Missähän se asia käytännössä näkyy? Tärkeää tuntuu olevan miehen pituus, työssäkäynti ja sosiaalinen asema. Jollekin hippitytölle on tärkeää että mies kasvattaa omat yrttinsä. Salihirmuille pitää olla vielä kovempi karju. En ole oikein tähän romantiikkaan vielä törmännyt. Lähinnä se tuntuu olevan olemassaolevien vaatimusten täyttämistä. Kun tietyt kriteerit täyttyvät niin sitten nainenkin osaa olla romanttinen.
En tiedä onko se kovin romanttista jos pitää kirjoittaa vaatimustenmukaisuuvakuutus ennen suhteen alkua.
Naiset ovat kuulemma romanttisia
Anonyymi
141
1380
Vastaukset
Mites olis tunteet? Mua pidetään kahjona, kun voin tykästyä ihmiseen ihan kahjona hirveästi yksityiskohtia tietämäättä. Mutta mä tykästynkin persoonaan ja järjenjuoksuun, en maalliseen mammonaan, titteleihin, enkä saavutuksiin tai ammattikuntaan.
Kahjo mikä kahjo, kysy vaikka kaikilta niiltä joihin oon ihastunut kahjona sen paremmin kaikkea tietämättä.- Anonyymi
Voi olla että olet romanttinen. Jos ihminen sanoo olevansa romanttinen niin kai se ominaisuus pitäisi olla ihmisessä itsessään olemassa. Ei voi olla niin että ihminen on romanttinen vasta sitten kun tapaa täydellisen kumppanin.
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla että olet romanttinen. Jos ihminen sanoo olevansa romanttinen niin kai se ominaisuus pitäisi olla ihmisessä itsessään olemassa. Ei voi olla niin että ihminen on romanttinen vasta sitten kun tapaa täydellisen kumppanin.
Kyllä se varmaan moni on huomannut mun jutuista, että olen romanttinen ja romantikko. Vastakohdat yleensä ei tykkää minusta juuri siksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla että olet romanttinen. Jos ihminen sanoo olevansa romanttinen niin kai se ominaisuus pitäisi olla ihmisessä itsessään olemassa. Ei voi olla niin että ihminen on romanttinen vasta sitten kun tapaa täydellisen kumppanin.
Ei romattinen luonne tarkoita pelkkää parisuhdetta. Tuo romantiikka on aika ikävästi meillä liitetty usein vain parisuhteeseen. Romanttinen luonne voi aivan yhtä hyvin kohdistaa sitä "hempeilyään" muitakin kuin vain parisuhdekumppania kohtaan. Hän voi olla aivan yhtälailla huomaavainen ystävilleen, vanhemmilleen, sisaruksilleen, lapsilleen jne. Romantiikka on huomaavaisuutta, ajattelevaisuutta, kuuntelemista, halua spontaanisti ilahduttaa toista, tuoda lahjoja tai järjestää jotain kivoja hetkiä ja kaikkea muuta tuon tapaista. Romantikko on napannut jostain sanomastasi kiinni ja joku päivä yllättää sinut sillä, että on kuullut ja toteuttaa sen mitä halusit jne.
Anonyymi kirjoitti:
Ei romattinen luonne tarkoita pelkkää parisuhdetta. Tuo romantiikka on aika ikävästi meillä liitetty usein vain parisuhteeseen. Romanttinen luonne voi aivan yhtä hyvin kohdistaa sitä "hempeilyään" muitakin kuin vain parisuhdekumppania kohtaan. Hän voi olla aivan yhtälailla huomaavainen ystävilleen, vanhemmilleen, sisaruksilleen, lapsilleen jne. Romantiikka on huomaavaisuutta, ajattelevaisuutta, kuuntelemista, halua spontaanisti ilahduttaa toista, tuoda lahjoja tai järjestää jotain kivoja hetkiä ja kaikkea muuta tuon tapaista. Romantikko on napannut jostain sanomastasi kiinni ja joku päivä yllättää sinut sillä, että on kuullut ja toteuttaa sen mitä halusit jne.
Näin ja rakkaus on romantikoille kaikki suurin voima ja tunne, jota näyttää ja ylläpitää. Myös muiden onni on 💙 asia.
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Näin ja rakkaus on romantikoille kaikki suurin voima ja tunne, jota näyttää ja ylläpitää. Myös muiden onni on 💙 asia.
Kyllä, eikä romatikko todellakaan välttämättä ole mikään lälly hempeilijä ulospäin. Karskin ja kovankin ulkokuoren alla voi olla pesunkestävä romantikko. Tuo on oikeastaan tilanne aika usein, sillä romatikko tuppaa saamaan enemmän kun tarpeeksi iskuja elämänsä aikana.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, eikä romatikko todellakaan välttämättä ole mikään lälly hempeilijä ulospäin. Karskin ja kovankin ulkokuoren alla voi olla pesunkestävä romantikko. Tuo on oikeastaan tilanne aika usein, sillä romatikko tuppaa saamaan enemmän kun tarpeeksi iskuja elämänsä aikana.
Aivan totta. Se on herkän sisimmän suoja, titaanikuori joka pitää kasvattaa omaksi suojakseen ja parhaakseen. Kuoren alla kuitenkin sykkii lämmin ja rakastava, hyvää haluava sydän.
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Aivan totta. Se on herkän sisimmän suoja, titaanikuori joka pitää kasvattaa omaksi suojakseen ja parhaakseen. Kuoren alla kuitenkin sykkii lämmin ja rakastava, hyvää haluava sydän.
Oikeastaan yksikään itse tapaamani pesunkestävä romatikko ei ole ollut sitä ulospäin - . He ovat olleet aluksi hyvinkin etäisiä ja asiallisia ja ehkä jopa hieman kylmän oloisia. He ovat suorastaan yllättäneet, sitten kun heidät on oikeasti oppinut tuntemaan. Ja kaikki heistä eivät ole olleet mitään parisuhdetarjokkaita, vaan on heitä tullut aivan muissakin merkeissä tavattua ja opittua tuntemaan.
Anonyymi kirjoitti:
Oikeastaan yksikään itse tapaamani pesunkestävä romatikko ei ole ollut sitä ulospäin - . He ovat olleet aluksi hyvinkin etäisiä ja asiallisia ja ehkä jopa hieman kylmän oloisia. He ovat suorastaan yllättäneet, sitten kun heidät on oikeasti oppinut tuntemaan. Ja kaikki heistä eivät ole olleet mitään parisuhdetarjokkaita, vaan on heitä tullut aivan muissakin merkeissä tavattua ja opittua tuntemaan.
Juu, eipä niitä ventovieraille näytetä syvimpiä minuja. Itse kyllä olen ihmisille irl ystävällinen ja hymyilen. Siitä voi osviittaa saada.
Täällä olen usein paljon tylympi mitä irl, koska täällä myös itse törmään tylyyteen toisin kun irl.- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Juu, eipä niitä ventovieraille näytetä syvimpiä minuja. Itse kyllä olen ihmisille irl ystävällinen ja hymyilen. Siitä voi osviittaa saada.
Täällä olen usein paljon tylympi mitä irl, koska täällä myös itse törmään tylyyteen toisin kun irl.Voihan ihminen olla ystävällinen ja hymilää, vaikka olisi samalla etäinen ja hieman kylmä. Eivät nuo mitenkään ole toisiaan poisssulkevia juttuja. Hyvin moni on ystävällinen ja hymyilee, mutta heti sen takana törmäät seinään, josta ei aivan heti läpi pääse.
Anonyymi kirjoitti:
Voihan ihminen olla ystävällinen ja hymilää, vaikka olisi samalla etäinen ja hieman kylmä. Eivät nuo mitenkään ole toisiaan poisssulkevia juttuja. Hyvin moni on ystävällinen ja hymyilee, mutta heti sen takana törmäät seinään, josta ei aivan heti läpi pääse.
Niin, hidas lämpenemään ihmisille. Tunnistan itsenikin tuosta. Pidän ihmiset sopivan etäällä, kunnes olen valmis luottamaan. Se selittänee hyvin pienet piirinikin?
En ole kaikkien kaveri, vaikka periaatteessa olenkin kaikkien kaveri. Mutta todella avaudun vain harvoille ja näytän haavoittuvuuteni. Kuori on suojana.PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Niin, hidas lämpenemään ihmisille. Tunnistan itsenikin tuosta. Pidän ihmiset sopivan etäällä, kunnes olen valmis luottamaan. Se selittänee hyvin pienet piirinikin?
En ole kaikkien kaveri, vaikka periaatteessa olenkin kaikkien kaveri. Mutta todella avaudun vain harvoille ja näytän haavoittuvuuteni. Kuori on suojana.Sanoisin, että romanttikko heittäytyy toisen armoille vasta kun luottaa tähän ihmiseen.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Sanoisin, että romanttikko heittäytyy toisen armoille vasta kun luottaa tähän ihmiseen.
Mut sanoisin, että sitten kun rakastaa, se on aitoa ja vilpitöntä eikä mitään oman edun tavoittelua.
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Niin, hidas lämpenemään ihmisille. Tunnistan itsenikin tuosta. Pidän ihmiset sopivan etäällä, kunnes olen valmis luottamaan. Se selittänee hyvin pienet piirinikin?
En ole kaikkien kaveri, vaikka periaatteessa olenkin kaikkien kaveri. Mutta todella avaudun vain harvoille ja näytän haavoittuvuuteni. Kuori on suojana.Siis juuri noin ja tuo on ollut yhteistä ihan jokaiselle itse tapaamalleni romantikolle. Varsinkaan sitä romanttista puolta ei ihan nopeasti näytetä. Se vaatii luottamusta. Vaan jos toista pääsee seuraamaan, niin sen huomaa kyllä siitä miten hän toimii niiden muiden, itselleen jo tärkeiden ihmisten kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis juuri noin ja tuo on ollut yhteistä ihan jokaiselle itse tapaamalleni romantikolle. Varsinkaan sitä romanttista puolta ei ihan nopeasti näytetä. Se vaatii luottamusta. Vaan jos toista pääsee seuraamaan, niin sen huomaa kyllä siitä miten hän toimii niiden muiden, itselleen jo tärkeiden ihmisten kanssa.
Sen sijaan romantisoijat kyllä suorastaan tyrkyttävät sitä "romanttisuuttaan" jo melkeinpä alkuhetkestä saakka. Se on suorastaan ylitsevuotavaista ja joskus aika tukahduttavaakin. Ainakin sellaiselle ihmiselle kuin minä, joka en mitään jatkuvia lahjuksia ja ylitsepursuavaa lepertelyä kaipaisi.
Anonyymi kirjoitti:
Sen sijaan romantisoijat kyllä suorastaan tyrkyttävät sitä "romanttisuuttaan" jo melkeinpä alkuhetkestä saakka. Se on suorastaan ylitsevuotavaista ja joskus aika tukahduttavaakin. Ainakin sellaiselle ihmiselle kuin minä, joka en mitään jatkuvia lahjuksia ja ylitsepursuavaa lepertelyä kaipaisi.
Heh, lahjukset ja ylitsepursuava lepertely kuulostaa teatterille. Ei aidolle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikeastaan yksikään itse tapaamani pesunkestävä romatikko ei ole ollut sitä ulospäin - . He ovat olleet aluksi hyvinkin etäisiä ja asiallisia ja ehkä jopa hieman kylmän oloisia. He ovat suorastaan yllättäneet, sitten kun heidät on oikeasti oppinut tuntemaan. Ja kaikki heistä eivät ole olleet mitään parisuhdetarjokkaita, vaan on heitä tullut aivan muissakin merkeissä tavattua ja opittua tuntemaan.
