Vaunut kaartoivat luostarin pihaan. Kuski avasi vaunun oven ja abbedissa näkyi kiirehtivän portaita alas. Laskeuduin vaunuista kun hän oli valmiina paikallaan. ”Isä Pierre” hän sanoi ja suuteli sormustani. ” Teidän Pyhyytenne, odotimme Teitä saapuvaksi jo eilen.” Kerroin pyörän rikkoutumisesta ja pitkästä odottelusta majatalossa. ”Käykää sisään, Isä. Tuulinen ja kolea ilma.” Nousimme portaat ja kävelimme hallin läpi abbedissan työhuoneeseen.
Noin 50-vuotias abbedissa oli tukeva, tarmokas nainen, ja hän oli tullut minulle hyvin läheiseksi yhteisessä kilvoittelussa. Istuin tuolille ja sanoin pienen äänettömyyden jälkeen. ”Näen kasvoistanne arvon, abbedissa, että Teillä on taas huolia. Arvaanko oikein jos sanon, että laumaanne on taas tullut musta lammas. Noviisi joka ei ole vielä ymmärtänyt nöyryyden, hiljaisuuden ja hurskauden merkitystä?” Abbedissa huokasi pitkään ja sanoi: ”Aivan niin, Isä Pierre. Muutama viikko sitten tänne tuotiin kreivi C:n tytär. Vasta kuudentoista ikäinen, mutta on jo tuottanut perheelleen häpeää… Hänet tavattiin salavuoteudesta metsänvartijan kanssa.”
”Siis tyypillinen tapaus”, sanoin. ”Kuinkahan monta tällaista eksynyttä lammasta me yhdessä olemme ohjanneet oikealle tielle. Oletan että tyttö on kaiken lisäksi kaunis, mikä seikka vielä lisää ylpeyden syntiä hänen sydämessään.” Abbedissan silmät välähtivät. ”Aivan oikein, Isä. Kaunis ja ylpeä. Monena aamuna hän on kieltäytynyt nousemasta aamupalvelukseen. On vedonnut milloin mihinkin. Aterioilla hänen pöytänsä suunnasta kuuluu jopa tirskuntaa. Mahdoton tyttö, villitsee muutkin noviisit.”
”Hyvä on. Haluan keskustella tytön kanssa. Jos näyttää ettei siitä ole apua, otamme käyttöön toiset menetelmät.” Abbedissa nyökkäsi ja poistui huoneesta. Muutaman minuutin kuluttua hän palasi tyttö mukanaan. Tyttö oli tosiaan kaunis. Kasvoissa oli vielä aavistus nuoruuden pyöreyttä. Huulet olivat täyteläiset, nenä hienopiirteinen ja iho sileä. Mutta silmät: ruskeissa mantelinmuotoisissa silmissä oli selvästi ylpeä, jopa julkea katse!
”Lapseni, et ole halunnut osoittaa katumusta ja nöyryyden henkeä näiden pyhien seinien suojassa. Elämäsi käy kovin hankalaksi täällä ajan mittaan. Useimmat noviisit vihkiytyvät jo muutaman vuoden jälkeen Kristuksen morsiameksi.” Tyttö katsoi minua suoraan silmiin – jumalaton! – ja sanoi röyhkeästi: ”Isä, minä en aio tulla Kristuksen morsiameksi. Isän viha lauhtuu pian. Silloin minä lähden täältä.” ”Sinuna en olisi asiasta niin varma”, abbedissa sanoi. ”Sinun haureutesi vuoksi isäsi menetti erittäin edullisen naimakaupan. Hänen asemansa hovissa on heikentynyt merkittävästi.”
Tyttö suorastaan räjähti. ”Mitä te niistä asioista luulette tietävänne, mokoma lehmä! Jo tuloiltana yrititte kopeloida minua muka tarkistaaksenne syntini. Isä Pierre, tällainen Kristuksen morsian johtaa tätä luostaria.” Abbedissa ei sanonut mitään vaan katsoi minua merkitsevästi. Ilmiselvä Babylonin portto, ajattelin mielessäni. Tunsin häpeäkseni viittani alla miten hänen saatanasta lähtöisin oleva hekumallisuutensa vaikutti minuunkin lihaani. Tein päätökseni. ”Illalla palaamme tähän asiaan. Abbedissa tuokoon sinut vierashuoneeseeni vigilian jälkeen.
