Pyllyverance-mönkijä löysi Marsista roskan

Kaksoisviestinnän mestareita ja sosiaalista manipulaatiota!

Monet ovat nauraneet Arto Paasilinnan kirjoille, eli kirjojen moniselitteisille ja monimerkityksellisille oivalluksille ja sanakäänteille. Arto oli kotoisin Lapista. Savolaisia on usein luonnehdittu vertauskuvien mestareiksi ja sanataitajiksi. Sekä hyvässä, että pahassa.

Tunnen molemmat kulttuurit ja olen tullut siihen toteamukseen, että Suomalaisen kaksoisviestinnän kehittyneimmät versiot ovat Lappilaista perua. Sen sijaan, että puhuttaisiin suoraan asioista, puhutaan vertauskuvin tai arvostelun ja luokittelun kontekstit rinnastaen niin, että kuulija on ymmärtänyt vertauksen tai kehyskertomuksen tarkoittavan hänen itsensä arvostelevaa luokittelua, vaikka joko vastakohtaisuuksilla tai muilla sekä verbaalisilla sanomisilla, että sanomatta jättämisillä, niin, että suorassa teksti- tai sanatulkinnassa ei sanojaa tai viestittäjää voida mistään syyttää. -Kierous piilee juuri kaksoismerkitysten moniselitteisyyksissä ja negatiivisen viestin ja luokittelun piilottamisissa hiukan näsäviisaisiin, kontekstuaalisesti vinoutuneisiin, totuutta naiivismin kautta vääristäviin ja stereotypioita sisältäviin, mutta ”syyttömiin” pahan puhumisiin toisista ihmisistä.

Voin ehkä myöhemmin kertoa joitakin esimerkkejä elävästä elämästä ja tuosta kierosta puheenparresta, jossa kuulija asetetaan moraalisesti, eettisesti tai uskonnollisesti arvostelun kohteeksi. -Negatiivisia arvioita itsestään avaamaan pyrkiviä tavoitteellisia loukkauksia. Viestin vastaanottajan annetaan välillisesti ymmärtää, että hän ei kuulu porukkaan ja, että kuulijan tai viestin vastaanottajan on tehtävä viestittäjän vaatimia tekoja tullakseen hyväksytyksi porukkaan.
Erityisesti olosuhteissa, joissa toisen luokittelu palkitsee omaa erityisasemaa kuvitellun ”oikeamielisyyden me-verkostoissa” muukalaisia ja ”kuviteltuja filistealaisia” vastaan, kaksoisviestintä nähdään keinoksi eriarvoistaa samankin ryhmän sisällä eri ihmiset, jotka ovat ns. ”me-terveitä” ja niiksi, joita ei tervehditä ryhmälle tyypillisin sanakääntein.

Joissakin tapauksissa se voi ylittää henkisen pahoinpitelyn kynnyksen ja aiheuttaa paitsi henkistä pahoinvointia, myös leimatuksi tulemisen ja syrjäytymisen ihmiselle tärkeimmäksi koetusta sosiaalisesta verkostosta, luulojen perusteella. Viestittäjän kuvitelma omasta paremmin ymmärtämisestään ja olettamiensa tulkintojen oikeutuksesta toisesta ihmisestä, saa aikaan hyvinkin alkeellisten ajattelumallien kautta kuviteltua ”totuutta”, joka ”oikeuttaa” eriarvoistamaan ryhmän ja joukon jäseniä ja työntämään hänet ulos. Härskeintä on tuossa viestinnässä ylimalkainen viittaus siihen, että ainahan sitä itsekin kokee itsensä monesti epäonnistuneeksi. Määrittelemättä mitä se tarkoittaa käytännössä. Ylimielinen asenne voi näkyä myös viestittäjän vetoamisessa asemaansa ja perehtyneisyyteensä. Siihenkin kaksoismerkityksellisellä sanataiteella. ))