Romantiikka vaatii myös kylmyyttä erotella merkitykselliset asiat merkityksettömistä ja abstraktia käsityskykyä nähdä syy-yhteydet ja yhteiset käytöskuviot joista sitten syntyy omassa sydämessä se tunne, että ah!...
Pinnallinen romantiikka on yksinkertaista ja perustuu materian tunkuttamiseen tyyliin Fifty Shades Of Grey.
Tän paremmin en osaa kuvailla mitä romantiikka on.
Sivusta n - Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Heh, lahjukset ja ylitsepursuava lepertely kuulostaa teatterille. Ei aidolle.
Sitähän romantisointi on - teatteria. Ei siinä ole mitään totta. Romantisointi on kulloisenkin kulttuurin luomaa "romantttiseksi" miellettyä käytöstä. Romantisointi kolahtaa romantisoijiin, oikeat romantikot kokevat sen kauhean falskiksi ja epäaidoksi. "Ostanpa tässä sinulle, juuri tunti sitten tapaamalleni ihmiselle, suuren (tietenkin punaisen) ruusun, joita tuo ruusunmyyjä tuossa kaupittelee jokaiseen pöytään. Ruusu ruusulle. Iik miten ihanan romanttista!!!"
Anonyymi kirjoitti:
Sitähän romantisointi on - teatteria. Ei siinä ole mitään totta. Romantisointi on kulloisenkin kulttuurin luomaa "romantttiseksi" miellettyä käytöstä. Romantisointi kolahtaa romantisoijiin, oikeat romantikot kokevat sen kauhean falskiksi ja epäaidoksi. "Ostanpa tässä sinulle, juuri tunti sitten tapaamalleni ihmiselle, suuren (tietenkin punaisen) ruusun, joita tuo ruusunmyyjä tuossa kaupittelee jokaiseen pöytään. Ruusu ruusulle. Iik miten ihanan romanttista!!!"
Heh, mä kyllä voisin ostaa ruusun ekoille treffeille. Jos olen toiseen jo muuten ennättänyt tutustua vaikka kirjoitellen, soitellen.. Ja tykkään hänestä. Se on lähinnä ele, jonka tekisin naiselle. Miehet ei valitettavasti herätä mun "herrasmiesmäisyyttä". :D
Vaan lahjukset on kornia. Jos pitää todistella tunteita lahjuksilla ja hurmata niillä, niin anti olla vaan. En rupee.
Eri asia on suhteessa sitten jo, kun haluan ilahduttaa. Mutta se ei ole mitään tunteiden ostelua vaan aito ilo, kun nään toisen ilahtuvan.- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Niin, hidas lämpenemään ihmisille. Tunnistan itsenikin tuosta. Pidän ihmiset sopivan etäällä, kunnes olen valmis luottamaan. Se selittänee hyvin pienet piirinikin?
En ole kaikkien kaveri, vaikka periaatteessa olenkin kaikkien kaveri. Mutta todella avaudun vain harvoille ja näytän haavoittuvuuteni. Kuori on suojana.Ihan hyvä, koska niin paljon ihmisiä joita ei välttämättä haluaisi edes tuntea lähemmin sen paremmin, kun vaikutelma tai ihmisestä huokuva aura saattaa olla epämääräinen/luontaantyöntävä, että hyvä vaan olla terveellä tavalla sekä varovainen, että myös itsekäs, sillä ei se määrä, vaan laatu ja sitäpaitsi, jos on ihan liikaa hyvän päivän tuttuja joiden kanssa pitää pinnallisesti pyrkiä säännöllisesti vaihtamaan kuulumisia niin tolkuttomastihan siinä ylimääräistä aikaa menee.
Eli hyvin päätelty, jos päättelit, että olen myös introvertti, enkä viihdy minkään "kaveriarmeijan" kanssa, vaan ainoastaan joku hassu, mutta sitäkin läheisempi kaveri. - Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Sanoisin, että romanttikko heittäytyy toisen armoille vasta kun luottaa tähän ihmiseen.
Juuri näin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitähän romantisointi on - teatteria. Ei siinä ole mitään totta. Romantisointi on kulloisenkin kulttuurin luomaa "romantttiseksi" miellettyä käytöstä. Romantisointi kolahtaa romantisoijiin, oikeat romantikot kokevat sen kauhean falskiksi ja epäaidoksi. "Ostanpa tässä sinulle, juuri tunti sitten tapaamalleni ihmiselle, suuren (tietenkin punaisen) ruusun, joita tuo ruusunmyyjä tuossa kaupittelee jokaiseen pöytään. Ruusu ruusulle. Iik miten ihanan romanttista!!!"
Romantikon mielestä paljon romanttisempaa olisi kuitenkin vaikkapa se, että treffeillä ollessa olisi jossain pienessä sivulauseessa tullut täysin asiaa sen kummemmin ajattelematta mainittua oma lempikukka ja sitten jossain aivan toisessa tilanteessa myöhemmin tuo sinulle sen yhden juuri sellaisen "täydellisen" kukan.
Kaikki nyt eivät tietenkään kukista välitä, mutta oleellista ei olekaan se kukka, vaan se että toista on aivan tosissaan kuunnellut ajatuksen kanssa. Se voi olla vaikka lempisuklaapatukka tuliaiseksi täysin yllättäen. Ei sillä ole mitään väliä mikä se asia on. Anonyymi kirjoitti:
Ihan hyvä, koska niin paljon ihmisiä joita ei välttämättä haluaisi edes tuntea lähemmin sen paremmin, kun vaikutelma tai ihmisestä huokuva aura saattaa olla epämääräinen/luontaantyöntävä, että hyvä vaan olla terveellä tavalla sekä varovainen, että myös itsekäs, sillä ei se määrä, vaan laatu ja sitäpaitsi, jos on ihan liikaa hyvän päivän tuttuja joiden kanssa pitää pinnallisesti pyrkiä säännöllisesti vaihtamaan kuulumisia niin tolkuttomastihan siinä ylimääräistä aikaa menee.
Eli hyvin päätelty, jos päättelit, että olen myös introvertti, enkä viihdy minkään "kaveriarmeijan" kanssa, vaan ainoastaan joku hassu, mutta sitäkin läheisempi kaveri.Melkolailla sunnaatokset käy mun aatoksien kanssa yks yhteen. Harvoin kohtaa ihmisiä, jotka kattelee maailmaa samoin silmin ja kokee asiouta näin tutusti. :)
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Heh, mä kyllä voisin ostaa ruusun ekoille treffeille. Jos olen toiseen jo muuten ennättänyt tutustua vaikka kirjoitellen, soitellen.. Ja tykkään hänestä. Se on lähinnä ele, jonka tekisin naiselle. Miehet ei valitettavasti herätä mun "herrasmiesmäisyyttä". :D
Vaan lahjukset on kornia. Jos pitää todistella tunteita lahjuksilla ja hurmata niillä, niin anti olla vaan. En rupee.
Eri asia on suhteessa sitten jo, kun haluan ilahduttaa. Mutta se ei ole mitään tunteiden ostelua vaan aito ilo, kun nään toisen ilahtuvan.Se onkin eri juttu, jos tuot sen ruusun jotenkin tavallaan tuliaiseksi (vaikka itse esim. en kauheammin ruusuja arvosta). Mä puhun nyt niistä ruusukaupiiaista pyörimässä jossain baareissa ja ravintoloissa. Siinä ei ole mitään romanttista. :D
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Juu, eipä niitä ventovieraille näytetä syvimpiä minuja. Itse kyllä olen ihmisille irl ystävällinen ja hymyilen. Siitä voi osviittaa saada.
Täällä olen usein paljon tylympi mitä irl, koska täällä myös itse törmään tylyyteen toisin kun irl.Täällä voi toisten olla helpompi olla tylympiä, kun ihmiset eivät ole kasvokkain sanomassa asioita päin naamaa, vaan voivat anonyymisti möläytellä vaikka mitä, eikä kaikenlaisista huudosta seuraamukset vaikuta välttämättä niin pahoilta. Silti toivoisi ihmisiltä täällä ihan perus käytöstapoja.
Anonyymi kirjoitti:
Romantikon mielestä paljon romanttisempaa olisi kuitenkin vaikkapa se, että treffeillä ollessa olisi jossain pienessä sivulauseessa tullut täysin asiaa sen kummemmin ajattelematta mainittua oma lempikukka ja sitten jossain aivan toisessa tilanteessa myöhemmin tuo sinulle sen yhden juuri sellaisen "täydellisen" kukan.
Kaikki nyt eivät tietenkään kukista välitä, mutta oleellista ei olekaan se kukka, vaan se että toista on aivan tosissaan kuunnellut ajatuksen kanssa. Se voi olla vaikka lempisuklaapatukka tuliaiseksi täysin yllättäen. Ei sillä ole mitään väliä mikä se asia on.Just tämä. Kuuntelee toista ja pistää merkille asioita mistä toinen tykkää ja ilahduttaa niillä. 👍
Täsmälleen näin minäkin toimin ja ajattelen.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Romantikon mielestä paljon romanttisempaa olisi kuitenkin vaikkapa se, että treffeillä ollessa olisi jossain pienessä sivulauseessa tullut täysin asiaa sen kummemmin ajattelematta mainittua oma lempikukka ja sitten jossain aivan toisessa tilanteessa myöhemmin tuo sinulle sen yhden juuri sellaisen "täydellisen" kukan.
Kaikki nyt eivät tietenkään kukista välitä, mutta oleellista ei olekaan se kukka, vaan se että toista on aivan tosissaan kuunnellut ajatuksen kanssa. Se voi olla vaikka lempisuklaapatukka tuliaiseksi täysin yllättäen. Ei sillä ole mitään väliä mikä se asia on.Eikä sen tarvitse olla edes mikään sen kummempi lahja, se voi olla mikä tahansa ele, joka kertoo että toisen sanomisiin on aidosti kiinnittänyt huomiota.
Anonyymi kirjoitti:
Se onkin eri juttu, jos tuot sen ruusun jotenkin tavallaan tuliaiseksi (vaikka itse esim. en kauheammin ruusuja arvosta). Mä puhun nyt niistä ruusukaupiiaista pyörimässä jossain baareissa ja ravintoloissa. Siinä ei ole mitään romanttista. :D
Juu, arvasin että tarkoitat niitä. Tuli heti mieleen ruusukauppiaat, kun luin tekstiäsi. :)
Anonyymi kirjoitti:
Täällä voi toisten olla helpompi olla tylympiä, kun ihmiset eivät ole kasvokkain sanomassa asioita päin naamaa, vaan voivat anonyymisti möläytellä vaikka mitä, eikä kaikenlaisista huudosta seuraamukset vaikuta välttämättä niin pahoilta. Silti toivoisi ihmisiltä täällä ihan perus käytöstapoja.
Näinpä. En minäkään niistä suuttumalla suutu, kyllästyn vaan että onko aina pakko olla niin helvetin tyly ja ilkeä tms. Kyllästyn välillä siihen tyyliin. Ja pärähdän..
