En saa rauhaa mietteiltäni

Olo on kurja ja haikea, kun tiedän etten näe häntä moneen viikkoon. Vielä kurjemmaksi sen tekee ymmärrys siitä, ettei hän luultavasti suo minulle ajatustakaan tuona aikana, koska hänelle olen vain yksi nainen hänen elämänsä laitamilla. En mitenkään merkityksellinen, kuulumiset vaihdetaan sitten taas lomien jälkeen, kahvitauolla ja lounaalla yritän tietoisesti olla jatkuvasti tuijottamatta.

Tosissani olisin halunnut kertoa, että tulee ikävä, että hän on päivieni piristys. Silläkin uhalla, että se olisi hyvin todennäköisesti johtanut noloon tilanteeseen ja häpeään jälkikäteen. Esteistäkin huolimatta. Sopivaa hetkeä ei vaan tälläkään kertaa tuntunut tulevan, ja sitten oli myöhäistä.

Nyt mieli on maassa eikä uni tule sitten millään. Elämään tulossa isoja muutoksia, pelottaa ratkaisevien askelten ottaminen. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä muista rohkaistuu ja tekee sen aloitteen, jos sellaista harkitsette ja siihen keinot löytyy. Jos olisin itse suuni eilen avannut ja saanut tyrmäyksen, olisin voinut surra aikani ja alkaa nuolla haavojani tämän hitaan kitumisen sijaan. Hyvää yötä ja rakkautta palstan lukijoiden elämään.
552
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Millaisia muutoksia on edessä?

Äänestä

Älä sure, loman jälkeen voi tulla mahdollisuuksia vielä.

Äänestä
  • Loman?

    Äänestä

  • Kyllä loman jälkeen taas tilaisuuksia tulee avata suunsa asioista. Olisi vaan ollut sopiva hetki saada se märkä rätti kasvoille nyt, kun emme muutenkaan tapaa vähään aikaan. T. Aloituksen kirjoittaja

    Äänestä

Moni meistä kärsii siitä, ettei ole saanut tunteitaan kerrottua kun se vielä oli mahdollista.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Olo on kurja ja haikea, kun tiedän etten näe häntä moneen viikkoon. Vielä kurjemmaksi sen tekee ymmärrys siitä, ettei hän luultavasti suo minulle ajatustakaan tuona aikana, koska hänelle olen vain yksi nainen hänen elämänsä laitamilla. En mitenkään merkityksellinen, kuulumiset vaihdetaan sitten taas lomien jälkeen, kahvitauolla ja lounaalla yritän tietoisesti olla jatkuvasti tuijottamatta.

Tosissani olisin halunnut kertoa, että tulee ikävä, että hän on päivieni piristys. Silläkin uhalla, että se olisi hyvin todennäköisesti johtanut noloon tilanteeseen ja häpeään jälkikäteen. Esteistäkin huolimatta. Sopivaa hetkeä ei vaan tälläkään kertaa tuntunut tulevan, ja sitten oli myöhäistä.

Nyt mieli on maassa eikä uni tule sitten millään. Elämään tulossa isoja muutoksia, pelottaa ratkaisevien askelten ottaminen. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä muista rohkaistuu ja tekee sen aloitteen, jos sellaista harkitsette ja siihen keinot löytyy. Jos olisin itse suuni eilen avannut ja saanut tyrmäyksen, olisin voinut surra aikani ja alkaa nuolla haavojani tämän hitaan kitumisen sijaan. Hyvää yötä ja rakkautta palstan lukijoiden elämään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu