Haluan sisällisen ihmisen puolesta kunnioittaa kaikkia ihmisiä heidän vakaumuksestaan, kansallisuudestaan, kielestään ja ihonväristään riippumatta. Myönnän, että mm. saatananpalvonta, militantti-islamilaisuus jne. aiheuttavat tämän vakaumukseni toteuttamisessa.
Viestissä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000008190636
joku kirjoittaa näin:
"Siinä se ongelma varmasti piileekin, vaikka yksittäinen vl-uskovainen kunnioittaisi toisen vakaumusta, niin tietää ettei se ole kuitenkaan totuudenmukaista kunnioittamista, sillä vl-oppi määrää ja opettaa kuitenkin toisin. Ihminen on yksilö ja siksi on surullista, että tämä vl-oppi "pilaa" hyvän ihmisen."
Se, että uskon kuten Raamattu opettaa, tarkoittaa siis kirjoittajan mukaan sitä, että toisen vakaumuksen kunnioittaminen EI OLE totuudenmukaista kunnioittamista. Tuo on aika rankkaa tekstiä. Toivottavasti kirjoittaja lukee tämän viestin ja tulee selventämään kantojaan. Tuosta nimittäin saa sellaisen käsityksen, että vl voi alkaa kunnioittaa toisen vakaumusta oikeasti vasta luopumalla vl-uskosta.
Voiko muslimi kunnioittaa toisen vakaumusta aidosti? Varmaankaan tätä palstaa eivät muslimit paljon lue, mutta kysymys on osoitettu niille ihmisille, jotka tunnistavat sydämessään vihaa tai vihantapaista vl:ia kohtaan vl:ien eksklusiivisen seurakuntakäsityksen vuoksi.
Viestissä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000008190636
joku kirjoittaa näin:
"Siinä se ongelma varmasti piileekin, vaikka yksittäinen vl-uskovainen kunnioittaisi toisen vakaumusta, niin tietää ettei se ole kuitenkaan totuudenmukaista kunnioittamista, sillä vl-oppi määrää ja opettaa kuitenkin toisin. Ihminen on yksilö ja siksi on surullista, että tämä vl-oppi "pilaa" hyvän ihmisen."
Se, että uskon kuten Raamattu opettaa, tarkoittaa siis kirjoittajan mukaan sitä, että toisen vakaumuksen kunnioittaminen EI OLE totuudenmukaista kunnioittamista. Tuo on aika rankkaa tekstiä. Toivottavasti kirjoittaja lukee tämän viestin ja tulee selventämään kantojaan. Tuosta nimittäin saa sellaisen käsityksen, että vl voi alkaa kunnioittaa toisen vakaumusta oikeasti vasta luopumalla vl-uskosta.
Voiko muslimi kunnioittaa toisen vakaumusta aidosti? Varmaankaan tätä palstaa eivät muslimit paljon lue, mutta kysymys on osoitettu niille ihmisille, jotka tunnistavat sydämessään vihaa tai vihantapaista vl:ia kohtaan vl:ien eksklusiivisen seurakuntakäsityksen vuoksi.
Vastaukset 59
Vanhimmat
"Haluan sisällisen ihmisen puolesta kunnioittaa kaikkia ihmisiä heidän vakaumuksestaan, kansallisuudestaan, kielestään ja ihonväristään riippumatta. Myönnän, että mm. saatananpalvonta, militantti-islamilaisuus jne. aiheuttavat ONGELMIA tämän vakaumukseni toteuttamisessa."
ei-vl:iä, kun niin useasti käytät sanaa 'vihata'. Tietääkseni kukaan ei-vl kirjoittaja ei ole koskaan sanonut vihaavansa vl:iä.
Tämä on ihan psykologiaa. Kun itse vihaat ei-vl:iä ilmeisen paljon, niin sinä käännät sen asian niin, että kuvittelet ei-vlien vihaavan vl:iä.
mutta ei ehkä totta. On totta, että tällä palstalla toisinaan juttuja lukiessa kuumuu. Nykyisellään tunnistan ilmiön sen verran hyvin, että maltan tällöin olla useimmiten kirjoittamatta mitään.
Tällä palstalla on vl:istä kirjoitettu ihan suoria haistatusviestejäkin, mutta ne jätän omaan arvoonsa. Ehkä niistä tihkuu vihaa tai sitten vain luulen niin.
Mutta, mutta... Ohitit pointtini. Tällä palstalla on epäilty, että vl:ien suhtautuminen muihin kuin vl:iin olisi epäkunnioittavampi eksklusiivisesta seurakuntakäsityksestä johtuen. Minua kyllä loukkaa moinen väite, vaikka se esitetäänkin nimimerkkien takaa tarkoituksena kiillottaa omaa otsaa.
Jos oletetaan eksklusiivisuuden aiheuttavan vl:issa epäkunnioittavaa suhtautumista muita kuin vl:ia kohtaan, niin olisiko tällöin kohtuullista olettaa, että vastaava ilmiö tapahtuisi myös ekumeenisesti ajattelevien kohdalla heidän 'oikein uskovien viiteryhmänsä' ulkopuolisia kohtaan?
Nimimerkki hellari-79 kirjoitti viestissä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000008199888
näin:
"Se miten Helluntailaiset ja Vanhoilis lestadiolaiset opettavat ja miten uskovat ei poikkea toisistaan juuri millään muotoon, paitsi siinä että nykyään myös Helluntailaiset hyväksyvät myös muihin kirkkokuntiin kuuluvat eli: VL ja muut lestadiolaiset, babtistit, vapaakirkkolaiset ja luterilaiset Jumalan lapsiksi. (mutta ei katolilaiset)."
Olisiko mahdollista, että hellari-79:llä olisi suhtautuminen katolisiin olisi suunnilleen vastaavaa kuin vl:illa vaikka helluntailaisiin? En epäile lainkaan, etteikö hellari-79 kykenisi suhtautumaan myös katolisiin kunnioittavasti, mutta voidaanko olettaa, että vl:t voivat suhtautua kunnioittavasti muihinkin kuin oikein uskoviin? Hellari-79 voisi itse vastata ja pohtia asiaa, jos lukee tämän viestin.
Hellari-79:n viesti on hyvä myös siinä suhteessa, että siitä näkyy, kuinka ekumeenisuus itse asiassa on melko tuore muoti-ilmiö eikä vielä lyönyt itseään täydellisesti läpi (esim. kirjoittaja ei hyväksy katolisia oikein uskoviksi).