Välillä ei jaksa reagoida mitenkään. Eipä irl tarvi olla juuri ikinä kelleen inhottava.- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Juu, arvasin että tarkoitat niitä. Tuli heti mieleen ruusukauppiaat, kun luin tekstiäsi. :)
Esimerkiksi se on minusta aivan valtavan romattinen ele, jos toinen tuo kaupassa käydessään uuden pullon pyykinpesuainetta, ilman että olet sitä erikseen pyytänyt. Taustaksi se, että mä pesen aina kaikki talon pyykit ja olin vain jossain sivulauseessa ohimennen todennut, että täytyypä ostaa pyykinpesuainetta. Sehän toi vielä tasan oikeanlaista. Oli oikein käynyt tarkistamassa sen pullon <3
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi se on minusta aivan valtavan romattinen ele, jos toinen tuo kaupassa käydessään uuden pullon pyykinpesuainetta, ilman että olet sitä erikseen pyytänyt. Taustaksi se, että mä pesen aina kaikki talon pyykit ja olin vain jossain sivulauseessa ohimennen todennut, että täytyypä ostaa pyykinpesuainetta. Sehän toi vielä tasan oikeanlaista. Oli oikein käynyt tarkistamassa sen pullon <3
Siinähän meni suorastaan polvet veteliksi :D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikeastaan yksikään itse tapaamani pesunkestävä romatikko ei ole ollut sitä ulospäin - . He ovat olleet aluksi hyvinkin etäisiä ja asiallisia ja ehkä jopa hieman kylmän oloisia. He ovat suorastaan yllättäneet, sitten kun heidät on oikeasti oppinut tuntemaan. Ja kaikki heistä eivät ole olleet mitään parisuhdetarjokkaita, vaan on heitä tullut aivan muissakin merkeissä tavattua ja opittua tuntemaan.
Niin me suomalaiset jaksetaan yllättää niitä joihin pystymme luottamaan sen verran että ansaitsee nähdä meidät ilman suojakuortamme, joka estää tarpeettoman haavoittumisen, kun itse kullekin varmaan elämänsä aikana tullut monia kipeästi satuttaneita kolhuja ja pettymyksiä matkaan.
- Anonyymi
Se on hyvä jos tykkää henkilöstä henkilön itsensä tähden, eikä vain sen mitä sillä sattuu olemaan, koska sellainen taas ei ole aitoa tykästymistä ja kiintymystä toiseen, joten siinä mielessä arvostan sinua paljon.
Ja ihmiset saa olla sellaisia ihania yksilöllisiä itsejään joita on. Mikä muu tuntuisi normaalilta, kuin että saa olla juuri oma itsensä, eikä tarvitse esittää ketään/mitään muuta? Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi se on minusta aivan valtavan romattinen ele, jos toinen tuo kaupassa käydessään uuden pullon pyykinpesuainetta, ilman että olet sitä erikseen pyytänyt. Taustaksi se, että mä pesen aina kaikki talon pyykit ja olin vain jossain sivulauseessa ohimennen todennut, että täytyypä ostaa pyykinpesuainetta. Sehän toi vielä tasan oikeanlaista. Oli oikein käynyt tarkistamassa sen pullon <3
Sama. Arkisia juttuja, mutta huomaa että toinen on kuunnellu ja aatellut mua.
Anonyymi kirjoitti:
Se on hyvä jos tykkää henkilöstä henkilön itsensä tähden, eikä vain sen mitä sillä sattuu olemaan, koska sellainen taas ei ole aitoa tykästymistä ja kiintymystä toiseen, joten siinä mielessä arvostan sinua paljon.
Ja ihmiset saa olla sellaisia ihania yksilöllisiä itsejään joita on. Mikä muu tuntuisi normaalilta, kuin että saa olla juuri oma itsensä, eikä tarvitse esittää ketään/mitään muuta?Miin mäkin asian ajattelen. Ja olen mielessäni aina harrastanut ihmisten riisuntaa. Häh?! :D
Riisuntaa kaikesta kyhätystä, kuten koristelut, pinta, juuri tittelit, varallisuus, koulutus jne. Ja mietin sitä ihmistä ihmisenä, täysin kaikesta krääsästä riisuttuna ihmisenä.
Ja yritän nähdä ihmisen sisimpään, kullatun ulkokuiren läpi ja ohi. Ei mua kiinnosta mikään muu kun se ihminen. Ei mikään sen omistama tai arbonimet tai muut hurlum hei jienoudet, vain ihminen. Siksi en mm. palvo ketään aseman tms. vuoksi. Ihmisiä yhtä kaikki.
Ihan sama mikä herra tai muu on. Ihminen silti vain.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen sijaan romantisoijat kyllä suorastaan tyrkyttävät sitä "romanttisuuttaan" jo melkeinpä alkuhetkestä saakka. Se on suorastaan ylitsevuotavaista ja joskus aika tukahduttavaakin. Ainakin sellaiselle ihmiselle kuin minä, joka en mitään jatkuvia lahjuksia ja ylitsepursuavaa lepertelyä kaipaisi.
Haluaisit käydä suoraan asian ytimeen, ilman romantiikkaa.
- Anonyymi
Näin on. Nenä pystyssä kävelevät ohi ja aina arvosteleva katse päällänsä. Eniten on kiinni sosiaalisesta statuksesta miten kelpaa. Raha on toinen mittari.
Ihmeen maineenkipeätä sakkia nykyään. Osa ihmisistä todella ovat romanttisia. Se ei katso sukupuoleen.
Tosin se romanttisuus näkyy vasta kun ovat pariutuneet.
Toisaalta ihmettelen minäkin noita kovia vaatimuksia mitä joillakin ihmisillä on. Ja osa heistäkin ihan järkkymättömiä siitä, että kaikki tai ei mitään.
Sanoisin jopa sellaista, että tämä yksilökeskeinen elämäntapa on nostanut ihmisten omanarvontuntoa niin korkealle, että koetaan vaatimukset parinvalinnassa perusteltuina.
Minulla oli aika pitkä ketju aiheesta ja osa vertasi parinvalintaa jopa työhaastatteluun. Ani harva kommentoijista piti tärkeänä sitä, että antaisi aikaa toiselle näyttää mistä puusta on veistetty.
Ajatus tyrmättiin aika tylysti. Tyyliin pitää olla salamana kemiaa tai ettei ole aikaa tapailla sellaisia, jotka ei heti sytytä.
Eli hyvin pintaliitoisen tuntuista on parinvalinta, varsinkin tutustumisvaiheessa.- Anonyymi
Minusta romanttisuus pitäisi näkyä ihmisessä jo ennen pariutumista jos sillä kerran kehuskelee. Ei voi olla niin että niin hieno ominaisuus näkyy vasta toisen ihmisen myötä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta romanttisuus pitäisi näkyä ihmisessä jo ennen pariutumista jos sillä kerran kehuskelee. Ei voi olla niin että niin hieno ominaisuus näkyy vasta toisen ihmisen myötä.
Samaa mieltä. Romanttisuus on asia, joka ei ole parisuhteesta riippuvaista. Kyllähän lähes jokainen ihastuneena ja rakastuneena hempeilee ja pehmoilee, muttei se nyt minusta ole mitään en kummempaa romanttisuutta.
Anonyymi kirjoitti:
Minusta romanttisuus pitäisi näkyä ihmisessä jo ennen pariutumista jos sillä kerran kehuskelee. Ei voi olla niin että niin hieno ominaisuus näkyy vasta toisen ihmisen myötä.
Nooh.. voidakseen olla romanttinen, pitää olla kohde. Joku jonka vuoksi olla romanttinen. Joku jolle osoittaa sitä romanttisuutta.
Ja mielestäni ollakseen romanttinen, pitää olla tunteita.
Mutta miten sen romanttisuuden sitten itse kukin käsittää. Minä koen sen olevan osana parisuhdetta.Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä. Romanttisuus on asia, joka ei ole parisuhteesta riippuvaista. Kyllähän lähes jokainen ihastuneena ja rakastuneena hempeilee ja pehmoilee, muttei se nyt minusta ole mitään en kummempaa romanttisuutta.
No mäpä yritän kuukkeloida tuon määritelmän. Ihan siksi kun minulla saattaa olla väärä käsitys romanttisuudesta. Tai sen määrktelmästä.
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä. Romanttisuus on asia, joka ei ole parisuhteesta riippuvaista. Kyllähän lähes jokainen ihastuneena ja rakastuneena hempeilee ja pehmoilee, muttei se nyt minusta ole mitään en kummempaa romanttisuutta.
Nopealla vilkaisulla.. romanttisuus olisi rakkaudellisten tunteiden osoittamista sanoin, elein, teoin, lahjoin tai muunlaisin huomioinosoituksin.
Eli joo.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta romanttisuus pitäisi näkyä ihmisessä jo ennen pariutumista jos sillä kerran kehuskelee. Ei voi olla niin että niin hieno ominaisuus näkyy vasta toisen ihmisen myötä.
Ajattelet hullusti. Romanttisuus on lähtöisin vuorovaikutuksesta, sitä ei ole ennen pariutumista eli romattisuuden kohdetta. Eli se on juuri niin, ettei romanttisuus näy ilman toista ihmistä.
- Anonyymi
Eivät naiset ole romanttisia. Eivätkö miehet ole romattisia. Jotkut ihmisyksilöt ovat romanttisia.
- Anonyymi
Näin se menee kehittyneissä maissa. Arvot kovenevat. Naiset vaativat enemmän. Tunteille ei ole sijaa, taikka niitä näytetään vaan parhaista parhaimmille alfoille, joilla on statusta ja mammonaa.
- Anonyymi
Niinpä. Tosi kummallista, osoitetaan hellyyttä karskeille miehille, jotka eivät hempeilystä välitä.
- Anonyymi
Mitä, mitä. Eikö ap kasvata ite yrttejään. Kuka nyt sellasta kattois. Ja eihän miehen pituudella niin ole väliä vaan strategisella pituudella.
Onko kyse romantiikasta, vai romantisoinista? Mä oon huomannut empiirisissä tutkimuksissa, että miehet sortuu jälkimmäiseen. 😊
- Anonyymi
En tiedä mikä on ero enkä ole kuullut miesten kehuskelevan tuollaisella ominaisuudella.
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä mikä on ero enkä ole kuullut miesten kehuskelevan tuollaisella ominaisuudella.
Romantisointi on kuvitelmaa....
Kuvitellaan, että hyvä ulkonäkö, hyvä ammatti/työ ja vaikka jykevä leuka tuo sen mitä nainen haluaa ja kun sen tarjoaa, tulee nainen hiekkarannalla vastaan hidastetusti halaten ja naimisiin mennään Monacossa enkelikuoron laulaessa pilven päällä.Disseisback kirjoitti:
Romantisointi on kuvitelmaa....
Kuvitellaan, että hyvä ulkonäkö, hyvä ammatti/työ ja vaikka jykevä leuka tuo sen mitä nainen haluaa ja kun sen tarjoaa, tulee nainen hiekkarannalla vastaan hidastetusti halaten ja naimisiin mennään Monacossa enkelikuoron laulaessa pilven päällä.Asioiden kaunistelua. Minun mielestäni.
Tunteellista, haaveilun kyllästämää asioiden kaunistelemista.
Voin tosin olla väärässäkin.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Romantisointi on kuvitelmaa....
Kuvitellaan, että hyvä ulkonäkö, hyvä ammatti/työ ja vaikka jykevä leuka tuo sen mitä nainen haluaa ja kun sen tarjoaa, tulee nainen hiekkarannalla vastaan hidastetusti halaten ja naimisiin mennään Monacossa enkelikuoron laulaessa pilven päällä.Tuossa kuvitelmassa ei ainakaan aseteta vaatimuksia toiselle vaan kuvitellaan itsensä rakkauden arvoiseksi. Toista tuntuu olevan naisilla jotka määrittelevät itsensä miehiä tunteellisemmiksi, herkemmiksi ja romanttisemmiksi mutta kuitenkin mittaillevat korkokenkiään ja asettavat miehelle pituusrajoja.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Asioiden kaunistelua. Minun mielestäni.
Tunteellista, haaveilun kyllästämää asioiden kaunistelemista.
Voin tosin olla väärässäkin.Jotain sellaista...
