Oli vuosi 2002 kun äiti löi 7kk ikäisen lapsen syliini ja sanoi lähtevänsä toteuttamaan itseään. Eli lähti ryyppäämään.
Sen jälkeen käynyt muutaman kerran lastaan tapaamassa, pari kertaa on uusin poikaystävä ollut mukana, heidät olen majoittanut makuuhuoneeseen ja ruokkinutkin.
Nyt äiti makaa tuolla ja mietin, otanko hänet takaisin, tiedän kyllä että jonakin päivänä hän lähtee, viinan himo vetää kulkemaan.
Antakaa nyt neuvoja, mikä olisi järkevintä ja parasta LAPSELLE, pitää äiti sen ajan kun äiti haluaa ja pystyy äitinä olemaan, vai
pistänkö ulos. ((( jota en tee ))).
Varmasti joku muukin on kokenut saman, toivon saavani asiallisia, hyviä neuvoja, vaikka kaikki samantapaiset jututkin ovat erilaisia. mutta yritän nyt näin.
Sen jälkeen käynyt muutaman kerran lastaan tapaamassa, pari kertaa on uusin poikaystävä ollut mukana, heidät olen majoittanut makuuhuoneeseen ja ruokkinutkin.
Nyt äiti makaa tuolla ja mietin, otanko hänet takaisin, tiedän kyllä että jonakin päivänä hän lähtee, viinan himo vetää kulkemaan.
Antakaa nyt neuvoja, mikä olisi järkevintä ja parasta LAPSELLE, pitää äiti sen ajan kun äiti haluaa ja pystyy äitinä olemaan, vai
pistänkö ulos. ((( jota en tee ))).
Varmasti joku muukin on kokenut saman, toivon saavani asiallisia, hyviä neuvoja, vaikka kaikki samantapaiset jututkin ovat erilaisia. mutta yritän nyt näin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
parempi on että äiti asuu muualla.Katsomassa voi käydä lasta mutta se että hän muuttaa takaisin vain lähteäkseen kohta taas matkoilleen ei tee hyvää lapselle.
Lapsi tarvitsee perusturvaa,tiedon siitä että on joku joka ei lähde ja hylkää kun tulee aika ettei vanhemmuus huvita.
Miksi ylipäätään kysyt asiaa koska olet jo päätöksesi tehnyt?
voimaa jatkaa elämää ilman lapsen äitiä, oletko niin idiootti että annat sen pitää asuntoas hotellina ja vielä majotat sen sulhasetkin????hei haloo??tee nyt ens kerralla karjalanpaisti kun tulee taas nurkkiin majottumaan.
Ihmettelen kuinka lojaaleja ihmisiä maa päällään kantaa. Minä viheltäsin pelin sinuna poikki....sopisin tapaamisajat ja aloittaisin oman elämän elämisen johon ei siipiveikot kuuluisi, mutta taidat olla niin idiootti ettet tajua että sua käytetään hyväksi....
Tommosta naista!! Lapsensa hylkää!!
Hommaa se nainen hoitoon, jos kerran on holisti ja sen myötä yrittäkää vaikka uudelleen, mut apua ensin.
Päihteet on kyllä nykyään melkonen helvetti ku ei ihmiset niitä osaa käyttää asiallisesti :-(
Itellä 2 suhdetta kaatunu alkon takia, viiminen äijä oli vieläpä seka käyttäjä ja hullu sellanen joka ei avuntarvetta myöntäny mitäpä sellaselle sit teet? Nostin kytkintä :-)
ex miehesi ovat tehneet sitä. Yhtä hyvin nainen voi olla väsynyt, voimaton ja kuningas alkoholi rupeaa elämää suistamaan. Tuskin aloittajan nainen sitä kiusallaan tekee, katuu varmaan hänkin.. Et tietenkään heitä hädän suurimmalla hetkellä lapsen äitiä ulos, vaan haet apua joku yksin tai yhdessä. Ei ongelmat selviä yhdessä päivässä tai viikossa, tuskin ne ovat siinä ajassa syntyneetkään. Onko lapsen isä kuullut synnytusmasennuksessa? Voimahalaus lapsen isälle, olet lapselle nyt korvaamaton, älä polta itseäsi loppuun.
