Taas ollaan siinä vaiheessa kevättä, että alkaa olla melkoisesti takki tyhjä.
Tässäpä pieni kuvaus maanantaipäivästäni. On tämä opettajan työ niin helppoa...
tapaus ADHD: Käynyt välitunnilla oppilas B:n kimppuun, kun jalkapallopelissä on mennyt hermot. Saa raivokohtauksen ruokajonossa. Lähtee karkuun ruokalasta. Matematiikan tunnilla vaeltelee luokassa ympäriinsä, ei saa yhtään tehtävää tehtyä. Soitan kotiin. Äiti valittaa väsymystä. Lohdutan äitiä. Ehdotan jälleen aikaa kasvatus-ja perheneuvolaan. Ei tule koulunkäynnistäkään tällä menolla mitään…
tapaus LASTENSUOJELU: Oppilasta ei ole näkynyt pariin päivään koulussa. On kuulemma leikkinyt kotipihalla. Soitan kotiin. ”Numero ei ole käytössä” kertoo automaatti. Jälleen… Jonotan yhden välitunnin kuraattorille. Pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Kolmas tänä vuonna.
tapaus MAAHANMUUTTAJA: tulee myöhässä kouluun. Tulee useimmiten myöhässä. Ei olla kotona opittu vielä rytmiin, kaikki on vähän liukuvaa... Etsitään sopivia tehtäviä hänelle, kun ei oikein suoriudu vielä samoista tehtävistä kuin muut.
tapaus HEIKKOLAHJAINEN: palaveerataan koulun jälkeen vanhempien kanssa. Isä tuoksahtaa viinalle ja on aika aggressiivinen. Keskustellaan jälleen siitä, että saisiko psykologi vihdoin ja viimein testata lapsen. Ei pärjää normaalissa ryhmässä. Vaikeuksia on kaikissa oppiaineissa. Ei oikein ole kavereitakaan. Isä haukkuu opettajan pystyyn muistellen omia kouluvuosiaan. Isä kieltäytyy kaikista toimenpiteistä. On hänkin koulunsa suorittanut, vaikkei välkky ollutkaan. Äiti myötäilee kyynelsilmin. Täytyy jatkaa suostuttelua ensi lukuvuonna. Voi lapsiparkaa.
tapaus HANKALA ÄITI. Äiti soittaa välitunnilla ja jättää soittopyynnön. Soitan takaisin. Poikaa kiusattu edellisenä päivänä koulumatkalla. Etsin ”kiusaajat” käsiini. Haastattelen. Eivät muista tapausta ja ovat vilpittömästi ymmällään. Etsin ”kiusatun”käsiini. Ei hän oikein itsekään muista mitä on tapahtunut. Kun tarkemmin haastattelen muistaakin, että on ollut kaverin luona koulun jälkeen eikä mitään kiusaamista ole tapahtunutkaan. Äiti pyysi, että kirjoitan lapulle tai soitan jälkeenpäin, koska haluaa varmistaa, että tapaus varmasti tulee selvitettyä. Teen niin.
tapaus LAHJAKAS: tarkastetaan hänen lisätehtävävihkoaan. On niin nopea ja etevä, että jotain täytyy hänellekin tarjota, ettei turhautuisi.
tapaus HAMMASLÄÄKÄRI. Reissuvihossa äiti pyytää, että oppilasta pitäisi muistuttaa lähtemään hammaslääkäriin, kun ei itse muista. Meinaan itsekin unohtaa, kun selvittelen kuraattorin kanssa toisen oppilaan poissaoloa. Juoksen äkkiä välitunnille etsimään oppilaan ja lähetän hänet hammaslääkärille.
tapaus SAIRAANA. Äiti lähettää tekstiviestin. Voisiko vieruskaveri viedä sairaana olevalle läksyt. Haen tavarat sairaana olevan pulpetista ja merkitsen läksysivut kirjoihin. Pakkaan muovipussiin ja annan vieruskaverille.
tapaus OLEN HÄVITTÄNYT TIEDOTTEEN Tärkeä tiedote hukkunut. Täytyy pyytää rehtorilta uusi ja monistaa ja antaa uudelle oppilaalle.
Ja sitten päälle vielä ne 22 ”tavallista” oppilasta.
Tässäpä pieni kuvaus maanantaipäivästäni. On tämä opettajan työ niin helppoa...
tapaus ADHD: Käynyt välitunnilla oppilas B:n kimppuun, kun jalkapallopelissä on mennyt hermot. Saa raivokohtauksen ruokajonossa. Lähtee karkuun ruokalasta. Matematiikan tunnilla vaeltelee luokassa ympäriinsä, ei saa yhtään tehtävää tehtyä. Soitan kotiin. Äiti valittaa väsymystä. Lohdutan äitiä. Ehdotan jälleen aikaa kasvatus-ja perheneuvolaan. Ei tule koulunkäynnistäkään tällä menolla mitään…
tapaus LASTENSUOJELU: Oppilasta ei ole näkynyt pariin päivään koulussa. On kuulemma leikkinyt kotipihalla. Soitan kotiin. ”Numero ei ole käytössä” kertoo automaatti. Jälleen… Jonotan yhden välitunnin kuraattorille. Pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Kolmas tänä vuonna.
tapaus MAAHANMUUTTAJA: tulee myöhässä kouluun. Tulee useimmiten myöhässä. Ei olla kotona opittu vielä rytmiin, kaikki on vähän liukuvaa... Etsitään sopivia tehtäviä hänelle, kun ei oikein suoriudu vielä samoista tehtävistä kuin muut.
tapaus HEIKKOLAHJAINEN: palaveerataan koulun jälkeen vanhempien kanssa. Isä tuoksahtaa viinalle ja on aika aggressiivinen. Keskustellaan jälleen siitä, että saisiko psykologi vihdoin ja viimein testata lapsen. Ei pärjää normaalissa ryhmässä. Vaikeuksia on kaikissa oppiaineissa. Ei oikein ole kavereitakaan. Isä haukkuu opettajan pystyyn muistellen omia kouluvuosiaan. Isä kieltäytyy kaikista toimenpiteistä. On hänkin koulunsa suorittanut, vaikkei välkky ollutkaan. Äiti myötäilee kyynelsilmin. Täytyy jatkaa suostuttelua ensi lukuvuonna. Voi lapsiparkaa.
tapaus HANKALA ÄITI. Äiti soittaa välitunnilla ja jättää soittopyynnön. Soitan takaisin. Poikaa kiusattu edellisenä päivänä koulumatkalla. Etsin ”kiusaajat” käsiini. Haastattelen. Eivät muista tapausta ja ovat vilpittömästi ymmällään. Etsin ”kiusatun”käsiini. Ei hän oikein itsekään muista mitä on tapahtunut. Kun tarkemmin haastattelen muistaakin, että on ollut kaverin luona koulun jälkeen eikä mitään kiusaamista ole tapahtunutkaan. Äiti pyysi, että kirjoitan lapulle tai soitan jälkeenpäin, koska haluaa varmistaa, että tapaus varmasti tulee selvitettyä. Teen niin.
tapaus LAHJAKAS: tarkastetaan hänen lisätehtävävihkoaan. On niin nopea ja etevä, että jotain täytyy hänellekin tarjota, ettei turhautuisi.
tapaus HAMMASLÄÄKÄRI. Reissuvihossa äiti pyytää, että oppilasta pitäisi muistuttaa lähtemään hammaslääkäriin, kun ei itse muista. Meinaan itsekin unohtaa, kun selvittelen kuraattorin kanssa toisen oppilaan poissaoloa. Juoksen äkkiä välitunnille etsimään oppilaan ja lähetän hänet hammaslääkärille.
tapaus SAIRAANA. Äiti lähettää tekstiviestin. Voisiko vieruskaveri viedä sairaana olevalle läksyt. Haen tavarat sairaana olevan pulpetista ja merkitsen läksysivut kirjoihin. Pakkaan muovipussiin ja annan vieruskaverille.
tapaus OLEN HÄVITTÄNYT TIEDOTTEEN Tärkeä tiedote hukkunut. Täytyy pyytää rehtorilta uusi ja monistaa ja antaa uudelle oppilaalle.
Ja sitten päälle vielä ne 22 ”tavallista” oppilasta.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Oi oi, jopas on rankka!
Joka ammatissa on paljon työtä! Ja jokaista pientäkin työtä voi vaikka kuin paljon kärjistää, niinkuin sinä tässä olet tehnyt!
Esim. minun työpaikallani KARHUAMISET ELI MAKSUMUISTUKSISTA saan vaikka kuin dramaattisen version.
Kun TIETOKONE EI TOIMI eli meni jumiin, ja kaikki tallentamattomat asiat jhävisivät, joita kirjoitin valtaisan määrän. Aloitan alusta.
En ehtinyt siksi KAHVITUNNILLE koska ne oli saatava tänään valmiiksi, muuten olisi mennyt ylitöiksi, eikä ollut mahdollisuutta.
Jne jne...
mutta kaikki kuuluu työhön, eikä kaikki voi menna aina saumattomasti! Silti siihen ei kuulu dramatisointi, koska ne ovat pieniä ongelmia.
Näin: tein kuusi maksumuistutusta, tietsikka meni jumiin ja kirjoita uudelleen, en ehtinyt kahville ym.
Onko asioita aina suurenneltava, jotta tuntisi itsensä tärkeäksi?????
Mutta pointti oli se, että tällaista on open arkipäivä koulussa ja vanhemmat vaan vaativat ja vaativat yhä enemmän. Pitäisi antaa tukipetusta ja erityisopetusta, mutta milläs repeät joka paikkaan.
Eikä minulle ainakaan ole "pieni homma" se, että yksi juoksentelee ympäri luokkaa ja toinen ei tajua mitään, vaikka mitenpäin seisoisi, kolmatta ei ole näkynyt moneen päivään jne.
Tämän kaiken lisäksi sitä hoitaa KOKO AJAN 25- 30 oppilaan ryhmää. Opettaa, tarkistaa tehtäviä, antaa läksyjä, neuvoo, huomatuutta, kannustaa, ja moittii. Sitä, mitä opettajan kuuluukin tehdä.
Mielestäni opettajille kuuluisi antaa enemmän rauhaa opettaa. Ne, jotka eivät syystä tai toisesta kykene seuraamaan, pitäisi tehokkaammin kyetä siirtämään jonnekin muualle.(Tarkkailuluokalle, apukouluun, kertaamaan luokkaa tai lastenkotiin.) Eikä niin, että tuloksettomasti joutuu tappelemaan huoltajien kanssa.
ja open hommia, et kyllä pätkääkään tiedä koulun arjesta. Olen tehnyt molempia ja kyllä totuus on se, että jos toimistossa työpanoksesi on 100 %, pitää sen koulussa olla 200 %!! Se on aivan puppupuhetta, että joka ammatti olisi yhtä vaativaa tai että kaikissa töissä kiire painaisi jatkuvasti päälle.
Miksi muuten olet niin katkera opettajia kohtaan? Kuka on pienen mielesi saanut niin sykkyrälle, että olet elämäntehtäväksesi ottanut opettajien mollaamisen? Etkö ymmärrä, että jos yksi opettaja on matkan varrella osoittautunut huonoksi, ei fiksu ihminen yleistä sitä koskemaan koko ammttikuntaan! Olen lueskellut katkeruutta tihkuvia tekstejäsi ja täytyy sanoa, että juttujesi taso on surkuhupaisa!
Et tainnut ymmärtää alkuperäisen viestiä.
Sinulle tietokoneen jämähtäminen on poikkeustapaus, opettajalle "tietokoneen jämähtäminen" on arkipäivää.
Edetäänpä vielä vertauskuvien avulla.
Jos sinun tietokoneesi jämähtää, voit, kuten kerroitkin, korjata virheesi, kun koneesi on korjattu. Niin turhauttavaa kuin se onkin tehdä kaksi kertaa sama työ, niin sinä todella voit kirjoittaa tallentamattomat työt toiseen kertaan. Ihmisiä (joiden kanssa opettajat työskentelevät) ei voi kirjoittaa uudelleen. Kännisen isän kanssa tai muuten vain idioottimaisten vanhempien kanssa aloitetaan joka ikinen kerta alusta, koska ei alun perinkään ole mitään tallennusmahdollisuutta.