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa kuvitelmassa ei ainakaan aseteta vaatimuksia toiselle vaan kuvitellaan itsensä rakkauden arvoiseksi. Toista tuntuu olevan naisilla jotka määrittelevät itsensä miehiä tunteellisemmiksi, herkemmiksi ja romanttisemmiksi mutta kuitenkin mittaillevat korkokenkiään ja asettavat miehelle pituusrajoja.
Itse määrittelee itsensä toiselle...sitä tuo on...
Sille perustaa sen miten toisen "pitäisi" reagoida .
Mutta jokaikisellä ihmisellä on omat jutut mistä saa "kiksinsä". Ei tarvita ruusua, vain voi riittäö voikukka, kunhan sen antaa "sydämmestään".Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa..
Elä nyt.... sä oot liiankin suora naiseks hiffatakses. Ei pahalla, vaan juurikin hyvällä. Sä oot niin ihanan suora ja aito. 😊
Disseisback kirjoitti:
Elä nyt.... sä oot liiankin suora naiseks hiffatakses. Ei pahalla, vaan juurikin hyvällä. Sä oot niin ihanan suora ja aito. 😊
Kiitos kauniista sanoistasi. Otan ne lämmöllä, mutta multa edelleen puuttuu se pirpana-disse-pirpana sanakirja..
Ja painos on niin pieni, ettei nettiversiota ole saatavilla.
Ja kuten useasti olen täälläkin sanonut, että olen hiukkasen hidas näissä hiffauksissa...
Olen pikkuisen tyhmä..- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Itse määrittelee itsensä toiselle...sitä tuo on...
Sille perustaa sen miten toisen "pitäisi" reagoida .
Mutta jokaikisellä ihmisellä on omat jutut mistä saa "kiksinsä". Ei tarvita ruusua, vain voi riittäö voikukka, kunhan sen antaa "sydämmestään".Nätein kukka, jonka olen elämässäni saanut, on miehen lautasliinasta taittelema origami.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos kauniista sanoistasi. Otan ne lämmöllä, mutta multa edelleen puuttuu se pirpana-disse-pirpana sanakirja..
Ja painos on niin pieni, ettei nettiversiota ole saatavilla.
Ja kuten useasti olen täälläkin sanonut, että olen hiukkasen hidas näissä hiffauksissa...
Olen pikkuisen tyhmä..Säkin oot tottunut siihen, että asiat ei tuu oikeesti suoraan...pitäis just tulkita...
No mua ei tartte....Eikä suakaan, mutta ei suakaan täällä kukaan usko. Ei edes Wuppis...vaikka se lanseeras suoruuden. 😄
Mut en mä lähde selittelemään mitään täällä....ei kannata. 😄
Taisit saada viimeks aloituksestas aika raikkaasti vellikelloos viestiä? 😄Anonyymi kirjoitti:
Nätein kukka, jonka olen elämässäni saanut, on miehen lautasliinasta taittelema origami.
Ja sivullisesta se vois olla yks sotku vaan...😄
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ja sivullisesta se vois olla yks sotku vaan...😄
Todennäköisesti olisikin, sillä se on kuviollinen lautasliina. Vaan sitä nätimpi ei tule koskaan olemaan kalleinkaan kukkapuska.
Disseisback kirjoitti:
Säkin oot tottunut siihen, että asiat ei tuu oikeesti suoraan...pitäis just tulkita...
No mua ei tartte....Eikä suakaan, mutta ei suakaan täällä kukaan usko. Ei edes Wuppis...vaikka se lanseeras suoruuden. 😄
Mut en mä lähde selittelemään mitään täällä....ei kannata. 😄
Taisit saada viimeks aloituksestas aika raikkaasti vellikelloos viestiä? 😄Juu mä ny olen mikä olen. Olkoon uskomatta, se ei ole mun murhe.
Sinuun minä uskon.. sä tiedät sen. En kai mä muutoin olisi sun fani.. heh.
Sullakin on heittoja, joita en hiffaa. Sit mä vaan pyydän selvennystä, jos asia vaivaa. Eipä siinä sen kummoisempia.
Joo taisi vellikello mennä rikki...
Lopetin vastaamisen siihen ketjuun, sillä asia tuli aikalalla puitua. Miehet ajattelevat myös kalullaan.. siinä lopputulos.
Asiasta kuudenteen, jokos sä olet lomalla?- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Romantisointi on kuvitelmaa....
Kuvitellaan, että hyvä ulkonäkö, hyvä ammatti/työ ja vaikka jykevä leuka tuo sen mitä nainen haluaa ja kun sen tarjoaa, tulee nainen hiekkarannalla vastaan hidastetusti halaten ja naimisiin mennään Monacossa enkelikuoron laulaessa pilven päällä.Romantisoijahan on juuri tuollainen mielikuvien luoja, joka ajattelee romatiikan olevan jossain suuressa eleessä tai upeassa lahjassa tai ihmeellisessä paikassa. Romantisoijia ovat myös ne naiset, jotka noita suuria eleitä ja upeita lahjoja ja ihmeellisiä paikkoja odottavat. Romantisointi on aika isolta osin populaarikulttuurin tuote. Romantisointi on sitä mitä täälläkin pääosin näkee, kun "miehet" kertoilevat "naisten" vaatimuksista. Ne ovat juuri sellaista romatisoitua höttöä, joilla ei mitään tekemistä romatiikan kanssa ja joka ei aidon romantikon sydäntä lainkaan lämmitä.
Anonyymi kirjoitti:
Todennäköisesti olisikin, sillä se on kuviollinen lautasliina. Vaan sitä nätimpi ei tule koskaan olemaan kalleinkaan kukkapuska.
Mun entinen työkaveri nypläs päivän tauoilla vaimolleen kaapelin folioista jonkun ruusun...siitä se oli huikea....mä en nähnyt samaa,mutta vaimo varmaan näki siinä vaikka mitä....ja 60 vuotias ukko oli kuin pikkupoika. 😄
Ei tuota voi kertoa kellekkään joka ei ymmärrä sitä jotain....se on sitä romantiikkaa...
Romantisointiaois se, että se foliomyttyrä on oikeesti joutsen joka kutsuu rakkaintaan. 😄Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu mä ny olen mikä olen. Olkoon uskomatta, se ei ole mun murhe.
Sinuun minä uskon.. sä tiedät sen. En kai mä muutoin olisi sun fani.. heh.
Sullakin on heittoja, joita en hiffaa. Sit mä vaan pyydän selvennystä, jos asia vaivaa. Eipä siinä sen kummoisempia.
Joo taisi vellikello mennä rikki...
Lopetin vastaamisen siihen ketjuun, sillä asia tuli aikalalla puitua. Miehet ajattelevat myös kalullaan.. siinä lopputulos.
Asiasta kuudenteen, jokos sä olet lomalla?En.. lomat pidetään keleillä. 😄👌
Mulla on vielä kreisi huumori. En aina ole tosissaan, vaan vedätän vitsiks. 😄
Ei minuun voi löytääkään vakio-ohjetta, mitä olisin....tänään on tätä nyt ja huomrnna muuta. 😄- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Todennäköisesti olisikin, sillä se on kuviollinen lautasliina. Vaan sitä nätimpi ei tule koskaan olemaan kalleinkaan kukkapuska.
Mulle oli, kun oltiin kävelyllä maalla ja nähtiinvalkoinen lumpeenkukka järvessä ja poikakaveri vaan samantien hyppäsi sinne ja kahlasi takaisin lumoeenkukka hampaiden välissä säteilevästi hymyillen ja paljas rinta vettä valuen..
Hän olikin nuorena yksi kauneimmista miehistä mitä maailmassa on ollut.
Muistan tuon hetken, se on tallentunut silmieni taakse valokuvaksi.
Nyt kun olemme jo vanhoja niin emme enää hentoisi repiä kukkaakaan pois kasvamasta paikaltaan. Anonyymi kirjoitti:
Romantisoijahan on juuri tuollainen mielikuvien luoja, joka ajattelee romatiikan olevan jossain suuressa eleessä tai upeassa lahjassa tai ihmeellisessä paikassa. Romantisoijia ovat myös ne naiset, jotka noita suuria eleitä ja upeita lahjoja ja ihmeellisiä paikkoja odottavat. Romantisointi on aika isolta osin populaarikulttuurin tuote. Romantisointi on sitä mitä täälläkin pääosin näkee, kun "miehet" kertoilevat "naisten" vaatimuksista. Ne ovat juuri sellaista romatisoitua höttöä, joilla ei mitään tekemistä romatiikan kanssa ja joka ei aidon romantikon sydäntä lainkaan lämmitä.
Pyytäähän voi...mutta saako, on eri juttu?
Pölähän on joka tarjoaa jotain mitä ei ole...Anonyymi kirjoitti:
Mulle oli, kun oltiin kävelyllä maalla ja nähtiinvalkoinen lumpeenkukka järvessä ja poikakaveri vaan samantien hyppäsi sinne ja kahlasi takaisin lumoeenkukka hampaiden välissä säteilevästi hymyillen ja paljas rinta vettä valuen..
Hän olikin nuorena yksi kauneimmista miehistä mitä maailmassa on ollut.
Muistan tuon hetken, se on tallentunut silmieni taakse valokuvaksi.
Nyt kun olemme jo vanhoja niin emme enää hentoisi repiä kukkaakaan pois kasvamasta paikaltaan.Ihan pöhkö idea, mutta tuosta näkee, tai ehkä kokee, että toinen on tosissaan. 😄
Disseisback kirjoitti:
En.. lomat pidetään keleillä. 😄👌
Mulla on vielä kreisi huumori. En aina ole tosissaan, vaan vedätän vitsiks. 😄
Ei minuun voi löytääkään vakio-ohjetta, mitä olisin....tänään on tätä nyt ja huomrnna muuta. 😄Mulla lomaan viisi työpäivää.. oh-yeah!
Kyllä mä olen sitä odottanutkin.
Mitä sinuun tulee, niin on tosi että sulla on persoonallinen huumorintaju. Ja osaat olla halutessasi aika sarkastinen.
Mut hyvä. Mä tykkään susta ja sun tyylistä. Enkä voi sanoa muuta kuin anna palaa Frank...
Ja sä annat.. todellakin. Kunnon hyvä.
Mun mielipide nyt painaa suurinpiirtein kärpäsen paskan verran.. heh. Mutta se on mun aito ja rehellinen mielipide.Pikku-pirpana kirjoitti:
Mulla lomaan viisi työpäivää.. oh-yeah!
Kyllä mä olen sitä odottanutkin.
Mitä sinuun tulee, niin on tosi että sulla on persoonallinen huumorintaju. Ja osaat olla halutessasi aika sarkastinen.
Mut hyvä. Mä tykkään susta ja sun tyylistä. Enkä voi sanoa muuta kuin anna palaa Frank...
Ja sä annat.. todellakin. Kunnon hyvä.
Mun mielipide nyt painaa suurinpiirtein kärpäsen paskan verran.. heh. Mutta se on mun aito ja rehellinen mielipide.Huigeeta että pääset töistäs lomalle, mut muista sekin, että oot koko kevään joutunut venymään jokasuuntaan...sanoit se itsekin....😊
Elä buukkaa sä ainakaan liikaa kaikkee....mähän oon pösilö vielä. Multa puuttuu joku minkä sä oot saanut...vaikka sä voit mieltää sen toisin.,😊
Mä en edes aio enää analysoimaan ihteeni.... mä vaan oon. 😄 Savolaisena jätän sen vastaanottajien ongelmaksi. 😄- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ihan pöhkö idea, mutta tuosta näkee, tai ehkä kokee, että toinen on tosissaan. 😄
Hän olikin vähän pöhköilijä silloin nyt jo vakavampi aikuinen mies..
