koukutan vieläkin syvemmälle.>
Vai oliko niin, että loukkaannuit toisen kilareista ja kiihdytit itsesi tuhon draamaan, missä olet ihan perseestä ja epämiellyttävä. Ja kun sille tielle lähtee toinen siihen vittuuntunut eikä enää salli köyttä, voi panokset nousta lisää ja jälki olla korjaamaton? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
>Kun toinen loukkaantuu, manipuloin draaman kautta pisteet tililleni ja koukutan vieläkin syvemmälle.>
Vai oliko niin, että loukkaannuit toisen kilareista ja kiihdytit itsesi tuhon draamaan, missä olet ihan perseestä ja epämiellyttävä. Ja kun sille tielle lähtee toinen siihen vittuuntunut eikä enää salli köyttä, voi panokset nousta lisää ja jälki olla korjaamaton?Nope.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nope.
Älä yritä :) Tähän halpaan en vajoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä yritä :) Tähän halpaan en vajoa.
No. Nope. En ole loukkaantunut eikä minua loukattu mitenkään.
Tilanteeseen aikanaan liittyvä ihminen jolla oli ainoa sauma varsinaisesti olla loukkaava, ei sitä missään tapauksessa koskaan ollut, vaikkakin oli kilari punapää.
Korkeintaan hieman epäkunnioittava, muuta siitä en loukkaantunut, vaan pidin häntä vain hieman tyhmänsorttisena ja näköalattomana.
- Anonyymi
Kyllä olen, itseeni😛 - Olen kuulemma vaikea😉😅
Bätääs kirjoitti:
Hmm. :)
Pitää tähän lisätä, että ei meistä kukaan ole kaikille helppo kumppani, siis yksikään meistä.
Bätääs kirjoitti:
Pitää tähän lisätä, että ei meistä kukaan ole kaikille helppo kumppani, siis yksikään meistä.
Siksi niistä henkilökemioista varmaan aina jauhetaan. :)
- Anonyymi
Ilveilijöillä naamat muistuttaa usein mainoksiakin. Jos olisi kameleontin kamerat ja norsunmuisti niin hoitolaan joutaisi.
- Anonyymi
En! Automaattisesti kierrän oikukkaat kaukaa.
- Sheena- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Mistä tunnistat heidät? :)
Ehkä siitä että haluavat suhteen missä tuntisivat kumppaninsa, tuntematta edes itseään:)
AV Anonyymi kirjoitti:
Ehkä siitä että haluavat suhteen missä tuntisivat kumppaninsa, tuntematta edes itseään:)
AVEli joku kriteerilista jossa tuo mainitaan? :)
Bätääs kirjoitti:
Eli joku kriteerilista jossa tuo mainitaan? :)
Minä oon luullut ettei ketään tunne ennen kun tutustuu. Ja ajan kanssa. Siksi mä tykkään tutustua hitaasti ja rauhassa. Ei juosten sänkyyn eikä samaan kotiin.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Mistä tunnistat heidät? :)
Käytöksestä, "esiintymisestä", sanoista..
Arvostan tasapainoisia ihmisiä. Epävakaat ovat mustavalkoisia, impulsiivisia, oikukkaita ja ailahtevia. Toimivat ensin eivätkä yhtään mieti seurauksia.
Yleensä ei montaa sanaa tarvitse vaihtaa, kun tiedän onko ko hahmo yhtään tasapainoinen.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Käytöksestä, "esiintymisestä", sanoista..
Arvostan tasapainoisia ihmisiä. Epävakaat ovat mustavalkoisia, impulsiivisia, oikukkaita ja ailahtevia. Toimivat ensin eivätkä yhtään mieti seurauksia.
Yleensä ei montaa sanaa tarvitse vaihtaa, kun tiedän onko ko hahmo yhtään tasapainoinen.
- SheenaOukki doukki. Eli seurailet käytöstä ja olemusta?
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Oukki doukki. Eli seurailet käytöstä ja olemusta?
Aivan; ilmeitä, silmiä, käsiä, liikkumista... Hyvin herkästi näkee mikä mies on miehiään.
- Sheena
- Anonyymi
;omiöörlom bolsiyioo ,orörrm tvsdsarksastsa liom toed',,e etrt' kpolaomem lerslisrolpsåpöoosom titloka pm åedpvooöo. sel' ,iä siirom psa sipkeöiåpöoososta--
Noh jännittävätä satasta totuuksiin: eli Obi-wan-kenobi, season last ;:D
On aina hyvä tietää wettä jokainen keskusreikospoliisin tutika on pedofiili :D- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Aha, mitään en kyllä ymmärrä tuosta, onko toi Marsilaisten kieltä?
Bätääs, oletko itse oikukas koska kerrot puolison olevan joskus kiva mutta joskus taas ihan mulkku?
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Bätääs, oletko itse oikukas koska kerrot puolison olevan joskus kiva mutta joskus taas ihan mulkku?
AVKannattaa kuunnella äitiä ja elää äidin ohjeiden mukaisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=sMmTkKz60W8&list=RDGMEMJQXQAmqrnmK1SEjY_rKBGA&start_radio=1
Hieno biisi.