Siispä, jos luulit opettajan tarinaa dramaattiseksi kärjistämiseksi, olet hakoteillä.
Jos opettajan pitkät lomat ottavat pattiin, ehdota työnantajallesi samaa systeemiä, mikä opettajillakin on käytössä.
Systeemin täytyy olla hyvä, koska siitä niin paljon puhutaan kateelliseen sävyyn. Siis:
- ehdota, että olet töissä vain 10 kk vuodessa, ja kaksi kuukautta lomalla
- sitoudu itsesi kehittämiseen ja kouluttamiseen omalla kustannuksellasi ainakin puolet tuosta loma-ajasta
- ehtoihin kuuluu ilman muuta se, että et saa ylityökorvauksia ja olet työnantajan käytettävissä tarvittaessa myös iltaisin ja viikonloppuisin
- sitoudut oman työtehtäväsi ohella huolehtimaan myös asiakkaittesi kotioloista ja henkisestä terveydentilasta, ja ohjaamaan asiakkaasi tarvittaessa oikeiden viranomaisten juttusille
- järjestä yksi asuntosi huoneista työhuoneeksi, johon kannat kaiken työhösi liittyvän paperiaineiston; hanki omalla kustannuksellasi kaikki tarvitsemasi työvälineet
- laske, mikä on vuosiansiosi 10 kk:n työssäoloajalta (esim. 2 400 euroa/kk x 10 = 24 000 euroa) ja jaa se vuosipalkka 12:lla (= 2 000 euroa), pyydä maksamaan sinulle tuo summa (2 000 euroa) joka kuukausi, myös niiltä kahdelta kuukaudelta, joista toisen olet koulutuksessa ja toisen lomalla
- tee työsi iloisella mielellä ja nauti lomastasi, olet sen ansainnut
Jos opettelet käyttämään tietokonettasi, se ei enää jumita. Voit siis vaikuttaa asiaan.
Voit siirtää kahvituntiasi. Opettaja ei voi.
Opettaja on 20-30 arvaamattoman pikkuihmisen armoilla oleva sätkynukke.
Sanokaa vain, että laittakaa ne "kuriin". Ei alakoululaisiin tai häiriintyneisiin kuri auta.
Me saamma valittaa ainakin niin kauan, että Suomessakin aletaan ampua opettajia. Miten kauan luulette tämän voivan jatkua? Kyllä oppilaat alkavat vihata meitä, kun meillä on aina vain kiire, kiire, kiire.
Onpa huolimaton työntekijä!!
Onneksi käsittelee vain papereita eikä ihmisiä.
tuo ei ollut yhtään suurenneltua. Opettajien päivät ovat nykyisin aikamoiesen rankkoja - eivät tietysti kaikki (kun kaikkein hulluimmat kusipääkakarat ovat poissa) eivtäkä kaikkialla (epäilen että kuusisaaren tai kulosaaren kouluissa on aika rauhallista).... Olen itse ollut sijaisen a muutamia kertoja.. huhhuh. Terv. aikuiskasvattaja
Opettaja?...ehkä nyt ei kuitenkaan; "heikkolahjainen" tai "apukoulu" , eivät ole nykyisiä termejä.Saatat olla ylioppilastyttö, joka joskus on tehnyt sijaisuuksia tms. koulutamaton ja kokematon ihminen.
En ole koskaan halunnut opettajaksi. Jokaisella meillä on omat ammattihaaveet. Ei se opettajan homma kuitenkaan noin raskasta ole kuin annetaan ymmärtää. Ja jos ei siihen pysty, ainahan ammattia voi vaihtaa, ettei tarvitse valittaa.
Yleensä ongelmat syntyy vääristä valinnoista, mutta ei ole koskaan myöhäistä kouluttautua uudelleen. Kaikissa ammateissa on hyvät ja huonot puolet. Kaikista ei vain ole kaikkeen. Ja kun huomaa, ettei osaa toimia oikein vaikkapa tässä opettajan ammatissa, olisi aika siirtyä sivuun.
Opeilla on pitkät lomat ja lyhyet työpäivät varsinkin alaluokilla. Lähes joka päivä kolme-neljä tuntia. Ei se voi ketään rasittaa. Kesällä saa lölliä rannoilla lähes kolme pitkää kuukautta tekemättä mitään ja palkka juoksee. Mikäs sen parempi ammatti onkaan. Suotta narisette.
Nyt et ole ihan kärryillä, siitä mitä opettajan työ on. Ei silti; tähän törmää aika usein. Enhän minäkään tiedä mitä joku copywriter todella tekee työpäivänsä aikana, mutta en myöskään lähde pelkkien mielikuvien perusteella väittämään tietäväni.
Olen opettaja alakoulusta ja pidän työstäni. Tämä on kiinnostavaa ja innostavaa hommaa, mutta ei tästä kyllä 3-4 tunnilla päivässä selviä. Esim. tänään pidin oppitunnit klo 8-13, klo 13-14 selvittelin parin oppilaan käytöshäiriöasioita rehtorin ja vanhempien kanssa. Klo 14-15 tein seuraavan päivän kemian koetta. klo 15-16 suunnittelin seuraavan päivän oppitunteja ja laadin retkitiedotteen koteihin. Eli keskimäärin kahdeksan tunnin työpäiviä tässä hommassa tehdään. Oppituntien pitäminen on opettajan työstä ehkä 70 %, loppu on työn suunnittelua, valmistelua, yhteistyöpalavereita jne.
Se on kyllä harmillista, että me opettajat vain valitamme työskentelyolosuhteistamme emmekä tee asialle mitään sen radikaalimpaa. Se on nynnyilyä, myönnetään.
Alakoululaisille kemian koe? Mistä lähtien luokilla 1-6 on alettu opettaa kemiaa oppiaineena?
tulivat voimaan uudet opetussuunnitelmat, joissa fysiikka-kemia eroteltiin omaksi erilliseksi oppiaineekseen. Aikaisemmin se sisältyi ympäristö- ja luonnontietoon.
Vaihda ammattia, sittenhän pääset kaikesta tuosta. Ensinnäkin se ADHD lapsi kuten laitoit ei voi itselleen mitään, se on SAIRAUS, kuten nyt olet kuullut asiasta toitotettavan päivittäin. Eikä se lastensuojelukaan ole sen lapsen vika, maahanmuuttaja, anna tehdä mitä tekee, oppii pikkuhiljaa. Heikkolahjainen, voi lapsi parkaa, kun on tuollainen jo opettaja joka hänestä niin ajattelee, hänelle kuuluu antaa positiivista palautetta sinun, opettaja. Varmaan lukee jo kasvoistasi että inhoat häntä....ja niin edelleen. Se nyt on työtäsi. Ja hyvinhän olet asiasi hoitanut: äkkiä vaan kaikki pois käsistä. Voisin analysoida vielä enemmänkin, mutta parempi vaihtoehto sinulle olisi alan vaihto. Miten olisi kehitysvamma ala, siellä vähän rauhoittuisit näkemään että jokainen elämä on tärkeä. Niin lapset/äidit/isät/vanhemmat. Nykyaikana myös työttömyys stressaa perhettä. Josta johtunee taas suuret avioerot. Kaikilla ei ole edes sinunlaistasi työtä.
Minä sain käsityksen, että kyseessä on erinomaisen hyvä opettaja, joka ottaa kaikkien lasten, myös heikkolahjaisen, asiat hoitaakseen, niin kuin opettajan kuuluukiin. Ei tekstistä millään tavalla paistanut inho ketään erityislasta kohtaan, vaan pikemminkin huoli lasten asioista. Jos on noin paljon erityistapauksia ja pitäisi vielä "normaaleihinkin" jaksaa keskittyä, niin ihme on, että kukaan ope jaksaa. Eikä tämä varmaan ollut edes mitenkään erityisen poikkeava päivä. Kyllä totisesti ovat opettajat lomansa ansainneet.
katkera opettajia kohtaa vai muuten vaan yksinkertainen? Taidat olla se sama tyyppi, joka tuossa yläpuolella voivotteli toimistotyönsä raskautta... : )
Hattua nostan opettajille, jotka todellakin jaksavat päivästä toiseen tuollaista ja sitten vielä joutuvat kuuntelemaan tällaisia "aikuisten (???) vaihda ammattia -kitinöitä"!
Rivin välit ja aikaisemmat tarinat paljastavat, millaisesta "kritiikin antajasta" tässä on kyse: hän on itse antanut lapsensa kasvaa "vapaana kuin taivaan lintu" ja on suunnattoman käärmeissään, kun lapsi joutuu koulussa alistumaan opettajan auktoriteetin alle. Siitä syvä kiukku opettajakuntaa kohtaan, vaikka oikea osoite olisi peiliin katsominen!
OPETTAJAT: nauttikaa täysin sydämin ansaitsemastanne lomasta! Ne, jotka teitä arvostelevat ovat juuri niitä, jotka eivät viitsi omia lapsiaan kasvattaa ja sitten nimettöminä kummastelevat lastensa "epäoikeudenmukaista kohtelua" täällä. Rohkeutta kun ei riitä siihen, että kysyisi asioita suoraan opettajalta. Mutta se olisikin paha paikka, kun kuulisi lapsensa käytöksestä totuuden!
Siis ei mene perille, eihän.
Opettajan kirjoituksesta ei negatiivista asennetta löytynyt sitten mistään, joten koppasit sen mukaasi jostain muualta omaan vastineeseesi.
Olisiko opettaja sinun mielestäsi esimerkillinen, jos hän sulkisi silmät totuuksilta? Kyllä heikkolahjaisuuden voi ääneen todeta siinä kuin lahjakkuudenkin, eikä se kerro opettajan asenteesta yhtään mitään.
Alkuperäinen kirjoitus on erittäin asiallissävyinen, toteava ja kuvaileva. Totta on, että äkkiä pitää kaikki saada pois käsistä. Jos opettaja jää liian pitkäksi aikaa yhden oppilaan asioita hoitamaan, jää vajaat 30 oppilasta siksi aikaa ilman opettajaa. Opettaja voi jäädäkin koulun jälkeen töihin, mutta oppilaiden asiat pitää hoitaa kouluaikana. Ei voi lahjakkaallekaan sanoa, että jääpäs sinä koulun jälkeen, koska silloin minulla on aikaa eriyttää sinunkin opetustasi.
Tuo vaihda ammattia -kommentti on varmaan käytetyin keino osoittaa, että luettu on, mutta ei ymmärretty.
Hauska ajatus sinänsä; jos toimistotyöntekijän tietokone tilttaa, ei hankitakaan uutta konetta, vaan vaihdetaan ammattia, ja asia on sillä selvä. Käytännössähän asian korjaaminen lähtee toisesta päästä: kunnostetaan kone tai ostetaan uusi.
Kun opettajan kone tilttaa, asia korjaantuu sillä, että vaihdetaan opettajaa?????????
Yrittäkäähän opettajat vaan jaksaa. Ei ole helppoa teillä, mutta ei ole helppoa ymmärtämättömilläkään. Pitkä kesäloma onkin tarpeen, jotta jaksaa taas sitten tässä asenneviidakossa tehdä raskasta työtä.
Tuollaisista kodeista tulevat monet häirikkö- ja ongelmalapset.
Vaikeaa on lapsen antaa opettajalle arvoa, jos sitä eivät vanhemmatkaan anna.
Sillä tavoin syntyy nuoria, joista jotkut seuraavat maailmaa ristikoiden takaa, toiset rappioalkoholistin aivoin. Eivätpä liene sellaiset liioin vanhempien ylpeyksiä.
Käy työttömäksi! Open homma ei sulta suju! Tai käy kansanedustajaksi, siin on myös pitkät lomat, ja rahaa tulee tyhjästä!