Ihan mielenkiinnosta pitää kysyä, että kun Lars Levi Lestadius eläessään opetti, että ainoastaan sydämenusko ratkaisee ja että oikealla tavalla uskomassa olevia löytyy mm. babtistien joukosta, niin oliko uskonne perustaja Lestadius jollain tapaa harhaoppinen? Eikö hän noin sanoessaan tavallaan puolustanutkin ekumeniaa?
kannasta nimimerkki vl2003 kirjoitti hyvin viestissä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000008291014
Saatan ottaa myöhemmin kantaa myös tuohon aiheeseen, mutta tässä viestiketjussa haluan ensisijaisesti keskustella toisen vakaumuksen kunnioittamisesta ja toisen kunnioittamisesta ihmisenä. Ne lienevät asioita, joita jokainen voisi kohdallaan pohdiskella. Usein ihmiset riitelevät, kun pitäisi antaa asioiden riidellä. En todellakaan halua esiintyä tässä asiassa pyhimyksenä, vaan myönnän helposti tuntevani vihaa kirjoittajaa kohtaan, jos hän on mielestäni ilkeä vl:ia kohtaan. Silti minulla on sisällinen halu pitää keskustelu asiasta sivistyneenä enkä haluaisi vastata sättimiseen sättimisellä, mikä on ensimmäinen primitiivireaktio, etenkin väsyneenä ja allapäin.
Kerropa Sinäkin kantasi asiaan. Onko Sinulle vaikeampaa kunnioittaa eri tavalla uskovia kuin Sinä itse?
tulee mieleeni eräs luokkatoverini 1960-luvulta. Hän eli siihen aikaan vallitsevassa "lättähattu"-kulttuurissa ikäistensä nuorten tavoin. Naapurustossa asui uskovainen mummo, jota poika kävi auttelemassa sen aikaiseen tapaan. Poika sai sittemmin jonkinlaisen uskonnollisen herätyksen, ja alkoi käydä kirkossa ja osallistui aktiivisesti sen hengelliseen toimintaan jättäen entisen tyylinsä kokonaan. Hämmästyin kuullessani tämän uskovaisen mummon tuominneen poikaparan kadotukseen väärään hengellisyyteen menosta, vaikka pojan elämäntapa oli muuttunut siistimmäksi.
ei tarkoita sitä että kaikkea vakaumusta tulisi kunnioittaa. Vai pitäisikö meidän kunnioittaa pedofiilin vakaumusta tai vanhusten ryöstäjien ja murhaajien vakaumusta jne jne?
Terveen järjen käyttö on sallittua. Yleisesti ottaen kunnioitan jokaisen ihmisen poliittista ja uskonnollista vakaumusta kunhan ne eivät suoraan vahingoita ketään.
YSA:ssa vakaumus määritellään seuraavasti: aatteellisuus, aatteet, elämänkatsomus, ideologiat, käsitykset, maailmankatsomus. Kuulosti niin hullulle nuo rinnastuksesi, että piti tarkistaa. Siis;sopiiko pedofilia tai mummojen ryöstö näihin termeihin?
esim.pedofiilia mahtuu vakaumuksen asioihin. Onhan pedofiileillä selvä maailmankatsomus ja käsitykset. Mutta ehkä se vaatii enemmän keskustelua miettiä mikä on vakaumuksen asia ja mikä ei.
"Terveen järjen käyttö on sallittua. Yleisesti ottaen kunnioitan jokaisen ihmisen poliittista ja uskonnollista vakaumusta kunhan ne eivät suoraan vahingoita ketään."
Haluan kysyä Sinulta, että kunnioitatko Sinä myös vanhoillislestadiolaisten vakaumusta, vaikka et voikaan yhtyä kaikkeen, mihin me uskomme?
Minä haluan kunnioittaa myös Jehovan todistajan vakaumusta, vaikka he uskovat minun menevän helvettiin. Haluan tehdä näin siksi, että uskon uskonnollisen ja joskus poliittisenkin vakaumuksen olevan niin oleellinen osa jonkun ihmisen maailmankatsomusta, että uskon loukkaavani tätä ihmistä ihan ihmisenäkin, jos sanon halveksuvani hänen vakaumustaan.
pedofilia ei ole vakaumus vaan sairaus. Mummojen potkiminen ei ole vakaumus vaan osoitus tunneköyhyydestä.
Jehovan todistajat eivät usko helvettiin.
..harhaoppeja ei kannattaisi "kunnoittaa" vaan nähdä ihminen, Jumalan Lapsi niiden kaikkien takana.
Hyvään käytökseen ja oikeaan hengellisyyteen kuuluu tietysti ettei ala eri uskoja vastaan tappelemaankaan. Rakkaus toimii paremminkin hyvän puolesta kuin pahaa vastaan. Ja näillä on selvä ero. Siis ettei kiroa pimeyttä vaan sytyttää kynttilän.
Mitä muuten tarkoitat sillä että kunnioitat toisten vakaumusta jos kuitenkin ajattelet että se joka ei ole samaa mieltä kanssasi joutuu ikuiseen helvettiin (ellei aikanaan muuta mieltään)? Koko ajatus tuntuu tekopyhältä.
Ehkäpä onkin vähän väärin puhua vakaumuksen kunnioittamisesta? Minä en ainakaan pysty kunnioittamaan vl:ien sitä vakaumusta, jonka perusteella olisin epäuskoinen helvettiinmenijä, vaikka kuinka vakuutan uskovani Jeesukseen.
Minusta ei siis tarvitse kenenkään vakaumusta kunnioittaa, jos ei sitä pidä kunnioitettavana, mutta toisen ihmisen OIKEUTTA omaan vakaumukseensa, SITÄ pitää kunnioittaa. Ei siis pidä mennä huutelemaan, että "Ole hiljaa, kun noin väärin uskot! Sinua ja sinun mielipiteitäsi ei kuunnella, eikä niillä ole mitään arvoa!" En minä ainakaan sillein sanoisi edes jollekin esim. muslimille. En edes ajattelisi.
T: Tiinaliina
Hei, Acimlainen
Miten niin ei voi kunnioittaa toisen vakaumusta, vaikka uskoisikin hänen joutuvan vakaumuksineen helvettiin? Vakaumuksen kunnioittaminen tarkoittaa mielestäni jotakin tällaista:
1) Uskon, että ihmisen ihmisarvo on sama, uskoipa hän miten vaan.