AV Anonyymi kirjoitti:
Bätääs, oletko itse oikukas koska kerrot puolison olevan joskus kiva mutta joskus taas ihan mulkku?
AVHmm, en itse koe olevani oikukas, mutta hänestä olen joskus rasittava kun en ymmärrä häntä ilman puhetta.
Meistä oikukkaampi ikävä kyllä on puolisoni. Hänellä on käsitys jostain syystä, että kaikki hänen ajatukset on oikeita ja toisten vääriä tai ainakin tyhmiä. Olipa toinen mies tahi nainen. En tykkää tuollaisesta ajattelusta. En myöskään siitä ettei puhu ääneen ajatuksiaan, vaan toisen pitäisi olla ajatustenlukija.Bätääs kirjoitti:
Hmm, en itse koe olevani oikukas, mutta hänestä olen joskus rasittava kun en ymmärrä häntä ilman puhetta.
Meistä oikukkaampi ikävä kyllä on puolisoni. Hänellä on käsitys jostain syystä, että kaikki hänen ajatukset on oikeita ja toisten vääriä tai ainakin tyhmiä. Olipa toinen mies tahi nainen. En tykkää tuollaisesta ajattelusta. En myöskään siitä ettei puhu ääneen ajatuksiaan, vaan toisen pitäisi olla ajatustenlukija.Kuka vaan on mulkku minusta jos ajattelee ja toimii noin.
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa kuunnella äitiä ja elää äidin ohjeiden mukaisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=sMmTkKz60W8&list=RDGMEMJQXQAmqrnmK1SEjY_rKBGA&start_radio=1
Hieno biisi.
AVJuu. Tiedän biisin. :)
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa kuunnella äitiä ja elää äidin ohjeiden mukaisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=sMmTkKz60W8&list=RDGMEMJQXQAmqrnmK1SEjY_rKBGA&start_radio=1
Hieno biisi.
AVMun äiti onkin seesteinen. Tykkään hänestä juuri siksi. Hän osaa kuunnella ja on rauhaisa.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Mun äiti onkin seesteinen. Tykkään hänestä juuri siksi. Hän osaa kuunnella ja on rauhaisa.
Äidit yleensä ovat sitä.
Ex on myös sellainen, ei hätkähdä mistään, katsoo vain miten tulisi mennä eteenpäin mahdollisimman pienin vaurioin. Ihan sama oliko kysymyksessä maahan tippunut jäätelöpallo tai ydinpommi.
AV Bätääs kirjoitti:
Mun äiti onkin seesteinen. Tykkään hänestä juuri siksi. Hän osaa kuunnella ja on rauhaisa.
Olenkin perinyt äitini seesteisyyden ja positiivisuuden, mutta isäni kipakkuuden. Kauaa ei tartte poskea soitella, kun sanon siitä.
Anonyymi kirjoitti:
Äidit yleensä ovat sitä.
Ex on myös sellainen, ei hätkähdä mistään, katsoo vain miten tulisi mennä eteenpäin mahdollisimman pienin vaurioin. Ihan sama oliko kysymyksessä maahan tippunut jäätelöpallo tai ydinpommi.
AVHän on sitten jo megaseesteinen. :)
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Hän on sitten jo megaseesteinen. :)
Juu, se voi olla myös ongelma jos on lähes jäätävä koko ajan:)
Hirmuisen vahva luonne, tekee mitä haluaa eikä muilta paljon mielipiteitä kysele.
Joko sopeutuu tai jos ei, ei silläkään ole niin väliä.
Hän edustaa tuota äidin ohjetta parhaimmillaan vaikka on nainen, tekee sitä minkä tuntee omakseen ja oikeaksi välittämättä muiden mielipiteistä yhtään mitään.
Toisaalta, kunnioitettavan vahva tyyli.
AV Anonyymi kirjoitti:
Juu, se voi olla myös ongelma jos on lähes jäätävä koko ajan:)
Hirmuisen vahva luonne, tekee mitä haluaa eikä muilta paljon mielipiteitä kysele.
Joko sopeutuu tai jos ei, ei silläkään ole niin väliä.
Hän edustaa tuota äidin ohjetta parhaimmillaan vaikka on nainen, tekee sitä minkä tuntee omakseen ja oikeaksi välittämättä muiden mielipiteistä yhtään mitään.
Toisaalta, kunnioitettavan vahva tyyli.
AVJäätävyys on piirre, josta itse en tykkää yhtään. Kavahdan jäätäviä ihmisiä, mutta arvosta päättäväisyyttä ja sitä, että arvostaa itseäänkin niin ettei toisten anna talloa jalkoihinsa, se on tervettä itsearvostusta rilä narsismia. Toisin kun moni mieltää itsetuntemuksen ja itsensä arvostamisen väärin narsistiseksi.
Narsisti kun ei kunnioita muita yhtään. Vissi ero.
Nun on omasta elämästä ja arvoista kyse, ei muita tarvi pokkuroidakkaan. Kunhan ei tarkoita toisten alistamista.Bätääs kirjoitti:
Jäätävyys on piirre, josta itse en tykkää yhtään. Kavahdan jäätäviä ihmisiä, mutta arvosta päättäväisyyttä ja sitä, että arvostaa itseäänkin niin ettei toisten anna talloa jalkoihinsa, se on tervettä itsearvostusta rilä narsismia. Toisin kun moni mieltää itsetuntemuksen ja itsensä arvostamisen väärin narsistiseksi.