Surkea olet, mutta minkäs sille voit! Toivottavasti pääset pian eläkkeelle! Sunlaistas räksyttävää akkaa ja helposti väsyvää ihmistä ei varmaan kukaan kaipaa!
Onko oma pääsi noin laho vai missä kohtaa tekstin ymmärtäminen ontuu pahasti? Eikö pieneen päähäsi mahdu, että tuossa alkuperäisen open tekstissä nyt oli vain kuvausta open "helposta työpäivästä". Se on kirjoitettu TOTEAVASTI ilman että ketään lasta tai hänen ongelmaansa morkattaisiin. Nämä tekstit ovat äärimmäisen tärkeitä sinunkaltaisillesi idiooteille, jotka arvostelevat open työtä tietämättä siitä yhtään mitään, mutta samalla paljastaen äärimmäisen tyhmyytensä ja keskenkasvuisuutensa!
Turhaa sinä opelle räksytät: lataa tänne vaan, jos edellinen viestini kimpaannutti sinut!
PS: Kuten huomaat murrosikäisen tasolla oleva kirjoitustyylisi paljastaa sinut kerta toisensa jälkeen!
OPET: älkää korvaanne lotkauttako tälle inisijälle. Minä voin omasta puolestani häntä vähän kouluttaa!
Sinähän varsinainen suunsoittaja olet! Tais osuakin arkaan paikkaan! Niin käy, kun alkaa vahvempien kanssa sanasotaan!
No mutta opit vielä, kun saat lapsia, ja heitä opettaa epävarma ja ammattitaidoton kouluavustaja!
Normaalit opettajat eivät yleisesti mollaa oppilaitaan ja valittele kurjia työpäiviä. Eikä varsinkaan lasten vanhempia.
Ei ainakaan meidän koulussa, jossa opettajat osaavat asiansa, oli kyseessä hyvä tai heikompi oppilas. Heikompaa aina opastetaan, eikä haukuta nettipalstoilla!
Ei alkuperäinen opettaja ole ketään haukkunut. Hänen kuvauksensa voisi olla yhtä hyvin minun työpäivästäni. Kun aloittelin uraani 25 vuotta sitten, ei esimerkiksi lastensuojelutapauksia ollut ikinä. Nykyään joudun niitä tekemään ihan vain oman luokkani oppilaista 5-6 vuodessa. Ovat siis samoja oppilaita, joista vuosi toisensa jälkeen niitä joutuu tekemään, kun koti ei ole turvallinen eikä lasta tukeva.
Ei ole lapsen haukkumista, kun opettaja toteaa, miten vaikeaa on kaikkia tasapuolisesti opettaa, kuin luokalla on niin monen sortin oppijaa. Minullakin on maahanmuuttajia, hahmotushäiriöinen, kaksi dysfaatikkoa, asperger-lapsi ja sitten vielä 19 "tavallista" oppijaa, joista osalla on oppimisvaikeuksia ja osa on täysin turhautunut liian helppoon kouluun.Olen ensimmäisen opettajan kanssa samaa mieltä siitä, että niille lapsille, joille oppiminen on vaikeaa, tulisi suoda pienet ryhmät tai erityisryhmät. Isossa luokassa he eivät opi, vaan kokevat koko ajan olevansa ihan surkeita. Tämä on ikävä tosiasia, ei suinkaan lapsen haukkumista!
Kiitos rohkaisevista kommenteista, hieno kuulla, että on niitäkin, jotka edes hitusen tajuavat kouluelämän haasteita ja arvostavat opettajan työtä.
On niin kovin väärin, kun lapset joutuvat sijaiskärsijöiksi ymmärtämättömien vanhempien toimesta. Kun ei suostuta näkemään, että lapsen pitäisi kerrata luokka tai siirtyä erityisopetukseen...Kun opiskelusta ei kertakaikkiaan tule mitään oppimisvaikeuksien vuoksi. Ja kärsijöiksi joutuvat monesti myös ne muut oppilaat.
Kyllä, osui arkaan paikkaan: olen aina suunnattoman huolissani sinun kaltaisistasi ihmisistä, jotka eivät omaa nenäänsä pidemmälle näe, saati ymmärrä asioita! Heitä on tapana laittaa ruotuun ja siksi sinuakin pitää eteenpäin ohjata näissä elämän aallokkoissa, joita kohdallasi näyttää kovasti olevan!
Viestisi todellakin selventää käsitystäni keskenkasvuisuudestasi! Sinunlaistesi kohdalla ei viitsi hermostua; tekstisi on lähinnä säälittävää. Surullisinta on se, että käsitys itsestäsi on täysin epärealistinen: olet kuin uhmaikäinen pikkupoika, joka aloittaa tarinansa siitä kohtaa, mitä kaveri teki unohtaen täysin oman osuutensa! Kasva aikuiseksi ja ota vastuu sanoistasi ja jos mahdollista yritä myös pohtia niiden sisältöä! Sinä tulet vielä monta kertaa huomaamaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa!
Otapa suora lainaus allkuperäisestä tekstistä ja kirjoita se kohta, jossa oppilaita mollataan! Et pysty! Opettele siis lukemaan!
Ajatuksesi juoksu on niin poukkoilevaa, että kaikkea ei voi edes ymmärtää. Mihinkähän liittyi se että opin vielä kun saan lapsia???
Onko se OPETTAJIEN vika, jos lapsellasi on kouluavustaja opettajana? Oletko niin sekaisin, ettet enää muista mitä tuolla ylempänä opettajista kirjoitit! Naurettavin sanakääntein mollasit kyllä opettajia!! Ymmärrät kai että kouluavustaja ja opettaja ovat kaksi ei asiaa. Jos olet tyytymätön kouluavustajaan, älä silloin hauku opettajia!
Onko opettajan arkipäivästä kuuleminen sinulle niin rankkaa tekstiä, että otat sen "mollauksena"? Kyseessä oli pelkkä opettajan työn kuvan selventäminen! Ymmärrän kyllä, että henkilö joka tekee siistiä sisätyötä hämmästyy todellakin open työn vaativuutta!
Ja... heikkouden myöntäminen on vahvuutta ja päinvastoin! Kuinkahan pienenpieni täytyykään sellaisen henkilön olla, joka kuvittelee itsensä vahvemmaksi?
nyt täytyy kyllä kehua! loistavaa että muutkin ajattelevat näin! Eikös semmonenkin sanonta oo että opettajan ammattitauti on: ei yhtään ylimääräistä hälinää, ei radiota, ei tv.tä ei mitään ääntä kun työpäivä on ohi! Sä kirjoitit kyllä niin osuvasti =) tulin todella hyvälle tuulelle! Pysy aina sana valmiina! Hienoa!
ottipa het toi typerä kato kato. taisipa tosiaan osua arkaanpaikkaan... luultavasti oot koulus töis tai sitten jotain muuta vastaavaa... kyllä kuule opettajan huoneessa kuulee turhan paljon lasten kotiasioista sekä myös vanhemmista. turhaa näitä puolustella, kouluilla ei opettajien huoneessa oo kun kuumat juorut!! opesta paree.. ja työstään tyytyväinen!!! ihanaa, pidän viikon lomia. lapsetkin on jo aikuisia niin eikähän aikuiselle oo turha puhua teini väen aikuiset "VANHEMMAT"!
Tuon kirjoittaja on joko ongelmalapsi tai ongelmalapsen vanhempi, tuota yhteiskuntamme pohjasakkaa.
Miten se menikään? Totuus kirvelee...PS: ihan eri henkilö ku räksytin, tääl on vaakku varis.
Asiansa osaavat opettajat eivät levittele oppilaiden yksityisasioita netissä. Siinä leimaantuu koko opettaja ammattikunta! Myös ne, joilla ei ole asiankanssa mitään tekemistä, ja jotka pitävät lapsia tasa-arvoisena ja hyväksyy lapset vikoinen päivineen. Onhan opettajissakin vikaa, ei vain lapsissa.
Huonot opet pilaavat lasten opiskelumotivaation juuri tuolla asenteella, eikä siitä huonosta koulumenestyksestä voi syyttää muita kuin opettajaa!
Oli lapsi hyvä tai huono oppimaan, häntä on kohdeltava asiallisesti, eikä murjottava henkisesti. Sen tähden lapset ovat koulussa jotta he oppisivat, eikä sen takia, että opet purkavat omat ongelmat heihin!
Kenen yksityisasioista täällä on puhuttu?
On kyllä harvinaisen totta, että olet juuri niitä räyhävanhempia, jotka eivät osaa omaa lastaan kasvattaa ja laittaa kaiken vastuun opettajille.
Ei lapsissa ole vikaa, vaan heidän VANHEMMISSAAN, jotka eivät kykene kasvattamaan lapsistaan yhteiskuntakelpoisia!
Ystävällisenä vinkkinä: mene hoitoon, sinulla viiraa pahemman kerran!
Miten minusta nyt tuntuu siltä että suurimmalla osaa opettajista ei ole omia lapsia. Sekin auttaisi heitä ymmärtämään niitä oppilaita jos omia lapsia heillä olis. Eli nyt vaan kaikki opettajat lapsia hankkimaan :) saisivat vähän kokemusta siitä vanhemmuudesta. Ettei tarvis täällä netissä niitä vanhempia haukkua, kuten sinä juuri "äly hoi" taitanet olla sinäkin lapseton...nyt vaan siitä hommeleihin :)
Ennekuin alat kommentoimaan, hanki niitä omia lapsia!
Toivon että pystyt silloin sanomaan itsestäsi, että olet huonosti kasvattanut omat lapsesi!
Äläkä puolustele itseäsi, vaan myönnä että olet huono äiti!
Vaikka opettajat kuinka olisivat ilkeitä ja kohtelisivat huonosti sinun lapsiasi, niin myönnä että kaikki huono käytös on SINUN VIKASI!!!
Et kyllä älykäs ole, älytön, olis parempi ilmaisu. Oletko älykkyyden ihan itse keksinyt?
Olen kanssasi samaa mieltä tässä kasvatus-asiassa.
Itsekin viiden lapsen äitinä (vanhin aikuinen) olen huomannut, että kasvatus puuttuu monelta lapselta. Sitten kun tulee ongelmia niin etsitään syyllisiä muualta kuin peilistä.
Tiedän kaksi perhettä, joissa lapset eivät osaa alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä, eikä heitä kielletä eikä sanota kuinka tulisi toimia. Sitten vanh. kehtaavat ihmetellä suureen ääneen kun lapset ei tottele mitään, silti jos jostain komennetaan niin kieltoa ei tarvitse noudattaa(kielletään, mutta ei jakseta/viitsitä pitää huolta että sitä noudatettaisiin). Sitten alkaa virsi: eihän sille voi mitään kun se on NIIN vilkas.. Kyllä se on vanh. velvollisuus, opettajien on myöhäistä alkaa kasvattamaan heistä kunnon ihmisiä.
Huomauttaisin vielä, kun joillakin on outoja käsityksiä kasvatuksesta, ettei se ole synonyymi sanalle 'pahoinpitely' tai 'alistaminen'.
Kun minulla ei ollut omina lapsia olin erittäin kärkäs tuomitsemaan ja analysoimaan toisten kasvatustyylejä. Ajattelin, että sitten kun MINÄ saan lapsia niin minä osaan kasvattaa.
No sainkin sitten ja tajusin kuinka TODELLA väärässä olin ollut MONESSA asiassa ja kuinka JULKAESTI olin ollut valmis tuomitsemaan monia kunnollisia vanhempia vain siksi etteivät he tanssineet minun mielen mukaan eivätkä mielestäni osanneet kasvattaa lapsiaan OIKEAOPPISESTI.
Nyt on aika laajentanut käsityksiäni kasvattamisesta ja vanhemmuudesta ja paljon lempeyttä on tullut tiukan ja aivan tarpeettoman "kurin" sijaan.