Tyttö poistui ja sovimme abbedissan kanssa käytännön asioiden järjestämisestä. Lähdin levähtämään. Vigilian jälkeen menin vierashuoneeseen, joka on sovelias paikka uppiniskaisten noviisien opettamiseen. Seinät ovat paksut, samoin tammiovi. Seiniin on kiinnitetty muutama teräslenkki, joita niitäkin – Herra nähköön – välillä tarvitaan…
Ovelta kuului koputus. Abbedissa tuli huoneeseen noviisin kanssa. Tyttö näytti tällä kertaa vähemmän uhmakkaalta, itse asiassa hieman levottomalta… Istuin tuolille, tyttö jäi seisomaan eteeni. ”Rakas lapsi, sinun syntisi ovat kauheat. Ja siitä huolimatta sinussa ei ole hiukkaakaan katumusta ja nöyryyttä. Me täällä ajattelemme sinun parastasi, sielusi autuutta.” Tyttö katsoi minua itsepäisen näköisenä ja tokaisi: ”Isä, jättäisitte sieluni autuuden ajattelemisen minulle. Minä haluan täältä pois!” ”Sinä häpeämätön portto! Miten sinä puhuttelet Hänen Pyhyyttään!”, abbedissa tiuskaisi.
Huokaisin. ”Sanoilla ei näytä olevan nyt vaikutusta. Arvoisa abbedissa, te tiedätte mitä tehdä…” Ennen kuin tyttö huomasikaan, abbedissa oli pujottanut nahkalenkit hänen ranteisiinsa. Talutimme yhdessä tytön seinää vasten ja kiinnitimme nahkaremmit rautalenkkeihin. Tyttö oli nyt selin meihin kädet levällään kuin Vapahtajamme ristillä. ”Nyt saat oppia nöyryyttä, sinä irstas narttu!”, abbedissa sähisi.
Hain komerosta leveän nahkavyön. Abbedissa alkoi rullata noviisin kaapua ylöspäin. Tyttö reuhtoi ja yritti jopa potkia, mutta ei mahtanut mitään. Katsoin tytön pyöreitä pohkeita, polvitaipeiden iho oli kuulasta ja kaunista. Reisien muodot saivat hengitykseni kiihtymään. Tiesin tämän entuudestaan: Saatana asettaa eteeni kiusauksia aina kun opetan noviiseille nöyryyttä… Abbedissa rullasi kaapua ylemmäs ja paljasti tytön takapuolen.
”Teidän pyhyytenne…”, abbedissa sanoi ja näytti että kaikki on valmista. Kohotin nahkavyön ja iskin tyttöä pakaroille. Häneltä pääsi hämmästynyt voihkaisu. Iskin uudestaan. Uusi voihkaisu. Katsoin miten tyttö pyöritteli takamustaan, joka alkoi jo hieman punoittaa. Kärsimyksessäänkin se portto pyrkii houkuttelemaan minun lihaani, ajattelin. Tunsin miten miehinen elimeni alkoi turvota viittani alla. Iskin uudestaan, entistä lujempaa. Abbedissa piti tytön kaapua ylhäällä ja katsoi silmät kiiluen tämän punertuvia pakaroita.