Narsisti kun ei kunnioita muita yhtään. Vissi ero.
Nun on omasta elämästä ja arvoista kyse, ei muita tarvi pokkuroidakkaan. Kunhan ei tarkoita toisten alistamista.Minusta nöyryys on hyvä taito, kun se ei tarkoita matelua muiden jaloissa.
Bätääs kirjoitti:
Minusta nöyryys on hyvä taito, kun se ei tarkoita matelua muiden jaloissa.
Tänään näistä juteltiin mm. psykologin kanssa ja hän oli samaa mieltä.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Jäätävyys on piirre, josta itse en tykkää yhtään. Kavahdan jäätäviä ihmisiä, mutta arvosta päättäväisyyttä ja sitä, että arvostaa itseäänkin niin ettei toisten anna talloa jalkoihinsa, se on tervettä itsearvostusta rilä narsismia. Toisin kun moni mieltää itsetuntemuksen ja itsensä arvostamisen väärin narsistiseksi.
Narsisti kun ei kunnioita muita yhtään. Vissi ero.
Nun on omasta elämästä ja arvoista kyse, ei muita tarvi pokkuroidakkaan. Kunhan ei tarkoita toisten alistamista.Ei hän alistanut, jos sitä ei luokitella alistamiseksi, että hän kyllä aina teki mitä halusi olin mitä mieltä tahansa. Sikäli ihan ok, koska hän on ihan fiksu nainen. Ei näytä avoimesti tunteitaan, mutta mikä parasta hän on mielestäni maailman paras äitinä. Puolisona ehkä liian itsekäs, toisaalta pitää kyllä miehestä huolta (tuota ominaisuutta en naisessa itse tarvitse).
Mutta, joskus tällaisen kanssa on ihan kiva viettää aikaa, kun vain tietää että ei tarvitse olla koko ajan läsnä samassa asunnossa. On niin sanotusti tilaa myös hengittää.
AV Anonyymi kirjoitti:
Ei hän alistanut, jos sitä ei luokitella alistamiseksi, että hän kyllä aina teki mitä halusi olin mitä mieltä tahansa. Sikäli ihan ok, koska hän on ihan fiksu nainen. Ei näytä avoimesti tunteitaan, mutta mikä parasta hän on mielestäni maailman paras äitinä. Puolisona ehkä liian itsekäs, toisaalta pitää kyllä miehestä huolta (tuota ominaisuutta en naisessa itse tarvitse).
Mutta, joskus tällaisen kanssa on ihan kiva viettää aikaa, kun vain tietää että ei tarvitse olla koko ajan läsnä samassa asunnossa. On niin sanotusti tilaa myös hengittää.
AVOk. :)
Koitko sen ettei hän kysele muilta raskaaksi?Bätääs kirjoitti:
Ok. :)
Koitko sen ettei hän kysele muilta raskaaksi?Itse meinaa kokisin. Enkä tykkää siitäkään mitä oma exäni teki, kun tarvitsin hänen kantaa, niin sanoi aina ihan sama päätä sinä.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Ok. :)
Koitko sen ettei hän kysele muilta raskaaksi??
Mitä tuo mahtaa tarkoittaa?
AV - Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Itse meinaa kokisin. Enkä tykkää siitäkään mitä oma exäni teki, kun tarvitsin hänen kantaa, niin sanoi aina ihan sama päätä sinä.
Tuosta päättämisestä ei ole kysymys, jokainenhan saa päättää sen mitä itse omalle elämälleen haluaa tuottaa tai tehdä. Noin on molempien kumppaneiden suhteen, joten nainen saa päättää asioista jotka kuuluvat hänelle, annan toki perustellun mielipiteeni mitä mieltä olisin.
Jos nainen päättää toisin, toki tuen hänen päätöstään, onhan se vapaus tehdä mitä itse kokee oikeaksi kovin tärkeää monille meistä.
Tuo ei haittaa omaa elämääni, koska olen hyvin sopeutuva, en anna naisen päätösten vaikuttaa liikaa omiin valintoihini jos ne sotisivat näkemyksiäni vastaan, sopivasti kyllä.
Olisihan se kurjaa jos kumppanin näkemyksen mukaan joutuisi aina elämään, voisi sanoa joskus miten "olisi mennyt paremmin, jos itse olisi saanut päättää". Tuo ei kuulu mielestäni tasapainoiseen parisuhteeseen.
Mies että nainen ovat vapaita tekemään omia päätöksiä, jopa parisuhteissa.
Usein tehdyt asiat ovat kompromisseja, sellaisia jotka on päätetty yhdessä (silti jomman kumman aloitteesta).
Ja jos nainen ei hyväksy omaa vapauttani valintoihin, aina on ovessa saranat ja niitä voi myös käyttää ja kuluttaa.
AV Anonyymi kirjoitti:
Tuosta päättämisestä ei ole kysymys, jokainenhan saa päättää sen mitä itse omalle elämälleen haluaa tuottaa tai tehdä. Noin on molempien kumppaneiden suhteen, joten nainen saa päättää asioista jotka kuuluvat hänelle, annan toki perustellun mielipiteeni mitä mieltä olisin.
