Tapasin 1,5 vuotta sitten erään naisen. Alkuihastuksen jälkeen tapailimme useasti(lähes päivittäin)ja suhde vakavoitui. Kerroin avoimesti omista tunteistani, mutta en oikeastaan koskaan saanut niihin vastakaikua.
No... odottelin ja annoin ajan kulua. Mikäpä kiire tässä - toinen ilmiselvästi epäröi.
Reilun puolen vuoden päästä ensitapaamisesta nainen alkoi odottamaan meidän yhteistä lasta. Ja sitten muutettiin yhteen.
Kuukausi sitten syntyi poika-vauva.
Mutta - edelleen tilanne on sama.
Nainen ei ole koskaan sanonut, että rakastaa minua. Enkä ole oikein varma, arvostaako hän pahemmin sitä, mitä minä olen. Seksipuolikin on ollut koko ajan vähän niin ja näin. Naisen puolelta enimmäkseen torjuvaa ja välttelevää. Vaikkakin, myönnettäköön, lapsi lähti aluille. Eli ei ihan kuollutta.
Itse olen tunteellinen mies (siitä huolimatta, että olen muutaman kerran pettynyt ennen tätä suhdetta). Pieni optimismin jyvänen elää kuitenkin vielä.
Kysymykseni kuuluu:
Pitääkö minun elää ja olla vaan, kuulematta koskaan tältä naiselta, että hän rakastaa minua?
No... odottelin ja annoin ajan kulua. Mikäpä kiire tässä - toinen ilmiselvästi epäröi.
Reilun puolen vuoden päästä ensitapaamisesta nainen alkoi odottamaan meidän yhteistä lasta. Ja sitten muutettiin yhteen.
Kuukausi sitten syntyi poika-vauva.
Mutta - edelleen tilanne on sama.
Nainen ei ole koskaan sanonut, että rakastaa minua. Enkä ole oikein varma, arvostaako hän pahemmin sitä, mitä minä olen. Seksipuolikin on ollut koko ajan vähän niin ja näin. Naisen puolelta enimmäkseen torjuvaa ja välttelevää. Vaikkakin, myönnettäköön, lapsi lähti aluille. Eli ei ihan kuollutta.
Itse olen tunteellinen mies (siitä huolimatta, että olen muutaman kerran pettynyt ennen tätä suhdetta). Pieni optimismin jyvänen elää kuitenkin vielä.
Kysymykseni kuuluu:
Pitääkö minun elää ja olla vaan, kuulematta koskaan tältä naiselta, että hän rakastaa minua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Auttaisikohan asiasta puhuminen avovaimosi kanssa...?
olen puhunut asiasta. Siitä huolimatta sanoja "rakastan sinua" ei ole kuulunut.
Naisen kommentti on tyyliin:
"Miks pitäis hehkuttaa??"
Min en ymmärrä. Ja miehiä sitten aina mollataan tunteettomiksi.....
Avovaimoni ei varmaankaan tunne kovin kovaa tunteenpaloa minua kohtaan.
Koska asia vaivaa kovasti, kehoitan edelleen ja uudelleen keskustelemaan avoimesti.
Jos edelleenkään ratkaisua ei löydy, niin eikö se kerro jo jotain...
olisikohan aika nostaa kissa pöydälle!!!Ettei vaan olis niin,et nainen halusi vaan lapsen...Kyllä sun kannattaa kysyy suoraan, jos ei rakasta ni eisano!Ei menis elämä hukkaan...
Kiintymys = rakkautta. Olette olleet jo aika pitkään tekemisissä keskenänne, eli tod.näk. hän kaipaisi sua, jos sut menettäisi. Hän ei välttämättä ole suhun ollut niin voimakkaasti ihastunut (alun alkaen), joten ei ole tullut sanoneeksi rakastavansa sua.
Tai jospa hän ei miellä kiintymystään rakkaudeksi? Tunteiden ilmaisu voi joillekin naisille olla yhtä vaikeaa kuin joillekin miehillekin. Ilmaisua vaikeampaa saattaa olla omien tunteiden tajuaminenkin. Mut kysy vaikka siltä, et tykkääkse susta!
Sinun taytyy kysya hanelta. Minusta hanen kaytoksensa ei ole rakastuneen naisen kaytosta. Voihan han sinua "rakastaa" mutta samalla tavalla kuin sina hanta ? En tieda.