”Lopettakaa, Isä, lopettakaa”, tyttö kiljui. ”Tämä on sinun parhaaksesi, lapseni”, sanoin ja löin uudestaan. ”Minä lopetan nyt, jotta abbedissa saa riisuttua sinulta tuon nöyryyttä ja katumusta osoittavan vaatekappaleen päältäsi. Saat sen uudelleen yllesi sitten kun näemme sinussa oikeaa hurskautta.” Abbedissa irrotti tytön kädet ja riisui kaavun tämän yltä. Tyttö oli nyt alasti. Häpeillen, posket punoittaen hän piti toista kättä rintojensa peittona, ja toisella hän peitti syntisen häpynsä. Ehdin kuitenkin nähdä, että hänellä oli ikäisekseen suhteellisen kookkaat rinnat, ja hänen haarojaan peitti jo tuuhea karvoitus…
”Arvon abbedissa, te tiedätte…”, sanoin. Abbedissa talutti tytön ison, tukevan pöydän viereen. Hän laittoi jälleen nahkaremmit tämän käsiin ja painoi hänet mahalleen pöytää vasten. Kummankin käden hän kiinnitti pöydän toisessa päässä oleviin lenkkeihin. Myös jalat hän kiinnitti remmeihin siten että ne jäivät levälleen. Tyttö oli nyt edessäni varsin nöyrässä asennossa: vatsallaan pöydän päällä ja jalat levällään… Silmäni katsoivat hänen syntinsä pesää, tuota karvapehkon peittämää vakoa. Tartuin vyöhöni ja löin häntä pakaroille. Tyttö voihkaisi äänekkäästi ja pyöritti takamustaan hekumallisesti.
Se rietas portto hekumoi rangaistuksellaan, ajattelin. Katsoin tuon kauniin, mutta ah niin syntisen naisen muotoja ja tunsin miten itse perkele alkoi minua houkutella. Itse asiassa kaapuni oli jo kohonnut melkoiseksi teltaksi! Abbedissa katsoi kaapuni kohoumaa ja sitten kasvojani kysyvästi. Nyökkäsin hänelle. Abbedissa ymmärsi ja asettui polvilleen eteeni ja nosti kaapuani ylemmäs. Miehinen elimeni seisoi nyt kuin miekka täydessä mitassaan korkeutta kohti. ”Oooh”, abbedissa huokaisi ja tarttui elimeeni hellästi. Kun hän ensi kertaa aikoinaan näki aseeni hän oli huokaissut: Pyhä Isä, tuohan ei ole miehen vaan aasin… ”Voi, Teidän Pyhyytenne, millaisiin kiusauksiin te jouduttekaan opettaessanne noviisillemme nöyryyttä ja katumusta!”
Abbedissa silitti säälien kaluani ja myös alla paisuneina riippuvia punnuksiani. Tartuin uudelleen remmiin ja löin tyttöä pakaroille kymmenkunta kertaa. Tyttö voihki tukahtuneesti. Abbedissa kuiskasi: ”Pyhä Isä, minä suutelen teidän kärsimystenne miekkaa…” Tunsin miten hänen huulensa painuivat elimeni päätä vasten, ottipa hurskas abbedissa nöyryydessään koko pään suuhunsa! ”Sinä Babylonian portto, sinä hekumassa rypevä narttu, tunnetko sydämessäsi katumusta?”, kysyin huohottaen. Huomattavasti nöyrtyneellä äänellä tyttö sanoi: ”Kyllä, Teidän Pyhyytenne. Olen rangaistuksen ansainnut ja olen valmis kärsimään lisää…”
Ilahtuneena tytön nöyryyden ilmaisusta, löin vielä tusinan verran napakoita iskuja, jotka katuva neito otti vastaan puoliksi kivun, mutta puolittain myös mielihyvän voihkaisuilla. Olisiko katumuksen armo todella laskeutunut hänen päälleen? Oli vain yksi keino selvittää asia. Siirryin tytön taakse ja työnsin käteni hänen jalkojensa väliin. Kyllä! Katumus oli kostuttanut koko hänen naisellisen vakonsa liukkaaksi ja otolliseksi!
”Oletko valmis ottamaan synninpäästön vastaan”, kysyin tytöltä. ”Kyllä, Pyhä Isä, minä haluan ottaa sen vastaan”, tyttö sopersi. Abbedissa tiesi miten menetellä. Hän raotti tytön karvaisia häpyhuulia ja levitti sisältä kumpuavaa katumuksen kosteutta niin hävyn huulille kuin aseeni kärkeenkin. Hän myös kumartui nöyrästi nuolemaan karvaisia punnuksiani, koska hän tiesi, että tämä laupeuden teko osaltaan kannustaa minua synninpäästön ankaruudessa… Hän oli myös kohottanut oman kaapunsa liepeitä ja hieroi toisella kädellään hartaasti pyhää kosteutta valuvaa haavaansa.
