en tiedä kuuluuko tämä nyt tänne, mutta en keksinyt mihin muuallekaan sitä laittaa, täällä kun kuitenkin käy aika paljon porukkaa. ja kai tämä mun ongelmani jollain tavalla aikuistumiseenkin liittyy.
toivottavasti jollain riittää aikaa tämän lukemiseen, olen nimittäin todella avun tarpeessa, vaikken tiedä voiko kukaan mua tässä auttaa.
olen siis 18-vuotias tyttö, ja kolmas, eli ratkaiseva, vuosi lukiossa alkaa syksyllä. tarkoituksena olisi kirjoittaa hyvät paperit, sekä itseni että myös vanhempieni takia, he kun sitä niin kovin toivovat. eivät vaadi, mutta toivovat, ja haluaisin että he voisivat olla musta ylpeitä.
mutta kaikki on alkanut mennä pahasti alamäkeen, enkä tiedä pystynkö siihen. en ole käynyt koulua kunnolla pitkään aikaan, en ollut siellä edes tänään. viime viikolla vain muutaman päivän. en yksinkertaisesti jaksa käydä siellä. sekä fyysisesti että henkisesti olen todella lopussa. en ole koskaan ollut mikään innokas opiskelija, mutta nyt olen kadottanut motivaationi kokonaan. en jaksa aamuisin nousta sängystä, vaikka kello olisi kymmenen! nukun päivittäin noin kahteentoista, ja lähden sitten poikaystävälle tai kaupungille hillumaan. kouluun en vain saa itseäni raahattua. vanhempani eivät tiedä tästä lintsaamisesta tuon taivaallista.
mutta varsinainen ongelma tulee tässä: en jaksa käydä koulua enkä keskittyä mihinkään, koska haluaisin jatkuvasti vain juhlia ja pitää hauskaa. lomailla, olla kavereiden kanssa, juoda ja olla kännissä. nyt kun ikää tuli, aloin käymään baareissa, ja siellä olen joka vk-loppu viihtynyt. en ole ollut kotona vk-loppuisin varmaan vuosiin. juon joka vk-loppu, ja tuhlaan rahani turhanpäiväiseen biletykseen. en nuku kunnolla, enkä jaksa keskittyä tavalliseen arkeen. kaveriporukkamme on kova juhlimaan, mutta olen porukan ainoa nainen ja siksi huolissani alkoholin käytöstäni ja liiallisesta juhlimisesta! en saa sitä loppumaan, haluan vain jatkuvasti bailata ja etenkin juoda... se tekee hyvän ja rentouttavan olon. onko musta tulossa alkoholisti, kun en pysty menemään mihinkään ilman muutamaa olutpulloa?
siitä tulee hyvä olo, tunnen itseni kauniiksi ja itsevarmaksi. miehet kiinnittävät huomiota... olo on jotenkin turvallisempi. mutta en halua niin, koska ihmiset pitävät musta selvinpäinkin. mä olen rohkea ja itsevarma ihminen, mihin tarvitsen alkoholia?!
tämä alkaa karata todella käsistä. juon arkisin, kouluviikolla! jos en pääse viihteelle, makaan himassa ja katselen telkkaria mässyttäen jotain epäterveellistä. olen lihonut puolen vuoden aikana ihan liian paljon.
pelottaa että vanhempani saavat tietää lintsaamisesta ja siitä mihin heidän rahojaan tuhlaan. he luulevat että opiskelen kiltisti ja olen pitkiä päiviä koulussa. keskiviikkoisin, kun käyn kaveriporukan kanssa kaljalla, he luulevat että olen keilaamassa.
en halua olla tällainen. haluan opiskella ja saada hyvän ammatin, kunnollisen elämän!
auttakaa! kiitos jos joku jaksoi lukea.
toivottavasti jollain riittää aikaa tämän lukemiseen, olen nimittäin todella avun tarpeessa, vaikken tiedä voiko kukaan mua tässä auttaa.
olen siis 18-vuotias tyttö, ja kolmas, eli ratkaiseva, vuosi lukiossa alkaa syksyllä. tarkoituksena olisi kirjoittaa hyvät paperit, sekä itseni että myös vanhempieni takia, he kun sitä niin kovin toivovat. eivät vaadi, mutta toivovat, ja haluaisin että he voisivat olla musta ylpeitä.
mutta kaikki on alkanut mennä pahasti alamäkeen, enkä tiedä pystynkö siihen. en ole käynyt koulua kunnolla pitkään aikaan, en ollut siellä edes tänään. viime viikolla vain muutaman päivän. en yksinkertaisesti jaksa käydä siellä. sekä fyysisesti että henkisesti olen todella lopussa. en ole koskaan ollut mikään innokas opiskelija, mutta nyt olen kadottanut motivaationi kokonaan. en jaksa aamuisin nousta sängystä, vaikka kello olisi kymmenen! nukun päivittäin noin kahteentoista, ja lähden sitten poikaystävälle tai kaupungille hillumaan. kouluun en vain saa itseäni raahattua. vanhempani eivät tiedä tästä lintsaamisesta tuon taivaallista.
mutta varsinainen ongelma tulee tässä: en jaksa käydä koulua enkä keskittyä mihinkään, koska haluaisin jatkuvasti vain juhlia ja pitää hauskaa. lomailla, olla kavereiden kanssa, juoda ja olla kännissä. nyt kun ikää tuli, aloin käymään baareissa, ja siellä olen joka vk-loppu viihtynyt. en ole ollut kotona vk-loppuisin varmaan vuosiin. juon joka vk-loppu, ja tuhlaan rahani turhanpäiväiseen biletykseen. en nuku kunnolla, enkä jaksa keskittyä tavalliseen arkeen. kaveriporukkamme on kova juhlimaan, mutta olen porukan ainoa nainen ja siksi huolissani alkoholin käytöstäni ja liiallisesta juhlimisesta! en saa sitä loppumaan, haluan vain jatkuvasti bailata ja etenkin juoda... se tekee hyvän ja rentouttavan olon. onko musta tulossa alkoholisti, kun en pysty menemään mihinkään ilman muutamaa olutpulloa?
siitä tulee hyvä olo, tunnen itseni kauniiksi ja itsevarmaksi. miehet kiinnittävät huomiota... olo on jotenkin turvallisempi. mutta en halua niin, koska ihmiset pitävät musta selvinpäinkin. mä olen rohkea ja itsevarma ihminen, mihin tarvitsen alkoholia?!
tämä alkaa karata todella käsistä. juon arkisin, kouluviikolla! jos en pääse viihteelle, makaan himassa ja katselen telkkaria mässyttäen jotain epäterveellistä. olen lihonut puolen vuoden aikana ihan liian paljon.
pelottaa että vanhempani saavat tietää lintsaamisesta ja siitä mihin heidän rahojaan tuhlaan. he luulevat että opiskelen kiltisti ja olen pitkiä päiviä koulussa. keskiviikkoisin, kun käyn kaveriporukan kanssa kaljalla, he luulevat että olen keilaamassa.
en halua olla tällainen. haluan opiskella ja saada hyvän ammatin, kunnollisen elämän!
auttakaa! kiitos jos joku jaksoi lukea.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ikävää että sun elämä on alkanut mennä tota rataa..
olen todella huono auttamaan ihmisiä, mutta ainakin luin ton tekstin. yritä nyt ajatella järkevästi: sulla on kohta siis viimeinen vuosi lukiossa menossa, ja jos et kohta ota ittees niskasta kiinni niin huonosti käy! mieti myös sitä hauskan pitoa. meneekö se todella opskelun edelle ja onko se edes sen arvoista? tuskinpa. baareissa luuhaaminen ei paranna opiskelumotivaatiotasi yhtään. heti seuraavalla viikolla teet näin: menet illalla aikaisin nukkumaan, heräät aamulla seitsemän pintaan, käyt viileässä suihkussa ja syöt hyvin aamupalaa. pakkaa sitten kamat ja yksinkertaisesti LÄHDE KOULUUN. kun olet kerran seitsemältä herännyt niin turha sitä on silloin koko päivä himassa kyhjöttää. ala ottaa koulunkäynti pikkuhiljaa vakavasti, itsesi ja vanhempiesi tähden. muuta en tässä tilanteessa voi enkä osaa neuvoa. toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti löydät motivaatiota opiskeluusi! :)
ajatuksesi ovat todella järkeviä, ja siihen olen pyrkimässä, yritän saada itseäni niskasta kiinni. se vain ei ole niin yksinkertaista, mutta kiitos kuitenkin kun jaksoit ottaa kantaa.
