Saiko kukaan muu Jyväskylän torin kalanmyyjältä haisevia kaloja 14. 7. 1889. Minulle myi seitsemän pilaantunutta haukea mokoma!
Haisevat kalat
Anonyymi
14111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Asia on niin tuore, että luulisi muidenkin joutuneen petetyiksi!!
Jaa, että olet 133 vuotta sitten saanut Jyväskylän torin kalamyyjältä haisevia kaloja.
On se ahkera myyjä ja huijari.
No samanikäisiä aloituksiahan täällä näyttää pyörivän.
Moderaattori on innostunut siivoamaan urakalla 🤣😘
Sama, aloittajan kertoma myyjä myi eilen lahnaa kalana. Ei se opi millään.
Sinähän sen tiedät sadan kilon siika
Äitisi sisko?
eikö kalat yleensäkin haise
Niissä on tietty perushaju. Sillähän se sokea merimieskin totesi ohittaessaan sillitynnyrit, hei tytöt!
Periaatteessa siinä ei hänen, tuon sokean merimiehen, kannalta ollut mitään jännittävää. Hän oli vain tuhansia kertoja silmät kiinni kohdannut tuon hajun, milloin missäkin päin maailmaa. Eikä aina kerennyt sitä parrastaan pesemäänkään.
tosta päivämäärästä sata vuotta myöhemmin ni sain sieltä kossun sijasta vesipullon ja turpiin.
Olen pahoillani näin jälkeenpäin, mutta bisnes oli bisnestä. Puolet yleensä laitoimme vettä, jotta makua säilyy. Joskus syntyi käsirysyä ja sitäkin pahoittelen, mutta järjestys piti säilyttää reviirillä. Vesipulloja meni lähinnä maalaisille, kanta-asiakaskortilla sai aina aidon lestin.
Kuitenkin viikonlopun aikana myytiin parhaimmillaan parikin sataa pulloa, joten rapatessa roiskuu. Myös henkilökunnan koulutus asiakastyöhön ei aina vastannut odotuksia.
Ongelmia oli kaikilla alalla toimivilla. Välivarastointi oli ongelma. Asiakas tietenkin halusi tuotteensa heti, mutta autoissa ei montaa tuotetta voinut pitää poliisien pelossa. Aseman lokeroillakaan ei voinut koko ajan rampata, se kiinnitti huomiota. Suuriarvoista oli paikallisten muiden yritysten apu toimitusketjussa ja luotettavat avustajat.
Eräällä etnisellä ryhmällä oli taas omat säilytyspaikkansa, johon ei lain kourakaan tunkeutunut.