Vitara 1.4S: Ahtopainnet vai laatikko

Off-topic:

-"Käyttäjän vaatimuksia" seuraavalle autolle joskus viisi vuotta sitten:

-pienehkö kulutus = pienehkö auto kahdelle henkilölle
-maineeltaan vähävikainen
-(momentinmuunnin) automaatti (vene & traileri merestä tarkat peruuttelut ja pyörittelyt ahtaissa paikoissa traikku perässä.
-neliveto edellisen ja yleisemminkin ahkeran eräjormailun johdosta muutenkin kuin vene perässä.

Kun variaattoria ja kaksoiskytkintä ei oikein kukaan suositellut vetohommiin, jossa koukkupaino mitataan välillä yli 85% saakka, niin automaatiksi valikoitui perinteinen ja luotettava ja kestävä momentinmuunnin. Kun Vitarassa ja kait yleisestikin Suzukeissa nelivetosysteemi on keskimääräistä pikkuautoa monipuolisempi ja Youtuben perusteella ristiriipunnat jne. näyttivät sujuvan kilpailijoita paremmin, alkoi härmistymään mikä merkki ja mikä malli seuraava tulisi olemaan.

Huolimatta varsin laajasta koeajelusta ainakin viidellä eri Vitaralla ja myös todella hankalissa keliolosuhteissa live-elämä tuotti silti yllätyksen. Yllätys oli positiivinen ja johtui siitä, miten hemmetin hyvin kaikki on toiminut ja yli ennakko-odotusten. Aikaisemmin olen kertonut kokemuksista vetää vene Vitaralla Suomen läpi Inarille, homman vaivattomuus yllätti silloinkin.

Veneen kiskominen aikaisemmin keskikokoisella etuveto-farkulla vierailla rampeilla oli aikaisemmin suurempi kuin pieni jännäämisen paikka. Kumia kärysi ja kytkin joutui koville, samalla kun pelotti sanooko se joku päivä sopimuksen irti. Se, miten eleettömästi täsmälleen sama traikku venepaketti nousee Vitaralla merestä, on vanha muistaen edelleen hämmästelyni aihe.

Yksi luotto-marjapaikoista on himppasen ohuesti hoidetun metsäautotien päässä ja matkalle sattuu vielä aivan hemmetinmoinen mäki. Kerran aikanaan pääsi kaatosade yllättämään ja takaisin tullessa mäen kiipeäminen sateen pehmentämällä tiellä etuvetoisella oli enempi rallimainen suoritus vauhtia äärimmillään pitämällä. Uutena samassa paikassa hiukan saman tyyppisissä olosuhteissa vasiten stoppasin rinteen pahimpaan paikkaan ja lähdin liikkeelle. Vaikutti sille, ettei yksikään rengas edes yrittänyt ruopaista sillä kertaa.

Kuten sanottu jo usein, yhteenkään aikaisempaan autoon en kokonaisuus huomioon ottaen ole ollut niin tyytyväinen kuin Vitaraan olen ollut. Ainoa asia, jonka kanssa joutuu hiukan säätämään l. kaatamaan takapenkin selkänojia, on edellistä farkkua pienemmät tavaratilat.
-

Avaajalle:
- Ykkönen on Vitarassa varsin tiuhaan välitetty ja liikkeelle voi hyvin lähteä kakkosvaihteella. Automaatin tietokone ei anna tehdä mitään vahingollista ja normilähtö on pehmeämpi kun viiksestä neppaat suoraan seuraavan vaihteen eli kakkosen. Vastaavasti raskaskin kuorma lähtee kevyesti liikkeelle ykkösvaihteella. Taajamissa kärrin tai traikun kanssa pidän Sport-modea valittuna.