Luin tekstisi ja tiedän varsin hyvin, ettet pyytänyt kommentoimaan tai vastaamaan.
Tekstisi liikutti minua kuitenkin. On tosi hyvä, että olet itse huomannut ongelmasi ja tiedostat sen. Voi olla, että olet ottanut niin paljon paineita koulumenestyksestä, että nyt on yksinkertaisesti napsahtanut.
Käytöksesi ei kuulosta yhtään hyvältä/terveelliseltä. Toki voit hakea apua täältä, ja saada myös järkeviä kommentteja, joista on apua. Mutta jotkut saattavat kommentoida myös halventavaan sävyyn, ja se tuntuu todella pahalta.
Koska sinulta on niin sanotusti karannut mopo käsistä, etkä pysty auttamaan itse itseäsi (vaikka tahtoa kyllä tuntuu löytyvän), ehdotan, että ottaisit yhteyttä aikuiseen ammattilaiseen. Jos koulussasi ei ole koulukuraattoria, niin juttele kouluterveydenhoitajan kanssa ja hän ohjaa sinut ammattilaisen puheille.
Ja muista pitää itsevarmuutesi kasassa myös silloin, kun et juo alkoholia. Ota itseäsi niskasta kiinni, se saattaa sattua, mutta sillä on paljon enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia.
En neuvo ketään valehtelemaan, mutta tässä tapauksessa tiedän, että on hyvin vaikea kertoa asiasta vanhemmille. Ja mitä vanhempasi eivät tiedä, se ei voi heitä satuttaa. Jos pystyt tästä vielä skarppaamaan, niin heidän ei ole pakko tietää asiasta mitään. Mutta jos jatkat samalla linjalla, se tulee kuitenkin esille joskus.
Eli neuvoni sinulle: raahaudu vaikka väkisin sinne kouluun, pysy erossa alkoholista ja pysy ammattilaisen kanssa. Sitähän varten he ovat olemassa.
Ja me täällä - muut ihmiset - jotta tukisimme.
Hyvä, että olet oivaltanut missä tilanteessa olet. Alkoholin käyttösi kuulostaa tosiaan aika vaaralliselta, etenkin sen vuoksi, että se aiheuttaa sinussa "fiilareita", joita ilman on vaikea elää. Samasta syystä käytetään kaikkia päihteitä. Tosin alkoholia voi käyttää myös "oikein", jolloin ihmiselle riittää se pieni rentoutuminen, jonka muutama alkoholiannos aiheuttaa.
Terveytesi on varmasti jo kärsinyt alkoholista, se aiheuttaa suoraan masennusta, mikä ilmenee saamattomuutena mm., olet myös lihonut, alkoholi lihottaa kaiken muun epäterveellisen ohella. Olet menettänyt kiinnostuksesi tavallisiin elämän iloihin. Kuitenkin sinulla on jäljellä kiintymyksesi vanhempiisi ja se, ettet halua aiheuttaa heille pettymystä - se on hyvä piirre, mutta ei nyt näytä sinua auttavan. Ota nyt pikaisesti yhteyttä esim koulun terveydenhoitajaan, jolla on varmasti tietoa hoitopaikoista. Varmasti voit soittaa myös lähimmälle A-klinikalle ja kysyä neuvoa, siellä on hyviä ammattilaisia. Sinne voi ottaa yhteyttä vain siinäkin tapauksessa, että itse on huolissaan asiasta, ei tarvitse olla alkoholisti, mieluummin hakee apua jo huomattavasti ennen kuin alkoholiriippuvuus on päässyt pitkälle. Pysähdy nyt tosissasi, kuvittele v. 2015: missä olet, mitä teet, minkälaisia kavereita sinulla on, minkälaisia rakkaita ympärillä, miltä näytät. Sängyssä makaamisen sijasta nyt rohkeasti puhelinnumeroa etsimään ja apua hakemaan, se kannattaa tässä vaiheessa.