Minulla on siis 3 omaa lasta, joista vanhin on 16 ja nuorin 10, hyvinkäyttäytyviä ja menestyvät koulussa, kotiasiat kunnossa. Keskustelemalla ja toinen toistamme kuunnellen ja toisiltamme oppien olemme menneet eteenpäin. Tärkeintä on välittäminen ja rakkaus. Keskusteluvälit hyvät, kukaan ei polta eikä muitakaan ongelmia ole.Olen siinä mielessä onnellinen äiti.
Seuraavia rangaistusmuotoja meillä ei ole koskaan käytetty enkä edes ymmärrä miksi lapsia kiusataan: kotiaresti
tietokoneella kiristys
piiskaus
nurkassa seisottaminen
jne. mitä "konsteja" täältä nyt on ehdotettukin
Kaikki minun mielestä järejttömiä,nöyryyttäviä ja tarpeettomia, ainakin meillä. Kyllä paras keino on keskustella asioista, yrittää ymmärtää lapsenkin kannalta asioita (silloin jos lasta on ymmärretty niin hänkin vastaavasti ymmärtää kun häneltä pyydetään ymmärrystä)
Tietenkin täytyy sanoa että mitään "rikkeitä" he eivät ole tehneetkään kuten esim. tupakointi, varastaminen, lintsaaminen, koulutyön laiminlyönti jne.)
Jos kyseistä tapahtuisi alkaisin viettää enemmän aikaa lasteni kanssa sillä edellämainitut ovat oireita siitä että lapsi ei voi henkisesti hyvin.
Lapsi joka voi henkisesti hyvin haluaa tehdä oikeita valintoja.
Kyllä sama asia pätee myös luokassa. Jos opettaja on liian tiukka ja tuomitseva, ei oppilaassa synny mitään halua kuunnella opettajaa ja totella. Päinvastoin, heti kun tilanne antaa myöten kosto elää ja se on suloinen.
Toinen asia on liian löysät opettajat, jotka eivät osaa hallita tilannetta vaan kaikki tekee omiaan, ilman yhtenäisyyttä. Luokka ei olekaan enää ryhmä vaan joukko itsenäisiä tekijöitä kukin sooloilee omaan tahtiin. Yleensä tehdään kaikkea mitä EI pitäisi esim. jutellaan vieruskaverin kanssa, vaelletaan ympäri luokaaa jne.. jne..
Eli kultainen keskitie, hyvät opettajat, kultainen keskitie.
siis joopa, miten noita ongelmia riittää joka päivälle kun siellä on kerran ns normaalejakin? kyllä joskus on rankkaa itse kullakin töissään jos työtä tekee ihmisten kanssa, mutta sitten on niitä toisenlaisia päiviä.
toivottavasti sait itsetuntoasi kohotettua joillakin ylistävillä viesteillä. kyse on kuitenkin ammatinvalinnasta ja siihen kuuluu hyviä ja huonoja puolia. kyllä meilläkin viikottainen hokema on "tässä taloudellisessa tilanteessa.." ja toiminta on sen mukaan, yksi saa kenkää kuun lopussa vaikka nytkään ei väki riitä ja kotiin tullessa on takki välillä tosi tyhjä ja omat lapset kärsii siitä. sitten vielä ope lähettää postia että kynät on hukassa, moniste tekemättä - joopa! ei vaan lähetään sitten kynäkauppaan, sisko etsii monisteen sillä aikaa jostain paperinkeräyksestä ettei tarvii monistaa kaverilta (kertooko tilanteesta mitään se että meillä todella elämää ja koulunkäyntiä helpottaa kopioiva tulostin..).. kirjoitan opelle kannustavan vastauksen ja hän meilaa takaisin että onneksi koulua on jäljellä enää nelisen viikkoa ja sitten meillä on siitä lomaa kaikilla!!!
Etkö tiedä että opettajat on opettajia me muut ollaan ihan jotain muita, vaikkakin kaikki me täältä lähdetään. Toiset "ehkä" silkkihansikkaat kädessä. Kuka kissan hännän nostaa ellei kissa itse. Mitäs jos me suurperheenäidit ruvetaan pikkasen kertomaan päivän touhuista, kyllä siinä kalpenis kuule ne opettajatkin. Kun ei kertakaikkiaan edes vessaan pääse, tai kyllä pääsee, mutta joku kersoista on siellä mukana tai ainakin oven takana huutamassa: äitiiiiiiiii, äitiiiiiiiii. Aamusta-iltaan, ei hetkeäkään omaa rauhaa. Että tämmöstä. Silti me ei tulla tänne valittamaan asioistamme. No nyt tuli pikkasen purettua.
jos vaan oli ukko ja koira ja ne mukulat, mutta kun työkseenkin vielä pitää hoitaa enemmän tai vähemmän avun tarpeessa olevia toisten ihmisten jälkeläisiä ja vielä opettaa niille uusia asioita jotta elämässään eteenpäin selviäisivät! oma on valinta ja ehkä jotakin tekisin toisin nyt, mutta ei se väkeä meiltä ainakaan vähentäisi!
joskus vaan pistää miettimään miten tuollaiset ihmiset jotka jo töissään uupuu jaksaa enää kotonaan omia lapsiaan? mulla oli joskus työkaveri jonka oli saatava säännöllisesti kaksi vapaata peräkkäin jotta se ekana siivosi ja pyykkäsi ja toisena rentoutui... sinkkutyttö! no, siperia opettaa vielä joskus junailemaan asioita erkipäivään sillä meikäläinen ei vapaillaan ainakaan siivoo!
niin ja kaksi asiaa on pyhiä ja ne on vessaan meen yksin ja oven takana ei huudella mitään ja toinen on ettei aamulehden lukua häiritä ikinä koskaan millään!! ihmeellisiä asioita sitä viitsii opettaa jälkeläisille ja ne vielä oppii..
Ihan kuin opettajalle annettu myötätunto olisi sinulta pois?
Selviät monista ongelmista, kun opetat lapsillesi jo kotona muutakin kuin jättämään itsesi rauhaan.
Ei neljän vaan viiden. Toki opetan, just yhtä potalle, aikas hyvin olen onnistunutkin. Eikä sekään ole mikään ongelma, se kuuluu tähän lapsen kehitykseen. Hankippas nyt ihan itse oma pikkuinen niin saat sitten itsekin vähän kokemusta elävästä elämästä.
Siellä te päivät pitkät lepäilette kotona, syötätte lapsillenne valmisruokia! Ette osaa pitää kuria ja järjestystä! Mukulanne puhuvat sopimattomia, riehuvat ja mekastavat! Miten on mahdollista, että lapsilla on likaisia vaatteita yllä? Väitätte, että "mitään ei ehdi" kun kaikki aikanne menee kodin kunnostamiseen, vaikka todellisuudessa puhutte puhelimessa, seurustelette naapurin kanssa, luette naistenlehtiä, lötkötätte sohvalla lempisarjaanne katsoen? Miksi kotinne ei ole puhdas? Kehtaatte istahtaa kerran tai jopa kaksi kertaa päivässä juomaan kupillisen kahvia??? JNE JNE.
Mitäs luulette, jos kotiäidit saisivat osakseen tällaista tekstiä; syntyisikö pientä kapinaa, puolustuspuheita ja tarinaa siitä, millaista kotiäidin työ todellisuudessa on?
Tällä palstalla opettajat ovat kyllä saaneet vastaavanlaisia heittoja osakseen, joten eikö ole paikallaan antaa puheenvuoro myös heille, jotta tietämättömätkin vähän ymmärtäisivät, millaista open arki on ja miksi se ope ei aina ehdi tai edes pysty tekemään kaikkea?
Minä en ole kotiäiti, mutta siitä huolimatta kyllä YMMÄRRÄN kotiäitien elämää ja sen, miksi kotona ei aina ole tip top. Tuntuu vain siltä, että te äiteet, ette taida ymmärtää koulun elämästä mitään. Vaatimukset koulun suuntaan ovat taivaissa, mutta ymmärys nollassa!
Jos sinä kuulet neljän lapsen suusta ympäri vuorokauden "äiti", kuulee ekaluokan ope jopa 28:n lapsen suusta 5 tuntia päivässä "ope, ope, ope... Kyllä esim. ekaluokan open työssä on paljon samaa kuin kotiäidinkin! Huolenpidon ja kasvattamisen lisäksi open vastuulle jää kyllä vielä sekin, että lapset OPPISIVATKIN jotakin! Teiltä, jos keneltä luulisi ymmärrystä löytyvän henkilölle, joka vastaa 20-30 lapsesta päivittäin usean tunnin ajan! Se on viisin-/kuusinkertainen määrä omaan lapsilukuunne verrattuna!
Mielenkiintoista olisi kuulla käsityksenne siitä, miksi kotiäidin työ on raskaampaa kuin esim. ekaluokan open?
Ahaa, olet siis ekaluokkalaisten ope? Ja jo nyt noin riekaleina, voi suakin. Miten nyt olis sen oman vauvelin hankkiminen, saisit vähän tuntumaa siitä kotiäitiydestä josta niin motkotat. Montako yötä olet valvonut lapsen ollessa sairas? Hampaiden tulon? Tehnyt ruuan miehellesi (jos nyt sinulla on sellaista...ees)perheellesi, tiskannut, ties monen montako kertaa päivässä, pessyt pyykit, niiden viiden lapsen, omasi, miehesi? Imuroinut, hoitanut lasten koululäksyt, niiden kouluikäisten? Niin ja mitkä kahvinjuonnit? Ei meillä sellaisia ehdi olla, olemme lasten kanssa puistossa, ulkona, satoi tai paistoi, emme todellakaan istuskele sisällä. Niin ja entä ne teinit siinä sivussa, TIETÄISITPÄ niistä jotakin, se vasta elämänkoulua on. Mutta se onkin juuri siinä, kun olet lapseton, et tiedä asioita, meillä kotiäideillä on kokemusta niin lapsista kuin koulussa käyvissäkin lapsista, ja teineistä. Kaikki samassa perheessä. Niin ja vielä se...että itse joutuu lastansa opettamaan, kun opettaja EI EHTINYT opettaa. Pakko se sitten itse on tehdä sekin juttu. Niin että älä sinä siellä vaahtoa. KUN ET ASIASTA MITÄÄN TIEDÄ, SIIS KOTIÄIDIN TOIMISTA. Sinä saat sentään palkkaa me emme. Olet kateellinen meille.
ole omia lapsia, ja joka ei tiedä vanhemmuudesta mitään! Niin se vain on, että tälläiset kommentit ovat juuri täysin ulkopuolisien kommentteja! Niin
on lapsia, hyvinkasvatettuja : ) En ole jättänyt kasvatusvastuuta koululle ja opettajille, joten heidän kanssaan ei ole ongelmia: kauniista ja huomaavaisesta käytöksestä saan kyllä kovasti kehuja joka suunnalta! Sinullekin pikku vinkkinä: eivät lapset kasva tasapainoisiksi ja toiset huomioon ottavaksi ilman tasapainoista ja empaattista aikuista! Katso lastasi niin näet sen, miten olet kasvattajana onnistunut!
Kotiäitinäkin olen useamman vuoden ollut ja nauttinut kovasti olostani. Rauhaisa elo ja olo lasten kanssa kotosalla oli varsin antoisaa! Sinulta voisin kysyä, kuinka monta vuotta sinulla on opetuskokemusta, kun luulet olevasi asiantuntija kouluun liittyen??
Ja.. edelleenkin sinulta pitää kysyä, oletko lukutaitoinen? Haukuinko kotiäitejä vai oliko viestissä jokin muu idea? Kerro ihmeessä, jos lauserakenteet ja tekstin sisältö olivat sinulle liian vaikeaselkoisia! Laita osoitteesi, niin voin lähettää sinulle yksinkertaistetun version edellisestä viestistäni.
Jotain jätät kertomatta. Kyllä lasten täytyy saada purkaa omia tunteitaan, välillä ovia paiskoenkin, mutta olet tainnut omien lapsien/lapsen kohdalla lakaissuut tunteenpurkaukset maton alle, niin on siistimpää.
Voi että. Onko todella niin, että oletat kaikki sellaiset, jotka eivät ajattele kanssasi samalla tavalla, automaattisesti lapsettomiksi?
