Kohtalo puuttui peliin. Kun tulit ja olimme entuudestaan tuttuja ajattelin että ei kyllä passaa kiinnostua ja ihastua. Varoin jopa katsomasta ja yritin olla viimeisenpäälle neutraali ja asialinjalla. Sitten se tapahtui en tiedä miten mutta rakastuin sinuun ja nyt voi olla ajattelematta sua... Käsitin ettet sinäkään olisi halunnut rakastua minuun mutta miksi rakastuit vaikka kumpikin sitä ihan tarkoituksella varoi?
Uskomatonta miten
Anonyymi
14587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Seksuaalisesti olin kiinnostunut aina. Neutraalius sulta 10/10, hyvin klaarasit.
Toivottavasti ajattelet mua muutenkin kuin siinä mielessä. Muuten saattaisin olla vähän pettynyt.
Se on päällimmäisenä näin etänä. Ollaan lähekkäin niin kuulet sitten ne k7vat jutut.
Vai niin. Että komee ja viehättävä typerys niinkö? Kelpaa siihen muttei muuhun? Voin kuule sanoa että mää en oo semmonen. Hyvästi!
Hänelle sanoisin, ettei se komeus ja viehättävyys ole se asia, mikä omat tunteeni ratkaisee. Yhtä hyvin olisin ottanut hänet myös keski-ikäisenä keskivartalolihavana tms. Se komeus enemmänkin pidätteli, koska ei itse koen riittämättömyyttä oman ulkonäön ja kelpaaviuden suhteen.
Näen hänessä fiksun miehen, jolla on hyvä sydän ja arvot kohdillaan. Miehen, joka luultavasti jo osaa nähdä mikä elämässä on tärkeää. Näen empaattisen, halaamisesta pitävän (tärkeää!), kohteliaan herrasmiehen ja säihkyvät silmät. Ja mikä tärkeintä, tunnen häntä kohtaan jotain mitä en osaa sanoittaa kovin tarkasti, vaikka jotain merkittävää se onkin. Tai en ehkä vaan uskalla sanoittaa ääneen (edes itselleni), koska tiedän ettei hän halu suhdetta kanssani. Tunteen kokeminen täysillä tekisi yksinkertaisesti liian kipeää.
Koska hän ei halua, en halu siinä tilanteessa mitään. Yritän vain selvitä kunnialla. Jos hän muuttaisi mielensä, haluaisin ensin tutustua syvemmin, ja kumpikin tuntisi edelleen samoin, olisin valmis totta kai seurusteluun. Lisäksi toivoisin toki että siitä muodostuu pitkää suhde, jopa elämän mittainen. Sellaiset asiat näkee vain elämällä.
Jos siinä oli kyse suuremmasta kuin pelkästä perusihastumisesta??
Onko varatuista kysymys entä mistä tunnette naisestako kirjoitat
N/M
Noin se oli. En ajatellut rakastua.
Vaikea selittää, mutta olen sen tiennyt aina, että hänessä on jotain tuttua vaikka en edes tuntenut. Heti jäi jotain mieleeni. Sitten tavallaan vaistosin jotain muutakin sellaista outoa energiaa ja tietoisuutta.
Ollaan kaulaa myöten jumissa tässä mutta sieltä me vaan hymyillään typerät virneet kasvoilla, lirkutellaan muille ja leikitään kaiken olevan hyvin ja mitään ei ole välillämme. Kumpi vie voiton kohtalo vai itsepäisyys?
Minä olen juuri tuonkaltainen itsepäinen typerys.
Meidän tapauksessa molemmat vaikka toinen vaikuttaa hän siltä että antaisi kaikessa myöten.
Niin se taitaa olla😀typeryys on tainnut jo viedä itsepäisyys siivittää.
Voi käydä niin, että kaivattu on kohta joku toinen.