Ihanaa että löysin tälläisen keksustelu palstan,joka on tulvillaan kohtalotovereitani!Tän paniikin kanssa kun tuntee olevansa välillä niin totaalisen yksin,vaikka on ymmärtäväisiä ystäviä ja ihana aviomies,niin eihän ne voi ymmärtää,mikä isoon kauppaan tai terveyskeskukseen menossa on niin kamalaa??Ihan "hullulta"se kuulostaa,tiedetään...Mulla alko kunnon oireet pari vuotta sitten ja kun sain diagnoosin olin ihan paskana ja itkin ja häpesin silmät päästäni...Miksi mulle tuli tämmönen??Ja miten tästä pääsee eroon.Mulla on kaksi lasta olen miettinyt,lauksiko nuorimmaisen eka vuosi tän,jätkä kun huusi koko ajan.Väsyinkö liikaa kun yölläkään ei saanut nukkua?Eikä me miehen kanssa juuri apua mistään saatu,kaikki pyöri vaan siellä kotona...Onneksi mulla on ihana hoitava lääkäri,yksityinen yleislääkäri,kun terveyskeskuksessa ne oli sillon pari vuotta sit sitä mieltä,ett mulla on vaan flunssaa...Laittakaahan viestiä!!Ihanaa kevättä ja kesän alkua kaikille!!
minun tarinani
hipsu5
1466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienoa, minäkin löysin teidät tänään. Kaikki joiden viestin olen lukenut, ihmettelen kuinka järeviä he kaikesta pelosta huolimatta on. Mulla on ollut 10v.kaikenlaisia oireita jotka tuntuu pahenevan. Lääkäreissä olen rampannut muttei kukaan ole maininnut paniikkihäiriöstä. Kylläkin on tarjottu astmaa johon lääkkeet ja tuntuu ettei ne mtiään auta. Ahdistaa ni ahdistaa. Seuraavaks ne löysi synnynnäsen sydänvian joka paikattiin koreteksillä. Mutta kun ahdistaa.