Jos nainen päättää toisin, toki tuen hänen päätöstään, onhan se vapaus tehdä mitä itse kokee oikeaksi kovin tärkeää monille meistä.
Tuo ei haittaa omaa elämääni, koska olen hyvin sopeutuva, en anna naisen päätösten vaikuttaa liikaa omiin valintoihini jos ne sotisivat näkemyksiäni vastaan, sopivasti kyllä.
Olisihan se kurjaa jos kumppanin näkemyksen mukaan joutuisi aina elämään, voisi sanoa joskus miten "olisi mennyt paremmin, jos itse olisi saanut päättää". Tuo ei kuulu mielestäni tasapainoiseen parisuhteeseen.
Mies että nainen ovat vapaita tekemään omia päätöksiä, jopa parisuhteissa.
Usein tehdyt asiat ovat kompromisseja, sellaisia jotka on päätetty yhdessä (silti jomman kumman aloitteesta).
Ja jos nainen ei hyväksy omaa vapauttani valintoihin, aina on ovessa saranat ja niitä voi myös käyttää ja kuluttaa.
AVAa, meinasin yhteisiä asioita, päätittekö niistä yhdessä vai päättikö hän puolestasikin? Toki omat asiat saakin päättää itse, ilmanmuuta. En minäkään kysellyt miten on saanko ottaa tatuoinnin tai leikata hiukset tms. Itse päätän. :)
Kuten puolisokin. Mulle kelpaa niin.Bätääs kirjoitti:
Aa, meinasin yhteisiä asioita, päätittekö niistä yhdessä vai päättikö hän puolestasikin? Toki omat asiat saakin päättää itse, ilmanmuuta. En minäkään kysellyt miten on saanko ottaa tatuoinnin tai leikata hiukset tms. Itse päätän. :)
Kuten puolisokin. Mulle kelpaa niin.Mutta että muutetaanko kerrostaloon vai rivariin, ostetaanko ruskea vai musta sohva, matkustetaanko Italiaan vai Lontooseen tyyppisiä, yhdessä päätettäviä asioita siis ajattelin.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Aa, meinasin yhteisiä asioita, päätittekö niistä yhdessä vai päättikö hän puolestasikin? Toki omat asiat saakin päättää itse, ilmanmuuta. En minäkään kysellyt miten on saanko ottaa tatuoinnin tai leikata hiukset tms. Itse päätän. :)
Kuten puolisokin. Mulle kelpaa niin.Hänellä on oma elämänjana asioista mitä hän haluaa toteuttaa joten tietysti hän saa itse päättää omista jutuistaan vaikka ne vaikuttaisivat myös parisuhteeseen, ajankäyttöön ja muuhun. Ei kai se kumppani mikään vanki tai työn orja ole:)
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei hän alistanut, jos sitä ei luokitella alistamiseksi, että hän kyllä aina teki mitä halusi olin mitä mieltä tahansa. Sikäli ihan ok, koska hän on ihan fiksu nainen. Ei näytä avoimesti tunteitaan, mutta mikä parasta hän on mielestäni maailman paras äitinä. Puolisona ehkä liian itsekäs, toisaalta pitää kyllä miehestä huolta (tuota ominaisuutta en naisessa itse tarvitse).
Mutta, joskus tällaisen kanssa on ihan kiva viettää aikaa, kun vain tietää että ei tarvitse olla koko ajan läsnä samassa asunnossa. On niin sanotusti tilaa myös hengittää.
AVAina pitää olla tilaa hengittää ihan joka suhteessa :)
Anonyymi kirjoitti:
Hänellä on oma elämänjana asioista mitä hän haluaa toteuttaa joten tietysti hän saa itse päättää omista jutuistaan vaikka ne vaikuttaisivat myös parisuhteeseen, ajankäyttöön ja muuhun. Ei kai se kumppani mikään vanki tai työn orja ole:)
AVEtte siis asuneet yhdessäkö?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aina pitää olla tilaa hengittää ihan joka suhteessa :)
Juu, onneksi hän ei ollut nainen joka ajattelisi miehen olevan se, joka tuo rahat ja haaveet yksin kotio, ja nainen olisi vain se joka hallinnoisi ja unelmoisi:)
AV Anonyymi kirjoitti:
Juu, onneksi hän ei ollut nainen joka ajattelisi miehen olevan se, joka tuo rahat ja haaveet yksin kotio, ja nainen olisi vain se joka hallinnoisi ja unelmoisi:)
AVOnko sellaisiakin naisia sitten, jotka tekee noin? :D
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Onko sellaisiakin naisia sitten, jotka tekee noin? :D
Voi olla, senhän näkee joskus naisten palkkanauhasta suhteessa odotusarvoihin elämässä?
AV Anonyymi kirjoitti:
Voi olla, senhän näkee joskus naisten palkkanauhasta suhteessa odotusarvoihin elämässä?