Nyt jo miettii kuinka kurjalta tuntuu märät housut😂
No, hän kyllä jaksaa huomioida, vielä enemmänkin. Kohta 20 vuotta on kun lumpeenkukkaa haki.
Tänään sain kuulla hänen musertavasta ikävästään, kun nähtiin viimeksi peräti keskiviikkona ja sain myös tarjouksen kaupasta tuodusta herkkupalasta josta tosin ystävällisesti kieltäydyin.
Neuvoni romantiikkaa kaipaaville on ainoastaan, ettei romantiikalla saa pilailla, se kyllä tappaa kaiken yrityksen jos tuntee romanttisten elkeidensä olevan naurettavia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän olikin vähän pöhköilijä silloin nyt jo vakavampi aikuinen mies..
Nyt jo miettii kuinka kurjalta tuntuu märät housut😂
No, hän kyllä jaksaa huomioida, vielä enemmänkin. Kohta 20 vuotta on kun lumpeenkukkaa haki.
Tänään sain kuulla hänen musertavasta ikävästään, kun nähtiin viimeksi peräti keskiviikkona ja sain myös tarjouksen kaupasta tuodusta herkkupalasta josta tosin ystävällisesti kieltäydyin.
Neuvoni romantiikkaa kaipaaville on ainoastaan, ettei romantiikalla saa pilailla, se kyllä tappaa kaiken yrityksen jos tuntee romanttisten elkeidensä olevan naurettavia."Neuvoni romantiikkaa kaipaaville on ainoastaan, ettei romantiikalla saa pilailla, se kyllä tappaa kaiken yrityksen jos tuntee romanttisten elkeidensä olevan naurettavia."
Juuri noin. Muutoinkin kannattaa aina joskus pysähtyä miettimään miksi toinen tekee jotakin ja mikä motiivi jonkin toiminnan takana on.
Itse olisin aikanaan kovasti halunnut miellyttä eksääni laittamalle tälle sellaista ruokaa mistä hän pitää tai vaikka leipomalla jotain hänelle. Hän kuitenkin oli ihminen, jolle oli aivan se ja sama mitä hän söi. Kyllä hänellä oli ruokia, joista hän piti, mutta hän ei kokenut lainkaan tarpeelliseksi kertoa kun yritin noita kysellä. Mä tunsin itseni ihan totaalisen naurettavaksi, kun yritin edes häntä noin miellyttää ja ilahduttaa. :( Disseisback kirjoitti:
Huigeeta että pääset töistäs lomalle, mut muista sekin, että oot koko kevään joutunut venymään jokasuuntaan...sanoit se itsekin....😊
Elä buukkaa sä ainakaan liikaa kaikkee....mähän oon pösilö vielä. Multa puuttuu joku minkä sä oot saanut...vaikka sä voit mieltää sen toisin.,😊
Mä en edes aio enää analysoimaan ihteeni.... mä vaan oon. 😄 Savolaisena jätän sen vastaanottajien ongelmaksi. 😄No mulla on ekalle lomaviikolle buukattuna Kouvolan reissu, sit pitää varmaankin käydä vielä savossa laskemassa äiteen tuhkat ja exä suunittelee yhteistä risteilyä.. eli aika rauhakseen otan loman. Kotona ja lepäillen. Ihan pakko ottaa lepoloma ainakin terveyden takia.
Sä tosiaan olet ihan pöljä.. kuin koira joka jahtaa omaa häntäänsä. Tehosuorittaja. Mut kai sä saat siitä kiksisi. Jotakinhan se antaa sulle, kun jaksat jatkaa sitä.
Kuule sä olet hyvä just noin.. välillä ihan saatanan ärsyttävä.. ja vaikeaselkoinenkin. Ja joskus pikkiriikkisen omahyväinen. Mut se ei haittaa, olet kaikilla mausteilla.
Juu sä olet ihan hyvä ilman sitä sun jatkuvaa analysointiasikin. Tosin.. se, että olet vuosia jaksanut analysoida, on tuottanut tulosta. Sä tunnet itsesi. Ja olet mielestäni itekki sen tajunnu ja siksipä juuri sun alkaa olla hyvä olla sä.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Neuvoni romantiikkaa kaipaaville on ainoastaan, ettei romantiikalla saa pilailla, se kyllä tappaa kaiken yrityksen jos tuntee romanttisten elkeidensä olevan naurettavia."
Juuri noin. Muutoinkin kannattaa aina joskus pysähtyä miettimään miksi toinen tekee jotakin ja mikä motiivi jonkin toiminnan takana on.
Itse olisin aikanaan kovasti halunnut miellyttä eksääni laittamalle tälle sellaista ruokaa mistä hän pitää tai vaikka leipomalla jotain hänelle. Hän kuitenkin oli ihminen, jolle oli aivan se ja sama mitä hän söi. Kyllä hänellä oli ruokia, joista hän piti, mutta hän ei kokenut lainkaan tarpeelliseksi kertoa kun yritin noita kysellä. Mä tunsin itseni ihan totaalisen naurettavaksi, kun yritin edes häntä noin miellyttää ja ilahduttaa. :(Niin pitää vähän ajatella, että romanttinen tunne ja kaipuu pääsee puhkeamaan.
Sinun eksäsi vaikutti vähän sulkeutuneelta ja käytännölliseltä. Hänen olisi pitänyt huomioida halusi tehdä hänelle hyvää ja vastata siihen jollain tavalla.
Välinpitämättömyys satuttaa ihan hirveästi jos itse toivoisi tuota kallista yhteyttä.
Ihan itsestään romantiikka ei ala kukkimaan, sitä pitää hoitaa ja lannoittaa. Minäkin monesti muistelin sille lumpeenkukkamiehelle hänen tekoaan, hellästi hymyillen.
Joku pieni asia suhteen alussa on kuin romanttisen ruusutarhan ensimmäinen siemen. Pikku-pirpana kirjoitti:
No mulla on ekalle lomaviikolle buukattuna Kouvolan reissu, sit pitää varmaankin käydä vielä savossa laskemassa äiteen tuhkat ja exä suunittelee yhteistä risteilyä.. eli aika rauhakseen otan loman. Kotona ja lepäillen. Ihan pakko ottaa lepoloma ainakin terveyden takia.
Sä tosiaan olet ihan pöljä.. kuin koira joka jahtaa omaa häntäänsä. Tehosuorittaja. Mut kai sä saat siitä kiksisi. Jotakinhan se antaa sulle, kun jaksat jatkaa sitä.
Kuule sä olet hyvä just noin.. välillä ihan saatanan ärsyttävä.. ja vaikeaselkoinenkin. Ja joskus pikkiriikkisen omahyväinen. Mut se ei haittaa, olet kaikilla mausteilla.
Juu sä olet ihan hyvä ilman sitä sun jatkuvaa analysointiasikin. Tosin.. se, että olet vuosia jaksanut analysoida, on tuottanut tulosta. Sä tunnet itsesi. Ja olet mielestäni itekki sen tajunnu ja siksipä juuri sun alkaa olla hyvä olla sä.No kyllä munkin pitää taas vähän potkia itseeni hanuriin, etten kaikkeen suostu...
Ja sä ainakin raakkaa tuo exän kanssa reissu pois, jos jostain tarviit aikaa...
Mä sain sovittua yhden kivat treffit, katsotaan mitä se poikii, vai poikiiko mitään...mutta ne on kuitenkin pitkästä aikaa mun omaa aikaa ja harrastuksen parista...eli moottoripyöräillen menen niille ja saan tarakkaharakankin. :oDAnonyymi kirjoitti:
Hän olikin vähän pöhköilijä silloin nyt jo vakavampi aikuinen mies..
Nyt jo miettii kuinka kurjalta tuntuu märät housut😂
No, hän kyllä jaksaa huomioida, vielä enemmänkin. Kohta 20 vuotta on kun lumpeenkukkaa haki.
Tänään sain kuulla hänen musertavasta ikävästään, kun nähtiin viimeksi peräti keskiviikkona ja sain myös tarjouksen kaupasta tuodusta herkkupalasta josta tosin ystävällisesti kieltäydyin.
Neuvoni romantiikkaa kaipaaville on ainoastaan, ettei romantiikalla saa pilailla, se kyllä tappaa kaiken yrityksen jos tuntee romanttisten elkeidensä olevan naurettavia.En mä usko, että monikaan pilailee romantiikalla....mutta pitäisi ehkä ymmärtää sellainen totuus...kummankin, että vaikka se toinen kuinka yrittäisi tuoda jotenkin ne tunteensa esiin toiselle, ei se toinen niitä tunne....se tuntee omiaan ja se on fakta.
Joskus ehkä on ihan hyvä vaikka sanoa, että koska sinusta tykkään/pidän/rakastan tms. siksi olen huomioinut tätä ja tuota noin.... Mitä salaperäisimmin ja olettavammin sen tekee toiselle, yleensä sitä vähempi hän sen huomaa...
Jälkeenpäin itsekin jo osaa naureskella itselleen, että miten sitä kuvitteli, että toinen osaisikaan tietää mitä kaikkea siellä takana onkaan ja mitä lopulta saikaan vastaan. :oD
Mulle tulee mieleen se vitsi, kun nainen oli ostanut mustan lateksiasun ja ajatteli yllättää miehen eroottisesti kun tämä tulee kotiin.... mies vaan pyörähti sohvalle ja kysyi: "Hei batman, mitä meillä on ruokana?" :oDAnonyymi kirjoitti:
"Neuvoni romantiikkaa kaipaaville on ainoastaan, ettei romantiikalla saa pilailla, se kyllä tappaa kaiken yrityksen jos tuntee romanttisten elkeidensä olevan naurettavia."
Juuri noin. Muutoinkin kannattaa aina joskus pysähtyä miettimään miksi toinen tekee jotakin ja mikä motiivi jonkin toiminnan takana on.
Itse olisin aikanaan kovasti halunnut miellyttä eksääni laittamalle tälle sellaista ruokaa mistä hän pitää tai vaikka leipomalla jotain hänelle. Hän kuitenkin oli ihminen, jolle oli aivan se ja sama mitä hän söi. Kyllä hänellä oli ruokia, joista hän piti, mutta hän ei kokenut lainkaan tarpeelliseksi kertoa kun yritin noita kysellä. Mä tunsin itseni ihan totaalisen naurettavaksi, kun yritin edes häntä noin miellyttää ja ilahduttaa. :(Ikävä, että olet tuntenut itsesi hölnöksi, mutta exällesi ruoka ei ole ollut se juttu, millä hänen sydäntään kosketetaan.
Ei se ole munkaan juttu, mutta se kun mun exä sitä laittoi, kosketti kylläkin. Hän todella paneutui siihen... hän kun maistoi ruokaa, otta hän sellaisen "tiinalillak-asennon" ja katsoi tyhjyyteen. Koko kroppa oli mukana ruuanlaitossa. 😄
Mä tykkäsin ihan vaan katsella sitä. 😊- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ikävä, että olet tuntenut itsesi hölnöksi, mutta exällesi ruoka ei ole ollut se juttu, millä hänen sydäntään kosketetaan.
Ei se ole munkaan juttu, mutta se kun mun exä sitä laittoi, kosketti kylläkin. Hän todella paneutui siihen... hän kun maistoi ruokaa, otta hän sellaisen "tiinalillak-asennon" ja katsoi tyhjyyteen. Koko kroppa oli mukana ruuanlaitossa. 😄
Mä tykkäsin ihan vaan katsella sitä. 😊Oleellistahan ei ole lainkaan se oliko se hänelle tärkeää. Oleellista on se miten asioihin reagoi. Tuonkin asian olisi voinut hoitaa aivan toisella tavalla. Ei siitä olisi tarvinut ärsyyntyä ja suuttua, että kysytään. Jos jokin asian on itselle yhdentekevä ja toinen selväsi yrittää sillä miellyttää, niin fiksu ihminen keksii jotain muuta, jota ehdottaa. Jos ei ruoka tmv. kiinnosta, niin jokaisella kuitenkin aivan taatusti on jotain mikä kiinnostaa.
