Hyytävät ajatukset

Nainen ei vaikuta sitoutuneen parisuhteeseen eikä suhde ole tärkeä. Ei kannata olla naisen apulainen ja tehdä lapuille kirjoitettuja askareita. Käytös on kaksinaamaista ja irvokasta, selkään puukottaja. Sellaiseen ei kannata panostaa eikä ikinä luottaa.

No huhhuh, kuuntele vaistoasi.Jo tuo tärkeysjärjestys on huolestuttava.

Ja siis kerrottakoon vielä se, että muutimme yhteen joitain kuukausia sitten. Sitä ennen suhde oli tapailusuhde, jossa oli jo silloin ongelmana, että naisella ei tuntunut olevan koskaan aikaa tavata. Seksiä meillä oli melkein heti, ja alussa nähtiinkin varsin useasti. Suhde eteni lähinnä niin, että mitä yritteliäämmin yritin ehdottaa tapaamisia, sitä kiireisempi nainen oli. Sitten kun lakkasin yrittämästä enkä soitellut, niin muutaman päivän radiohiljaisuuden jälkeen nainen aina yhtäkkiä ehdottikin tapaamista.

Jo tuolloin tuntui, että nainen pakeni kun yritin lähestyä, ja sitten kun olin tekemättä mitään niin nainen sitten lähestyi itse. Se ehkä jollain tapaa teki suhteesta omalla tapaa jännittävän. Juuri kun minusta alkoi tuntua, että ei tästä suhteesta tule mitään, ja luovutin, niin pian nainen soittikin takaisin ja pian oli taas kiihkeys huipussaan. Kunnes jälleen, kun aloin luulla liikoja, niin alkoi pelätä liikaa läheisyyttä.

Jonkin aikaa olin tässä kissa-hiiri leikissä, kunnes sanoi naiselle, että ei tästä taida tulla mitään, ja toivotin hyvää loppuelämää. Nainen oli ihmeissään, ja ehdotti että jatkaisimme, ja sanoi että hän nyt vain on niin kiireinen, että ehkä ne kiireet tästä helpottaa.

Niinpä hän ehdotti että muutamme yhteen, ja sillä tiellä ollaan. En tiedä miten siinä niin kävi, ehkä olen läheisriippuvainen tms, koska yritän kaiketi saada pieniä läheisyyden murusia, tekemällä melkein mitä tahansa. Niin muutimme yhteen, ja alussa tuntuikin, et näen naista enemmän. Mutta pian muuton jälkeen, huomasin, että hän lähtee aamu 7:lta töihin, pyörähtää töiden jälkeen nopsaa kotona, sitten menee erilaisiin harrastuksiin, kavereille, myyjäisiin, järjestötoimintaan, yms yms, ja tulee useimmiten kotiin illalla klo 21, eikä ole energiaa enää mihinkään.

Kuvauksesi perusteella on selkeästi B-klusterin persoonallisuushäiriöinen. Vaikea sanoa onko narsisti vai epävakaa pelkän tekstin perusteella.

Se mitä hän teki exälleen tulee tekemään myös sinulle. Ja seuraavalla ukolle ja sitä seuraavalle.

Etenkin kun olet läheisriippuvainen, olet vaarassa traumatisoitua, ja se vie elämänhalun, terveyden ja työkyvyn. Uhrille syntyy jatkuvasta vuoristoradasta traumaattinen side, josta on sitä vaikeampaa irrottautua mitä pidempään myrkyllinen suhde jatkuu.

Epävakaat ja läheisriippuvaiset vetää toisiaan puoleensa. Mutta se ei ole terveeseen suhteeseen perustuvaa vetovoimaa.

Hän on se joka määrää ja/tai manipuloi ja sinä miellytät parhaasi mukaan "prinsessaa".

Ja missä hän luuhaa sen kaiken ajan kun ei ole kotona? Eiköhän muiden miesten luona.

Tekstisi perusteella on jo ollut on offia? Ei kuulosta hyvältä.

Tee oma päätös, mutta muista ettei yksikään nainen ole oman mielenterveyden menettämisen arvoinen.

Käy lukemassa narsismista ja epävakaasta persoonallisuushäiriöstä vaikkapa Quorasta tai katso YouTubesta videoita ja huomaat että on paljon samaa, kuin mitä koet nyt. Samat tarinat toistuu jokaisen kohdalla.

Ainakin tämä viittaa epävakaaseen persoonallisuushäiriöön narsistisen persoonallisuushäiriön sijaan: "Juuri kun minusta alkoi tuntua, että ei tästä suhteesta tule mitään, ja luovutin, niin pian nainen soittikin takaisin ja pian oli taas kiihkeys huipussaan. Kunnes jälleen, kun aloin luulla liikoja, niin alkoi pelätä liikaa läheisyyttä."

Sinä et häntä voi parantaa eikä välttämättä terapeuttikaan. Vaatii vuosien sitoutuneen terapian.

Tehkää parannus ja uskokaa Evankeliumi. Jeesus on Herra. Nyt tänään on pelastuksen päivä.

Monet parit jää yhteen vaikka rakkaus loppunut lasten takia kyse on heidän hoitamisesta maksuista asunnosta sekin on ihan yleistä monet pysyy yhdessä kun lapset lähtee kotoa.Sitten alkaa oma elämä.

Kiitos vastauksista. Niin, kyllä minä töissä käyn, jos sitä joku epäili. Enkä kyttää, kunhan teen havaintoja.

On minulla itsellä harrastuksia ja kavereita myös. Tottakai toinen saa elää sellaista elämää kuin haluaa, mutta käsi ylös joka ei ihmettelisi sitä, että toisella on rientoja käytännössä joka ikinen ilta, yhdeksään asti. Ehkä kuukaudessa saattaa olla yksittäinen ilta, jolloin hän on illan kotona, silloinkin hän usein juoruaa puhelimessa, ja kontaktia pitää hakemalla hakea.

Eikä minulle olisi ongelma erota. Mutta kun nainen aina sanoo, että eihän tässä mikään ole pielessä, että justhan me aamupalalla juteltiin 5 minuuttia. Ja hän ei ymmärrä, miksi haluaisin enemmän ns parisuhdeaikaa.

Työt ymmärrän, mutta jatkuvaa juoksemista eri hössötyksissä en tajua. Missään en voi naisen kanssa käydä, kun hänellä on kalenteri aina täynnä, erilaisia kissanristiäisiä. Mitään ei ehditä tehdä yhdessä, siitä tässä on kyse.

Ja lisäksi nuo kylmät ajatuskiviot, joissa toisen ihmisen hyväksikäyttö on niinku normihomma. Ja kaikessa muussakin sellainen tietty kylmä laskelmoivuus.

Itse käyn töiden jälkeen pari kertaa viikossa harrastamassa, usein työkaverin kanssa, pyöräilyä tai lenkkeilyä. Sitten pari kertaa kuukaudessa jotain kaveritapaamisia, yms. Siinä se.

Sen sijaan naisella on arki aina iltayhdeksään asti menoja. Sitten viikonloppuisin hän viilettää jossain pää kolmantena jalkana.

Mut joo, varmaan ollaan erilaisia, ja siksi ei sovita yhteen. Tarttis sellaisen naisen, jolla on harrastuksia yms elämää, mutta ei niinku kokoajan, silleen että jäis edes jotain aikaa suhteellekin. Ei kai se suhde voi toimia, jos toinen juoksee koko ajan, ja piiloutuu menojen taakse, pitää itsensä kiireisenä. Plus se kylmä ja tunteeton ajattelu tuohon lisäksi.

Tuntuu että hän vain käyttää ihmisiä, kuin esineitä. Hän voi hylätä käytännössä kenet tahansa, jos se ei sovi hänen pirtaan. Esimerkiksi siskonsa kanssa hän katkaisi välit jostain olemattomasta syystä. Ja on myös riidoissa muutaman henkilön kanssa.

