Kirjoitin sulle silloin joskus runoja, vaikka et niistä kyllä mitään tiedäkään. Purin rakkauden tuskaa silloin sillä tavoin. Ei ne ollut edes huonoja. Olin luova vielä tuolloin. Nyt olen muuttunut. Itkettää vaan ja on aina hermot loppu. En tiennyt tällaisesta, en ollut valmis tällaiseen rakkauteen. Ethän käännä selkääsi enää? Et hylkää, et satuta?
Kulta en voi elää ilman sua
Anonyymi
6121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakkaus, toisaalta niin kamala ja toisaalta ihana tunne. Helpompaa olis monesti ilman tunteita elää.
Olisi helpompaa. Mikä sen pään sekoittaa niin, että tunteet alkaa hallitsemaan elämää? Vastausta etsin.
Omasta puolestani voin vastata, että tyhmyys. Sillä tarkotan lähinnä sitä, että ihmisestä tulee tavallaan tyhmä kun joutuu tunteiden viemäksi. Tiedän tunteen.
Itse tunne ei ole tyhmä. Se on tunne. Mutta tunne voi tehdä "tyhmäksi". Ja se että etsin vastausta, tarkoittaa että etsin sitä tunteiden balanssia. Tämän kanssa joutuu elämään ja aika yksinäiseltä näyttää. Rakkaudesta voisi saada energiaa, "hullusta" rakkaudesta tuntuu menevän vaan voimat. Kova koulu. Pitää säilyttää järki ja olla katkeroitumatta.
Ja hän ei tunne samoin. Tai varmaan jotain tuntee, muttei tällaista. Hän ei pystyisi vastaamaan tunteisiini ja silloin siitä ei voi tulla mitään. Miksi ihminen sekoaa, vaikka ei ole enää edes nuori? Haluan normaalia elämää, en tätä. En halunnut tätä, enkä tilannut. Miksi joillekin osuu tällainen hulluus kohdalle?
En mä tarkottanutkaan, että rakastaminen on tyhmää. Rakkaus vaan tekee ihmisestä toisinaan hölmön romantisoijan. Sitä mieli silloin maalailee turhankin hempein värein. Eikä se ikää katso, on tässä itelläkin jo teinivuosista vierähtäny vuosikymmeniä. Ja rakastaa voi monella tapaa, ei kaikki rakastaminen oo monimutkaista, romanttinen rakkaus tuppaa olemaan.