AVMiten voi olla? Mun palkkanauhassa jäi 1600 rahaa käteen ja silti kustansin yksin ilman yhtäkään miestä ok-taloni lainaa ja kaikki juoksevat kulut. Minusta miestä ei tarvita mihkään rahaan vaan rakkauteen. Ei naistakaan sen enempä. Kenenkään ei kuulu olla mikä kultamunien munija.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, se voi olla myös ongelma jos on lähes jäätävä koko ajan:)
Hirmuisen vahva luonne, tekee mitä haluaa eikä muilta paljon mielipiteitä kysele.
Joko sopeutuu tai jos ei, ei silläkään ole niin väliä.
Hän edustaa tuota äidin ohjetta parhaimmillaan vaikka on nainen, tekee sitä minkä tuntee omakseen ja oikeaksi välittämättä muiden mielipiteistä yhtään mitään.
Toisaalta, kunnioitettavan vahva tyyli.
AVVähän tylyltä kuulostaa kuvaamasi "vahva luonne". Sosiaalisiin taitoihin kun kuuluu muiden ihmisten huomioon ottaminen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuosta päättämisestä ei ole kysymys, jokainenhan saa päättää sen mitä itse omalle elämälleen haluaa tuottaa tai tehdä. Noin on molempien kumppaneiden suhteen, joten nainen saa päättää asioista jotka kuuluvat hänelle, annan toki perustellun mielipiteeni mitä mieltä olisin.
Jos nainen päättää toisin, toki tuen hänen päätöstään, onhan se vapaus tehdä mitä itse kokee oikeaksi kovin tärkeää monille meistä.
Tuo ei haittaa omaa elämääni, koska olen hyvin sopeutuva, en anna naisen päätösten vaikuttaa liikaa omiin valintoihini jos ne sotisivat näkemyksiäni vastaan, sopivasti kyllä.
Olisihan se kurjaa jos kumppanin näkemyksen mukaan joutuisi aina elämään, voisi sanoa joskus miten "olisi mennyt paremmin, jos itse olisi saanut päättää". Tuo ei kuulu mielestäni tasapainoiseen parisuhteeseen.
Mies että nainen ovat vapaita tekemään omia päätöksiä, jopa parisuhteissa.
Usein tehdyt asiat ovat kompromisseja, sellaisia jotka on päätetty yhdessä (silti jomman kumman aloitteesta).
Ja jos nainen ei hyväksy omaa vapauttani valintoihin, aina on ovessa saranat ja niitä voi myös käyttää ja kuluttaa.
AVKompromisseja korostetaan liikaa. Lähellekään kaikkea ei tarvitse parisuhteessakaan päättää yhdessä.
- Anonyymi
Bätääs kirjoitti:
Miten voi olla? Mun palkkanauhassa jäi 1600 rahaa käteen ja silti kustansin yksin ilman yhtäkään miestä ok-taloni lainaa ja kaikki juoksevat kulut. Minusta miestä ei tarvita mihkään rahaan vaan rakkauteen. Ei naistakaan sen enempä. Kenenkään ei kuulu olla mikä kultamunien munija.
Tämä. Kyllä suunnitelmat pitää olla sellaisia, jotka saa kustannettua omilla tuloilla. Kutsutaan myös taloudelliseksi itsenäisyydeksi.
- Anonyymi
keskusrikospliisin pedofiilouduudet, kunka niitaä tukii
Ja mikä on joku ihmeellinen orannizsaatio jota ei ole olemassakaankaan ollenkaan joku Nebvula Enterprises...
Eli nyr pyítää tutkia keskusrikoaspliiaiwn lapsi-ikokswr aluksi... - Anonyymi
Kyllä sellaiset on jo kauempaa haistettu ja väistetty :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
Voi kukas on kans jotain hmmmm...
- Anonyymi
Tai sitten ihmisen luonne vaan on sellainen minkä muut kokee paskamaisena, vaikkei mitään tarkoituksellista edes olisi tehty.
Nauran aina näille "ole vaan oma itsesi" ja "aito"-jutuille, ne vasta paskaa onkin, koska kun sitten on tosiaan oma itsensä ja se ei satu muita miellyttämään, niin sitten ei enää puhutakkaan aitoudesta, vaan paskasta.
En vaan esim välitä paskaakaan mitä muut musta ajattelee, en ole mitään niille v..u velkaa enkä kaipaa hyväksyntää tai jotain lupaa olla olemassa tai koe jotain velvoitetta koittaa miellyttää jokaista vastaantulevaa läheisriippuvaista normia.- Anonyymi
Samaa mieltä ja toinen klisee minkä konkretisoiminen on suuren suuri synti on, että olemme peilikuvia toinen toisillemme. No niinhän sitä sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan tai sitä peili heijastaa takaisin mitä näytetään. Itke mulle järvi jos ensin näytät joen ym
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä ja toinen klisee minkä konkretisoiminen on suuren suuri synti on, että olemme peilikuvia toinen toisillemme. No niinhän sitä sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan tai sitä peili heijastaa takaisin mitä näytetään. Itke mulle järvi jos ensin näytät joen ym
Niin ja itse olen aina yställinen kaikille tasapuolisesti ja jos näen toisessa epävarmuutta, niin tuen positiivista yhteyttä hymyilemällä ja katsomalla lämpimästi silmiin, enkä ala itse peilaamaan epävarmuutta takaisinpäin.
