Yksinäisen kavereitten käytös

Mulle on nyt sattunut useamman kerran, että oon tutustunut ihmiseen, jonka kanssa ollut jotain yhteistä ja mukavaa yhdessäoloa. Kuitenkin tuntuu, ettei heidän käytöksensä ole ihan sellaista, mitä muistelen ennen saaneeni osakseni kavereilta ja ystäviltä. Esimerkkinä tietynlainen sopimusten peruminen jatkuvasti: ensin otetaan itse yhteyttä, halutaan tavata ja sitten perutaan se. Tätä saatetaan toistaa parikin kuukautta niin ettei tapaamista tapahdu koskaan.

Oon ajatellut, että tuollasta kohtelua kehdataan tehdä yksinäiselle, koska "eihän sillä ole muita kavereita". Mutta kyllähän monella yksinäisellä on ainakin joskus ollut hyviä kavereita, eikä ne kyllä noin käyttäytyneet. Vai onko tuo roikottaminen ja tyhjien lupausten tekeminen nykyään ihan normi kaverisuhteissa?

Paskalta tämä kohtelu joka tapauksessa tuntuu... Tällä hetkellä mietin saanko erään "kaverin" jatkuvan tapaamisen sopimisen perumisen loppumaan täydellisellä ghostaamisella vai sillä, että kerron hänelle, että kadun, että olen ikinä häneen tutustunut. Normaali puheeksi ottaminen ei tuottanut tulosta, vaan sain vain samoja ympäripyöreitä selityksiä kiireistä jne.

Ja tosiaankin, oon sitä mieltä, että tämä kohtelu johtuu siitä, että oon kertonut olevani yksinäinen. Jotkut saattavat ajatella, että yksinäiselle riittää minkälainen kaveri tahansa. He jopa saattavat kokea olevansa "hyviä ihmisiä", kun muka yrittävät olla yksinäisen kavereita, vaikka oikeasti pahentavat vain tilannetta...

Sori, ehkä hieman sekava ja katkerakin? teksti. Oon tällä hetkellä vain niin pettynyt, surullinen ja vihainenkin...