Jotenkin outoa sellainen siperia opettaa -ajattelutapa. Ihan kuin lapsiperheen elämä olisi rangaistuslaitokseen rinnastettavaa. Mukavaahan tämä, kaikkine iloineen ja murheineen. Eikös vain?
mistähän tuollainen kuva on tullut? ainakin olen selvästi kirjoittanut olevani töissä.. ja kotiin meikäläistä ei edes saa olin joskus kaksi äitiyslomaa peräkanaa ja siinä maailmankuva supistuu niin tietynlaiseksi etten ikinä enää siihen suostuisi!
äitee on ammattikasvattaja eli työssäni ilokseni ja harmikseni kasvatan/ohjaan toisten lapsia olematta silti ope! meikäläinen takoo päätään seinään välillä jonkun perustaidon takia pari vuotta ennen kuin onnistutaan ja se on taatusti enemmän kärsivällisyyttä vaativaa kuin kuunnella 30x ope!! tai ongelma ehkä onkin juuri siinä että töitä tehdään sen eteen että joku joskus sanois kotain tai edes viittois tai jotain..
ei monta mukulaa tosiaan tarkoita kotiäitiyttä! ja siksi toiseksi on suvussa ja tuttavapiirissä niin monta kotiäitiä että kuva tuosta rodusta on aika kiitettävä. niitä on kahdenlaisia; toiset tykkää OLLA kotona ja toiset tykkää olla lastensa kanssa ja tarjota niille täysipainoisen lapsuuden jne. nuo jälkimmäiset ei ole lainkaan niin herkkänahkaisia kuin ensimmäiset jotka ottavat itseensä kaiken ja tekeytyvät marttyyreiksi uhrautuessaan lasten eteen vaikka todella ovat kotona lähinnä laiskuuttaa (hyvätuloinen mies, ei ammattia itsellä työhistoriasta puhumattakaan..).
niin että se yleistyksistä ja solidaarisuudesta. ja jos joku ei opeksi ryhtyessään tiedä mitä se on niin kyllä sen pitäis harjoitteluissa valjeta. meidän mukuloilla on ollut surkeita ja tosi hyviä opeja, välissä on kovasti tyhjää ja sukupuolieroja ei ole.
Et tainnut sinäkään ymmärtää, mikä x-ray:n tekstin pointti oli. Yritetään...
Sinulla ei todellakaan ole suhteellisuudentajua, jos kuvittelet, että työsi on kovasti vaativampaa kuin opettajan, kun joudut jotain perustaitoa "pidempään" opettamaan. Sinulla ei ole vastuuta isosta luokkaryhmästä, eikä heidän oppimisestaan! Eli voit päivät pitkät puuhastella ja toivoa jonkun oppivan jotakin. Kotiin voit palata hyvin mielin, kun et työsi puolesta joudu kantamaan töitä kotiin. Sinä voit keskittyä kotiasioihin, kun vastuullasi ei ole seuraavan päivän suunnittelu. Päiväsi kuulostavat siis aikamoiselta lekottelulta!
Tekeydytkö tahallasi tyhmäksi - vaikea nimittäin kuvitella, että neljän lapsen äiti ja vielä ammattikasvattaja ei ymmärtäisi, että koululuokassa opettajalta vaaditaan aika paljon enemmän kuin kuuntelemaan 30 x ope... Tekstisi kuulostaa katkeran ja tietämättömän naisen puheelta!
...ja täällä viiden äiti. Ja kanssa työelämään kiitollinen plus ne viisi vielä siinä sivussa. Ja miten niin ei joudu kotiin kantamaan töitä, mistä tiedät? Mutta taidat itse olla ope joka ottanut itseensä. No pari viikkoa vielä ja pääset sinäkin sille pidennetylle lomalle.
Kannattaa kaivaa herne pois myös omasta nenästä!
Olet sinäkin heti puolustamassa työtäsi, vaikkakin aika köykäisin perustein... SIIS, jos joku puhuu soopaa TYÖN SISÄLLÖSTÄMME eikö meillä kaikilla ole oikeus korjata väite - myös OPETTAJILLA!
Ei voi tietää, millaisia töitä kannat kotiin, ennen kuin kerrot!?
siis löysässä työssäni erityislasten kanssa noudatan henkilökohtaisia opetussuunnitelmia. opella peruskoulussa on niitä tasan yksi ellei jollakulla ole mukautettua. meillä jokaisella kahdeksalla on omansa ja jokaisen taidot ovat erilaiset mm puolet näkövammaisia, liikuntaesteisiä jne.. osaa opetetaan puremaan ruokaansa toista yritetään estää tukehtumasta siihen! löysää se on joo.. päiväkin on vaan se 8h ei mikään tiivistahtinen ja hektinen 5-6h...
seuraavaa päivää ei suunnitella tänään se suunnitellaan edellisellä viikolla ja jokaiselle muksulle omansa! niin että revi siitä vaan tavoitteita elämällesi sinäkin!!
katkeruus jota ehkä kuulit johtuukin siitä että jostain syystä useamman lapsen äitiä arvellaan heti kotiäidiksi. yleensä ihan oikeasti kotona on kahden lapsen äitejä tai sen ainokaisen kullannupun hoivaajia. meillä nääs tohon ruokaan menee niin paljon rahaa ettei ole varaa jäädä kotiin makaan. enkä haluaisi, olin kotona enkä viihtynyt!
puuhastelu on oikeasti kaukana vaikeavammaisten elämäntaitojen opettelusta joten tervemenoa tutustumaan vaan..
kun joku kirjoittaa "löysästä työstäsi" tietämättä siitä yhtään mitään, syntyy sinullekin tarve oikaista virheelliset tiedot! Suothan sen saman myös opettajille! Siitähän tässä on kyse!
PS. Tiedätkö, että ne 20-30 lasta normaaliluokassa ovat myös kaikki varsin erilaisilla taidoilla varustettuja. Vaikka HOJKS:a ei olekaan, joutuu ope puntaroimaan koko ajan, mitä keneltäkin vaatii. Taitaa siinäkin pitää kiirettä, kun miettii, kuinka monta lasta open kontolla on! Tuntuu kovin oudolta vähättelysi opettajan työtä kohtaan! Niin, ope tekee sen 5-6 hektisen, tiivistahtisen tunnin päälle vielä pari tuntia suunnitteluhommaa!
ja varmaankin myös eri koulutus kuin luokanopettajilla?
Teet mielestäni tosi tärkeää työtä. Ja välillä oikein ihmettelen kuinka teikäläiset jaksavat. Palkitseva oppilaiden edistyminen ei varmaan näy samoin kuin tavallisessa luokassa. Suhde lapsiin on varmaan aivan erilainen, kun oppilaita on vähän ja sekin jo palkitsee ja motivoi työhön.
Olen tehnyt töitä peruskoulun joka luokka-asteella, aikuiskoulutuksessa ja myös kehitysvammaisten kanssa. Voin sanoa, että työn kirjo on silmiinpistävä. Jo viidesluokkalaisten opettajana työ on hyvin erilaista kuin alkuopetuksessa.
Työmme hektisyys johtuu juuri siitä isosta oppilasmäärästä ja porukan heterogeenisyydestä. Lasketaan vielä ne vanhemmat siihen, kuinka monen kanssa teemmekään työtä. Ja oppilaat eivät päästä helpolla, kaikki haluavat osansa, siis kaikki 30. Ja kaikille kuuluu osansa, tasapuolisuus on tärkeää ja epäoikeudenmukaisuudet huomataan välittömästi.
Ehkä tämä selittely on turhaa?
Pidän työstäni, mutta minusta on ärsyttävää, että ihmiset jotka eivät siitä juurikaan tiedä arvostelevat mielikuviensa tai oman kouluaikansa perusteella työtämme.
Totuus on, että meille maksetaan liian vähän palkkaa ja vaaditaan tekemään ilmaista työtä, koska ennenkin se on onnistunut. Nyt kun uusi sukupolvi (johon en kyllä kuulu) ei enää nielaisekaan purematta kaikkea, niin ymmärrystä ei löydykään, tietenkään. Saavutettuja etuja ei haluta pois (=opettajan ilmainen työ).
En minä ymmärrä, miksi opettajien arvostaminen ja työn luonteen todellinen ymmärtäminen on niin vaikeaa? Minä ainakin ymmärrän, että sinun työsi on todella tärkeää, enkä olisi pahoillani, vaikka tulisi palkankorotuskin. Lapsiakin noin paljon. Itselläni on jopa yksi enemmän.
Tehdään töitä kiitollisena siitä, että on töitä. Mutta saa kai sitä maailmaa välillä yrittää parantaa?
Päivät ovat erilaisia kuten myös koulut ja luokat. Ei varmaan jokainen päivä ole tällaista hässäkkää, mutta kyllä opettajan ammatti on niitä viimeisiä (en tarkoita tällä loukata opettajia, päinvastoin) joita ikinä harkitsisin jos ammattia vaihtaisin. Kyllä siinä on päivässä monenmoista normaalin koulutyön ohessa.
Ja yksi mitä en kestäisi ollenkaan on se jatkuva meteli, mikä on esim. käytävillä ja joka puolella.
Joten jaksamista kaikille ja loman odotusta!
Lohdutuksen sananen: tietenkin olen muuttanut jutustani sellaisia asioita, ettei minua ja luokkaani ikinä voida tunnistaa. En ole sentään hölmö.
Ja kyllä opettajat tiedostavat nämä ongelmat. Lienevät puhutuimpia aiheita opettajainhuoneissa. Harvalla on aikaa ja energiaa tuoda asiaa julki eli istua täällä illalla kirjoittamassa. Minä olen kirjoittanut päättäjille, yleisönosastoille. Olen nuori ja pidän työstäni, mutta pelkään yhteiskuntamme tulevaisuuden puolesta.
Toivoisin vaan, että ns. kunnollisten kotienkin vanhemmat tiedostaisivat ongelman. Tietäisivät missä mennään... Mikä räjähtävä pommi meidän kouluissamme on. Kun on niin monia koteja, joissa vanhemmuus on hukassa ja joissa ei kyetä kasvattamaan lapsia. Joissa vanhemmat ovat uraohjuksia tai alkoholisoituneita. Siihen yhdistettynä se, että opettajilta on otettu lähes kaikki keinot pois, joilla vaikeita tapauksia voidaan käsitellä... Silloin ei voi mitään muuta kuin koittaa selviytyä päivästä toiseen ja suojella toisia oppilaita parhaan taitonsa mukaan toivoen, ettei mitään kamalaa tapahdu.
Tietysti on myös kouluja "hyvillä", rauhallisilla asuinalueilla, joissa ongelmia ei näin kauheasti ole, mutta on myös alueita, joissa tilanne on räjähtämässä käsiin...
Ammatti-ihmiset eli opettajat näkevät jo hyvin varhain ne lapset, joilla valitettavasti on edessään turmion tie, mutta minkäs teet, kun et voi asiassa auttaa. On todellakin kaikki keinot otettu pois. Ja vaikka olisit kuinka kannustava, empaattinen ja hyvä opettaja tahansa kaikkia et missään tapauksessa pysty auttamaan. Siihen tarvitaan myös kotikasvatusta ja joissain tapauksissa järeämpiä keinoja (erityisluokkia, psykologia, lastensuojelua) No, kun räjäytetään ostoskeksus, tai retkahdetaan narkomaniaan, niin jo ihmetellään "miksei mitään tehty ajoissa?"
Onko hyvän vai huonon opettajan merkki, että yrittää auttaa oppilaitaan ja kaikkia tasapuolisesti? Että haluaisi vaikuttaa asioihin? On paljon niitäkin, jotka eivät jaksa ja olen aivan varma, etten itsekään vuosien päästä jaksa. Jossain vaiheessa on pakko alkaa sulkea silmiä asioilta oman itsensä säästämiseksi.
Mutta vielä lopuksi kertomus heikkolahjaisuudesta vuosien takaa: olin yrittänyt kolme vuotta saada lupaa oppilaan testaamiseen. Tiesin jo kolmannella luokalla, että oppilaalla ei ollut mitään edellytyksiä selviytyä peruskoulusta. Vanhemmatkin kai tiesivät, mutta itsepäisesti kieltäytyivät kaikesta avusta. Asenne oli juuri tällainen, kun täällä muutamalla kirjoittajalla. Tämä oppilas oli todella hyväsydäminen ja kiltti ja yritin häntä vastavalmistuneen innolla kaikin tavoin tukea. Kun päästiin neljännelle luokalle, olivat ongelmat jo niin suuret ettei esim. voinut antaa tämän oppilaan vastata tunnilla, koska hän olisi todella voinut vastata mitä tahansa ja joutunut naurunalaiseksi.
Tukiopetuksessa hän innoissaan luki ääneen viiden rivin kappaleen, jonka aiheena oli Ranska. Kun lukemisen jälkeen kysyin Ranskan pääkaupunkia, alkoi oppilas arvailla sanoja. Olisiko Ranskan pääkaupunki "toistaiseksi" tai "nimenomaan". Vaikka selitin asian kotiväelle, sain vain kuulla olevani huono opettaja. Tein mielettömän työn saadakseni vanhemmat tajuamaan, mutta lopulta he vaihtoivat paikkakuntaa. Myöhemmin kuulin, että lapsi oli koulukiusattu ja aivan yksinäinen, peruskoulu jäi suorittamatta.
Olen kanssasi samaa mieltä ja tämä asioihin vaikuttamisen vaikeus tulee vastaan myös muilla aloilla. Sitä usein näkee kuinka asiat menevät täysin pieleen, mutta ei pysty niitä korjaamaan vaikka kuinka haluais.
On hyvä asia, että yrität ainakin tuoda näitä ongelmia julki eri tavoin, mutta surullista todellakin on se, että ihmisluonto aikansa turhaan yritettyään lopulta luovuttaa ja antaa asioiden mennä omalla painollaan.
Ja useimmiten kaupan päälle saa vielä inhottavan ihmisen leiman otsaansa kun ottaa kantaa asioihin.
Mutta onneksi on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka jaksavat vielä välittää :).
Loman odotusta meille kaikille!
Kun näitä palstoja lukee tulee väkisinkin mieleen epämiellyttävä asia, johon huomio kiinnittyy nimittäin lasten leimaaminen johokin muottiin: on ongelmalapsi, uraohjuksen lapsi, alkoholisoituneen lapsi, kasvattamaton lapsi jne,,
Miksi opettajilla on niin suuri tarve luokitella lapset jo pienestä pitäen eri kasteihin "joista jo "varhain näkee että edessä on turmion tie", lainatakseni edellisen tekstiä.?
Onko oikein lasta kohtaan jos opettaja jo varhain luokittelee jonkun lapsen turmion tielle, mutta ajattelee että minkäs teet.
Minusta on väärä asenne ajatella jostakin oppilaasta että hän on toivoton tapaus. On vaikeita tilanteita jne ja vaikeita asioita, mutta miksi leimata koko lapsi toivottomaksi tapaukseksi. Väkisinkin se heijastuu opettajan käytöksessä jos opettajalla on se asenne mielessä että osa lapsista on jo varhaisessa vaiheessa turmion tiellä. Miksi niin kiire leimaaman lapsia?? Itse olen nähnyt montakin " toivotonta tapausta " joiden elämän kohtalo on päättynyt kaikista "ennustuksista" huolimatta aivan hyvään lopputulokseen. Toivon opettajat, että lakkaisitte sen lasten leimaamisen ja luokittelun ja otatte tilanteet tilanteina ja asiat asioina, alkää leimatko lapsia se on väärä tie eikä johda mihinkään hyvään.
rivien välistä, opettaja ei tarkoittanut leimata lasta,vaan hän tiedosti, millaisesta kodista lapsi on, eli osaa suhtautua lapseen siten oikein. "Juopot" vanhemmat eivät muista hankkia oikean kokoisia monoja esim., kun taas tavallinen vanhempi tekee. Joten tällöin opettaja ei syyllistä lasta tästä laiminlyönnistä urheilua kohtaan niin kovin.
Ei tarvi olla juoppo eikä muukaan mutta esim. monot voivat hyvinkin äkkiä mennä pieneksi kenellä tahansa ilman että vanhemmat sitä heti ovat huomanneet. Sitä paitsi ihan kunnollinen ihminen voi joutua syyttään työttömäksi eikä silloin välttämättä ole varaa ostaa kovin helposti uusia monoja. (Kamalaa että monojen oston perusteella voidaan lapsi tuomista olevan huomosta perheestä.) Kaikilla ei siis välttämättä ole varaa, tämä ei tarkoita etteikö lapsesta muuten huolehdittaisi ja häntä rakastettaisi. Köyhäkin voi olla hyvä ja rakastava vanhempi samoin alkkis, hänellä vain ei ehkä ole rahaa juuri sillä hetkellä.
Mielestäni opettaja joutuu jo ammattinsa puolesta "luokittelemaan" oppilaitaan, enkä pidä sitä negatiivisena asiana. "Onko oikein lasta kohtaan jos opettaja jo varhain luokittelee jonkun lapsen turmion tielle, mutta ajattelee että minkäs teet." Ymmärsit kirjoittajan sanoman väärin! Eihän siinä ollut kyse opettajan välinpitämättömyydestä lasta kohtaan, vaan siitä, että hänellä ei ole tarpeeksi keinoja toimia lapsen parhaaksi. Opettaja ammattilaisena varmasti pystyy ennustamaan, mitä lapsen tulevaisuudessa saattaa tapahtua, jos asioihin ei puututa.
Kyllä minusta on epämiellyttävää, että heti ekaluokasta lähtien lapsille lyödään leimat otsiin: alkoholistin lapsi, vähä-älyinen, ylivilkas jne.. Lapsi on kehittyvä ja kasvava persoona eikä hänen persoonallisuuden kehitys ole valmis 7-vuotiaana. On väärin lyödä otsaan leima jo siinä vaiheessa, näistä leimoista kun on vaikea päästä irti myöhemmin. Kyllä tuollainen leimaaminen ja luokittelu väkisinkin heijasuu opettajn asenteesa ja käytöksessä oppilasta kohtaan. Lapset eivät kuuntele sanoja:opettaja voi sanoa olet hyvä, mutta koko muu viestiminen viestii aivan muuta. Silloin lapsi automaattisesti lukee tätä muuta (sanatonta) viestintää.
Tämäkin täällä väsymystä valittanut aloittaja voi sanoa oppilailleen, että mukavaa olla täällä teidän kanssanne tänään, mutta luulempa että sanaton viestintä kertoo jotain aivan muuta.
Minulle lasten taustojen tietäminen tuo lisää näkökulmaa, ymmärrystä ja myötätuntoa. Sen pohjalta osaan ammattini paremmin, tukea lasta ja kannustaa ehkä vähän enemmän. Siis jos lapsella on ongelmallista kotona. Muutkin toki kannustusta, huomiota ja tukea tarvitsevat, mutta toiset enemmän ja toiset pärjäävät vähemmällä.
Ei ammattitaitoinen opettaja käytä lapsen heikkoja kohtia lyömäaseena, vaan apukeinona oikeanlaiseen auttamiseen.
En tiedä, mutta jos olet lukenut psykologiaa niin tiedät varmaan testistä, joka tehtiin opettajille. Oppilasryhmä jaettiin kahteen osaan, toisesta ryhmästä kerrottiin "esitietoina", että kyseessä on ns. heikkolahjaisia. Toisesta ryhmästä annettiin "esitietoina", että kyseessä on ryhmä oppineita ym. Tosiasiassa kummatkin ryhmät olivat aivansamalaisia, eikä kummassakaan ollut ns.heikkolahjaisia.
Oppilaat suorittivat heille annetut tehtävät ohjeen mukaan ja opettajat arvioivat tehtävät. "Heikkolahjaisten" ryhmä sai "yllättäen" huonommat tulokset. Tämä testi on tehty useaan otteeseen ja aina oli tulos sama. "Ns."heikkolahjaisten" ryhmä sai aina huonommat tulokset vaikka tosiasiassa ryhmät olivat homogeenisiä. Eli opettajiin voi vaikuttaa tällaisillä "esiluokitteluila",Koe todisti, että opettaja arvioidessaan oppilaiden tehtäviä muisti hyvin mitä arvioita ja esitietoja oppilaista oli annettu. Valitettavasti on myös muita tieteellisiä testejä, joissa on todistettu, että ihmisen mielipiteisiin voi vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti tai jopa aivan valheellisesti. Eivät opettajat ole sen kummempia kuin muutkaan ihmiset, samat psykologiset testit pätevät heihin.
Enkä ole aivan vilpittömän vakuuttunut, että lapseen lyöty leima olisi opettajalla mielessä siinä mielessä, että "oppilasta voisi auttaa paremmin", päinvastoin opettaja saattaa kieltää siten oman vastuunsa ja sanoa: minkä minä voin ettei oppilas opi, ei se minun vika ole, että oppilaalla on huonot vanhemmat ja oppilas on heikkolahjainen. Tosiasiassa oppilas voi olla hyvinkin älykäs, mutta opettaja ei osaa opettaa, ja syyttää siitä "tyhmää oppilasTA". Sama oppilas voi yllättäen muuttua hyvinkin oppivaiseksi kun opettaja muuttuu.
Eli näillä leimoilla voi kieltää oman vastuun ja oman ammattitaidon kehittämisen puutteen ja syyllistää lapsi: Sehän on heikkolahjainen, kaikkihan sen tietää.
Kerronpa vielä toisenkin testin, tai ns. psykologisen kokeen.
Joukolle normaaleja ihmisiä (aikuisia) näytetään pimeässä valopistettä ja pyydetää seuraamaan liikkuuko se. Piste ei liiku mihinkään mutta joukkoon soluttauneet testin tekijät (kukaan ei tunne näitä henkilöitä vaan kaikki luulevat olevansa samaa testi joukkoa)sanovat pisteen liikkuvan. Syntyy epäröintiä. Lopulta yhä useampi ja useampi on aivan varma, että piste liikkuu. Lopuksi lähes koko ryhmä on varma että piste liikkuu. Näin meihin siis voi vaikuttaa, vaikka luulemme olevamme niin fiksuja ja niin "aikuisia".
psykologiasta yliopistollisen arvosanan ja olen kiinnostunut muutenkin aivojen toiminnasta, oppimisesta ja ihmisen mielestä. Tietoisuus näiden testien (jotka ovat jo aika kauan olleet tiedossa) tuloksista lisää tietenkin valppautta tällaisen ehkäisemiseksi.
Uskon, että suurin osa alle viisikymppisistä opettajista tuntee ainakin tuon ensimmäisen testin ja toimii toisin.
Opettajan on kuitenkin välttämättä jotenkin jäsennettävä oppilaitaan erilaisiin ryhmiin, koska pitää miettiä tarkkaan, kenelle tarjotaan mitäkin, esim. tukiopetusta, erityisopetusta, mukautettua opetusta, koulunkäyntiavustajaa, pienluokkaopetusta, osittaista erityisopetusta, psykologin palveluja, kuraattorin palveluja...Kaikki tämä on tarkoitettu tukemaan lapsen oppimista ja lasta löytämään omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Nyt on mennyt Tiinalla joko tahallisesti tai tahattomasti ns. puurot ja vellit sekaisin. Tottakai pitää tietää minkälaista esim. erityisopetusta lapsen tulee saada. Minä puhun tällaisista tarpeettomista leimoista: alkoholistin lapsi, kasvattamaton lapsi, työttömän lapsi, epäsosiaalinen lapsi, ilkeä lapsi, pilalle passattu lapsi, tottelematon lapsi, vähä-älyinen jne. Kenenkään lapsen ei tulisi saada opettajan mielessä moisia leimoja itselleen. Ei opettajakaan halua esim. leimaa: se ilkeä, huutava opettaja.
pitää sinullekin näköjään opettaa.