Tuskin on synnytysmasennuksesta kyse kun lapsi oli jo 2002 7 kk ikäinen. Äiti ei myöskään ole ilmeisesti äitinä viime vuosina toiminut, joten tuskin on lastenhoidon väsyttämäkään. Lisäksi alempaa voit lukea, että juominen on ollut ongelma jo 20 vuotta. Onko silloin perusteltua syytä olettaa, että nainen edes haluaa parantua, saati että on valmis tekemään töitä sen eteen? Jos tuollaista syytä ei ole, on minusta aivan turhaa riskeerata lapsen tulevaisuus. Vaikka nainen ei kotona joisikaan, on jo tarpeeksi paha että hän häviää päiviksi ryyppyreissuille ja hylkää lapsen. Lapsi tarvitsee vakaita, luotettavia aikuisia ympärilleen.
Pihalle ja heti! Itsesi ja ennenkaikkea lapsen takia. Pitääkö aikuisen miehen edes tuollaista kysellä?
Lapsen etua vain ajatellen asiaa kysyin. Aika moni, eli suurin osa on sitä mieltä, että tuollainen äiti pitää heittää ulos. En yhtään ihmettele miksi riidat on niin yleisiä, pitääkö aina vain riidellä ?
Se on varmaa ettei meillä pulloa avata, jos äiti haluaa sen tehdä, tehkööt muualla.
Pitää alkaa ehdotteleen hoitoon menoa, vaikka yli 20v juomisen jälkeen, onko hoidoista mitään hyötyä. Jospa lapsi olisi se asia, joka äidin pistäisi tajuamaan mikä elämässä on tärkeintä. Siihen vielä uskon, tämän kerran.
niin miksi kuvittelet että se lapsi olisi nyt yhtään sen tärkeämpi kuin aikaisemminkaan.
Tosista naisista ei yksinkertaisesti ole äidiksi ja sinulla on siellä yksi sellainen.
Mieti itse että olisit lapsi ja äiti lähtisi ja jättäisi.Montako kertaa olisit valmis itse lapsena kokemaan sen hylätyksi tulemisen tunteen?
Kyllä se nyt edes pitäisi ymmärtää, että lapsen parasta on joko tai, ei mikään ehkä. Joka kerta, kun äiti lähtee, lapsi miettii, mitä teki väärin kun äiti ei halua olla yhdessä. Ja sitä se lapsi TODELLAKIN miettii, sanoipa sille miten monta kertaa tahansa, että vika ei ole sinussa. Jos äiti lähtee kokonaan, on helpompi sanoa, että äiti ei pystynyt elämään meidän kanssa, eikä tehdä sitä erotilannetta tahallaan lapselle montaa kertaa. Oli se äiti millainen tahansa, lapsi suree sitä, ja mitä useammin äiti lähtee, sitä kauemmin suru aina kestää, ja lopuksi se ei lopu ollenkaan. Kun äiti lähtee vain kerran, suru käsitellään kerran, jossain vaiheessa totutaan ja sitten hyväksytään.
Jos annat tuon tulemisen ja menemisen jatkua, niin se on lapsen rääkkäystä, eikä varmasti edistä kontaktien tekemistä vanhempana - lapsihan pelkää että kuitenkin se jätetään.
Ja mitä niihin miesystäviin tulee, niin ootko miettiny mitä se lapsi ajattelee, luuletko ettei ole surullinen siitä, että äiti nukkuu toisen miehen vieressä, vaikka isä haluaisikin äidin viereensä???
Ymmärrän kyllä kuinka paljon tunteet tässäkin asiassa merkitsee, ei oo helppo edes ajatella toisen ulos laittamista jos rakastaa, mutta joskus se on AINUT vaihtoehto - eikä vähiten sen lapsen kannalta. Mieti nyt vielä ennenkuin seuraavaksi avaat oven sille naiselle. Yhteishuoltajuuskin on olemassa.
ihmistä on vaikea neuvoa...
sinun pitäisi ajatella myös omaa jaksamistasi - kenelläkään ihmisellä ei ole voimia loputtomiin! Sinä olet lapsellesi tärkein ihminen ja sen vuoksi jaksamisesi on tärkeää.