Siltikin riittää niitä joille ei mikään kelpaa eikä riitä ja jotka koko olemuksellaan vaatii myöntelyä sun muuta perseennuolentaa ja kaikenlaisten sosiaalisten arvomerkkien näyttämistä ja tunnustamusta ennenkun ovat valmiita antamaan hyväksyntänsä armollisesti ja tunnustanaan toisen ihmisarvon olemassaolon.
He juuri tarvitsevat sitä peiliä valtapeleissään ja käyttävät sitä brutaalisti toisten ihmisten arvottamiseen.
- Anonyymi
Oli oikukas nainen kerran nuoruudessa, antoi ymmärtää koko illan, että kyllä onnistuu. Siinä ilta ajeltiin, siihenaikaan ajeltiin kylilä ja yritettiin saada naista. Jatkuvasti silitteli housun päältä ja puristeli että seisoi koko ajan. Antoi välillä vähän sormella koittaa mutta muuta ei antanut kuitenkaan. Meinasin haastaa oikeuteen seksikalun väärästä käytöstä mutta unohtui seuraavalla kerralla kun onnistui. Kiusoitteli oikukas tyttö.
- Anonyymi
Pysyn kaukana sellaisista.
aloittaja "Bätääs": "oottekos törmänneet koskaan oikein oikukkaaseen naiskumppaniin"
Viimeksi tällä viikolla. Soitin maanantaina hänelle ja sain vastauksen tekstiviestin, että jutellaan huomenna. Soitin monta kertaa tiistaina, turhaan. Tänä aamuna hän sitten soitti ja toimi normaalisti. Hän toimii monesti tosi oikukkaasti - ilmoitelemalla, että "en tulekkaan" sovittuun tapaamiseen ihan sen hetkisen mielentilan johdosta. Mieliala hänellä lievästi sanottuna vaihtelee. Tehnyt minulle lähemmäs 10 oharia. Onneksi emme seurustele kuin ystävinä.Ei hän potisi sitten jostain uupumuksesta, oman ajan tarpeesta? Joskus voi olla, että ihminen peruu koska ei henkisesti jaksakkaan olla sosiaalinen juuri silloin, kun muut odottaa. Mulla on tämmöstä myös, siksi en sovikkaan mitään lukkoon.
Kaipaan niin hitosti omaa aikaa vaan mennä omilla ehdoillani ja voimieni mukaan.Bätääs kirjoitti:
Ei hän potisi sitten jostain uupumuksesta, oman ajan tarpeesta? Joskus voi olla, että ihminen peruu koska ei henkisesti jaksakkaan olla sosiaalinen juuri silloin, kun muut odottaa. Mulla on tämmöstä myös, siksi en sovikkaan mitään lukkoon.
Kaipaan niin hitosti omaa aikaa vaan mennä omilla ehdoillani ja voimieni mukaan.Bätääs: "Kaipaan niin hitosti omaa aikaa vaan mennä omilla ehdoillani ja voimieni mukaan."
Ehkä hänkin menee omilla ehdoillaan ja voimiensa mukaan, sillä hänellä on sokeritauti. Ehkä se aiheuttaa ailahtavuutta.
Harmittaa vietävästi, että posti toimittaa television välillä kello 10-14. Ei voi lähteä minnekään, sillä televisio voi tulla milloin vain. Onneksi se on tullut ennen kello 14:sta! :)
Sukulaisissako meinasit viettää juhannuksen vai omassa rauhassa?
Kukaan ex puoliso ei ole ollut varsinaisesti oikukas lähtötilanteessa, mutta yhdessä pitkässä suhteista puolison maanisdepressiivisyys tai tarkemmin hypomania sai puolison muuttumaan varsinaiseksi tunteiden tuuliviiriksi. Se heijastui paljon arkeen kohtuuttomana oikutteluna, järjettöminä raivokohtauksina ja epäjohdonmukaisuutena ja rumina sanoina,
Veikkaan, että aika monen pahan oikuttelijan taustalla on pahaa oloa, esim, stressaava elämäntilanne tai mielenterveyden rakoilu. Sitä samaa tai samantyyppistä oireilua aiheutta ainakin maania, epävakaa persoonallisuus ja osa ahdistuksesta.
En enää ota hankalaa persoonaa puolisoksi enkä ihmistä, jonka ensisijaisena tyylinä on purkaa pahaa oloa läheisiin. Riidellä toki saa, asioista. Lisäksi Jokainen joskus kiukuttelee tai sanoo pahasti, mutta tarkoitan enemmän onko muihin purkaminen totuttu tapa vai yksittäinen vahinko.Mielenterveyden ongelmat voi olla hyvin haasteellisia. Mulla oli maanis-depressiivinen alkoholisoitunut miesystävä nuorena(nyt jo kuollut) ja täytyy sanoa, että oli itsellänikin mennä opiskelut piloille. Niin paljon se ihminen kulutti, että loppui itsestäkin veto tyystin.
- Anonyymi
Krooninen oikuttelu johtuu lähes aina hoitamattomasta mielenterveyden häiriöistä, tai lääkitys ei ole kohdallaan.