2) Uskon, että hän on vilpitön vakaumuksessaan. Hän on päätynyt siihen omista lähtökohdistaan ja uskoo siihen yhtä paljon kuin minä omaani. Hän ei tällä hetkellä voi uskoa muuten kuin miten uskoo, niin kuin en minäkään voi uskoa muuten kuin uskon.
3) Uskon, että hän voi olla oikeassa ja minä eksyksissä.
Kunnioittaminen ei siis ole samaa kuin hyväksyminen tai suositteleminen, mutta se on tilan ja vapauden antamista toiselle sekä oman erehtyväisyyden myöntämistä.
On kyllä totta, että mikä tahansa pakotettu usko (esimerkiksi pakotettu helvetti-usko) saattaa alkaa hallita salakavalasti ihmistä, jolloin hänen on vaikea kohdata muita ihmisiä aidosti. Kokemukseni mukaan tämä kohtaamisen vaikeus koskee silloin kaikkia ihmisiä, myös omia uskonveljiä ja -sisaria. Tämä ongelma ei tietenkään koske pelkästään vl:iä, vaan kaikkia uskonsuuntia, joiden viralliseen oppiin kadotus tai jokin muu vastenmielinen asia vahvasti kuuluu.
(Ja sitten pakollinen "disclaimer" ;-): Tämän keskustelun aiheena on vakaumuksen kunnioittaminen. Edellä en siis ota kantaa minkään yksittäisen opinkappaleen puolesta tai sitä vastaan, enkä myöskään yritä kuvata omaa uskoani. Yritän vain puolustaa vakaumuksen kunnioittamisen mahdollisuutta silloinkin, kun toisen vakaumus on oman käsityksen mukaan kohtalokkaan väärä.)
.etkä vakaumusta tuon kuvaamasi perusteella. Minusta sinä ajattelet tästä niinkuin minäkin.
"Mitä muuten tarkoitat sillä että kunnioitat toisten vakaumusta jos kuitenkin ajattelet että se joka ei ole samaa mieltä kanssasi joutuu ikuiseen helvettiin (ellei aikanaan muuta mieltään)? Koko ajatus tuntuu tekopyhältä."
Minun mielestäni kunnioittamalla toisen vakaumusta kunnioitan ihmistä. Ihmisen psyyke rakentuu hänen maailmankatsomuksensa varaan, joka taas pitää sisällään hänen uskonnolliset ja poliittiset vakaumuksensa. Jos sanon halveksuvani toisen vakaumusta, loukkaan häntä. Kyllä minä voin toivoa ihmisen elävän muutoin onnellisena, vaikka hän ei olisikaan löytänyt Jumalan valtakuntaa. Asioissa on tietysti aina se puoli, että Jumala saattaa koettelemusten kautta puhutella ihmistä ja siksi "liika tyytyväisyys" elämäänsä voi myös erottaa ihmistä Jumalasta.
Myönnän ongelman, joka liittyy mm. väkivaltaisiin vakaumuksiin - niiden kunnioittaminen tuntuu vaikealta. Toisaalta, jos haluaa auttaa ihmistä pois väärästä vakaumuksesta, on ymmärtävä suhtautuminen on parempi keino kuin ehdoton halveksunta.
A. Acimlainen, ajatteletko Sinä, että ihminen uskoessaan toisen menevän helvettiin samalla toivoo toisen helvettiinmenoa? Ei kaikki, mihin uskomme, ole sitä mihin toivomme. Uskon määritelmä, "luja luottamus siihen mitä toivoo, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy", on siksi mielestäni vain yksi puoli uskosta.
"Minä en ainakaan pysty kunnioittamaan vl:ien sitä vakaumusta, jonka perusteella olisin epäuskoinen helvettiinmenijä, vaikka kuinka vakuutan uskovani Jeesukseen."
Entä ovatko mielestäsi Jehovan todistajat "epäuskoisia helvettiinmenijöitä", vaikka he kuinka vakuuttavat uskovansa Jeesukseen? Ja toisaalta, saavatko he mielestäsi vapaasti halveksua Sinun vakaumustasi?
"Minusta ei siis tarvitse kenenkään vakaumusta kunnioittaa, jos ei sitä pidä kunnioitettavana, mutta toisen ihmisen OIKEUTTA omaan vakaumukseensa, SITÄ pitää kunnioittaa. Ei siis pidä mennä huutelemaan, että "Ole hiljaa, kun noin väärin uskot! Sinua ja sinun mielipiteitäsi ei kuunnella, eikä niillä ole mitään arvoa!""
Tuossa on kyllä ajatusta. Pitää pohdiskella asiaa.
kunnioittamisesta, minun mielestäni. Mehem kuvasi asiaa hyvin. Jos et kunnioita toisen vakaumusta lainkaan, et haluaisi sallia hänen myöskään elävän vakaumuksensa mukaan ja toteuttavan tätä vakaumustaan.
Minun yksi vakaumukseni on länsimainen oikeusperiaate, jonka mukaan maallisessa elämässä toiselle on sallittua kaikki, joka ei loukkaa toisen oikeutta. Esim. abortti ei siten voi olla missään tilanteessa sallittua, koska se loukkaa toisen oikeutta elämään. Sen sijaan esim. homoutta, jota pidän uskonnollisessa merkityksessä ehdottoman vääränä, ei voi sitä toteuttavalta kieltää. Itse tällainen ihminen kuitenkin tekee itselleen korvaamattoman vahingon, josta hän joutuu kerran vastaamaan Jumalalle.
Meille on hengellisessä mielessä annettu tahdonvapaus, mahdollisuus valita oikea ja väärä. (Haluan korostaa, että myös me uskovaiset itse valitsimme väärän, mutta Jumala valitsi meidät niskuroinnistamme huolimatta.) Siten mielestäni tämä valinnanvapaus koskee normaalia vakaumuksenvalintaa. Tiinaliina taisi kutsua sitä oikeudeksi omaan vakaumukseensa.
Jehovantodistajat halveksivat minun vakaumustani monissa kohtia ja minun puolestani ihan vapaasti vaan. He pitävät minun oppitulkintojani väärinä, ja se mielipide heille suotakoon. Heidän ei kuitenkaan mielestäni pidä tulla huutelemaan minulle, että "menet helvettiin, koska et usko niinkuin me". Ja koska minä tunnustan uskovani Jeesukseen, niin heidän ei myöskään pidä väittää, että niin ei olisi. "Suun tunnustuksella pelastutaan".