Harva ihminen tekee edes tuollaisia kategorointeja. Mitä pelkäät? Luettelemasi ongelmat voivat kuulua lapsen elämään yksitellen tai useampana. Ja juuri ne vaikuttavat lapsen hyvinvointiin. Ne myös voivat vaikuttaa oppimiseen.
Siis, jos lapsella on ylimääräistä taakkaa kotonaan, sellaista jota ei pitäisi olla, lapsen kyky oppia voi heikentyä. Tällöin, jos opettaja saa asiallista tietoa, voi hän ottaa sen opetuksessaan ja tukitoimissaan huomioon paremmin.
Ei näitä mainitsemiasi "leimoja" ole irrallaan olemassa jollain lapsella. Kyllä se on osa tätä elämää. Joskus menee paremmin ja joskus huonommin. Opettajana näen sen selvästi joka päivä. Ja yritän huomioida mahdolliset ylimääräiset kuormat, mitä lapsella saattaa olla.
Joskus toki väsynyt opettaja voi huokaista ja tokaista jotain "ilkeästä oppilaasta", mutta kun pahin on mennyt ohi, tehdään taas töitä juuri hänenkin parhaakseen, joka on yksi meistä. Ei parempi, ei huonompi, mutta avun tarpeessa tällä hetkellä enemmän kuin muut.
Jääköön nyt tämä viimeiseksi kommentikseni en ala kanssasi täällä nettipalstalla tappelemaan, jokaisella olkoot oikeus omaan mielipiteeseen. Minun milipide on että on hyvä välttää leimaamasta lapsia johonkin muottiin vaan on parempi ottaa asiat asioina tilanteet tilanteina ja ihmiset ihmisinä, ilman leimoja, tasaarvoisina. Sinun mielestä, Tiina hyvä on oikein että lapsille lyödään leimoja otsiin, kuten esim. ilkeä lapsi. Minusta se ona väärin, ketään ei saisi kohdella jonkun leiman mukaan vaan ottaa ihmiset ihmisinä. No pidä sinä ne leimasi, mutta mietipä että voit niillä leimoilla saada enemmän pahaa kuin hyvää aikaan.
Rautalangasta vääntäminenkään ei auttanut. Harmi. Mutta työssäni minulla on onneksi suurempi mahdollisuus vaikuttaa ja auttaa oppimaan. Ja teen sen mielelläni oppilaan elämäntilanteen huomioiden.
Minä ymmärrän sinuakin. Kun ikää tulee, niin oppiminen ja ymmärtäminen voi olla jo hankalampaa, jos ei pienestä pitäen ole siihen kasvanut.
Taidat letkautella ja viisastella samaan tahtiin oppilaillesi, voi oppilas parat. Tiina hyvä käytöksesi on ala-arvoista ja erittäin epäkohteliasta. Vaikuttaa siltä ettet ole saanut kunnollista kotikasvatusta vaan sohellat elämässäsi kyynärpäät ojossa heikompia kaataen, mutta tuskin tunnet syyllisyyttä vaikutat niin tunteettomalta jyrältä.
Nimimerkki muuttui mutta ihminen on sama. Eli kirjoitin nimimerkiksi nyt alunperin kun olisi pitänyt kirjoittaa alunalkaen. Tämä siis selvennykseksi kaikille joille pitää rautalangasta vääntää niinkuin esim. Tiina
Ei tässä kai siitä ole ollut kysymys, että opettajat leimaisivat lapset toivottomiksi? Jokaiselle annetaan kykyjen ja innostuksen mukaan tehtäviä; vain mukautetun oppimäärän mukaisesti opiskelevat saavat helpotuksia.
Minusta leimat lyödään kyllä jo aivan jossain muualla. Koulussa käyttäydytään niiden leimojen mukaisesti.
Kyllä itselleni ainakin helpotti heti, kun sain tietää erään pikkuoppilaan ADHD-diagnoosista. Lapsen käyttäytyminen muuttui heti ymmärrettäväksi, kohtelin häntä aivan eri tavalla ja hänkin alkoi olla tunneilla erilainen.
Sen sijaan en ymmärrä niitä vanhempia, jotka kuvittelevat koulun sujuvan hyvin, kunhan vain kieltäydytään kaikesta yhteistyöstä koskien kasvatusneuvolaa ja testauksia. Silloin joudun tekemään itse diagnoosini ja valitettavasti en ole saanut koulutusta psykologiksi.
Näitä putkiaivoisia "alunperin-tyyppejä" näyttää muutama täällä olevan, vai lieneekö vain yksi ja sama älykääpiö! Äläpä suotta tuhlaa energiaasi ja fiksuuttasi näiden idioottien kouluttamiseen ja rautalangasta vääntämiseen. Me, jotka katselemme maailmaa vähän laajemmastakin perspektiivistä kuin oman persuksen ympäriltä, ymmärrämme ja tiedämme, että asia on juuri näin kuin sanoit!
Työniloa sinulle ja voimia, kun joudut tälläisenkin vanhemman lasta KASVATTAMAAN sekä vielä opettamaan! Ei käy kateeksi teidän opettajien työ, kun joutuu tällaisten tampiovanhempien kanssa töitä tekemään!
Tiedäthän : "turha vaatia kauhalla, kun on lusikalla saanut..."
En halua uskoa että esim. big brother olisi minkäänlaisia yliopistoja käynyt. Kirjoituksen tyyli antaa kuvan hyvin alhaasta koulutuksesta, enkä suostu uskomaan että opettajat voisivat alentua moista kieltä käyttämään tahi sitten tuollatavalla oppilaista ja heidän vanhemmistaan ajattelemaan. Ainakin itse olen tavannut opettajia joiden kielekäyttö ja ajatusmaailma eroaa big brotherin tekstistä samoi Tiinan tekstistä ja kirjoitustyylistä. Kaikki tapaamani opettajat ovat olleet hyväkäytöksisiä, ketään ei ole leimattu ja tapaamani opettajat ovat olleet ystävällisiä ja kaikkihuomioon ottavia. Minulla on ollut varmaan tuuria. Eli lopuksi: en usko että Tiina tai big brother olisivat kovin sivistyneitä tai koulutettuja tai sitten minulla on ollut vaaleanpunaiset lasit päässä jos totuus onkin tällainen.
;D taitaa olla.
Mielestäni ei alkkis voi mitenkään olla HYVÄ vanhempi, rakastava kyllä. Mutta mikä on rakkauden kohde? Tuskin ainakaan lapsi, jos viina menee edelle.
Mä ajattelin ryhtyä opettajaksi joskus, mutta enpä taidakaan. Eiköhän se ole niin, että nää lapset testattaisiin jos tarvetta tulisi IHAN ilman vanhempien lupaa. Ja lapsen on itse muistettava hammaslääkärinsä. Ei opettajan tehtävä ole siitä muistuttaa. Vanhemmat voi laittaa muistutuslapun mukaan.
Aaaargh, voin kuvitella miten raivostuttavaa. Ja päälle vanhemmat selittelevät, että ei meidän lapsi myöhästy tai ole heikkolahjainen. Voi suma sentään.
Lapset pitäisi voida testata ilman vanhempien lupaa. (Hitsin B-influenssa!)
ÄLÄ IHMEESSÄ rupea opettajaksi, lasten parhaaksi. Tunnut nyt jo aikas välinpitämättömältä lapsia kohtaan. Odota nyt että se pikkuises ensin syntyy, että sulle tulis vähän rakkautta lapsiin kohtaan, toivon ainakin niin, ja tule sitten vasta tänne keskustelemaan. Joohan. Kaikkea hyvää kuitenkin jatkossa ja voimia synnytykseen.
Tuosta ei tarvitse välittää. Kun ei korvien välissä kulje muuta kuin pururata niin sitten aletaan ilkeillä henkilökohtaisuuksilla.
Opettajaksi vaan. Sinne tarvitaan ihmisiä, jotka ajattelevat.
Kyllä lasten kanssa pitää käyttää järkeä eikä alentua varakasvattajaksi kun vanhemmat ei pätkääkään välitä. "Muistuta sä sitä" ja "ei meidän lapsi oo tollanen" niin kyl siin pitää oikeesti olla jo järkeä päässä sanoa, että "nyt kyllä muistat itse" ja "sun lapsi on JUST sellanen, nyt se viedään testeihin ja siihen ei ole sanomista". Jotkut vanhemmat on niin pilvissä omien lastensa takia ettei uskota mitään pahaa kenestäkään. Sekö on rakkautta ettei uskota vaikka opettajan väitteitä että teidän lapsi on kiusannut? Se on pumpuliin käärimistä, lellimistä. Ei rakkaudessa anneta toisen tehdä mitä tahansa. Ei koskaan!
Voimia tulevalle uralleni :).
No ET varmaan rupea...jotain inhimillisyyttä edes tähän elämään... rupea siivoojaks vaiks, ei opettajaks, lasten parhaaks.
nyt ainakaan usko tota, höh. Susta tukis hyvä ope.
kollegalleni vaikeammassa luokassa kuin itselläni. Silti tunnistan kirjoituksessasi paljon samaa, mitä itse olen kokenut. Jaksat sentään vielä kirjoittaa tietokoneella ;D
Jo varhaisessa vaiheessa opin, että toisten ammatteja ei kannata kadehtia, jos ei niistä mitään tiedä. Olen itse ollut todella monessa työssä ja jonkinlaista tuntumaa on niihin, haittansa ja etunsa kaikissa. Jostain syystä opettajien ammatti tuntuu kuitenkin herättävän tavallista enemmän kateutta?
Onneksi olen nyt saanut tehdä työtäni rauhassa. Minulla on ihanat oppilaat ja kunnioittavat vanhemmat. Matkan varrella on kaikenlaista tullut vastaan omassa luokassa ja kuullut muiden opettajien kokemuksia.
Haluankin nyt kiittää kaikkia myötätuntoisia vanhempia, jotka ymmärtävät sen, että opettajan työ on tosi hektistä joka päivä. Koko persoona on "liossa" koko ajan. Olet suurennuslasin alla koko ajan. Tätä työtä ei kestä ilman sitä, että saa olla oma itsensä ja että huomaa vanhempien luottavan ammattitaitoonsa.
Kiitos jokaisesta kannustavasta viestistä ja siitäkin, että jotkut huomioivat päättäjäispäivänä jopa jollakin lahjallakin. Minusta se on hienoa.
Onhan se kurjaa tietysti, kun lapset ovat niin erilaisia. Ja jos vielä ei ole omia lapsia että voisi harjoitella aikuisena olemista.
Onneksi voi kaikki ongelmat purkaa vieraisiin lapsiin. Ja jos ei ole opettajankoulutusta, niinkuin monilla ei ole, niin ei osaa pitää lapsia oppilaina. Silloin luulee, että lapset ovat kaikki oppineita jo kouluun tullessa. Normaalit oppilaat ovat helppoja, kun heitä ei tarvitse opettaa ja näin ollen ei päiväkään ole opettajasta rasittava, kun ei tarvi tehdä työtä.
Mutta kun on näitä kauheita kakaroita, joille oppiminen on hieman vaikeaa, niin silloin joutuu jopa tekemään työtä. Ja se on kurjaa kun ei voikkaan lukea iltasanomia tms, romaanikirjallisuutta sillä aikaa kun viisaammat lapset tekisisvät tehtäviä yksinään. Mutta kun on opetettava tyhmiä niin siinä rasittuu.
Onneksi sentään tulee pitkä loma-aika ja palkkaakin paljon, jotta pääsee päivittäin vaikka kaljalle. Kunnes taas elokuussa alkaa koulu ja rasittavat oppilaat alkavat ahdistaa. Mutta ei se mitään, neljä tuntia menee kyllä väkisin, kunnes pääsee taas "rankan " päivän jälkeen soffalle pötkölleen! Voi kelata rauhassa, että kyllä oli taas rankka päivä!
Olen lukenut tosi paljon epäselvästi kirjoitettuja kirjoitelmia. Vaikka käsialassa ei ollut moittimista, niin sisältö oli ristiriitainen ja kummallinen.
..älkää vaivautuko vastaamaan tämän riivinraudan viesteihin! Tiedän, että ystävällisinä ja huolta kantavina ihmisinä, te yritätte saada tämänkin ihmispoloisen ymmärtämään asioita, mutta ymmärrykselläkin on rajansa. Jos toisella ei kapasiteetti yksinkertaisesti riitä, niin se ei riitä!
Vanha totuushan on, että "Kotkat lentää ja kanat kotkottaa!"... eli laittakaapa tämän kotkottajan kotkotukset omaan arvoonsa ja lennelkää te ylväinä kotkina tämän kanapahasen kotkotusten kuulumattomissa!
Suakin...yksi riivinrauta olet sinä itse. Kumpi se syntyikään ekaksi kana vai muna...vastaa sinä siihen ensin riivinrauta, joka sanoit olevasi. Niin siis kumpi? Kana vai muna? Oletko lintu vai kala. Omaa mielipidettä? Tuskin.
Voimia ja jaksamista työssäsi. Kirjoittamasi tekstin perusteella on helppoa havaita, millaista tämän päivän (luokan)opettajan työ on. Sanalla sanoen se on kokonaivaltaista. Varsinaiseen opettamiseen jää valitettavasti hyvin vähän aikaa. Työ on suurelta osin kasvattamista, niin oppilaiden kuin valitettavasti välillä myös heidän vanhempiensakin. Onneksi suurin osa oppilaiden vanhemmista kuitenkin hoitaa oman vanhemman roolinsa hyvin. Olen optimistinen ja uskon, että kaikki vanhemmat toivovat omalle lapsellensa vain ja ainoastaan parasta. Ja he ovat lisäksi oman lapsensa parhaita asiantuntijoita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat kaikissa asioissa aukottoman oikeassa. Kaikilla on varaa oppia uutta, niin vanhemmilla kuin opettajallakin.
Suomi on menestynyt hyvin (jo useana vuotena)kansainvälisissä oppimistutkimuksissa, jossa on vartailtu oppilaiden osaamisen tasoa. Tämä menestyminen ei synny tyhjästä. Menestyminen kertoo siitä, että suomalaiset lapset saavat kouluissamme korkeatasoista ja laadukasta opetusta. Ja tässä on kiitosten paikka erityisesti (luokan)opettajille. Kun viimeinen kansainvälinen oppimistutkimus julkistettiin ja tuloksista paljastui Suomen hyvä menestyminen alkoi Suomeen "virrata" opettajia monista Euroopan maista. He halusivat tulla katsomaan, mitä täällä (kouluissa) oikein tehdään ja millä tavalla, koska oppimistulokset olivat jälleen niin hyviä. Tämä kertoo mielestäni aika paljon suomalaisten osaamisesta. Antakaa arvoa sille ja toisillemme, niin opettajille kuin vanhemmillekin. Muistakaa, että puhumme kuitenkin koko ajan samasta asiasta eli siitä, että lapsemme (oppilaamme) ovat tärkeitä ja että heidän vuokseen tulee ja kannattaa nähdä vaivaa. Lapsissa on tulevaisuutemme!
On totta tuo tutkimus, mutta missä on se puoli kulkisuudesta jossa sanottiin että lapsemme eivät viihdy kouluissaan. Eikö oppilaiden viihtyvyydellä ja henkisellä hyvinvoinnilla ole mitään merkitystä, kun vain saamme leuhottaa hyvillä oppimistuloksilla.
Täytyy nostaa teille opettajat hattua ja korkealle! Suomalaislapset viihtyvät koulussa huonoiten, mutta siitä huolimatta oppimistulokset ovat maailman parhaita!!! En voi muuta kuin ihailla taitojanne! Olette melkein taikureita!
Kyllä koulun vähäinen arvostus johtuu vanhemmista ja siitä, millä tavalla koulusta ja opettajista puhutaan kotona.
Koulu ei ole viihdekeskus, vaan oppimispaikka! Opppiminen on työtä, eikä se todellakaan ole aina mukavaa. Sirkushuveja, tietokonepeljä, videoita muuta vanhempien tarjoamaa viihdykettäkö kouluun kaipaat? Ei minunkaan lapseni kotihommista pidä, mutta sitähän tässä harjoitellaan, että aikuisena pystyisi suoriutumaan arkisista rutiineista, jotka kuitenkin ovat aika pitkästyttäviä ja ikävää puuhaa useinkin.
Vai meinaatko, että Makedonian tai Kreikan pojilla, jotka sijoittuvat kouluviihtyvyydessä kärkeen, on edistyksellisemmät kouluolosuhteet, ymmärtävämmät opet tai viihtyisämmät tilat? Kyllä syitä kannattaa hakea sikäläisestä kasvatuskulttuurista. Siellä maisemissa ei liene nuorison vapaus samaa luokkaa kuin meillä täällä pohjolassa, vaan lapsilta uskalletaan vaatia jotakin. Kyllä siellä nuorten elämä on huomattavasti kurinalaisempaa meihin verrattuna sekä heiltä vaaditaan kunnioitusta auktoriteetteja kohtaan!
Tässäpä meille siis opetus: onnellisuus ja koulussa viihtyminen ei näytä syntyvän vapaudesta, vaan siitä, että lapsilta vaaditaan kurinalaista käytöstä! Siinäpä opittavaa vapautta ja viihdykettä nuorisolleen tyrkyttäville suomi-isille ja -äideille!
Otetaanpa nyt esimerkiksi tämä koulukiusaaminen, Edelliselle taitaa sekin olla pikkujuttu, pääasia on että saa leuhottaa hyvillä tuloksilla vaikka monelle oppilaal´le koulussa käynti on päivittäinen helvetti.
Kumpi on mielestäsi tärkeämpää: koulussa viihtyminen vai hyvät oppimistulokset? Mielestäni koulu ei saa olla sellainen paikka, jossa ennen kaikkea viihdytään ja muut arvot tulevat sitten sen jälkeen. Ei kai koulu sentään ihan kuvaamasi paikka kenellekään ole tai sitten se ei ainakaan yksistään ole koulun syytä?
Koulu on "helvettiä" niille lapsille, joille vanhemmat eivät ole asettaneet tiukasti rajoja ja jotka ovat saaneet tehdä asiansa oman mielensä mukaan. Niin kauan kun koulu ei vastaa 24 h/ vrk tällaisista tapauksista, on "vanhempien" aikaansaamaan (tai itse asiassa saamattomuuteen...) "helvetillisyyteen" vaikea puuttua!
Koulukiusaamisessa kodilla on suuri merkitys: kuinkahan monen kodissa yhteistuumin lasten ja aikuisten kesken "naureskellaan, haukutaan, vähätellään, solvataan jne. muita lapsia??? En tiedä yhtään koululuokkaa, jossa tällainen hyväksyttäisiin julkisesti, monta kotia kylläkin!
Kiitos Sinulle opettaja viestistasi!
Kirjoituksesi oli ISO kannustuspaukku minulle jatkaa lapsiini panostamista ja heihin keskittymista oikein kunnolla!
Nostan Sinulle hattua, olet vastuuntuntoisen oloinen opettaja, ja vaikutat tyohosi paneutuneelta. On helpottavaa kuulla , etta opetajilla riittaa energiaa keskittya luokkansa lapsiin kunnolla.
Itse opetan lapsiani kotona, juuri kirjoituksessasi mainitsemistasi syista! en usko etta lapseni oppisivat kuten oppivat nyt, jos olisivat koulussa.
Voisin kuvitella etta kaksi aktiivista poikaani voisivat koulussa saada jonkinlaisen ylivilkkaan leiman, eika opettajaparalla riittaisi rahkeet heihin panostaa siina 20-30 muun lapsen keskella. Itsella on onneksi tarpeeksi resursseja keskittya heihin, ja olenkin huomannut, etta he ovat todella nopeaoppisia, jos heihin vaan on mahdollisuus keskittya kunnolla.
Minulla on siis 5 lasta, mutta arkipaivani ei varmastikaan ole yhta rankkaa kuin luokanopettajan paiva!!
Lisaksi voin keskittya lapsiini muutenkin kunnolla, heidan kasvattamiseen, viettaa heidan kanssaan laatuaikaa, nauttia heista jne.
Eli kiitos aluperaiselle kirjoittajalle, autoit minua huomaamaan mita se opettajan arki todella on ja mita se oppilaan arki koulussa on!
Todellakin, kun luekee näitä opettajien viestejä voisi kuvitella ettei normaalilapsia enää ole olemassakaan. Jokainen lapsi saa jonkunsortin leiman otsaansa. Mikä hätä opettajilla on lokeroida oppilaita, luulenpa että suurin osa on ihan tavallisia oppilaita ja ihmisiä, käytös normaalia. Ennenvanhaan ei vain oltu niin ongelmahakuisia vaan mentiin päivä kerrallaan.
"Nunnuuna" olen kateellinen sinulle, voisinpa itse tehdä samoin, uskoisin että lapsistani tulisi tasapainoisempia ja itsevarmempia kun heidät hyväksytään ilman jatkuvaa leimaamista ja saisivat opiskella ihan omaan tahtiin ilman vertailua muihin.
Hei kippl
Niin... itse teimme tallaisen ratkaisun ja toki se on vaatinut ns uhrauksia muilta alueilta.. jos vain on mahdollsuutta, niin kannattaa punnita ja harkita kotona opettamisen vaihtoehtoa!
En ole paivaakaan katunut sen jalkeen kun tahan hommaan ryhdyimme, todella antoisaa ja mukavaa koko perheelle!
Onnea yritykseen. Miten olet ajatellut, että lapsesi oppivat sosiaalisuuteen muiden ikäistensä kanssa? Käyvätkö he harrastuksissa vai miten tämä puoli toteutuu?
Voi, niita sosialisointi-mahdollisuuksia on rajattomasti!! Itse vaan olen sita melta, etten halua rajata sita sosiaalista kanssakaymista vain samanikaisten seuraan, vaan koen rikkautena, etta lapseni kykenevat sosialisoimaan kaikenikaisten lasten ja aikuisten kanssa!!
Esim partio ja tyttokerhot ja kaikki muut harrastusmahdollisuudet ovat mahdollisuuksia saman ikaluokan kanssa kanssakaymiseen, enka mistaan hinnasta ajattelisi koulun olevan se paras mahdollinen sosialisointipaikka!!
Se etta opetan lapsiani kotona ei tokikaan tarkoita etta olemme lukittuina neljan seinan sisalle, vaan meilla on koko paiva aikaa tehda vaikka ja mita.. museoita ollaan kierrelty, ulkoilupuistoja, elaintarhoja jne..
mutta kysele lisaa jos kiinnostaa, ja netista loytyy kotiopetusesta aivan mielettomasti tietoa..
Juu, kiitos vastauksestasi. Ajattelen, että näinhän se sosiaalistaminen (hirveä sana muuten)tapahtuukin, luonnollisissa ympäristöissä. Kuulostat siltä, että tiedät mitä teet. Välillä tuntuu, että jos kaikki panostaisivat omiin lapsiinsa yhtä paljon kuin sinä, niin maailma saattaisi olla hieman erilainen paikka kuin se juuri nyt on. Hienoa!
Kiitos positiivisesta kannustuksestasi!
Monesti tama kotiopiselu kuitenkin ymmarretaan ihan vaarin (tahattomasti toivottavasti), ja tuntee itsensa ihan oudoksi linnuksi..
No pikkuhiljaa ehka katsantokannat avartuvat ja ihmiset alkava arvostaa erilaisia asioita..
Mutta kiitos taasen, ja kysele lisaa, minahan tasta vallan innostuin =)
Arvaa mitä, opettajuus on kutsumusammatti, kouluttauduhan toiselle alalle mahdollisimman pian, tuollaista opettajaa en ainakaan omalle lapselleni haluaisi!!!
Vaikka opettajan ammatti olisikin ns. kutsumusammatti, ei se silti tarkoita, että koskaan ei saisi kritisoida mitään. Niin kerta, senkin pässi!