Luotu kulkemaan yksin

Ehkei se sitten ole niin kiveen kirjoitettu

Hmm, kun aukas palstan niin heti surullista.. elämä voi yllättää. Lähtökohta on olla tyytyväinen elämäänsä, kyllä se sieltä tupsahtaa, kun aika on.

Saa tunteista kirjoittaa

Koen samoin kans miehenä, mut tiedostan sen tosiseikat, etten kykene asiaan suhtautumaan riittävän avoimin mielin, usko, luottamuksen herättäminen naiseen tuntuu vaikealta, toivossa elän, että kohtasin sen oikean itselleni. Yksin vai kaksin?

Tasapainoinen, ymmärtävä, sporttinen, terveet elämän tavat omaava. Tolkun nainen. Joka ei opettele asioita kantapään kautta. Vaan tajuaa asioiden luonteen ennalta. Onko sellaisia olemassa, haaveita hyvä olla, nainen joka näkee syvemmältä ihmisen hyvyyden.

Valmis rakentamaan asioita yhteisen hyvän kautta. Taidan vaatia liikoja. En ole säätäjä, enkä pelurikaan, elämän arvot pitää olla yhteneväisiä, muuten tulee turhalta tuntuvia riitoja. Sovitteleva on parempi. Taidan olla luotu kulkemaan kans yksin, uskoa koetellaan.

Olen itse oppinut hyväksymään sen, vaikka välillä meinaa unohtaakin. Olen miettinyt syitä ja se on sitä, kun en tarvitse naista mihinkään. En kuuntelemaan, en läheisyyteen, seksiin, kotitöihin. Silti en sano eikö ne olisi mukavia asioita ja ettenkö nauttisi niistä. Maailma vaan on pullollaan miehiä jotka haluavat naista, niin naisen on helpompi ottaa sellainen, jonka kanssa tuntee olevansa tarvittu ja haluttu. Itse en tarvitse mitää vahvistusta itsetunnolleni vastakkaisen sukupuolen kautta.

Olet luotu kävelemään yksin tällä hetkellä.. joskus tulevaisuudessa kuljet kaksin.