Jehovan todistajat eivät pidä Jeesusta Jumalana. Onko se kadottavaa harhaoppia? He eivät myöskään nauti ehtoollista, vaan katselevat sitä vierestä, ja ainoastaan muutama harva ottaa sitä itse. Minusta se on jotenkin kamalan väärin, ja Jumalan asettaman ehtoollisen ja siihen liittyvän syntienanteeksisaamisen halveksimista. Onko se kadottava harhaoppi?
En menisi kuitenkaan suoralta kädeltä sanomaan, ettei kukaan jehovalainen pelastuisi. Heissäkin on niitä vilpittömiä ihmisiä, jotka vaan ovat joutuneet väärään puljuun, väärän opetuksen uhreiksi, mutta sydämessään uskovat ja turvaavat Jeesukseen. Näin ainakin uskon. Tietäähän sitä ei voi kukaan.
T: Tiinaliina
..eroon..siis tästä näin:
Sekoitetaan ihmisen vöyhkäämiset, opit, uskonnot ym. siihen miksi Jumala tuon ihmisen todella loi.
Jokaikinen ihminen on Jumalan Lapsi. Jokainen ihminen pitäisi nähdä Jumalan lapsena. Kaikki muu on harhaa koska vain se on Todellista minkä Jumala on luonut. Tällä asenteella on hyvä vaikutus sekä minuun itseeni että siihen toiseen jota arvioin.
"A. Acimlainen, ajatteletko Sinä, että ihminen uskoessaan toisen menevän helvettiin samalla toivoo toisen helvettiinmenoa? "
Tämä paha toive on tässä tapauksessa projisoitu ulkoiseen maailmaan ja toisiin ihmisiin sen sijaan että se tunnustettaisiin OMANA SYNTINÄ JEESUKSELLE ja annettaisiin Hänen hoitaa se pois psyykestä. Tällä olisi hengellisesti terapeuttinen vaikutus. Ihminen ajattelee että tuo toinen on helvettiinmenijä eikä myönnä itselleen että hän itse haluaa nähdä tuon toisen helvettiinmenijänä ja siksi tuo toinen näyttäytyy hänelle helvettiinmenijänä. Jälkimmäinen olisi siis totuudenmukainen tulkinta.
..pitkämielinen.
KAIKKI se toivoo ja KAIKKI se myöskin uskoo. Kaikki.
ennusti 7 lihavan vuoden jälkeen tulevan 7 laihaa vuotta. Tekikö hän niin, koska hän
a) uskoi niin?
vai
b) ilkeyksissään toivoi tapahtuvan niin?
"Jokaikinen ihminen on Jumalan Lapsi. Jokainen ihminen pitäisi nähdä Jumalan lapsena. Kaikki muu on harhaa koska vain se on Todellista minkä Jumala on luonut."
Ihminen on kyllä luotu Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksessa tämä kuva särkyi. Kokoamalla yhteen pirstaleisen peilit palat ei saa aikaan kuin irvikuvan.
Koska Jumala loi ihmisen kuvakseen, syntyvät lapset maailmaan Jumalan lapsina. Eivät niin, että olisivat puhtaita, vaan lihassa saastaisina. Lapset eivät kuitenkaan ole tehneet mitään nimellistä syntiä, joten he ovat Jumalan lapsia (peri)syntisinä, mutta vanhurskaina.
Kun lapsi kasvaa, häneen tartuu synti ja jollei hänellä ole ympärillään Jumalan lapsia, jotka hoitavat synnin haavoja evankeliumilla, hän joutuu eroon tästä lapsenuskostaan. Ihmisen, jonka synti on erottanut Jumalasta, on synnyttävä uudestaan uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Myös meihin uskovaisiin synti tarttuu suuresti päivittäin, ja joudumme nöyrryttämään sydämemme elämään armon kerjäläisinä. Omalta puoleltamme meillä ei sitä oikeanlaista, nöyrää mieltä ole, mutta Jumala herättää tuntomme henkensä kautta.
Pelastus on kyllä jokaista varten, mutta monet ovat kutsulle kovakorvaisia. Virren 413 sanoin: On monet häihin kutsutut, vaan harvat ovat valitut.
Se menee näin:
Ensin ihminen toivoo jollakin tavalla, sitten hän uskoo samalla tavalla ja lopuksi kokee juuri toivomallaan ja uskomallaan tavalla.
"Jehovantodistajat halveksivat minun vakaumustani monissa kohtia"
...koetko Sinä halveksuvasi heidän vakaumustaan monessa kohdin, kun koet saavasi itse halveksuntaa siltä suunnalta?
"Heidän ei kuitenkaan mielestäni pidä tulla huutelemaan minulle, että "menet helvettiin, koska et usko niinkuin me"."
Tämä on mielenkiintoista. Minua on täällä arvosteltu siitä, että elävässä elämässä teen väärin, jos en ensimmäisenä uuteen ihmiseen tutustuessani aktiivisesti julista hänen tarvettaan parannukseen iänkaikkisuusosan tähden.
Sinä et näytä pitävän Jehovan todistajien aktiivisesta käännytystyöstä. Jos unohdat hetkeksi sen, että pidät sekä vl-oppia että jehovalaisten oppia vääränä, niin kumpaa suhtautumista käännyttämiseen pidät oikeana:
1) Minun kantani: Jumala puhuu hyväksi näkemänään aikana lapsiensa kautta, jotka tunnustavat uskoaan hiljaisuudella ja pelvolla, monesti häpeillenkin oman syntisyytensä ja pahennuksenpelon tähden. Usko on aina Jumalan työ ihmisessä. Lihan käsivarrella sanaa ei pidä julistaa vaan antaa Isämme Hengen puhua meissä. Paitsi lähetyskäskyn velvoittamina, myös rakkaudesta lähimmäisiään kohtaan, uskovaiset haluavat kutsua epäuskoisia jakamaan sitä mittaamattoman suurta aarretta, jota on yksin armosta itse saanut kutsun omistamaan. Koska usko on aina vain ja ainoastaan Jumalan työ, uskovaiset eivät ole tulosvastuullisia Jumalan sanan julistajia.
vai
2) Oma tulkintani Jehovan todistajien kannasta (Huom! Saattaa olla olkinukke.): Käännytystyössä on pyrittävä maksimaaliseen tuloksellisuuteen ja hyvä uskova käännyttää mahdollisimman monta ihmistä. Toimintaa on rationalisoitava samoin kuin ajallisia markkinointikampanjoita mahdollisimman laajan peittävyyden takaamiseksi.