Bätääs kirjoitti:
Mielenterveyden ongelmat voi olla hyvin haasteellisia. Mulla oli maanis-depressiivinen alkoholisoitunut miesystävä nuorena(nyt jo kuollut) ja täytyy sanoa, että oli itsellänikin mennä opiskelut piloille. Niin paljon se ihminen kulutti, että loppui itsestäkin veto tyystin.
Ennakoimattomuus (ei voi toimia oikein, vaan silmitön raivo purkautuu miten tahansa toimii) on kuluttavaa tunnemyrskyjen kaverina. Osalla tuohon liittyy myös fyysinen väkivalta, itse onneksi vältyin siltä. Kun lisäksi aika monella maanisella on päihdeongelmia, hallitsematonta seksikäyttäytymistä (esim. haaremi, pettäminen), omaisuuden tuhoamista, on elämä aika rankkaa. Itse selvisin sillä, että ENFP-luonteeni (eksovertti-intuitiivinen-tunne-spontaani) muuttui väliaikaisesti täysin toiseksi (INTJ) eli lähes vastakkaiseksi, suljin tunteen pois, elin paljon enemmän hetkessä ja vain keskityin hoitamaan lapset ja työn, js pitämään kaikki tiukasti järjestyksessä. Moni ystävä silloin ihmetteli miten jaksan ja miten pystyn selviämään noin hyvin. Kaiken sen purkaminen loppujen lopuksi kesti vajaat 10v.
Kun on tuollaisessa suhteessa elänyt, ymmärtää ettei AINA ole siitä, että pitää katsoa omaa osuutta tai olisi voinut toimia toisin! Ei olisi voinut. Olosuhteisiin nähden selvisi ja toimi niin hyvin kuin pystyi. Armollisuutta itseä kohtaan tarvitaan ja tarvitaan myös sitä sairastunutta kohtaan. Ei hänkään itse valinnut sairastua, eikä voi itse aiemmalle hyvin vaikealle elämälle (mikä luultavasti ekspressoi geenit ja saa taudin puhkeamaan)(lääkäriystäväni joskus sanoi, että suurimmalla osalla meistä on luultavasti geneettinen alttius, eletty elämä vaikuttaa keneen sairaus osuu). Ex terapeutti joskus sanoi, että olin hänen ensimmäinen turvallinen ihmissuhde ja siksi oli ekaa kertaa tila (turvallista) sairastua.
Terveiden ja tasapainoisten ihmisten suhteissa tilanne on aivan toisenlainen! Ei noita kahta tilannetta voi edes verrata. Mitä luin ketjua ja esim. Dissen kokemaa, kuulostaa ex puolison käytös vaikuttaa sen perusteella juuri samalta eli suhdetta ei olisi voinut pelastaa ilman, että itse ja lapset hukkuu samalla kertaa. Suhteen säilyttäminen niin, että kolme muuta menettää järkensä ei ole missään kohtaa järkevää eikä kohtuullista! Sairas ihminen on aina hyvin itsekäs ja hyvin kohtuuton. Omaan selviäminen usein vaatii, että voi ensin käydä tunteet läpi vihan kautta, ja sen jälkeen voi ymmärtää ettei se toinen ole tarkoituksella vaikea ja eikä sairaudelle voi mitään (paitsi ottaa hoitoa vastaan, mikä sekään ei aina toteudu), Oma toipuminen vie väkisinkin vuosia,
Tilanteissa, jossa suhde loppuu omaan hölmöilyyn, omaan itsekkyyteen, omaan etääntymiseen tunneyhteydestä tai läsnäolosta tai vuorovaikutuksesta, kieltäytymiseen läheisyydestä tai seksistä, on omalla osuudella suuri merkitys. Kuitenkaan sairaan kanssa ei useinkaan pysty toimimaan oikein. Itse olin kuin viilipytty, en hermostunut mistään vaikka toinen raivosi ja huusi. Kun ex sanoi, että raivoaa, kun toimin tavalla 1. Kun toimin sitten seuraavalla kertalla päinvastoin, oli taas syy siinä miten toimin. Taas muutin omaa toimintaa ja kokeilin pariakin eri tapaa, ja aina syy oli siinä miten toimin. Veikkaan, että epävakaa persoonallisuus on samanlainen. Jos ei ole itse kokenut sairasta puolisoa, vaatii empatiakykyä ymmärtää mitä se on. Jos olisin jäänyt, olisin sairastunut itse ja luultavasti lapset myös.Anonyymi kirjoitti:
Krooninen oikuttelu johtuu lähes aina hoitamattomasta mielenterveyden häiriöistä, tai lääkitys ei ole kohdallaan.
Veikkaan samaa.
- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Ennakoimattomuus (ei voi toimia oikein, vaan silmitön raivo purkautuu miten tahansa toimii) on kuluttavaa tunnemyrskyjen kaverina. Osalla tuohon liittyy myös fyysinen väkivalta, itse onneksi vältyin siltä. Kun lisäksi aika monella maanisella on päihdeongelmia, hallitsematonta seksikäyttäytymistä (esim. haaremi, pettäminen), omaisuuden tuhoamista, on elämä aika rankkaa. Itse selvisin sillä, että ENFP-luonteeni (eksovertti-intuitiivinen-tunne-spontaani) muuttui väliaikaisesti täysin toiseksi (INTJ) eli lähes vastakkaiseksi, suljin tunteen pois, elin paljon enemmän hetkessä ja vain keskityin hoitamaan lapset ja työn, js pitämään kaikki tiukasti järjestyksessä. Moni ystävä silloin ihmetteli miten jaksan ja miten pystyn selviämään noin hyvin. Kaiken sen purkaminen loppujen lopuksi kesti vajaat 10v.