Sauvani pää oli jo tytön simpukan suulla. Innokkaana ottamaan synninpäästöni vastaan tyttö pyöritteli nuorta takapuoltaan ja pyrki työntämään sitä asettani vasten. Tartuin tytön pakaroihin ja aloin vähä vähältä työntyä tytön vakoon. Vaikka hän olikin kostea ja altis, oli työ aseeni koon vuoksi hankalaa. Vaikka joku syntinen houkka olikin jo avannut hänen väylänsä, ei väylä ollut vielä läheskään riittävän väljä minun purteni kulkea… Viimein työnnyin hänen häpynsä pohjaan asti. Tytöltä pääsi onnen ja autuuden kirkaisu. Aloin työskennellä voimakkaammin.
”Oooooh, Pyhä Isä, miten ihanaa, ah mikä autuus!”, tyttö kuiskaili kun liikuin hänen kosteassa ja herkullisessa vaossaan. Abbedissan käsi hyväili kaluni vartta ja täysinä hölskyviä pussejani. Silmät kiiluen hän katsoi miten sauvani sousi halukkaassa lihassa. Nuoren sielun ja lihan alttius ja kauneus oli lopulta minulle liikaa. Viimeisten rajujen työntöjen aikana tunsin kohoavani korkeuksiin, jonne autuuden voihkaisusta päätellen kohosi myös alla oleva katuva syntinen…
Ruumiillinen heikkous valtasi minut hetkeksi, mutta pian toivuin ja vetäydyin tytöstä. Pyysin abbedissaa irrottamaan tytön kädet ja jalat ja istahdin väsyneenä tuolille. Kun abbedissa oli irrottanut tytön hän asettui eteeni polvilleen ja kysyi nöyrästi ”Pyhä Isä, saanko suorittaa palveluksen”. Kuten niin monesti ennenkin suostuin mielihyvin. Kohotin kaapuani, ja abbedissa alkoi nuollen puhdistaa elintäni äskeisen laupeudentyön jäljiltä… Ja tuon alttiin kielen vaikutus oli sama kuin niin monta kertaa aiemminkin. Elin nosti taas päätään.
Tyttö katsoi silmät suurena elintäni; vasta nyt hän huomasi minkä kokoinen ase oli hänen sisällään käynyt… Halusin palkita abbedissan nöyryyden. Asetuin hänen taakseen ja nostin hänen kaapunsa ylös. Abbedissan turvonnut, sykkivä ja kimalteleva häpy odotti kaluani kuin kiimassa olevan tamman vulva. Yhdellä survaisulla olin sisällä. Tartuin rajusti abbedissan pakaroihin ja upotin kynteni syvälle hänen lihaansa. Tiesin, että tämä katuva syntinen halusi kokea autuutensa kärsimysten kautta…
Läiskin muutaman tuntuvan lyönnin avokämmenellä hänen reheviin pakaroihinsa. ”Oletko syntiä tehnyt, oletko synnissä elänyt?”, kysyin. ”Joka päivä oi Pyhä Isä, abbedissa sopersi. ”Lyökää minua, oi Isä Pierre…” Nyt hakkasin hänen punaisia pakaroitaan oikein voimieni takaa. Abbedissan vako suorastaan pulppusi nesteitä, ja niiden litinä sekoittui hänen läähätykseensä. Noviisi oli hiipinyt viereemme ja katsoi silmät suurina tätä synninpäästöä. Povi raskaasti kohoillen neito hieroi kastanjanruskean karvoituksen peittämää häpyään. Abbedissa alkoi kouristella ja tunsin itsekin olevani valmis nousemaan korkeuksiin. Yhteen ääneen voihkien laukesimme kaikki kolme ja koimme saman, syvän autuuden tunteen.