Luultavasti olen useammissa asioissa samaa mieltä Sinun kanssasi kuin Jehovan todistajien kanssa. Heissä on kuitenkin se hyvä puoli, että heidän kanssaan on helppo keskustella. Kumpikaan ei yritä syyllistää "vain-me-opista", vaan keskustelua voidaan käydä oikeista asioista eli opillisista eroista (jotka tosin ovat vain ulkonainen merkki eri hengessä olemisesta).
Oletetaan, että ihminen toivoo sydämestään rauhaa. Tutustumalla suurvaltajohtajien lausuntoihin hän kuitenkin toteaa uskovansa, että nyt on sota tulossa. Väitätkö todella hänen uskovan sotaan siksi, että toivoo sitä?
Koko tämä paha maailma tällaisenaan on pystyssä vain siksi että me ihmiset haluamme sitä. Ehkä emme aina tiedosta tätä vaan halu on työnnettu jonnekin alitajuntaan tai projisoitu ulkonaiseen maailmaan jota siitä syytetään. Itsekin varmasti monesti sanot että ihminen on syntinen. Kätännössä tämä tarkoittaa sitä että jossain sydämensä syvyyksissä ihminen ei esim. toivo rauhaa. Tämä on ihan realiteettia eivätkä uskonasiat ole filosofiaa vaan todellista totta joka kohdassa.
Jos ajatteleisimme, tahtoisimme ja uskoisimme niinkuin Jumala ajattelee olisimme Hänen luonaan Taivaassa.
..joka todella toivoo Rauhaa isolla R:llä? Jeesus oli esimerkki sellaisesta. Mikä oli Hänen tiensä ja minne se vei? Missä Hän nyt on?
> Missä Hän nyt on?
Hän on Isän luona taivaassa, ja sinne mekin toivomme pääsevämme. Pyhän Hengen kautta hän on myös omiensa kanssa täällä maan päällä.
Ihminen voi uskoa joidenkin asioiden toteutuvan, vaikka ei ikipäivänä toivoisi niiden toteutumista.
Raamatun tarkoittama "luja luottamus siihen mitä toivotaan ja joka ei näkymättömistä epäile" on subjektiivista taivastoivoa, elävää taivastoivoa. Sen antaa Jumala omiensa sovintosaarnan kautta. Jokaisen olisi keskityttävä siihen, että on itse valmis lähtemään nyt, jos lähdön aika tulee. Toisen puolestahan ei voi uskoa, vaikka häntä voi puhutella ja uskossaan horjuvaa voi yrittää tukea.
"toisen ihmisen OIKEUTTA omaan vakaumukseensa, SITÄ pitää kunnioittaa"
Tämä ajatus jäi mieleeni eilen. Tämä on varmasti ihan Jumalan kanta. Eihän Jumala muuten olisi antanut ihmiselle vapautta valita oikean ja väärän väliltä! Jos Jumala on kunnioittanut ihmisen valinnanvapautta niin suuresti, että hän on antanut ihmiselle vapauden valita myös väärä, kyllä ihmisenkin velvollisuus on kunnioittaa toisen vapautta/oikeutta valita vakaumuksensa. Kunnioittaa voi siihen saakka, kunnes toiminta loukkaa toisen oikeuksia. Siitä eteenpäin kun yhden toiminta/vakaumus loukkaa toisen oikeuksia, en itse voi enää kunnioittaa hänen toimintaansa.
Taivas on Jumalan luomaa Todellisuutta josta me sekopäiset ihmiset emme mitään tiedä paitsi Raamatun perusteella.
Tässä on kysymys siitä että älytään alkaa toivoa jotain erilaista kuin tämä paha maailma mihin on totuttu. Ensin toivotaan, sitten uskotaan ja sitten vielä koetaan se Taivas.
Muuten miksi sinä et ole jo nyt Taivaassa? Huom! tällä en tarkoita samaa kuin että miksi sinä et ole jo kuollut. Uskon että ihmisen ei välttämättä tarvitsisi kuolla jos ottaisi Jeesuksen vakavasti vaan voisi siirtyä suoraan elämästä Elämään.
"Taivas on Jumalan luomaa Todellisuutta josta me sekopäiset ihmiset emme mitään tiedä paitsi Raamatun perusteella."
Tuo virke, minkä kirjoitat edellisessä viestissäsi kuulostaa ihan hyvältä. ACIM-palstallasi sen sijaan möläyttelet sellaista, että parempi on, jos et yritäkään esiintyä edes "melkein kristittynä" täällä:
"UT:n sanoma on Rakkaus mutta apostolit koska apostolit eivät vielä olleet täydellisiä rakkaudessa ja anteeksiantamuksessa heiltä lipsahteli virheellisiä juttuja Raamattuun. Ihan ymmärrettävää. Tässä olen joskus miettinyt että miksei Jeesus aikanaan huolehtinut siitä että Raamattuun tuli vain totuuksia?"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000029&conference=4500000000001304&posting=22000000008202087
PS. Lukeminen kanttaa. Aina.
..Jumalan mutta Raamattu ei silti ole Jumala. Ja mitä apostoleihin tulee niin he olivat opetuslapsia, oppilaita, eli ihmekö se jos he eivät omasta voimastaan ja viisaudestaan vielä kaikkea ymmärtäneet.
... vastaanpa nyt tähän vielä, siihen viimeiseen lauseeseesi. Ihan lyhyesti.
O.M. kirjoitti:
"Kumpikaan ei yritä syyllistää "vain-me-opista", vaan keskustelua voidaan käydä oikeista asioista eli opillisista eroista (jotka tosin ovat vain ulkonainen merkki eri hengessä olemisesta."
Tiinaliina:
Teillähän on molemmilla, sekä jehovalaisilla että lestadiolaisilla, se vain-me-oppi. Siksi ette siitä syyllistäkään toisianne, ettekä siitä väittele. Teillä ei siis ole siinä mitään opillista eroa.
Teillä lestadiolaisilla ja meillä muilla uskovilla puolestaan on opillinen ero juuri siinä vain-me-opista. Eikö se siis ole keskustelua "oikeista asioista"? Miksi se siis olisi "syyllistämistä", jos teidän kanssanne haluaa keskustella juuri siitä asiasta?
. . . . . . . . . . .
