Abortissa kyse on tietoisuudesta

Sielu elää jo ennen kuin se inkarnoituu kehoon.
Siten abortoitu sielu - ja miksi helvetissä se inkarnoituu joka tapauksessa!!! -- abortoitu sielu on rikke, koska se estää elämistä.

Elämän kannalta ei ole oikeutta ottaa kantaa inkarnoituvasta sielusta.
Naisella tai miehellä ei ole oikeutta määritä sielua.

Kuitenkin voiman käytöllä ja väkivallan käytöllä voi estää inkarnoitumisen.
Mutta samalla perustelulla myös mies käyttää väkivaltaa naiseen kun raiskaa hänet.
Näen, etteivät naiset ole oikeutettuja perustelemaan itseään paremmiksi kuin miehet, jotka raiskaavat.
Raiskaus on väärin, mutta myös abortti on väärin.
Molemmat tapahtuvat joka tapauksessa.
Kun mietitään, että lopetettaisiin kaikki abortit, mutta niin ei käy, koska abortteja tullaan jatkamaan kuten tullaan jatkamaan raiskausta.
Itse osaan perustella miehenä syyn, miksi naista voi raiskata.
Raiskaus on väärin, mutta toisissa tilanteissa se olisi voinut olla ainoa järkevä ratkaisu tilanteeseen.
Raiskaus on yhtä vanha kuin abortti.


Toinen kysymys on lakioikeudellinen, että mitä vahinkoa raiskaus aiheuttaa naisille.
Toisessa kysymyksessä analysoidaan naisen näkökulmasta katsottuna asian.
Siinä mietintä jatkuu. Naisia kuullaan. Tapauksia puidaan.


Mutta ei saa sekoittaa muna ja kana, koska toisten oikeuden ratkaisujen tulos ei saa jäädä miinukselle, mutta on nähtävä tärkeysjärjestys, joissa on kategorioita.

Primääri biologinen elämä ja sekundäärinen.
Primääri henkinen elämä ja sekundäärinen.

Tästä lähtökohdista nyt tänään ja näkemiin on vaikea nähdä ratkaisua....