Kun olimme saatelleet katuvan, mutta nyt jo nöyryydessään hymyilevän noviisin ulos, abbedissa alkoi esitellä vierailuni muuta ohjelmaa. Ainakin neljä nunnaa toivoi hengellistä keskustelua kanssani. Pyysin, että ensimmäinen keskustelu suoritettaisiin vasta iltapäivällä. Halusin ensin vähän levätä…
[email protected]
Noin 50-vuotias abbedissa oli tukeva, tarmokas nainen, ja hän oli tullut minulle hyvin läheiseksi yhteisessä kilvoittelussa. Istuin tuolille ja sanoin pienen äänettömyyden jälkeen. ”Näen kasvoistanne arvon, abbedissa, että Teillä on taas huolia. Arvaanko oikein jos sanon, että laumaanne on taas tullut musta lammas. Noviisi joka ei ole vielä ymmärtänyt nöyryyden, hiljaisuuden ja hurskauden merkitystä?” Abbedissa huokasi pitkään ja sanoi: ”Aivan niin, Isä Pierre. Muutama viikko sitten tänne tuotiin kreivi C:n tytär. Vasta kuudentoista ikäinen, mutta on jo tuottanut perheelleen häpeää… Hänet tavattiin salavuoteudesta metsänvartijan kanssa.”
”Siis tyypillinen tapaus”, sanoin. ”Kuinkahan monta tällaista eksynyttä lammasta me yhdessä olemme ohjanneet oikealle tielle. Oletan että tyttö on kaiken lisäksi kaunis, mikä seikka vielä lisää ylpeyden syntiä hänen sydämessään.” Abbedissan silmät välähtivät. ”Aivan oikein, Isä. Kaunis ja ylpeä. Monena aamuna hän on kieltäytynyt nousemasta aamupalvelukseen. On vedonnut milloin mihinkin. Aterioilla hänen pöytänsä suunnasta kuuluu jopa tirskuntaa. Mahdoton tyttö, villitsee muutkin noviisit.”
”Hyvä on. Haluan keskustella tytön kanssa. Jos näyttää ettei siitä ole apua, otamme käyttöön toiset menetelmät.” Abbedissa nyökkäsi ja poistui huoneesta. Muutaman minuutin kuluttua hän palasi tyttö mukanaan. Tyttö oli tosiaan kaunis. Kasvoissa oli vielä aavistus nuoruuden pyöreyttä. Huulet olivat täyteläiset, nenä hienopiirteinen ja iho sileä. Mutta silmät: ruskeissa mantelinmuotoisissa silmissä oli selvästi ylpeä, jopa julkea katse!
”Lapseni, et ole halunnut osoittaa katumusta ja nöyryyden henkeä näiden pyhien seinien suojassa. Elämäsi käy kovin hankalaksi täällä ajan mittaan. Useimmat noviisit vihkiytyvät jo muutaman vuoden jälkeen Kristuksen morsiameksi.” Tyttö katsoi minua suoraan silmiin – jumalaton! – ja sanoi röyhkeästi: ”Isä, minä en aio tulla Kristuksen morsiameksi. Isän viha lauhtuu pian. Silloin minä lähden täältä.” ”Sinuna en olisi asiasta niin varma”, abbedissa sanoi. ”Sinun haureutesi vuoksi isäsi menetti erittäin edullisen naimakaupan. Hänen asemansa hovissa on heikentynyt merkittävästi.”
Tyttö suorastaan räjähti. ”Mitä te niistä asioista luulette tietävänne, mokoma lehmä! Jo tuloiltana yrititte kopeloida minua muka tarkistaaksenne syntini. Isä Pierre, tällainen Kristuksen morsian johtaa tätä luostaria.” Abbedissa ei sanonut mitään vaan katsoi minua merkitsevästi. Ilmiselvä Babylonin portto, ajattelin mielessäni. Tunsin häpeäkseni viittani alla miten hänen saatanasta lähtöisin oleva hekumallisuutensa vaikutti minuunkin lihaani. Tein päätökseni. ”Illalla palaamme tähän asiaan. Abbedissa tuokoon sinut vierashuoneeseeni vigilian jälkeen.