Ja joo. Tottakai saa ja on oikein julistaa ihmisille parannuksenteon tarvetta. Mutta niille, jotka jo tunnustautuvat uskoviksi pitäisi julistaa armoa eikä lakia, eikä varsinkaan julistaa heitä epäuskoisiksi. Parannusta tietysti siinä mielessä saa ja pitää julistaa uskovillekin, että milloin näkee jonkun tekevän syntiä, niin siitä pitää tehdä parannusta. Mutta parannusta kadottavasta epäuskosta (eli voisi ehkä sanoa "perusparannukseksi" tai jotain vastaavaa), sitä julistetaan ainoastaan ei-uskoville. (Ja tarkoitan nyt sanalla "uskova" sellaista aidosti ja sydämestään uskovaa (olipa sitten vl tai joku muu), en siis mitään "nimikristittyä".)
(Niin. Ja sinun kantasi käännyttämiseen on oikea. Kunhan vaan muistetaan, ettei JO uskovia tarvitse käännyttää.)
. . . . . . . . . .
Mutta en halua väitellä sinun kanssasi tästä asiasta. Niinhän olen jo tuolla aiemmin luvannutkin, että vetäydyn pois. Kunhan nyt haluan vaan lopetella näitä jo olemassaolevia keskusteluja, mihin olen osallistunut. Ettei tuntuisi keskeneräiseltä. Ja toivon tosiaan, ettei sinullakaan jää mitään hampaankoloon. Enkä usko, että jääkään. Olet sentäs sen verran reilun ja anteeksiantavaisen tuntuinen ihminen. Tuolla toisaalla sanoin, että pyydän anteeksi JOS olen loukannut. Olisi pitänyt käyttää sanaa "KUN".
Jumalan siunausta
T: Tiinaliina
p.s. tavataan taivaassa ;-)
OM: "Esim. abortti ei siten voi olla missään tilanteessa sallittua, koska se loukkaa toisen oikeutta elämään."
Luepa tuo aborttiketju.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8346230
tänne. Koitan parhaani mukaan vastata, vaikkakin se tulee olemaan sinun vaikea ymmärtää, jos et yhtään tajunnut ajatusta mikä kirjoituksessa oli mukana, etkä myöskään osannut hakea vastauksia ketjun muista viesteistä, mutta yritetään.
Siis vl-uskosta ei kenenkään tarvitse luopua, olisi hyvä vain luopua tuosta jyrkästä "vain me opista".
Jos yksittäinen vl-ihminen aidosti sydänmestään uskoo myös ei-vl ihmisellä olevan aidon sydänmen uskon ja tämän pelastuvan sillä, niin häneltä tämä vl-oppi kieltää sen ajattelun, eli hän ei voi rehellisesti olla sitä mieltä kuin haluaisi, ja näin tämä oppi "pilaa" hyvän ihmisen.
Kun joku uskovainen juttelee vl-uskovaisen kanssa, niin ei hän ajattele tämän joutuvan kadotukseen pitäen hänen uskoaan täysin vääränä, ja ihmistä epäuskoisena. Vl-uskovainen taas ajattelee tämän toisen kadotukseen joutuvaksi koska hän on "vain me opin uhri" ja ei näe muilla uskovaisilla pelastusta, vain omalla uskonjoukolla.
Jokaisen ihmisen kohdalla ratkaisee ainoastaan oma sydänmen usko, ihmistä ei pidä pitää automaattisesti epäuskoisena vaikkei tämä vl-uskovainen olekkaan.
Kysy jos vielä jotain on epäselvää.
Miten niin vl:ssä opetetaan, että auttamattomasti muut jouduttaisiin tuomitsemaan kadotukseen?
SRK:n puheen johtaja on sanonut julkisen tiedoistus välineen kautta, että me olemme armon saaneet, emmekä lähde muita arvioimaan.
Tarkoittaako tämä samaa, kuin että joudumme kaikki muut tuomitsemaan liikkeen kuulumisen perusteella? Ymmärtäisin tämän tarkoittavan samaa, kuin että emme sano muita uskovaisiksi, mutta emme myöskään uskottomiksi, vaan ainoastaan kerromme kuinka autaaksi tullaan.
puheenjohtajaansa tässä ydinkysymyksessä.
Onko puheenjohtajan ilmaus Raamatun mukainen? Herää kysymys ...
näitä keskusteluja täällä palstalla, hyvin monesta kirjoituksesta löydät vl-uskovaisen kirjoittamana sen, että ulkopuoliset ovat epäuskoisia, tai heitä ei pidetä uskovaisena vaikka kuitenkin he uskovat Jeesukseen.
Kuinka monesta ei-vl ihmisen kirjoituksesta löydät sellaisen kohdan jossa he sanovat vl-ihmistä epäuskoiseksi, tai väittävät ettei tämä ole uskovainen?
Nyt siis puhutaan ihminen henkilökohtaisesta sydänmen uskosta niinkuin pitääkin, ei oppi asioista sillä vl-oppia moni pitää harhaoppina.
"Siis vl-uskosta ei kenenkään tarvitse luopua, olisi hyvä vain luopua tuosta jyrkästä "vain me opista"."
Jyrkkä eksklusiivisuus on siinä suhteessa keskeinen osa vl-uskoa, että vl:t eivät voi omantuntonsa tähden kutsua uskovaisiksi niitä, joiden kanssa eivät tunne hengen yhteyttä. Jos jonkun edellytetään luopuvan tästä eksklusiivisuudesta, häneltä todellisuudessa edellytetään uskonsa kieltämistä.
"Jos yksittäinen vl-ihminen aidosti sydänmestään uskoo myös ei-vl ihmisellä olevan aidon sydänmen uskon ja tämän pelastuvan sillä, niin häneltä tämä vl-oppi kieltää sen ajattelun, eli hän ei voi rehellisesti olla sitä mieltä kuin haluaisi, ja näin tämä oppi "pilaa" hyvän ihmisen."
Erehdyt. Jos joku uskovainen tuntee hengen yhteyttä toisen uskovaisen kanssa, ei vl-oppi kiellä häntä pitämästä toista uskovaisena. Saattaahan olla, että uskovaisia löytyykin vielä esim. Laoksesta. Tilanne olisi varmaan liikuttava: Emme olisi tienneet toisistamme mitään, mutta uskoisimme täsmälleen samalla tavoin!
Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen keskustelunaiheemme. Kyse on eri tavalla uskovan vakaumuksen kunnioittamisesta. Olen ymmärtänyt, että kunnioitat vl:ien vakaumusta "osittain oikeana" ja että esim. eksklusiivisuus ei ole niin merkittävä "harha", että se riittäisi tyrkkäämään meitä helvettiin. Mutta entä sellaiset ihmiset, joiden "harhojen" katsot vievän heidät helvettiin? Kunnioitatko myös heidän vakaumustaan? Entä voitko kunnioittaa vl:ien eksklusiivista seurakuntakäsitystä, vaikka itse uskotkin toisin?
"Kun joku uskovainen juttelee vl-uskovaisen kanssa, niin ei hän ajattele tämän joutuvan kadotukseen pitäen hänen uskoaan täysin vääränä, ja ihmistä epäuskoisena. Vl-uskovainen taas ajattelee tämän toisen kadotukseen joutuvaksi koska hän on "vain me opin uhri" ja ei näe muilla uskovaisilla pelastusta, vain omalla uskonjoukolla."
Myönnän, että jossain määritelmässä muslimit ovat "uskovaisia". Esim. Koraanissa muslimi on synonyymi sanan uskovainen kanssa. Kuitenkaan en kykene näkemään muslimeja enkä vl:ien kanssa veljeilemään pyrkiviä "kristittyjä" lahkoja uskovaisina siinä merkityksessä, että tuntisin heidän kanssaan saman hengen yhteyttä. Kuitenkin haluan kunnioittaa myös heidän vakaumustaan? Haluatko Sinä kunnioittaa myös vl:ien vakaumusta, vaikka emme voi omantuntomme tähden sanoa Sinua uskonveljeksemme/-sisareksemme?
"Jokaisen ihmisen kohdalla ratkaisee ainoastaan oma sydänmen usko, ihmistä ei pidä pitää automaattisesti epäuskoisena vaikkei tämä vl-uskovainen olekkaan."
Olen samaa mieltä. Esim. Paavali ja Luther eivät olleet vl-uskovaisia, mutta Jumalalle kelpaavia uskovaisia kuitenkin. Ehkä jonain päivänä tosiaan tapaan Laoksessa jonkun ihmisen, joka uskoo täsmälleen samoin kuin minä eikä ole vl. Ihmiset helposti rakennamme hengellisiä aitoja vain näkemämme ja kokemamme perusteella, vaikka Jumalan valtakunnan rajat kulkevat uskosta uskoon.
"Jyrkkä eksklusiivisuus on siinä suhteessa keskeinen osa vl-uskoa, että vl:t eivät voi omantuntonsa tähden kutsua uskovaisiksi niitä, joiden kanssa eivät tunne hengen yhteyttä. Jos jonkun edellytetään luopuvan tästä eksklusiivisuudesta, häneltä todellisuudessa edellytetään uskonsa kieltämistä. "
Hengenyhteyden tuntemisen puute ei johdu yhtään enempää siitä toisesta kuin vl:stä itsestään! Jos tilanne on se että ei tunne hengenyhteyttä toisen kanssa, eli ei voi myöntää että toinen on Jumalan lapsi, niin ongelmaa tulee etsiä ITSESTÄÄN. Näin se menee hengelliseten lakien ja Jeesuksen opetusten mukaan. Tämän voisi selittää oikein perusteellisesti ACIM-palstalla mutta sinnehän sinä et kuitenkaan tule.
En sano että olisin itse käytännössä ja todellisessa elämässä yhtään parempi tai rakkaudellilsempi tässä kuin yksikään vl tai kuka tahansa muu. Mutta olen sen verran ainakin teoriassa viisastunut kun olen ACIM:ia lukenut etten yritä enää väittää mitään muuta.
Se on Laos - Laosissa - Laosista jne.
Muuta korjattavaapa viestistä ei sitten löytynytkään;-).
raflaava otsikko... ihan säikähdin, että mikähän tuossa meni väärin :)
...vikaan joutunutta! ;-)
"""Nyt siis puhutaan ihminen henkilökohtaisesta sydänmen uskosta niinkuin pitääkin, ei oppi asioista sillä vl-oppia moni pitää harhaoppina."""
Eiköhän siinä mennä vikaan, jos ihmisten määrä ratkaisee asioiden oikeellisuuden.. Näinhän toimittiin mm. sillin kun Jeesus tuomitttiin ristinkuolemaan, että enenmmistö päätti näin. Muuta tukea tälle asialle ei löytynyt, eikä löydy vielä tänä päivänäkään.
Lisäksi näihin ihmisiin ja heidän mielipiteisiin oli ensin vahvasti vaikutettu.
Menikö tämä Jeesuksen oikeudenkäynti oikein vain siksi, että enemmistö äänesti näin???
Siinä teille vähän ajattelemisen aihetta.
vaikkeivät vl:t pidä tuota tai tota uskovaisena. Pidän heidän juttujaan "lapset uskoo joulupukkiin" tasoisina sepostuksina, myös muiden uskisten, mutten mene sitä päin näköä tuosta vain huvikseen sanomaan, saavat elää siis rauhassa minulta, kaikki, aivan vapaasti kunhan antavat minullekin vapauden.
Toinen juttu on sitten se jos itse tulevat minun elämääni tunkeutumaan saarnoillaan sun muilla vihjailevilla, omituisilla kysymyksillä tmv. (on muuten tapahtunut sellaista, useimminkin, juuri vl:n taholta) myös jonkimoista dissaamista on tapahtunut, erityisesti vanhemien ihmisten osalta! =D
Jokainen tietää ettei moisiin temppuihin ryhdytä ellei itsellä ole pahasti asiat sekaisin =D
Niin...tällaisiin tilanteisiin pitää vain suhtautua napakasti ja selkeästi, yleensä tajuavat lopettaa heti...toisten vain on niin hankala ymmärtää mitkä henkilökohtaiset eivät kuulu itselle.
Netti-keskustelu ei kuitenkaan lukeudu siihen jos ja kun tällaisia palstoja on olemassa jossa kyseisistä asioista voi puhua ja jotka ovat sitä varten perustettu. Yksityisen kirjoittajan henkilökohtaisten asioiden urkkiminen tmv. ei siis kuitenkaan tule kysymykseen edes netissä, no senhän me jokainen tiedämme.
luokan omavanhurskas, aina oikeassa. Varokaa tuollaisia!
mitä olen täällä koskaan tavannut! Niin kauan kuin hän jaksoi täällä kirjoittaa, aina tuli taattua laatutekstiä. Nautin hänen analyyttisestä ja täsmällisestä esitystavastaan. Se oli virkistävä poikkeus täällä vallitsevaan yleiseen linjaan. Semmonen ihanan rehellinen ja suora ja raitis.