On varmasti vaikeaa katsella toisen ihmisen tuhonkierrettä, mutta hän on itse valinnut tiensä. Alkoholisti ei parane ennen kuin hänellä on itsellä voimakas halu siihen!
Sinun on ajateltava lapsen ja itsesi parasta - ei hänelle tee hyvää humalaisten katselu. Asiat voit selittää hänelle sitten, kun hän on isompi!
Jaksamista sinulle!
Kun nyt kerran kysyt niin: jatkat elämääsi lapsen kanssa yksistään. Tapaat sitten aikanasi "sen oikean" itsellesi, ja jatkatte yhdessä sitten lapsen hoitamista. Älä järkytä enää lasta että "ns" äiti tulee takaisin, KUITENKIN lähtee taas lätkimään. Kyllä se äidinrakkaus on jo mennyttä. On se lapsenhoito niin vaativaa hommaa (kuten olet huomannut) että ei sitä oteta vaan ja yks kaks lähdetä yhtään mihinkään. Lapsi on vielä niin pieni että vaatii tavallaan kaiken tuen ja turvan jota jo oletkin hänelle antanut. Etkä anna "ns" äidin ruveta siellä nyt juomaan, ET PULLOAKAAN...sitä se sitten taas alkaa, se alamäki, sinunkin. Näin neuvoisin sinua nyt tekemään. Löydät aivan varmasti itsellesi lähellesi rakkaan henkilön, yhdessä jatkatte sitten eteenpäin. Uskothan.
Olet vastuussa omasta elämästäsi ja myös lapsesi elämästä. Sinulla on varmasti ollut rankkaa ja nostan hattua kun olet tähänkin asti jaksanut, mutta ÄLÄ ota naista takaisin. Ei todellakaan ole lapselle hyväksi katsella juoppoa äitiä ja onnetonta isää (en usko, että tulisit onnelliseksi), nimimerkillä vierestä vuosia seurannut...
Jos olet todella vahva ihminen, niin yritä auttaa äitiä pääsemään jaloilleen (työ, asunto...) ja pysymään kuivilla, mutta älä ota häntä samaan asuntoon asumaan äläkä ala uudelleen muuhun kuin ystävyyssuhteeseen. Jos äiti osoittaa merkkejä luotettavuudesta, rohkaise toki häntä tapaamaan lasta ja pyri edesauttamaan äiti-lapsi -suhteen syntyä. Lapselle ei kuitenkaan ole hyväksi että äiti on äiti vain silloin kuin viitsii ja hylkää lapsen aina kun viina alkaa kiinnostaa enemmän. Se on melkein pahempi vaihtoehto kuin olla kokonaan ilman äitiä.
Jos nainen osoittaa raitistuneensa ja kykenevänsä huolehtimaan itsestään ja haluavansa sitoutua sinuun ja lapseen (mikään kuukauden "uskoon tuleminen" ei riitä), voit ehkä harkita yhteistä elämää. Muista kuitenkin, että useimmiten ihmiset eivät muutu.
Sori jos sanani olivat kovia, sanoin ne silti yhtä paljon sinun kuin lapsesikin hyvinvointia ajatellen. Onneksi lapsellasi on mitä ilmeisemmin hyvä isä, se on jo enemmän kuin monella muulla.
Jos kerran suuri(n) osa neuvoo, ettei kannata ottaa takaisin, pakko se kai on uskoa.
Joskus vaan on tuntunut surulliselta kun lapsi puhuu äidistä, lapsi muistaa hänet aina. Lapsi on nyt 3v.
Annan ajan kulua ja äidin olla niin kauan kuin siltä tuntuu. Jos lähtee, perään en enää huutele, pitää keskittyä vain lapseen jotta hän ei kärsi äitinsä huolettomasta elämäntavasta.