Itse esim. en lainkaan arvosta jotain kukkakimppua tai korua, vaan täysin päinvastoin. Ne ovat tyhjänpäiväistä tuhlausta. Vaan en mä niin tökerö ole, että siitä herneen vetäisin, että toinen toisi minulle kukkia. Ottaisin vastaan, kiittäsin ja olisin mukava. Varmasti jossain kohtaa, hyvällä hetkellä eikä todellakaan juuri silloin kun lahjan vastaanottaisin, yrittäsin nätisti kertoa jotain muuta, jolla minua voisi paremmin ilahduttaa. Yleensäkin musta on ihan naurettavaa, kun tosi usein törmää ihmisiin, jotka valittavat, että kumppani yrittää aina ilahduttaa aivan väärin tavoin. Kuka ei tahdo ruokaa, kuka ei tahdo kukkia, kuka ei tahdo koruja, kuka ei tahdo kattiloita, kuka ei tahdo villasukkia, kuka ei tahdo jotain muuta, mutta kaikkea yhdistää se, että sille kumppanille ei ole kerrottu mitä HALUAA. Toisen pitää arpoa ja arvailla ja yrittää lukea ajatuksia ja koko ilahduttamisen idea alkaa v.tuttaa. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ikävä, että olet tuntenut itsesi hölnöksi, mutta exällesi ruoka ei ole ollut se juttu, millä hänen sydäntään kosketetaan.
Ei se ole munkaan juttu, mutta se kun mun exä sitä laittoi, kosketti kylläkin. Hän todella paneutui siihen... hän kun maistoi ruokaa, otta hän sellaisen "tiinalillak-asennon" ja katsoi tyhjyyteen. Koko kroppa oli mukana ruuanlaitossa. 😄
Mä tykkäsin ihan vaan katsella sitä. 😊Juu ei ollut, mutta eipä kerrottu mikä muukaan olisi ilahduttanut. Asia vain ohitettiin olankohautuksella ja jatkokyselyistä suututtiin.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
En mä usko, että monikaan pilailee romantiikalla....mutta pitäisi ehkä ymmärtää sellainen totuus...kummankin, että vaikka se toinen kuinka yrittäisi tuoda jotenkin ne tunteensa esiin toiselle, ei se toinen niitä tunne....se tuntee omiaan ja se on fakta.
Joskus ehkä on ihan hyvä vaikka sanoa, että koska sinusta tykkään/pidän/rakastan tms. siksi olen huomioinut tätä ja tuota noin.... Mitä salaperäisimmin ja olettavammin sen tekee toiselle, yleensä sitä vähempi hän sen huomaa...
Jälkeenpäin itsekin jo osaa naureskella itselleen, että miten sitä kuvitteli, että toinen osaisikaan tietää mitä kaikkea siellä takana onkaan ja mitä lopulta saikaan vastaan. :oD
Mulle tulee mieleen se vitsi, kun nainen oli ostanut mustan lateksiasun ja ajatteli yllättää miehen eroottisesti kun tämä tulee kotiin.... mies vaan pyörähti sohvalle ja kysyi: "Hei batman, mitä meillä on ruokana?" :oDEihän tuossakaan oleellista ole se mitä itse tuntee. Vaikka itse olisi omalta tunnemaailmalta kuinka haaleanvaalea tahansa, niin toiselle pitää silti antaa vapaus ja oikeus tuntea voimakkaammin, eikä latistaa häntä siihen samaan kädenlämpöiseen tiskiveteen. Jos toinen haluaa tunteitaan ilmaista, niin ei siitä tarvitse ahdistua. Se tunteitaan ilmaiseva yleensä haluaa vastinneksi sen, että ne tunteet otetaan vilpittömästi vastaan. Harva odottaa sen toisen osapuolen räiskyvän samalla tasolla, jos tietää tämän olevan rauhallisempi. Vaan mikään ei loukkaa enempää, kuin tuollainen tunteiden ilmaisun vähättely. Se kun toisen tunteet eivät ole edes vastaanottamisen arvoisia.
Anonyymi kirjoitti:
Oleellistahan ei ole lainkaan se oliko se hänelle tärkeää. Oleellista on se miten asioihin reagoi. Tuonkin asian olisi voinut hoitaa aivan toisella tavalla. Ei siitä olisi tarvinut ärsyyntyä ja suuttua, että kysytään. Jos jokin asian on itselle yhdentekevä ja toinen selväsi yrittää sillä miellyttää, niin fiksu ihminen keksii jotain muuta, jota ehdottaa. Jos ei ruoka tmv. kiinnosta, niin jokaisella kuitenkin aivan taatusti on jotain mikä kiinnostaa.
Itse esim. en lainkaan arvosta jotain kukkakimppua tai korua, vaan täysin päinvastoin. Ne ovat tyhjänpäiväistä tuhlausta. Vaan en mä niin tökerö ole, että siitä herneen vetäisin, että toinen toisi minulle kukkia. Ottaisin vastaan, kiittäsin ja olisin mukava. Varmasti jossain kohtaa, hyvällä hetkellä eikä todellakaan juuri silloin kun lahjan vastaanottaisin, yrittäsin nätisti kertoa jotain muuta, jolla minua voisi paremmin ilahduttaa. Yleensäkin musta on ihan naurettavaa, kun tosi usein törmää ihmisiin, jotka valittavat, että kumppani yrittää aina ilahduttaa aivan väärin tavoin. Kuka ei tahdo ruokaa, kuka ei tahdo kukkia, kuka ei tahdo koruja, kuka ei tahdo kattiloita, kuka ei tahdo villasukkia, kuka ei tahdo jotain muuta, mutta kaikkea yhdistää se, että sille kumppanille ei ole kerrottu mitä HALUAA. Toisen pitää arpoa ja arvailla ja yrittää lukea ajatuksia ja koko ilahduttamisen idea alkaa v.tuttaa.Juurikin noin...
Mutta jotenkin se vaan tuntuu olevan monelle vaikeaa käsittää, että joku toinen voi tykätä jostain ihan muusta kuin hän.
Ja samantyyppinen ongelma tulee, jos tulee vaikka joku konflikti....toiset haluaa selvittää sen välittömästi ja toiset taas ei kykene heti, vaan tarvitsevat aikaa...Toista pitää halata ja toiseen ei saa koskea heti pitkällä tikullakaan.
Tunteet on vaan niin jänniä... niistä ja niiden vaikutuksistahan lopulta on kyse. :o)Anonyymi kirjoitti:
Juu ei ollut, mutta eipä kerrottu mikä muukaan olisi ilahduttanut. Asia vain ohitettiin olankohautuksella ja jatkokyselyistä suututtiin.
Niin ja sitten jossain muussa yhteydessä tyyppi on voinut sanoa, että ei se nainen mua tajua... Noi on vaikeita ihmisiä... :o(
Anonyymi kirjoitti:
Eihän tuossakaan oleellista ole se mitä itse tuntee. Vaikka itse olisi omalta tunnemaailmalta kuinka haaleanvaalea tahansa, niin toiselle pitää silti antaa vapaus ja oikeus tuntea voimakkaammin, eikä latistaa häntä siihen samaan kädenlämpöiseen tiskiveteen. Jos toinen haluaa tunteitaan ilmaista, niin ei siitä tarvitse ahdistua. Se tunteitaan ilmaiseva yleensä haluaa vastinneksi sen, että ne tunteet otetaan vilpittömästi vastaan. Harva odottaa sen toisen osapuolen räiskyvän samalla tasolla, jos tietää tämän olevan rauhallisempi. Vaan mikään ei loukkaa enempää, kuin tuollainen tunteiden ilmaisun vähättely. Se kun toisen tunteet eivät ole edes vastaanottamisen arvoisia.
No se täytyy sanoa miesten...varsinkin vanhempien puolesta, että jo pienestä pitäen meidät on monet opetettu siihen, että kaikenlaiset tunteet sivuutetaan....varsinkin huonommat, mutta myös ne mukavammatkin on kannattanut sivuuttaa, ettei vaan hitto ala leijumaan....
Kyllä mä oon seurannut miesten maailmaa jokusen vuoden ja on se vähän surullista huomata, miten jotkut riutuu ja varsinkin jossain hautajaisissa....koitetaan niellä se itku ja paha mieli. :o(Disseisback kirjoitti:
No kyllä munkin pitää taas vähän potkia itseeni hanuriin, etten kaikkeen suostu...
Ja sä ainakin raakkaa tuo exän kanssa reissu pois, jos jostain tarviit aikaa...
Mä sain sovittua yhden kivat treffit, katsotaan mitä se poikii, vai poikiiko mitään...mutta ne on kuitenkin pitkästä aikaa mun omaa aikaa ja harrastuksen parista...eli moottoripyöräillen menen niille ja saan tarakkaharakankin. :oDHyvä juttu, että tiedostat tuon tehosuorittajan itsessäsi. Tai no.. kyllä sä olet sen tiennyt jo pitkään. Sä vaan aika-ajoin kipuilet sen asian kanssa. Tai oikeammin jojoilet.
Mut se on osa sinun persoonaasi.
Hitsin kiva kuulla treffeistäsi. Aidosti toivon, että homma lähtisi rullaamaan omalla painollaan. Sillain aikuisten oikeasti.
Joo, muakin vähän epäilytti toi exän ehdotus tuosta risteilystä, mutta lähdettäisiin reissuun perheenä. Ja vaikka parisuhdetta meillä ei olekaan, meillä on perhe. Yhteisiä velvollisuuksia.
Mutta saas nähdä onko minulla varaa lähteä. Se nyt on sellainen reissu jossa palaa taas rahaa ihan tuhottomasti.
Mutta siitä huolimatta loma on loma ja se alkaa viikon päästä. Jeah!Pikku-pirpana kirjoitti:
Hyvä juttu, että tiedostat tuon tehosuorittajan itsessäsi. Tai no.. kyllä sä olet sen tiennyt jo pitkään. Sä vaan aika-ajoin kipuilet sen asian kanssa. Tai oikeammin jojoilet.
Mut se on osa sinun persoonaasi.
Hitsin kiva kuulla treffeistäsi. Aidosti toivon, että homma lähtisi rullaamaan omalla painollaan. Sillain aikuisten oikeasti.
Joo, muakin vähän epäilytti toi exän ehdotus tuosta risteilystä, mutta lähdettäisiin reissuun perheenä. Ja vaikka parisuhdetta meillä ei olekaan, meillä on perhe. Yhteisiä velvollisuuksia.
Mutta saas nähdä onko minulla varaa lähteä. Se nyt on sellainen reissu jossa palaa taas rahaa ihan tuhottomasti.
Mutta siitä huolimatta loma on loma ja se alkaa viikon päästä. Jeah!No joskus on vaan pikkupakko tehdä kaikennäköistä...ei kukaan tuu mun puolestakaan tekemään niitä...niin se vaan on.
No hän on eräältä sinkkutapaamisilta tuttu ennestään, mutta kattotaan nyt....ei ehkä mun tyyppiä...
No laita se exä maksamaan se risteily ja koko hoito, kun sä sitäkin jeesaat. :oD
Joo, mulla on vasta elokuussa...mutta sitten huilin kyllä minäkin. :o) Ehkä käyn jossain reissussa. :o)Disseisback kirjoitti:
No joskus on vaan pikkupakko tehdä kaikennäköistä...ei kukaan tuu mun puolestakaan tekemään niitä...niin se vaan on.
