Saanko osallistua Prideen? Osallistuin nyt 2022, mutta aloin pelätä että minua pidetään tunkeilijana tai tirkistelijänä. Edelliskerran osallistuin 2015.
Olen panseksuaali nainen. Naimisissa heteromiehen kanssa. Minulla ei ole haku päällä. En hae seuraa, vaikka mieheni tilalla voisi olla yhtä hyvin nainen tai muu.
Minulta vei 20 vuotta sisäistää, ettei tarvitse hävetä suuntaumustani tai jännittyä X tilanteissa joissa pelkään paljastuvani.
En ole seurustellut muiden kuin miesten kanssa. Nuorena pelkäsin että minua "testataan että päästäisi kiusaamaan", joten torjuin saman sukupuolen lähestymiset .
Puoliso hyväksyy minut ja ymmärtää pelkotaustani. Alussa hän kysyi, lähdenkö nyt etsimään naisseuraa, mutta ei kaapista tuleminen tarkoita että parisuhteemme pitäisi heivata.
En tietenkään ole seuranhakuun ryntäämässä. Ei kaapistatulossani siitä ole kyse, vaan enemmän henkisestä puolesta.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen on mulle tärkeää. Tulevien sukupolvien pitää saada vapaampi maailma ja kivettömämpi polku. Itse kasvoin homo/transfobisessa ympäristössä, jossa en uskaltautunut ulos kaapista edes vertaisten seurassa.
Prideen osallistuminen ja siellä edustaminen on minulta ennen kaikkea kannanotto suvaitsevaisuuden ja sateenkaaritietoisuuden edistämisen puolesta.
Olen vastuullinen. Jos joku nainen/muu osoittaisi kiinnostusta, sanoisin rehellisesti olevani naimisissa cis-miehen kanssa ja etten hae nyt parisuhdetta.
Mieheni ei eka tahtonut tulla Prideen kanssani. Häb pelkää että leimautuu homoksi/väärinymmärretään. Sitten hän poikkesikin lyhyesti moikkaamassa minua. Hän näki, ettei paikalla mitään leimoja jaeta.
Minulle tuli hänen käynnistään silti inhottava olo. Miksi? Koska pelkäsin sateenkaariyhteisön mahdollista paheksuntaa. Että tavallisen heteroukon paikalla käynti ymmärrettäisiin väärin.
Kuin olisin paljastunut "luopioksi" (?) joka ei olekaan riittävän sateenkaareva, vaikka en ollut Pridessä edes kontakteja hakemassa.
Olin Pridessä hyvän asian puolesta mieltä osoittamassa ja elämässä todeksi sitä, ettei minun tarvitse kantaa enää häpeää ja kätkeä X prosenttiosuutta itsestäni.
Toivon ettei kukaan närkästynyt.
Olen panseksuaali nainen. Naimisissa heteromiehen kanssa. Minulla ei ole haku päällä. En hae seuraa, vaikka mieheni tilalla voisi olla yhtä hyvin nainen tai muu.
Minulta vei 20 vuotta sisäistää, ettei tarvitse hävetä suuntaumustani tai jännittyä X tilanteissa joissa pelkään paljastuvani.
En ole seurustellut muiden kuin miesten kanssa. Nuorena pelkäsin että minua "testataan että päästäisi kiusaamaan", joten torjuin saman sukupuolen lähestymiset .
Puoliso hyväksyy minut ja ymmärtää pelkotaustani. Alussa hän kysyi, lähdenkö nyt etsimään naisseuraa, mutta ei kaapista tuleminen tarkoita että parisuhteemme pitäisi heivata.
En tietenkään ole seuranhakuun ryntäämässä. Ei kaapistatulossani siitä ole kyse, vaan enemmän henkisestä puolesta.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen on mulle tärkeää. Tulevien sukupolvien pitää saada vapaampi maailma ja kivettömämpi polku. Itse kasvoin homo/transfobisessa ympäristössä, jossa en uskaltautunut ulos kaapista edes vertaisten seurassa.
Prideen osallistuminen ja siellä edustaminen on minulta ennen kaikkea kannanotto suvaitsevaisuuden ja sateenkaaritietoisuuden edistämisen puolesta.
Olen vastuullinen. Jos joku nainen/muu osoittaisi kiinnostusta, sanoisin rehellisesti olevani naimisissa cis-miehen kanssa ja etten hae nyt parisuhdetta.
Mieheni ei eka tahtonut tulla Prideen kanssani. Häb pelkää että leimautuu homoksi/väärinymmärretään. Sitten hän poikkesikin lyhyesti moikkaamassa minua. Hän näki, ettei paikalla mitään leimoja jaeta.
Minulle tuli hänen käynnistään silti inhottava olo. Miksi? Koska pelkäsin sateenkaariyhteisön mahdollista paheksuntaa. Että tavallisen heteroukon paikalla käynti ymmärrettäisiin väärin.
Kuin olisin paljastunut "luopioksi" (?) joka ei olekaan riittävän sateenkaareva, vaikka en ollut Pridessä edes kontakteja hakemassa.
Olin Pridessä hyvän asian puolesta mieltä osoittamassa ja elämässä todeksi sitä, ettei minun tarvitse kantaa enää häpeää ja kätkeä X prosenttiosuutta itsestäni.
Toivon ettei kukaan närkästynyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vähän myöhässä tulee vastaus. Kaikki saavat osallistua! Kyse ei ole mitä olet.Kyse on ihmisasrvojen puolesta ja tasavetaisuuden puolesta marssi.Naisena olen vain miehen kanssa,jolle olen num1.
Kiitos ok.
Cis on siis vapaasti suomennettuna normaali.
Panseksuaali panee kaikkea mikä liikkuu🤔