No jos on jäänyt edesmenneen kanssa jotakin selvittämättä ja sattunut jotakin traumaattista niin kyllä siitä saa puhua. Kunniakulttuuri on ehkä miesten keksimä, että heistä ei sanottaisi mitään negatiivista mitä he ovat perheelleen mahdollisesti tehneet. Mutta jokaisella on oikeus käsitellä omat traumat ja myös puhua siitä mitä joku läheinen on tehnyt väärin. Meitä naisia kuitenkin arvostellaan koko ajan äiteinä miten suoriudumme ja olemme kunniakkaita vain jos taivuimme passaajan muottiin. Mulla ex just sellainen mies, että mitään negatiivista ei saisi kenestäkään koskaan sanoa vaikka se ihminen olisi ollut aika isosti vaikuttamassa jonkun elämään. Yritän katkaista jotakin myrkyllistä mallikäyttäytymistä ja sitä varten joutuu kertomaan myös avoimesti niistä perheen peikoista. Se ei tarkoita sitä kuitenkaan, että sitä edesmennyttä haluaisi nähdä vain huonossa valossa. Toisten tunteita ei voi määrätä tai päättää miten sen edesmenneen on kokenut. Hän on saattanut tehdä jonkin väärän teon mitä toinen joutuu käsittelemään eikä pysty heti suremaan. Ja miten on kasvatettu. Onko kasvatettu missä ja miten saa itkeä. Itse ainakin pystyn säätelemään hyvin tunteitani siten, että esim. vihan tunteet voin kääntää lämpöiseksi ja positiiviseksi. Se ei varsinaisesti ole mielialanvaihtelua. Mutta tuo, että hän kertoo käyttäneensä jotakin hyväkseen on kyllä huolestuttavaa ja hyytävää. Hänkö sanoi noin ihan suoraan? Se on se osuus tekstissäsi mikä kyllä saa karvat pystyyn. Toisaalta olen tavannut miehiä, jotka haluavat itse maksaa kaiken ja sitten pettyvät jos tuleekin ero. He ikäänkuin kuvittelevat, että jos maksaa niin omistaa silloin naisen kuin esineen. Saa päättää sitten kaikesta ja sitä hierotaankin naisen naamalle tasaisin väliajoin. Mullakin on muutamasta vastaavasta miehestä kokemusta. Ex mies oli just sellainen joka väitti, etten ole laittanut rikkaa ristiin. Todellisuudessa olin maksanut omat laskuni aina ja omat lainani myös. Hän maksoi asuntolainaa yksin, mutta hän myös sai asuntomme erossa enkä vaatinut häneltä siitä yhtään rahaa. Hän siinä käytti minua hyväkseen kotipiikana, jota sitten vähäteltiin. Mitään negatiivista ei saisi sanoa kuten kertoa miten molempien suvussa on alkoholismia. Tosin korkeantoiminnan eli pystyy töihin. Hän pitää hirmu pahan sitä, että esim. lapsemme hoitaisi omaa sairauttaan terveellä tavalla ja oppisi lievittämän sterssiä muutenkin kuin alkoholilla. Kenestäkään ei saa sanoa mitään rehellisesti paitsi minusta tietenkin saa sanoa ja mulle saa sanoa mitä vaan. Eri säännöt eri ihmisille. Toisista saa sanoa ja toisten kulisseja varjellaan hyvinkin tarkkaan. En tiedä, mutta jos itselle tulee hyytävä olo niin sitten pysyisin kaukana enkä ottaisi mitään riskejä. Kyllä se oma intuitio osuu joskus oikeaan ja kyseessä voi tosiaan olla joku joka käyttää hyväkseen. Vaikea sanoa osaako hän säädellä tunteita hyvin ja on niihin hyvin yhteyksissä vai onko kyse nopeista mielialanvaihteluista. Meillä oli vasta peliryhmässä nainen, joka kehuskeli miten joku ihminen oli hänelle vain "työkalu". Odottelin jonkin aikaa ja nainen lensi ryhmästä ulos onneksi.

Minä en lähe ottamaan kantaa, onko persoonallisuushäiriöinen. Voi ollakin. Jos on; sinä et voi häntä muuttaa. Jos ei ole; silti sinä et voi häntä muuttaa.

Selkeästi et kuitenkaan ole onnellinen hänen kanssaan. Lähe kylmän viileästi menemään. Eihän hän edes huomaa, että lähdit kerran on aina menossa. Mistä huomaisi? Kun tiskit on tiskaamatta? Jos olet herrasmies, niin voithan jättää pöydälle avaimen ja ruusun kera lapun; "Kiitos yhteisistä vuosista! Terveisin sisäkkönne Mies Senniminen (ja tilinumeron, mihin voi maksaa irtisanomisajan palkan)"

Ole tiukka. Kaipaat rakkautta ja kumppanuutta, häneltä et niitä saa. Elä tuhlaa elämääsi tai sinusta tulee lopulta kuivakan kirpeä ikävä ja pahantuulinen väpättävähuulinen pappa.