Tuosta käytöksestä ovat kaukana jalojen periaatteiden korkeimmat ulottuvuudet rakkaudesta ja anteeksi antamuksesta. Se on läpinäkymätön muuri niiden välillä, jotka retorisesti puhuen ylimalkaan esittävät, että kaikkihan ovat pois poikenneet ja kelvottomiksi tulleet… Mutta samaan hengenvetoon omien luulojen kautta toisesta ihmisestä, tietämättä todellisuutta hänestä ja hänen elämästään, ollaan valmiit luokittelemaan hänet negatiivisella stigmalla ja leimalla. Vain alistumalla väärin tulkitsijan ”oikeaan totuuteen hänestä”, riippumatta siitä, mikä on oikea totuus, hän voi saavuttaa ”kaksoisviestinnän mestareiden klubin jäsenyyden.”

Olen kymmeniä kertoja vieraillut Saksassa. Siellä mm. juristit nauraen rehvastelivat sillä, että saksankielen monimerkityksisyys on niin vaikeaa ymmärtää, että ulkomaisten on mahdotonta tietää, mitä saksalainen tosi asiassa tarkoittaa sanoessaan tai muuten viestittäessään. Tuo kaksoisviestinnän taito ei siis ole pahan käytössä vain meillä. Sillä hallitaan tehokkaasti, luokitellaan ja arvotetaan erityisen negatiivisin tarkoitusperin ja tavoittein kanssaihmisiä ja lähimmäisiä ihmisille merkityksellisimmissä suljetuissa yhteisöissä. Sillä harjoitetaan henkistä vakivaltaa, jota ei voida todistaa!

Onneksi on olemassa esimerkiksi sydämen kristittyjä, jotka eivät ole saaneet tuomion henkeä, vaan rakkauden ja raittiuden hengen. (Raamatusta). On hyvin tärkeää ymmärtää kaksoismerkitysten ja vihjailevien luokittelujen vahingolliset seuraukset sekä yksittäisille ihmisille, että seurakunnalle. Suora puhe rakennettuna rakkauden kaksoiskäskyllä, avaa henkisiä ja hengellisiä lukkoja ja rakentaa rauhaa ja anteeksiantamuksen sekä armon ilmapiiriä.

Armo on Raamatun mukaan terveellinen opettaja. Jeesuksen opetukset vertauksilla on aivan eri asia kuin kaksoismerkitysten käyttö ihmisiä kiireesti ulos työntävissä ja luokittelevissa merkityksissä, konteksteissa ja käyttötarkoituksissa.

Ei tietenkään voi käyttää, jos se ilmenee Raamatussa kielteisesti?
Ihmisukossa vain paikka on hukassa.
Kristityille asia e ole kielletty, lahkoille kuulemma on?

VOI TOKKIISA, kaikesta sitä syytetään uskovia ! Onko jo jutuista pulaa !?
Pylly on aina ollut pylly, jokaisella omanlaisensa, sekin on yksi osa Luojan luomistyöstä ihmiselle ja oma tarkoitus tuollekin "elimelle" !!
Tuo pidempi selostus, "vastaus" siis saatu aikaiseksi tuosta aloituksesta, taisi olla tuon aloittajan jatko "romaani" !?
Sopiva aihe näin juhannusaatolle !! Voi ihme ja kumma, näitä "kirjailijoita" täällä. !!

Olisin päässyt ko. luotaimen pääsuunnitteluinsinööriksi, mutta koska luotaimen nimeksi valikoitui nuin ruma sana, niin uskovaisena jouduin kieltäytymään tehtävästä.
Taivaspaikan takia on hyvä pitää tiukka linja näissä asioissa!

Meillä sitä kutsutaan pyllyveranssiksi ja ruttoveranssiksi. Jälkimmäinen on yleistynyt käytössä, vaikka itse pidän pyllyveranssia, tai peppuveranssia parempana nimenä.