Minulla on useita potilaita, jotka ovat uhranneet päihteille vuosia tai jopa vuosikymmeniä elämästään ja ovat kuitenkin pelastuneet kierteestä ja elävät melko onnnelista elämää, mutta onko tuota sekopäistä elämää valittava, jos on muitakin vaihtoehtoja?
vastauksenne olivat todella lohduttavia, ja antoivat ajattelemisen aihetta. kiitos, että jaksoitte vastata. tiedän, että tästä voi vielä nousta, ja pystyn siihen! kiitos kaikille!
Irellä on viime syksyltä vähän saman suuntasia kokemuksia, pari kuukautta tuli hilluttua joka viikonloppu baarissa, meni vähän vuorotellen, joka toinen viikonloppu ryyppäsin kerran ja joka toinen viikonloppu ryyppäsin molempina päivinä. Sitte loppu rahat joka saatto olla mun pelastus. En tiiä mitä olis tullu jos rahaa olis ollu enemmän.
No hei aattele vähä. ;ite sä ne muut kouluvuodet jaksoit. Älä luovuta metriä ennen maalia kun kerran niin lähellä oot. Ja kaikki nyt baarissa käy kun täyttää 18 sehän on vaa makeeta. Yritä vaa rajotta sitä kännäilyä osta sillä rahalla vaikka jäätelöä. Mulla ei oo kyl kauheesti omakohtasia kokemuksia oonhan vast 13 mutta ei se mitää. PS. Sä et oo ainoo lajias. Koulun ku päntäät läpi ni mee sitte baarii juhlimaa hyviä papereita ja ota porukat mukaa ni on aiha eikä tartte salailla. Rupee säästää siihe baarikeikkaa. (tai pistä isäpappa maksamaan) Hyviä jatkoja :=)
Muut kommentoijat ovat jo vieneet sanani. Siksi minulla ei ole mitään uutta sanottavaa, mutta haluan silti sanoa jotain.
Oikea tuki on sinulle nyt tärkeää, yksin et luultavasti selviä. Harmillista että kaveriporukkanne on ajautunut tuohon tilanteeseen. Mitä jos vaikka te kaikki hiukan rajoittaisitte biletyksen esim. vain ja ainoastaan perjantaihin? Se olisi hyvä alku.
Ymmärrän kyllä että tekee mieli juoda, mutta itsensä pitää vain hillitä. Itse olen sen huomannut, että yksinkertaisesti ei vain viikolla ollenkaan. Älä pidä itselläsi kotona yhtään juomia, ja estä itseäsi menemästä kauppaan. Kyllä se varmasti pikkuhiljaa kaikki muuttuu, kun huomaat että tyytyväinen voi olla muutoinkin! Sitä on vaikea uskoa nyt, mutta niin se on!
Kaikkea hyvää ja voimia loppupinnistykseen!
Mulla on vähä samantyylinen homma, en kyllä pidä sitä ongelmana. Juon olutta aina kun on rahaa ja ja kavereita jotka lähtee messiin. Itsekkin mielummin biletän, hillun ja ajelen pillurallia kavereitten kanssa. Koulussa kyllä yritän käydä viikossa lintsaan 2-12tuntia. Onneksi kohta alkaa kesäloma niin enemmän aikaa ja rahaa bilettää ;D
Mutta yritäppä se koulu käydä se koulu silti kunnolla, ajattele vaikka että tämä edistää rahansaantia tulevia juhlia varten =)
hitto että teillä on hyviä ajatuksia, ja loistavia neuvoja! oon tosi kiitollinen, kun noin moni jaksoi auttaa!