Tyttö poistui ja sovimme abbedissan kanssa käytännön asioiden järjestämisestä. Lähdin levähtämään. Vigilian jälkeen menin vierashuoneeseen, joka on sovelias paikka uppiniskaisten noviisien opettamiseen. Seinät ovat paksut, samoin tammiovi. Seiniin on kiinnitetty muutama teräslenkki, joita niitäkin – Herra nähköön – välillä tarvitaan…
Ovelta kuului koputus. Abbedissa tuli huoneeseen noviisin kanssa. Tyttö näytti tällä kertaa vähemmän uhmakkaalta, itse asiassa hieman levottomalta… Istuin tuolille, tyttö jäi seisomaan eteeni. ”Rakas lapsi, sinun syntisi ovat kauheat. Ja siitä huolimatta sinussa ei ole hiukkaakaan katumusta ja nöyryyttä. Me täällä ajattelemme sinun parastasi, sielusi autuutta.” Tyttö katsoi minua itsepäisen näköisenä ja tokaisi: ”Isä, jättäisitte sieluni autuuden ajattelemisen minulle. Minä haluan täältä pois!” ”Sinä häpeämätön portto! Miten sinä puhuttelet Hänen Pyhyyttään!”, abbedissa tiuskaisi.
Huokaisin. ”Sanoilla ei näytä olevan nyt vaikutusta. Arvoisa abbedissa, te tiedätte mitä tehdä…” Ennen kuin tyttö huomasikaan, abbedissa oli pujottanut nahkalenkit hänen ranteisiinsa. Talutimme yhdessä tytön seinää vasten ja kiinnitimme nahkaremmit rautalenkkeihin. Tyttö oli nyt selin meihin kädet levällään kuin Vapahtajamme ristillä. ”Nyt saat oppia nöyryyttä, sinä irstas narttu!”, abbedissa sähisi.
Hain komerosta leveän nahkavyön. Abbedissa alkoi rullata noviisin kaapua ylöspäin. Tyttö reuhtoi ja yritti jopa potkia, mutta ei mahtanut mitään. Katsoin tytön pyöreitä pohkeita, polvitaipeiden iho oli kuulasta ja kaunista. Reisien muodot saivat hengitykseni kiihtymään. Tiesin tämän entuudestaan: Saatana asettaa eteeni kiusauksia aina kun opetan noviiseille nöyryyttä… Abbedissa rullasi kaapua ylemmäs ja paljasti tytön takapuolen.
”Teidän pyhyytenne…”, abbedissa sanoi ja näytti että kaikki on valmista. Kohotin nahkavyön ja iskin tyttöä pakaroille. Häneltä pääsi hämmästynyt voihkaisu. Iskin uudestaan. Uusi voihkaisu. Katsoin miten tyttö pyöritteli takamustaan, joka alkoi jo hieman punoittaa. Kärsimyksessäänkin se portto pyrkii houkuttelemaan minun lihaani, ajattelin. Tunsin miten miehinen elimeni alkoi turvota viittani alla. Iskin uudestaan, entistä lujempaa. Abbedissa piti tytön kaapua ylhäällä ja katsoi silmät kiiluen tämän punertuvia pakaroita.
”Lopettakaa, Isä, lopettakaa”, tyttö kiljui. ”Tämä on sinun parhaaksesi, lapseni”, sanoin ja löin uudestaan. ”Minä lopetan nyt, jotta abbedissa saa riisuttua sinulta tuon nöyryyttä ja katumusta osoittavan vaatekappaleen päältäsi. Saat sen uudelleen yllesi sitten kun näemme sinussa oikeaa hurskautta.” Abbedissa irrotti tytön kädet ja riisui kaavun tämän yltä. Tyttö oli nyt alasti. Häpeillen, posket punoittaen hän piti toista kättä rintojensa peittona, ja toisella hän peitti syntisen häpynsä. Ehdin kuitenkin nähdä, että hänellä oli ikäisekseen suhteellisen kookkaat rinnat, ja hänen haarojaan peitti jo tuuhea karvoitus…
”Arvon abbedissa, te tiedätte…”, sanoin. Abbedissa talutti tytön ison, tukevan pöydän viereen. Hän laittoi jälleen nahkaremmit tämän käsiin ja painoi hänet mahalleen pöytää vasten. Kummankin käden hän kiinnitti pöydän toisessa päässä oleviin lenkkeihin. Myös jalat hän kiinnitti remmeihin siten että ne jäivät levälleen. Tyttö oli nyt edessäni varsin nöyrässä asennossa: vatsallaan pöydän päällä ja jalat levällään… Silmäni katsoivat hänen syntinsä pesää, tuota karvapehkon peittämää vakoa. Tartuin vyöhöni ja löin häntä pakaroille. Tyttö voihkaisi äänekkäästi ja pyöritti takamustaan hekumallisesti.