No hän on eräältä sinkkutapaamisilta tuttu ennestään, mutta kattotaan nyt....ei ehkä mun tyyppiä...
No laita se exä maksamaan se risteily ja koko hoito, kun sä sitäkin jeesaat. :oD
Joo, mulla on vasta elokuussa...mutta sitten huilin kyllä minäkin. :o) Ehkä käyn jossain reissussa. :o)Häh??
Pikkupakko lupautua pitkin kyliä ja saaria puuhommiin kaiken oman lisäksi??!!
Nähdäkseni sulla sellainen maine, että tuo kyllä tekee... olet itse opettanut ihmiset ajattelemaan niin. Suuri osa ihmisistä on niitä, jotka menee sieltä missä aita on matalin ja käyttävät hyväkseen niitä, jotka tekemällä tekee. Valitettava tosiasia.
Mut sä osaat kyllä sanoa ei. Vai osaatko?
Mun luonne ei anna periksi toisen maksaa. Ei oikein millään. Exällä on rahaa, mutta me jaetaan kustannukset puoliksi. Minähän kituutan sen minkä pystyn, mutta en silti osaa antaa toisen maksaa puolestani.
Jää nyt nähtäväksi tuleeko lähdettyä sinne risteilylle...
Vai säkin ajattelet edelleen että ihmisen pitää olla jotakin tyyppiä kelvatakseen.. heh. Tai siis sun tyyppinen ihminen.. mä olen sun jutuista ymmärtänyt vähän kahtalaisia mietteitä..
Haetko sä nyt kiinteää parisuhdetta vai sellaista jolle riittää jos takavalot näkyy..?
Jos lähdet liikenteeseen parisuhdemielellä, niin ymmärrän jotenkin tuon tyyppi-ajattelumallin. Jotenkin, mutta en kunnolla.
Taasen jos aiot takavaloja esitellä tiuhaan, niin sillä tyyppisyydellä ole mielestäni niin väliä, kunhan on kivaa.
Joten hieman hämmentää tuo "minun tyyppiäni".Pikku-pirpana kirjoitti:
Häh??
Pikkupakko lupautua pitkin kyliä ja saaria puuhommiin kaiken oman lisäksi??!!
Nähdäkseni sulla sellainen maine, että tuo kyllä tekee... olet itse opettanut ihmiset ajattelemaan niin. Suuri osa ihmisistä on niitä, jotka menee sieltä missä aita on matalin ja käyttävät hyväkseen niitä, jotka tekemällä tekee. Valitettava tosiasia.
Mut sä osaat kyllä sanoa ei. Vai osaatko?
Mun luonne ei anna periksi toisen maksaa. Ei oikein millään. Exällä on rahaa, mutta me jaetaan kustannukset puoliksi. Minähän kituutan sen minkä pystyn, mutta en silti osaa antaa toisen maksaa puolestani.
Jää nyt nähtäväksi tuleeko lähdettyä sinne risteilylle...
Vai säkin ajattelet edelleen että ihmisen pitää olla jotakin tyyppiä kelvatakseen.. heh. Tai siis sun tyyppinen ihminen.. mä olen sun jutuista ymmärtänyt vähän kahtalaisia mietteitä..
Haetko sä nyt kiinteää parisuhdetta vai sellaista jolle riittää jos takavalot näkyy..?
Jos lähdet liikenteeseen parisuhdemielellä, niin ymmärrän jotenkin tuon tyyppi-ajattelumallin. Jotenkin, mutta en kunnolla.
Taasen jos aiot takavaloja esitellä tiuhaan, niin sillä tyyppisyydellä ole mielestäni niin väliä, kunhan on kivaa.
Joten hieman hämmentää tuo "minun tyyppiäni".No jotkut puuhommat on oikeastaan harrastuksia...niitä haluisinkin tehdä, ihan oman kropan ja mielen takia. Vähän sama kuin joillekin salilla käyminen...
Mutta sellaiseen ei kai ole oikein aikaa nykyään.
Kaksi omakotitaloa 50 km toisistaan on se murheenkryyni...🙄 Ja 12 h vuorotyö.
Niin, en tiedä tyypistä, että jaksanko mä sitä? Siitä on aikaa, kun oon nähnyt häntä livenä. Ja viimeksi jopa mä en saanut suunvuoroa. Kuitenkin ihan akateeminen ihminen ja fiksu, mutta aika eksovertti...
Treffit nyt menee siinä, olipa hän mitä on...oon mä yhdet treffit pitänyt ambulanssiväen ja naisen naapurinkin kanssa ja toisen kerran kahden alaikäisen tytön kanssa, kun äiti odotti umpparileikkausta...mutta ymmärsin rullaamisesta vähän pidempää ajatuspohjaa kuin treffit...
Mutta siis treffit menenee ihan hyvin... toivottavasti on vaan puotainen ja maltillisen lämmin päivä, niin ei ole kuuma, eikä kastuta... muuten ei väliä. 😊- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No se täytyy sanoa miesten...varsinkin vanhempien puolesta, että jo pienestä pitäen meidät on monet opetettu siihen, että kaikenlaiset tunteet sivuutetaan....varsinkin huonommat, mutta myös ne mukavammatkin on kannattanut sivuuttaa, ettei vaan hitto ala leijumaan....
Kyllä mä oon seurannut miesten maailmaa jokusen vuoden ja on se vähän surullista huomata, miten jotkut riutuu ja varsinkin jossain hautajaisissa....koitetaan niellä se itku ja paha mieli. :o(Minä taas olen huomannut, että monet miehet ovat todella romanttisia ja pienillä asioilla suhteessa on heille suuri tunteellinen merkktys. Ainakin näin on tuntunut olevan miehissä jotka ovat minusta olleet kiinnostuneita.
Romanttisuutta on muuten todella vaikea sanoin kuvsilla, mitä se oikeastaan on.
Ehkä luonnollisten reaktioiden, tunteiden, sanojen ja tekojen hellää peliä jonka tarkoitus on lähentää ja herättää tunteita. Anonyymi kirjoitti:
Minä taas olen huomannut, että monet miehet ovat todella romanttisia ja pienillä asioilla suhteessa on heille suuri tunteellinen merkktys. Ainakin näin on tuntunut olevan miehissä jotka ovat minusta olleet kiinnostuneita.
Romanttisuutta on muuten todella vaikea sanoin kuvsilla, mitä se oikeastaan on.
Ehkä luonnollisten reaktioiden, tunteiden, sanojen ja tekojen hellää peliä jonka tarkoitus on lähentää ja herättää tunteita.No kyllähän mäkin tiedän, että miehet osaa olla romanttisia, mutta toisaalta myös sitä mennen romantisoijia...
Tunneäly vaan puuttuu monelta kakslahkeiselta kollegalta. Ei osata oikeasti ymmärtää, että omat ja toisen tunteet ovat erillisiä ilmiöitä. Kuten aloituksestakin ehkä se huomaa....- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No kyllähän mäkin tiedän, että miehet osaa olla romanttisia, mutta toisaalta myös sitä mennen romantisoijia...
Tunneäly vaan puuttuu monelta kakslahkeiselta kollegalta. Ei osata oikeasti ymmärtää, että omat ja toisen tunteet ovat erillisiä ilmiöitä. Kuten aloituksestakin ehkä se huomaa....Niin romanttistahan ei ole se kukkapuska, vaan ihana mies joka sitä posket kuumottaen ojentaa. Hänen ilmeensä, toive silmissä, ehkä hieman seksuaalisesta hermostuksesta tärisevä käsikin...sen ksiken pitäisi laukaista jotain vastatunteita ja syventää yhteyttä hetkellisesti. Kukkapuska on siinä ihan sivuseikka.
Varmaan monet syylistyy liikaan materian tunkuttamiseen kun koitetaan herättää toivottuja tunteita.
Naisella on oma roolinsa täytettävänä siinä, mikä pitäisi osata täyttää eikä vaan kahmia ahneesti etuja itselleen. Jos keskittyy vaan siihen mitä saa, niin ne omatkin hyvät tunteet jäävät huomioimatta eikä mitään romantiikkaa synny tunnettavaksi, vaikka kaikki oikeat ainekset olisivatkin olemassa;välittäminen, kiitollisuus, ystävyys jne miehen ja naisen välillä.
Jos ahneus on ensisijainen tunne, kun saa jotain mieheltä, niin eipä ole nainenkaan silloin kovin hienostunut tunteiltaan. Anonyymi kirjoitti:
Niin romanttistahan ei ole se kukkapuska, vaan ihana mies joka sitä posket kuumottaen ojentaa. Hänen ilmeensä, toive silmissä, ehkä hieman seksuaalisesta hermostuksesta tärisevä käsikin...sen ksiken pitäisi laukaista jotain vastatunteita ja syventää yhteyttä hetkellisesti. Kukkapuska on siinä ihan sivuseikka.
Varmaan monet syylistyy liikaan materian tunkuttamiseen kun koitetaan herättää toivottuja tunteita.
Naisella on oma roolinsa täytettävänä siinä, mikä pitäisi osata täyttää eikä vaan kahmia ahneesti etuja itselleen. Jos keskittyy vaan siihen mitä saa, niin ne omatkin hyvät tunteet jäävät huomioimatta eikä mitään romantiikkaa synny tunnettavaksi, vaikka kaikki oikeat ainekset olisivatkin olemassa;välittäminen, kiitollisuus, ystävyys jne miehen ja naisen välillä.
Jos ahneus on ensisijainen tunne, kun saa jotain mieheltä, niin eipä ole nainenkaan silloin kovin hienostunut tunteiltaan.No parempi onkin käyttää sanoja ja ihan ihokosketusta... :o) Puolin jos toisin.
- Anonyymi
Oikeata romantiikkaa varten pitää mennä syvemmälle. Osata lukea toisen tunteita ja vastata niihin.
Uskaltaa mennä siihen pyörteeseen ja uskoa siihen tunteeseen.
Mulla oli tämmöinen mahku yhteen upeeseen mieheen. Tuotin sille pettymyksen, varmaan aika pahankin..kauan jaksoi pyydellä katseellaan ja sydämelläänkin.
Miksi tein, en oikein tiedä. Oon niin arka meneen järveenkin, tuntuu hirveältä ajatuskin kylmästä vedestä, ihan sietämättömältä.
Jäädyin jo pelkästä ajatuksesta.
🌹 - Anonyymi
Katsoin naked attraction ohjelmaa jossa erittäin rumalle naiselle oli etsitty komeita hoikkia miehiä ehdokkaiksi treffikumppaneiksi. Se ruma nainen oli vielä musta ja kyllä taas oli oikeesti ihan eri tasolla naiset ja miehet.
En usko että olemme romanttisia näin ryhmätasolla. Ihminen voi romantisoida lähes mitä tahansa, huume- väkivalta- ja parisuhderomantiikka on vain kolme esimerkkiä romantiikasta.
- Anonyymi
En ole romanttinen.
- Anonyymi
Romanttisuus on muodostunut television ja lehtien myötä. Yleensä näissä mies luo romantiikan ja nainen ihastelee tai kiljahtelee onnesta.
Mikä miehien mielestä on romanttista?
Mitä se yhteinen romantiikka on?- Anonyymi
Oikea romantiikka ei ole sellaista, joka saa ihastelemaan ja kiljahtelemaan. Oikea romantiikka saa hiljaiseksi, sydämmen muljahtamaan, rinnassa tuntumaan ihanan lämpimältä ja kyyneleen silmännurkkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikea romantiikka ei ole sellaista, joka saa ihastelemaan ja kiljahtelemaan. Oikea romantiikka saa hiljaiseksi, sydämmen muljahtamaan, rinnassa tuntumaan ihanan lämpimältä ja kyyneleen silmännurkkaan.