Lieneeköhän kyllästynyt tekemään tapakulttuurikasvastusta tällä palstalla ja keskittyy nyt jossakin johonkin järkevämpään tekemiseen.. Ettei vaan olis tullu joku uusi ihmissuhde tai jotain muuta sisältöä siihen OIKEAAN elämään.. (siinä pikku provo O.M:lle;))
mielestäni! Silti on hyvää aikaa lukea. Tuntuu olevan yleinen henki se, niin täällä kuin tuttavapiirissä, että toisissa hengellisyyksissä olevan haluavat VL-hyväksynnän uskolleen. Mutta johdon mukaisesti ajatellen niin ei voi koskaan olla, koska opilliset erot jo vanhurskauttamisesta ovat niin syvät. Tämä merkitsisi, ainakin itselle oman uskon kieltämistä.
Mutta kyllä tottunut ja hyväksynyt, että eritavalla uskovainen on kallis lähimmäinen, ja hänellä on oikeus omiin, vaikkapa ekumeenisiin näkemyksiinsä.
Kunnioitan niitä paljon, vaikka olen erimieltä ja en niitä hyväksy. Syy miksi en ekumeniaa tunnusta, on se, että se johtaa sekaoppiin ja näin tunnustamaan rinnaikkain monenlaisia uskoja ja oppeja, Jumalan lapsilla. Raamattu ei näkemykseni mukaan noin opeta.
hellari-79 kirjoitti: "...Helluntailaiset hyväksyvät myös muihin kirkkokuntiin kuuluvat eli: VL ja muut lestadiolaiset, babtistit, vapaakirkkolaiset ja luterilaiset Jumalan lapsiksi. (mutta ei katolilaiset). Mutta mikään näistä uskonnoista ei yksin pelasta vaan se joka pelastaa ja armahtaa, antaa synnit anteeks on Jeesus.
Tuo oli erikoinen, (...ei katolliset), hellari-79 ekumeniseen oppiin. On aivan totta se, että Jeesus pelastaa, mutta hänen omansa tätä tarjoaa, ainoassa oikeassa uskossa.
2.Kor.5:19. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte".
siitä, että hän roikkui täällä, ja hän joutui jäämään pois. Minustakin on sääli, ettei hän täällä enää kirjoita.
Hän ei koskaan painostanut ketään omaan uskoonsa. Sillä, joka niin luuli, oli riippuvainen mieli, ja hän koki jyrkät mielipiteet omien käsitystensä lyttäämisenä.
O.M. on siitä harvinainen tiukkis-vl, että hän osaa perustella näkemyksiään ajattelemalla ihan itse.
"""ACIM-palstallasi sen sijaan möläyttelet sellaista, että parempi on, jos et yritäkään esiintyä edes "melkein kristittynä" täällä:"""
..Ihmeiden Oppikurssi täällä s24:llä, jota tämä tarkoitti.
Ja mitä tulee tähän:
"""ACIM-palstallasi sen sijaan möläyttelet sellaista, että parempi on, jos et yritäkään esiintyä edes "melkein kristittynä" täällä:"""
..niin olen ymmärtänyt itsekin vihdoin viimein että en halua ollakaan kristitty vaan JeesuSTA uskova ihminen.
Kristinuskossa (tai siis sen teologiassa) Jeesus tapetaan ja ylösnostetaan ja sitten tehdään tästä tappamisesta ja ylösnostamisesta uskon kohde ja pelastuksen perusta. Oikeasti Jeesus opetti poikkeuksetta jokaiselle lähimmäiselle koko sydämestä anteeksiantamista mikä taas tahtoo kristinuskossa unohtua.
weha "toisissa hengellisyyksissä olevan haluavat VL-hyväksynnän uskolleen."
Tätä lausetta toistat usein, samoin sitä toistavat vl-foorumin om ja janis. En ainakaan itse missään tapauksessa etsi vl-hyväksyntää omalle uskovaisuudelleni (jok aei ole vl). katson kuitenkin että vl-uskollakin voi pelastua, muttei vain sillä.
Kommentoit JIA;n maltillista avausta.
JIA pohtii sitä, - kuka ketäkin uskovaisena pitää?
Häntä askarruttaa se - minkä takia on niin tärkeää, että juuri vanhoillislestadiolaisilta haetaan tähän vastausta.
Hän päätyy toteamukseen - Mitä ja kenelle tapahtuu, jos vl-uskovat sanovat, että ihan totta, kaikki opit ovat oikeita?
JIA on pohtiva ja ajatteleva uskova, joka joskus on nostanut mm. minut raiteille, kun hieman keuli. Hän on mielestäni pyyteetön, mutta vakaumuksellinen ihminen.
Sinä - Haluan sisällisen ihmisen puolesta kunnioittaa kaikkia ihmisiä heidän vakaumuksestaan, kansallisuudestaan, kielestään ja ihonväristään riippumatta. Myönnän, että mm. saatananpalvonta, militantti-islamilaisuus jne. aiheuttavat tämän vakaumukseni toteuttamisessa.
Jos katsomme miten Raamattu suhtautuu näihin asioihin.
- Missä Raamattu sanoo, että Jumala Rakastaa ehdoitta.
- Missä Raamattu sanoo, että Jumala Rakastaa syntistä ihmistä.
- Missä Raamattu sanoo, että Jumala Rakastaa saatanan palvojaa
- yms.
Raamattu sanoo sen, että Jumala rakastaa vain, jos toteuttaa Hänen tahtonsa. Ja viimeinen tahto Hänellä on se, että ottaa vastaan Hänen poikansa Messiaana ja Herrana sekä seuraa Häntä.
Kun on uudestisyntynyt Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä, vasta sitten löytää Isän rakkauden ja se on ne teot, joita Jeesus teki. Niitä ei ole Raamatun säännöt, vaan itse Kuningas, Jeesus Kristus.
Vapauteen Jeesus meidät vapautti, ei lain ikeen alle. Mutta Hänenkään rakkautta ei saa, ellei tunnusta Hänen Kunikuuttaan.
Paavali taas sanoi, älkää juosko lain perässä, älkääkä totelko lain saarnaajia, sanokaa selityksenä vain on tai ei. Pahuus on aina paljastettava.
Uskossa ei ole lieve- alueita, Jeesus on joko Herra tai ei.
En kunnioita mitään uskontoa. Kunnioitan vain oikeaa tietoa.