Se rietas portto hekumoi rangaistuksellaan, ajattelin. Katsoin tuon kauniin, mutta ah niin syntisen naisen muotoja ja tunsin miten itse perkele alkoi minua houkutella. Itse asiassa kaapuni oli jo kohonnut melkoiseksi teltaksi! Abbedissa katsoi kaapuni kohoumaa ja sitten kasvojani kysyvästi. Nyökkäsin hänelle. Abbedissa ymmärsi ja asettui polvilleen eteeni ja nosti kaapuani ylemmäs. Miehinen elimeni seisoi nyt kuin miekka täydessä mitassaan korkeutta kohti. ”Oooh”, abbedissa huokaisi ja tarttui elimeeni hellästi. Kun hän ensi kertaa aikoinaan näki aseeni hän oli huokaissut: Pyhä Isä, tuohan ei ole miehen vaan aasin… ”Voi, Teidän Pyhyytenne, millaisiin kiusauksiin te jouduttekaan opettaessanne noviisillemme nöyryyttä ja katumusta!”
Abbedissa silitti säälien kaluani ja myös alla paisuneina riippuvia punnuksiani. Tartuin uudelleen remmiin ja löin tyttöä pakaroille kymmenkunta kertaa. Tyttö voihki tukahtuneesti. Abbedissa kuiskasi: ”Pyhä Isä, minä suutelen teidän kärsimystenne miekkaa…” Tunsin miten hänen huulensa painuivat elimeni päätä vasten, ottipa hurskas abbedissa nöyryydessään koko pään suuhunsa! ”Sinä Babylonian portto, sinä hekumassa rypevä narttu, tunnetko sydämessäsi katumusta?”, kysyin huohottaen. Huomattavasti nöyrtyneellä äänellä tyttö sanoi: ”Kyllä, Teidän Pyhyytenne. Olen rangaistuksen ansainnut ja olen valmis kärsimään lisää…”
Ilahtuneena tytön nöyryyden ilmaisusta, löin vielä tusinan verran napakoita iskuja, jotka katuva neito otti vastaan puoliksi kivun, mutta puolittain myös mielihyvän voihkaisuilla. Olisiko katumuksen armo todella laskeutunut hänen päälleen? Oli vain yksi keino selvittää asia. Siirryin tytön taakse ja työnsin käteni hänen jalkojensa väliin. Kyllä! Katumus oli kostuttanut koko hänen naisellisen vakonsa liukkaaksi ja otolliseksi!
”Oletko valmis ottamaan synninpäästön vastaan”, kysyin tytöltä. ”Kyllä, Pyhä Isä, minä haluan ottaa sen vastaan”, tyttö sopersi. Abbedissa tiesi miten menetellä. Hän raotti tytön karvaisia häpyhuulia ja levitti sisältä kumpuavaa katumuksen kosteutta niin hävyn huulille kuin aseeni kärkeenkin. Hän myös kumartui nöyrästi nuolemaan karvaisia punnuksiani, koska hän tiesi, että tämä laupeuden teko osaltaan kannustaa minua synninpäästön ankaruudessa… Hän oli myös kohottanut oman kaapunsa liepeitä ja hieroi toisella kädellään hartaasti pyhää kosteutta valuvaa haavaansa.