Kiitos kuvailusta
- Anonyymi
Televisiossakin on niin monenlaista. Jos otetaan Aki Kaurismäen elokuvat niin kyllähän niissä romantiikkaa on vaikka kuinka paljon.
Niin, en tiiä. En taida olla erityisen romanttinen, muttei miehen pituus, työssäkäynti ja sosiaalinen asemakaan ole ollut mitenkään kiinnostava juttu.
- Anonyymi
Ilmeisesti et siis myöskään kehuskele olevasi miehiä romanttisempi ja herkempi ihminen?
Anonyymi kirjoitti:
Ilmeisesti et siis myöskään kehuskele olevasi miehiä romanttisempi ja herkempi ihminen?
Noo, miksi kehuskelisin. Tunnen monta mua romanttisempaa ja herkempää miestä.
- Anonyymi
Kyllä kaikille miehille on aina joku ottaja, kunhan on oma aito itsensä ja tietenkin ehkä yrittää pyrkiä elämään parempaa elämää ja kasvamaan ihmisenä. Naiset on romanttisia niitä kohtaan joista ovat kiinnostuneita.
- Anonyymi
Niin, naisten romanttisuus on ehdollista. Se vaatii tietyt reunaehdot. Meillä oikeasti romanttisilla ihmisillä voi olla muutakin.
- Anonyymi
Romantiikkaa on tarjolla telkkarin turhanpäiväisissä Unelma Häät ja Bachelor 2022 ohjelmissa. Niistä sitten naiset imevät vaikutteita mitä se parisuhde pitää olla.
- Anonyymi
Mä en usko lopulta siihenkään, että naiset olis yhtään romanttisempia ku miehet. Kaikissa sitä romanttisuutta on, mutta miten sen kukin osoittaa? Ei sen tarvi olla mitään ruusu suussa lurituksia ja teennäisiä lauseita. Mun mielestä romantiikka on pieniä huomaavaisia eleitä, siihen luonnollisesti sopivia sanoja. Oikeestaan se taitaa ollakin niin, että rakastunut on tahtomattaan romanttinen sille kohteelleen. Niin se on.
- Anonyymi
Nyt en kyllä osaa sanoa tähän abstraktiin myyttiseen vaatimuslistaan oikein muuta kuin, että sama toisinpäin jos ja kun on sellaisia vaatimuksia, että naisen pitäisi olla miehen jatke, jonka voi siirtää haluaamaansa lokaatioon puuhailemaan niitä asioita mitkä mies hyväksyy (jo kyseisen ilmaisun käyttö on hieman hmm minähyväksynminäkerron) esim kolistelemaan pullapeltiä aamusta iltaan tai jos omaa muuten vahvoja käsityksiä siitä, että miten radikaalisti voi ohjailla toista ihmistä. Ei ole tarkoitus yleistää, ei varmasti resonoi kaikkiin tämä näkemys.
- Anonyymi
Naiselle halvempi elättää mitä lyhyempi mies on, se on etu jos on kääpiö, halpa elätti.
- Anonyymi
Joo, voi kun voisi osoittaa sellaista useamminkin. En ikinä unohda yhden miehen reaktiota romanttiseen asiaan... unohtumaton oli myös yksi maailman paras romanttinen ele eräältä mieheltä, ai ai mitä muistoja...
- Anonyymi
Naisetko romanttisia. Ostin kerran kukkia naiselle ja ajattelin että on romanttinen ele. Nainen heitti kukat roskikseen heti.
- Anonyymi
Olin romantikko, ehkä olen joskus vieläkin.
Nyt tuntuisi jo imelältä. Johtuu varmaan siittä etten halua enää perillisiä.
Onko romanttisuus keino lisääntymiseen, vai ihmisten tapa "yhteiseen joutsenlauluun". Ehkä noita kumpaakin. Nyt ei enää tiedä haluaisiko enää kumpaistakaan...hmm.
Romantikko, ehkä en ole.
AV - Anonyymi
Onko nykymiehistä tosiaan tullut niin tyttömäisiä, että kaivataan naisilta romanttisuutta?
Kautta aikain miehet on napisseet siitä, että naiset on liian siirappisia ja haluaa puhua tunteista ja odottaa miehiltä kauniita eleitä yms.
Nyt sitten kun naiset valitseekin miehet järjellä eikä tunteella, niin sekään ei oo hyvä?- Anonyymi
Haluaisin mieluummin intohimoisen ja vaikean, hyvän omantunnon omaavan:)
Tai no, jos haluaisin vielä uutta suhdetta.
AV - Anonyymi
Kyllä me ollaaan aika tyttömäisiksi muututtu. Minä ainakin.
- Anonyymi
Kaikki ihmiset kaipaavat romanttisuutta sukupuoleen katsomatta. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Romantiikka on kokoelma hellyyttä ja huomioonottamista.
- Anonyymi
Romanttisuus ei katso sukupuolta eikä ole tyttömäistä yhtään sen enempää kuin miehekästäkään.
- Sheena
- Anonyymi
Eiköhän se näy suunnilleen samoin kuin miesten romanttisuus. Vasta kun oikea tyyppi on löytynyt voi romanttisuus alkaa.
- Anonyymi
Näin se juuri on.
Mikään "vaatimuslista" ei sitä tee.
Mutta ihminen, jota kohtaan tunnetaan romanttisesti, se koetaan parhaaksi ihmiseksi koko maailmassa, parhaaksi juuri minulle.
- Anonyymi
Kyllä olen romanttinen. Katselen miehessä pieniä eleitä ja olemista ja sitten silitän vaan yks kaks. Tai halaan ja pussaan kun vähiten sitä odottaa. Työnnän nenän kiinni poskeen tai nenään. Otan miehen lusikkaan ja roikun siinä kuin laiskiainen puussa. Kerran otin miehen kädestä kiinni ja painoin oman pääni hänen kädelleen. Tai silitän hiuksia ohimolla. Teen pieniä asioita, jotka eivät muiden silmään vaikuta miltään, mutta tärkeimmälle niillä onkin lujaa huutava vaikutus. Olenpa joskus saanut miehen silmään kyyneleenkin kun olen oikein herkän romanttiseksi äitynyt. Aina ei tarvitse suuria romanttisia eleitä. Pienet riittää.
- Anonyymi
Tuossa on kyllä oikeaa otetta. Ei lisättävää.
- Anonyymi
Moni ihastuu toisen hajuun.. Kunnon pierun ko töräytät, ni jo ollaa rehveil.
En ole toisen hajuun ihastunut, pierun hajuun vallankaan. Mutta kun on ihastunut johkun, niin hänen ihostaan huokuva ominaistuoksu rekisteröityy muistiin ja siihen yhdistyy positiivisia tunteita.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
En ole toisen hajuun ihastunut, pierun hajuun vallankaan. Mutta kun on ihastunut johkun, niin hänen ihostaan huokuva ominaistuoksu rekisteröityy muistiin ja siihen yhdistyy positiivisia tunteita.
Sitten kun olet niin lähelöä, että voit nuuhkia ihoaan, niin mulla ainakin aivoissa tapahtuu joku kemiallinen myräkkä ja huumaannun ihan toisesta ja tuoksustaan. Kuin kissa kissanmintusta.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Sitten kun olet niin lähelöä, että voit nuuhkia ihoaan, niin mulla ainakin aivoissa tapahtuu joku kemiallinen myräkkä ja huumaannun ihan toisesta ja tuoksustaan. Kuin kissa kissanmintusta.
Siitä ei haluaisi irroittautua ollenkaan, toisen tuoksusta ja iholta. Se on niin voimakasta kemiaa ja koukuttavaa.
- Anonyymi
Vain riittävän etäällä pysyttelevä naisoletettu on riittävän romanttinen.
ei kiitos enempää sitä lajia. - Anonyymi
Kysy sitä Virolaiselta Marcolta (miesstrippari)? Hän tietää Suomalaisen naisen luonteen paremmin, ehkä sen villimmän puolen. Onko siinä romantiikkaa?
- Anonyymi
Valitettavasti täytyy olla aloituksen kanssa samaa mieltä.
Naiset noudattaa ihan äärimmäisen tarkasti tasoteoriaa ja aina pyrkivät pariutumaan ylöspäin.
Tuntuu olevan mahdotonta saada ketään omantasoista naista kiinnostumaan, koska naisten hypergamian takia olisi itse pakko tyytyä niihin ylipainoisiin tai vanhempiin tai yksinhuoltajiin.
Ällistyttää tuo tarkkuus millä naiset noudattaa tasoteoriaa.
Hoikat lapsettomat perusnätit naiset ei puhu ollenkaan, mutta matchaa vahingossa joku pullukka tai yksinhuoltaja tai iältään vanhempi niin sieltähän tulee viesti heti.- Anonyymi
Että parivalinnat tulisikin tehdä tunteella eikä järjellä?
- Anonyymi
Tota. Toivottavasti kohdallesi ei tule MINKÄÄNLAISTA naista sillä puhut ällistyttävän rumasti. ”Pakko tyytyä”- miehet ovat ihan oikeutettuja elämäänkin omillaan.
Kasva aikuiseksi.
Kuka sun kaltaiselle edes romanttinen koskaan haluaisi olla jos ei miehellä ole edes alkeellisimpia käytöstapoja?? - Anonyymi
Kirjoitat oksettavasti ja mustamaalaat samalla koko miessukupolvea. Viet kenties kivoiltakin mahdollisuudet, koska äkkiäkös naiset alkavat nähdä tuon luettuaan jokaisen miehen p*skakasana.
- Anonyymi
Kyllä naisissa on sekä klassismia että romantiikkaa. Se ettei näin oo sattunu omalle kohdalle, niin ei tarkota sitä ettei olisi.
- Anonyymi
Hienosti sanottu. On sitä miehissäkin, ei heissäkään kaikissa, mutta tietyissä yksilöissä. Jokainen ollaan erilaisia vielä sukupuoliryhmän sisälläkin :)
- Anonyymi
Tuo viimeinen lauseesi olisi hyvä olla molempien tiedossa . Siis vaatimukset ja ns kynnyskysymykset . Helpottaisi parisuhteen syntyä .
- Anonyymi
Vaikka en olekaan sinkku tulee itsekin pohdittua, mitä romanttista sitä nyt oikein keksisi, eli en itse ainakaan lähtökohtaisesti naisena ole romanttisempi vaan juurikin meistä toinen 😅
- Anonyymi
valitettavasti näin on ollut.
- Anonyymi
Nyt kannattaisi ihan alkuunsa käsittää, että naiset eivät ole sitä tai tätä vaan jokainen on yksilö. Muutoin tulet olemaan ongelmissa jatkuvasti, jos teet oletuksia stereotypioiden pohjalta.
- Anonyymi
Hyvä kirjoitus.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku504154Katu täyttyy...
Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt351959Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj1531346- 1541232
Povipommi, ex-Playboy-malli Susanna Penttilä avoimena - Paljastaa suhteestaan miehiin: "Olen..."
No nyt! Susanna Penttilä on OnlyFans-vaikuttaja ja yrittäjä sekä yksi uuden Petolliset-kauden kisaajista. Onpa 53-vuoti421024- 192992
Sari Multala teki "riikkapurrat"
Sekoili humalassa Ruisrokissa kuten Purra Lohjan torilla. Kovia dokaamaan nuo nykyiset ministerit.229976- 80947
- 55820
Ympäristötuhoministeri Multala: "Olin humalassa"
Ruisrockin rokkimimmi myöntää: https://www.is.fi/politiikka/art-2000011407835.html Nämä ministerikuvatukset saavat ilm122815