Kuule, loppupeleissä nuo ovat juuri niitä asioita mitkä ratkaisevat tulevaisuutesi, eli pidä mielessä YKsi asia: syntinen maailma ei anna Yhtään mitään, eli siihen malliin pelaat korttisi, mutta toisaalta minä ymmärrän sinua: lukio, täysi - ikäinen ja vanhempien luomat paineet
Mutta kysy nyt Itseltäsi ja vanhemmilta mikä on täkeää tässä nykyajan maailmaassa
Ja muista että, ne alkoholit mitä juot niin vaikuttaa lapseesi jonain päivänä, tai jos sinulla on lapsia ?
Ja sinun ei ole mikään pakko mennä Massan mukana, Sinä itse päätät omasta elämästäsi, ei ne niin sanotut "kaverit"
Kuulostatpa aika paljon itseltäni vielä pari-kolme vuotta sitten. Viimeinen vuosi meni lukiossa ihan penkin alle, olin lentää ulos lukiosta, sain vain pari kurssia käytyä kolmantena vuotena, onneksi sain käydä neljännen vuoden :) Kirjoitukset menivät aika keskinkertaisesti.. En jaksanut paljon lukea kun motivaatio oli, hmm, oluessa lähinnä. Nyt jälkeen päin harmittaa. Tiedän että olisin pystynyt kirjoittamaan osasta paljon paremmat arvosanat. Olen silti ihan tyytyväinen C:n papereihin, yritän olla harmittelematta tota nyt jälkeen päin. Onneksi esim. yliopistoon pääsee aika pitkälti pääsykokeiden avulla! :)
Tuosta sun tekstistä vaan mietin, että oliko sulla jokin käännekohta elämässä miks aloit juomaan vai alkoiko se vain pikkuhiljaa menemään siihen suuntaan? Vaikea sinäänsä määritellä siihen syytä, muistan itekin et "se vain meni aina siihen". Ehkä mulla oli se et en enää jaksanut välittää kun oli mennyt muutkin asiat jo jonkin aikaa huonosti.. Ja kyllä mä vieläkin bailailen ihan kivasti, mutta rajoissa pysyn :) Maksa-arvotkin on tutkittu ja kaikki on hyvin :) Okei, mun ei pitänyt antaa sille mitään vihjeitä, että "jatka biletystä!". :D
Hmm.. En tiedä oliko tästä epämääräisestä tekstistä mitään apua. Huomasin, että moni muu oli antanut sulle hyvää palautetta :)
Kyllä se elämä siitä paranee, mutta loppuen lopuksi sun itsesi pitää tehdä se ratkaiseva askel :) Voihan sitä aina juhlia, mut liika on liikaa.
Koita nyt jaksaa viimeinen vuosi vielä, äläkä kerää liikaa paineita itselles siitä kuitenkaan.. Musta tuntuu, että kannattais jutella sun vanhempien kans ainakin jonkin verran asiasta, kai ne sun tukenas on :)
Onnea!!! :)
myös sun vastauksesi oli mukava lukea, on kiva että kerroit myös omista kokemuksistasi... olet oikeassa, ehkä mun kannattais kertoa vanhemmilleni asiasta, koska he ovat aina olleet mun tukena kaikessa. kiitos sulle :)
hoitoon
Sulta on tainnut mopo karata käsistä, on sellainen sanonta. Olet nuori ja haluat nauttia kaikesta nyt ja heti. Mutta koulun käyminen ja perhe on äärettömän tärkeitä juuri nyt, kun kaikki on vielä edessä. Sulla on hankkimatta ammatti ja tuleva työpaikka. Nyt jos koskaan kannattaa panautua tosissaan siihen mitä haluaa elämältä. Elät elämän parasta aikaa, nuoruutta ja juuri täysi-ikäisenä, kun kauan odotetut monet mahdollisuudet on ulottuvillasi. Mutta niitä muitakin mahdollisuuksia tulee vielä, joihin et vielä nyt ole valmis ja ne saat vaan ja ainoastaan kun elät elämäsi nyt katsoen myös tulevaisuuteen.
Älä anna kaiken "repsahtaa", jaksa yrittää, oman itsesi takia.
Olen 14v tytön äiti ja huolissani. Tyttäreni myös käyttää alkoholia ja aika paljon. Viikonloppuisin ja myös viikolla. Olen voimaton ja hädissäni. Puhuminen ei auta, se menee kuuroille korville ja on nalkutusta varmaankin.
Hän tulee kotiin humalassa ja tietää, että minä en juomista hyväksy, mutta en voikaan mitään sille.
Sitten toinen asia, josta olen huolestunut. Se miten he, meidän nuoret tytöt iltojaan viettävät. On monia poikakavereita, ja tässä iässä tytöillä heidän mielestään parhaat kaverit jo sun ikäisiä. Ei samanikäiset pojat kiinnosta. Vanhemmilla pojilla on sitä ns kokemusta, näillä pikkutytöillä vielä ei. Huolettaa suuresti se, että vihkon kouluvihkon kannessa lukee: me juotiin ja pantiin ja sain helvetisti orkkuja....
Kerro sinä nuorena, mitä minä äitinä teen...
älä ole huolissasi... se menee ohi. jos minulta kysyt, omakohtaisten kokemusten perusteella voin sanoa, että se menee ohi, ja nuo tuollaiset jutut... eivät kaikki ole välttämättä edes totta. juuri tuon ikäiset tytöt nyt puhuvat mitä puhuvat, ja suurin osa niistä puheista on kuvittelua ja todellisuuden liioittelua. he etsivät itseään, ja kokeilevat aikuisuutta. se on heille vain yksi vaihe, ja se pitää vanhempien hyväksyä. tietenkin asiaan on hyvä puuttua, jos juominen noin nuorella on jo säännöllistä, mutta muuten 14-vuotiaan tytön elämä on aika railakasta, eikä siihen oikein voi puuttua. pitää vain odottaa ja yrittää suojella pahimmalta. kaikkeen ei kuitenkaan voi vaikuttaa, ja pitää ajatella että oma tyttö ei ole ainut 14-vuotias, ja että kaikki kuuluu asiaan, ja tytön kasvaessa se menee ohi.
tosin mikä minä nyt olen neuvomaan, kun itselläkin asiat vielä sekaisin, mutta... tää on mun kokemusten tuottama ajatus.
Tuo 14v tilanne kuulostaa aika pahalta... Kyllähän itsekin siinä iässä join, mutten ikinä esim. viikolla. Koita jutella tyttäresi kanssa rauhassa. Ilmaise huolesi ja syy siihen. Tai jos hän ei suostu keskusteluun niin kirjoita hänelle kirje. Juttele myös seksistä, todennäköisesti hän sitä on jo harrastanut. Muistuta häntä seksitautien ja raskauden vaarasta tai vie hänet vaikka jonkun mukavan gynegologin/nuorten neuvolan juttusille, koska neuvot voivat mennä paremmin perille ulkopuoliselta. Yksi asia on vielä hyvin: hän tulee yöksi kotiin. Koita pitää kiinni siitä, sano että hän on aina tervetullut kotiin vaikket kaikkia hänen temppujaan hyväksykään.
Ja jos tilanne tuntuu karkaavan käsistä niin pyydä apua! Esim. koulukuraattori varmasti on valmis auttamaan.
Noh.. Ajatellaan positiivisesti. Nyt sä ainakin tiedät mikä on ongelmana. Niskasta kiinni vaan. Opiskelusta on tosi vaikea saada uudelleen otetta jos sen motivaation menettää, mutta sä oot opiskellu jo 11 vuotta? Ei 11 vuotta opiskella sen takia että floppaa kirjotuksissa, ei tosiaan! Mullakin oli yläasteelta lähtien motivaatio aiva tiessään. noh, ehkä lukion ykkösellä sitä vielä oli, mutta kakkosella se häipyi eikä takasi tullu. Voi niistä kirjotuksista selviytyä kunnialla ilman sitäkin, itse sain m:n keskiarvon kun vaivauduin lukemaan kirjan kerran läpi joka aineesta. reaalista 5 kirjaa. Enkä lukenu edes kunnolla.
