Uusiosinkku, jonka lapset ovat suht isoja ja säännöllisesti isälläänkin, on joillekin perheellisille vaimo-ihmisille kateuden kohde. Ei silti, en minäkään aviossa ollessani koskaan ollut niin paljon "vapaana" kuin nyt erottuani. Heti eron jälkeen oli valmis solmimaan suhteen melkeinpä ensimmäisen, suht siedettävän, miehenkörilään kanssa, mutta nyt on rima jo huomattavasti korkeammalla. Nauttisin olostani, jos joskus ei iskisi "romantiikan nälkä". Tottahan aikuinen nainen läheisyyttä kaipaa. Jotain pientä vipinää edes yms, mutta ettäkö uhraisi vapaa-aikansa toisen passaamiseen ja juoksemiseen vain toisen ehdoilla, ei kiitos. Onko teillä samanlaisia ongelmia ja kenties ratkaisuja asiaan? Kun ne vaki-hoidot ja yhden yön seurustelutkaan ei mitenkään sovi...
Mukavuudenhalua vai itsekkyyttä?
sinivuokko03
7676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täsmälleen sama homma täällä hei!
Mutta ratkaisua ei löydy. Olen täyttänyt elämän mulle ihanilla asioilla, jolloin romantiikannälkä jää enää pienen pieneksi hiekanjyväksi joka kengässä silloin tällöin hankaa - ei edes joka päivä enää ;))
Kuule...mikään ei ole niin tärkeää kun puutarhanhoito...eikä sekään loppujen lopuksi niin tärkeää ole ;)))))
kun satte itse päättää mitä teette.
Minulla on mies rajoitteen useammalle asialle. No, tietysti on lapsetkin.
Niin, ongelmansa kullakin:))
Yksinhuoltajuus on vielä tuore, kuukauden päivät vasta, joten en osaa sanoa. Hirvittää vaan ajatellakin uuteen mieheen tutustumista - osaiskohan sitä iskeäkään?! Pelottaa myös, että tulee jossain vaiheessa niin miehenkipeäksi että ottais minkä tahansa kakslahkeisen joka vähän silmiään vilkuttaa...
Mahtaako sitä sillai seota, mitä sanotte muut?
kommentteja on hauska lukea. Olen itsekin nykyisin "vapaa taiteilija"
Ei kannata heti lähteä uuteen suhteeseen. Elä erosi ensin läpi. Miehiä riittää kyllä mutta etsi hyvää ihmissuhdetta ystävyys voi olla aluksi ihan ok. Erostani on jo vuosia jopa hyvien ystävien miehet tarjosivat apuaan moni oli sitä meltä että kun ón seksiin avioliitossa tottunut ei voi elää ilman. Niin epätoivoinen en kuitenkaan ollut että olisin sotkenut muiden elämää. Olen monesti miettinyt että voiko miehet todella pettää vaimojaan ikään kuin ei mitään olisi tapahtunut ja jatkaa avioliittoaan. miten on miehtet voiko olla totta.
Kun on tottunut taas olemaan oma herransa, kokkauskin onnistuu.Jos siihen tulee nainen,hän sekoittaa hyvin järjestyksessä olevan elämäni.
Tietenkin lämmin hellä pehmoinen käy usein mielessä.
Näinpä se vain on. Sitä välillä oikein hehkuttaa yksinolon hurmiota, mutta kun menottaisi jonnekin tanssimaan tai muuten vain haluaisi nyhjätä toisen kainalossa, niin... silloin alkaa kuristaa kurkkua ja tulee selittämätön kaipaus. Ja alkaahan sitä epäillä omaa "markkina-arvoaankin" :)