Kun on tuollaisessa suhteessa elänyt, ymmärtää ettei AINA ole siitä, että pitää katsoa omaa osuutta tai olisi voinut toimia toisin! Ei olisi voinut. Olosuhteisiin nähden selvisi ja toimi niin hyvin kuin pystyi. Armollisuutta itseä kohtaan tarvitaan ja tarvitaan myös sitä sairastunutta kohtaan. Ei hänkään itse valinnut sairastua, eikä voi itse aiemmalle hyvin vaikealle elämälle (mikä luultavasti ekspressoi geenit ja saa taudin puhkeamaan)(lääkäriystäväni joskus sanoi, että suurimmalla osalla meistä on luultavasti geneettinen alttius, eletty elämä vaikuttaa keneen sairaus osuu). Ex terapeutti joskus sanoi, että olin hänen ensimmäinen turvallinen ihmissuhde ja siksi oli ekaa kertaa tila (turvallista) sairastua.
Terveiden ja tasapainoisten ihmisten suhteissa tilanne on aivan toisenlainen! Ei noita kahta tilannetta voi edes verrata. Mitä luin ketjua ja esim. Dissen kokemaa, kuulostaa ex puolison käytös vaikuttaa sen perusteella juuri samalta eli suhdetta ei olisi voinut pelastaa ilman, että itse ja lapset hukkuu samalla kertaa. Suhteen säilyttäminen niin, että kolme muuta menettää järkensä ei ole missään kohtaa järkevää eikä kohtuullista! Sairas ihminen on aina hyvin itsekäs ja hyvin kohtuuton. Omaan selviäminen usein vaatii, että voi ensin käydä tunteet läpi vihan kautta, ja sen jälkeen voi ymmärtää ettei se toinen ole tarkoituksella vaikea ja eikä sairaudelle voi mitään (paitsi ottaa hoitoa vastaan, mikä sekään ei aina toteudu), Oma toipuminen vie väkisinkin vuosia,
Tilanteissa, jossa suhde loppuu omaan hölmöilyyn, omaan itsekkyyteen, omaan etääntymiseen tunneyhteydestä tai läsnäolosta tai vuorovaikutuksesta, kieltäytymiseen läheisyydestä tai seksistä, on omalla osuudella suuri merkitys. Kuitenkaan sairaan kanssa ei useinkaan pysty toimimaan oikein. Itse olin kuin viilipytty, en hermostunut mistään vaikka toinen raivosi ja huusi. Kun ex sanoi, että raivoaa, kun toimin tavalla 1. Kun toimin sitten seuraavalla kertalla päinvastoin, oli taas syy siinä miten toimin. Taas muutin omaa toimintaa ja kokeilin pariakin eri tapaa, ja aina syy oli siinä miten toimin. Veikkaan, että epävakaa persoonallisuus on samanlainen. Jos ei ole itse kokenut sairasta puolisoa, vaatii empatiakykyä ymmärtää mitä se on. Jos olisin jäänyt, olisin sairastunut itse ja luultavasti lapset myös.Rankkaa. Tuohon sopii jälleen kerran yksi lempparimietelmäni:
"Elämästä puuttuu tarina, jos kaikki menisi aina hyvin."
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Rankkaa. Tuohon sopii jälleen kerran yksi lempparimietelmäni:
"Elämästä puuttuu tarina, jos kaikki menisi aina hyvin."
- SheenaNoinhan se on, ja jos ei olisi kokenut elämää ja elänyt kuten on elänyt, tuskin olisi sama ihminen mitä on.
Itse selvisin hyvin, mutta ex on saanut sairastuessaan elämänsä aikalailla sekaisin. Nyt on käsittääkseni mennyt pidempiä jaksoja ihan ok, kun syö lääkkeensä.
- Anonyymi
Olekto hullu ja heng4envaaaqrallinen?
- Anonyymi
Hullu kuin NATOn ylikometaja; laulua
https://www.youtube.com/watch?v=-Gt6om6NzO0 - Anonyymi
ampiaiskuningattare ja pisäie muutkni voivat pistää aika ikä¨vä'sisi
- Anonyymi
Myrkyllisiä hämnähäkeja ei ole paljon nuo ristihänähäkit kyllä jooh
En ole aivan varma liityykö asiaan, mutta mökköilyyn. - Anonyymi
Viinakset niin aiheuttaa sellaista oikukkuutta pidemmissä juoksuissa eli aikaikkunoissaan.
- Anonyymi
Jos ,emet milliz,zazam käännät kylks':jipo Chrom<a? öpvcscd<cf
pienio kusa js piytkälinkki:; https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSK5kYuMJ1m4AyJgHZwbvlndzGIzKA8NSzEbZnEJO159u_el8zQI8p3n8jtd78&s
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 905187
- 534066
- 252179
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s271907Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161795- 151444
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹281250Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗201046T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest43981- 21980