Sauvani pää oli jo tytön simpukan suulla. Innokkaana ottamaan synninpäästöni vastaan tyttö pyöritteli nuorta takapuoltaan ja pyrki työntämään sitä asettani vasten. Tartuin tytön pakaroihin ja aloin vähä vähältä työntyä tytön vakoon. Vaikka hän olikin kostea ja altis, oli työ aseeni koon vuoksi hankalaa. Vaikka joku syntinen houkka olikin jo avannut hänen väylänsä, ei väylä ollut vielä läheskään riittävän väljä minun purteni kulkea… Viimein työnnyin hänen häpynsä pohjaan asti. Tytöltä pääsi onnen ja autuuden kirkaisu. Aloin työskennellä voimakkaammin.
”Oooooh, Pyhä Isä, miten ihanaa, ah mikä autuus!”, tyttö kuiskaili kun liikuin hänen kosteassa ja herkullisessa vaossaan. Abbedissan käsi hyväili kaluni vartta ja täysinä hölskyviä pussejani. Silmät kiiluen hän katsoi miten sauvani sousi halukkaassa lihassa. Nuoren sielun ja lihan alttius ja kauneus oli lopulta minulle liikaa. Viimeisten rajujen työntöjen aikana tunsin kohoavani korkeuksiin, jonne autuuden voihkaisusta päätellen kohosi myös alla oleva katuva syntinen…
Ruumiillinen heikkous valtasi minut hetkeksi, mutta pian toivuin ja vetäydyin tytöstä. Pyysin abbedissaa irrottamaan tytön kädet ja jalat ja istahdin väsyneenä tuolille. Kun abbedissa oli irrottanut tytön hän asettui eteeni polvilleen ja kysyi nöyrästi ”Pyhä Isä, saanko suorittaa palveluksen”. Kuten niin monesti ennenkin suostuin mielihyvin. Kohotin kaapuani, ja abbedissa alkoi nuollen puhdistaa elintäni äskeisen laupeudentyön jäljiltä… Ja tuon alttiin kielen vaikutus oli sama kuin niin monta kertaa aiemminkin. Elin nosti taas päätään.
Tyttö katsoi silmät suurena elintäni; vasta nyt hän huomasi minkä kokoinen ase oli hänen sisällään käynyt… Halusin palkita abbedissan nöyryyden. Asetuin hänen taakseen ja nostin hänen kaapunsa ylös. Abbedissan turvonnut, sykkivä ja kimalteleva häpy odotti kaluani kuin kiimassa olevan tamman vulva. Yhdellä survaisulla olin sisällä. Tartuin rajusti abbedissan pakaroihin ja upotin kynteni syvälle hänen lihaansa. Tiesin, että tämä katuva syntinen halusi kokea autuutensa kärsimysten kautta…
Läiskin muutaman tuntuvan lyönnin avokämmenellä hänen reheviin pakaroihinsa. ”Oletko syntiä tehnyt, oletko synnissä elänyt?”, kysyin. ”Joka päivä oi Pyhä Isä, abbedissa sopersi. ”Lyökää minua, oi Isä Pierre…” Nyt hakkasin hänen punaisia pakaroitaan oikein voimieni takaa. Abbedissan vako suorastaan pulppusi nesteitä, ja niiden litinä sekoittui hänen läähätykseensä. Noviisi oli hiipinyt viereemme ja katsoi silmät suurina tätä synninpäästöä. Povi raskaasti kohoillen neito hieroi kastanjanruskean karvoituksen peittämää häpyään. Abbedissa alkoi kouristella ja tunsin itsekin olevani valmis nousemaan korkeuksiin. Yhteen ääneen voihkien laukesimme kaikki kolme ja koimme saman, syvän autuuden tunteen.
Kun olimme saatelleet katuvan, mutta nyt jo nöyryydessään hymyilevän noviisin ulos, abbedissa alkoi esitellä vierailuni muuta ohjelmaa. Ainakin neljä nunnaa toivoi hengellistä keskustelua kanssani. Pyysin, että ensimmäinen keskustelu suoritettaisiin vasta iltapäivällä. Halusin ensin vähän levätä…
[email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
...loistava:))
tällaista!Hyvähyvähyvä petebestis!
Lisää
Lisää tätä! Aivan loistavaa tekstiä!