Toki se varmasti on vaikeaa. Varsinkin jos poikaystävä on samalla tavalla hauskanpidossa kiinni ja muut kaverit? Sitä pitää vaan oppia sanomaan ei. Eräs kaveri sanoo olevansa tosi pettyny ku luki viimeisen vuoden ihan hyvin mutta kirjotuksiin ei jaksanu lukee. Ei se varmaan mukavaa oo, se tunne että on flopannu 12 vuoden opiskelun jälkeen.
Yritä saada motivaatio takasi! Ja vaikketa saisi niin yritä lukee edes jonkin verran! Ei todellakaan mukavaa jos kaverit pääsee ylioppilaiksi ja itse joutuu kirjottamaan syksyllä koska sai vaikkapa reaalista I. Tsemppiä!!
Terkuin joku joka on sen sopan jo kärsinyt, onneksi.
Mulla on nyt vähän sama tilanne, ei kiinnostas lukee mitään koulukirjoja, vaan juhlia tai laiskotella. Mutta mulla ainakin toimii se, että joskus otan itteeni niskasta kiinni ja alan opiskella ja kun kerran alotan, tulee luettua sitten kunnolla. Ja jos jätät tehtäviä tekemättä, ne kasaantuvat, ja se vasta stressaavaa onkin. Ja pian tulee kesäloma, jos nyt muutaman viikon vielä jaksat, on koko kesä aikaa juhlia! ehkä sit syksyllä oot jo vähän kyllästynytkin ainaseen juhlimiseen ja jaksat taas opiskella...?
Miten nyt on mennyt?
päivä kerrallaan. olen ollut nyt oikeasti pitkän aikaa sairaana, joten koulussa en ole muutenkaan pystynyt nyt käymään. ja juhliminenkin on hetkeksi jäänyt, kun on sairastanut.
kuitenkin näiden todella rohkaisevien viestien avulla olen saanut jonkinlaisen uuden käsityksen elämästä. en uskonut että saisin näin paljon vastauksia, ja kaikista on ollut apua. olen alkanut ajattelemaan erityisesti koulunkäyntiä aivan uudella tavalla. juhlimisesta en osaa luopua, mutta olen vähentänyt alkoholin käyttöä. ja olen siitä ylpeä. kunhan tästä taudista tokenen, aion oikeasti yrittää, jotta voin lähteä kesälomalle hyvillä mielin.
kiitos kaikille!
Kuulostaa joistain kohin tutulta toi sun tarinas. Mä oon kans 18-vee tyttö ja sellasta viikonloppua ei olekaan millon olisin kiltisti kotona. Aivan joka viikonloppu olen rellestämässä jossain, ja alkoholi kuuluu asiaan.
Mä rakastan bailausta ja hauskanpitoa ja ajatuskin siitä että joutuisin olla vaikka viikonlopun neljän seinän sisällä saa mut hulluuden partaalle.
Viikolla olen käynyt kyllä kiltisti koulussa, mutta motivaatio on myöskin aivan hukassa. Kunhan vaan olen siellä ettei tule poissaoloja. Muuta mä siellä en sitten teekään. Ja maanantaina jo odotan että tulis se viikonloppu pian!! En ole koskaan ollut mikään hyvä koulussa ja en todellakaan jaksa lukea kokeisiin! Onneksi koulukin loppuu nyt... Alotan kyllä työt... Mutta viikonloppuina rellestys jatkuu!
Maksalle ei varmasti tee hyvää dokata joka viikonloppu (aina känniin saakka) ja tupakkaakin menee aina vaan enemmän ja enemmän.
Pitäis saada jonkinlainen tolkku, mutta toisaalta en halua/kykene/jaksa, kiinnostusta löytyy vaan bilettämiselle!!