Lapsen ei ole pakko menettää äitiään täydellisesti vaikka et naista takaisin ottaisikaan. Olen itse isän kasvattama (joskaan syynä eivät olleet alkoholiongelmat tms) ja olen nähnyt äitiäni pari viikonloppua kuukaudessa. En voi sanoa, että elämäni olisi siitä pilalle mennyt. Ajan myötä olen rakentanut hyvän suhteen myös äitiini. Ensisijaisen tärkeää oli, ettei isä ikinä haukkunut äitiä minulle vaan vanhempani olivat hyvissä väleissä.
Kaikki on tietysti kiinni siitä, mihin lapsesi äiti on valmis, mutta ehkä voisit sopia esim. että hän voi tulla sinun luoksesi lasta tapaamaan vaikka viikonloppuisin kunhan on aina silloin selvin päin (eikä raahaa aina jotain miestä mukaansa...voi olla hämmentävää lapselle). Ole myös valmis puhumaan lapsen kanssa hänen äidistään. Vältä kaikkea haukkumista ja tee lapselle selväksi, ettei tilanne ole millään lailla hänen vikansa. Isompana lapselle voi selittää vähän tarkemmin mistä on kyse, mutta vältä silloinkin syyttelyä ja katkeruutta.
Kyllä sinä ja lapsesi pärjäätte, parempaa kevättä molemmille!
Erot ovat aina vaikeita...tiedän, olen eronnut itsekkin, tuska vielä vaikka erosta neljä vuotta, tee niinkuin sydämessäs tunnet.
Kaikkihan täällä sanovat, että lapsi kärsii tulevasta ja taas lähtevästä äidistä. Olen samaa mieltä.
Jos otat äidin takaisin aina silloin kun hän sitä haluaa, hidastat hänen mahdollista alkoholismista pääsyään. Hän huomaa, että hänen lähteminen/juominen annetaan anteeksi ja hän voi palata takaisin... Jos sanot, että takaisin ei todellakaan ole tulemista - ainakaan ennen kuin hän on ollut vuoden täysin raittiina ja järjestänyt elämänsä kuntoon - hän saattaa herkemmin herätä ongelmaansa. Älä helpota sen ihmisen alkoholin käyttöä.
Muija vaihtoon. Usko vaan, että juoppo on juoppo eikä se siitä parane, keksii kyllä aina jonkin tekosyyn tulla takasin ja olla säälittävä kun on ajanut itsensä umpikujaan. Keskity lapseesi ja etsi itsellesi uusi naisystävä, kyllä niitä hyviäkin löytyy. Säästä paljon itseäsi ja pelastat lapsesi tulevaisuuden antamalla rauhallisen ja turvallisen kodin, jossata tulee henkisesti tasapainoisia aikuisia.
Tänään kävelimme keskustassa ja äiti näki ryypynottajia, joita tällä seudulla onkin melkoisesti.
Tulimme kotiin, äiti oli levoton, sanoi ärsyyntyneensä niistä pullonkallistelijoista ja hetken päästä lähti !
Nyt äitiä ei luultavasti näy koko kesänä. Saan taas parannella lapsen mieltä. Vaikeaa tulee olemaan.
Seuraavaa kertaa ei tule, nyt riitti.
Eilen lapsi haeskeli äitiään, useita kertoja jopa kurkisteli sängyn alle. Sanoi jopa äidin lähteneen, kun Hän kiusasi äitiään. Kyllä tässä on pitänyt kaikenlaisia jutella että lapsi hiljalleen taas tottuu normaaleihin päivärytmeihin.
ITSE olen ollut kamalan kipeä koko ajan kun lapsen äiti on ollut täällä. Nyt alkaa helpottaan, päänsärky hävinnyt, kyllä on paljon helpompaa olla kun ei tarvitse miettiä koska äiti taas lähtee (ryyppäämään).
Kyllä yhden lapsen kanssa pärjää, mutta kun on vielä aikuinen lapsi toisena, ei tuu mistään mitään.
Mielelläni olen taas lapsen kanssa kahdestaan, toivon ettei lapselle jää traumoja äidin käynnin ja lähdön johdosta.