Kolmenkympin kriisi

jo neljäkymmentä enkä oikein tiedä missä se minun 30 kriisi meni en ainakaan huomannut, mutta 40 kriisi tulee varmaan sitten tublana sillä 20 kriis oli melko hullu ja se tuli vasta 25 na, joten ei niitä voi etukäteen estellä, sitten vaan menoon mukaan ja täysillä ilo irti tai tekemistä niin paljon , että et huomaa sitä:)))

aika joutusaan ...kriisit meinaan ;-)

Mun 30-kriisi alkoi ollessani 29v. (pahin ilmentymä oli avioero). Nyt odottelen 40-kriisiä..

Toisaalta voihan ne aikuisten kriisit olla kuten lastenkin uhmaiät. Meillä ne alkoivat n. 1v, eivätkä vielä lähes 10 vuoden jälkeen ole loppuneet... nimi vain on vaihtunut vuosien saatossa.

Hohoo,
mun 3-kympin kriisi iski kun täytin 25v! Voisi sanoa että koko elämä meni uusiksi. Olisi pitänyt jotain aavistella jo edellisenä jouluna, kun kihlaus purkautui ja aivan uudenlaiset asiat alkoivat kiinnostaa. Vuoden sisällä uusi mies, uusi hiustyyli, uusi maa (Englanti) ja uusi työ...

Mutta ei voi mitenkään sanoa, ettäkö kaikki tuo olisi ollut mitenkään pahaksi. Elämä on jatkunut jokaisen isomman ja pienemmän kriisin jälkeen.

Hauskoja kokemuksia, älä taivu yleiseen uskomukseen, että elämästä tulee vaikeaa :D

... että omani meni jo ohi kun täytin kolmekymmentä, se alkoi noin 27-vuotiaana. Elämä tuntui seestyvän kolmekymppisenä kuin taika-iskusta, ikä alkoi tuntua mitättömältä sivuseikalta. Noh, ei sitä sitten kauan jatkunut - tuli nuo muissakin viesteissä mainitut avioerot, paikkakunnanvaihdot sun muut. Tai sitten sairastan jo neljänkympin kriisiä. Toisaalta tuntuu, että koko elämä on yhtä kriisistä toiseen kulkemista - isommasta pienempään ja päinvastoin.

ehkä ajattelen että kolmenkympin kriisi on sitä että elämän ensimmäiset 30 vuotta on tauotta jotain kriisiä ja sitten kun täyttää sen maagisen niin sitten menee se kriisi ohi (ja tulee joku toinen eriniminen)

Mutta kyllä jossain kohtaa tulee vaihe kun ainakin joku osa elämästä menee täysin uusiksi, ite oon tehny sitä niin usein että ehkä sillä voin perustella tuota ensimmäistä lausetta. :o)

teille kaikille vastauksistanne...

mä pusken suoraan myrskyä päin...
mut ei mua enää niin kauheesti pelota! =)

*halaa teitä kaikkia*

mä oon ny 33 ja positiivinen asenne on pitäny koko kriisin poissa. mitä niitä lukuja tuijottaan jos vaan on reipas ja iloinen mieli ja jos vielä liikkuu ja harrastaa ni se se on semmonen yhdistelmä mikä pitää semmosen mörön poissa.

sullahan on vielä vuosi siihen...mulla iski samantien kun 30 tuli täyteen sunnuntaina! :)

Moi, mä epäilen että avopuolisollani on myös 30 kriisi, hän on samana vuonna syntynyt kuin sinäkin ja alkanut käyttäytya "oudosti" olisi kiva tietää millaisia "oireita " sinulla on ollut että jaksasisin yrittää ymmärtää häntä, koska meidän 7 vuoden suhde on ilmeisesti sen johdosta loppumassa.

Mulla ei ole ainakaan mitään kriisin merkkejä, ainakaan vielä! KUn olin 24, tunsin itseni hirveen vanhaks jne, mutta se aika meni ohi. Siinä mielessä alan rauhoittua että ei kertakaikkiaan enää huvita bilettää tms! Huomaa eläneensä hyvin hurjan elämän ja nyt alkaa ensimmäisen kerran olla jokseenkin "seestynyt" olo, ei ota enää asioita niin henkilökohtaisesti ja alkaa olla vähän erilainen näkökulma asioihin, hahmottaa kokonaisuuksia yms. Lapsia ei siltikään huvita vielä hankkia, jotkut ovat ihmeissään valinnastani, mutta se ei kerta kaikkiaan ole vielä mun juttu.

Tuntuu lähinnä siltä että elämä on parhaillaan nyt, sen kaiken kaaoksen ja sekasorron jälkeen mitä on tähän mennessä kokenut, sekä äärimmäisen hyvässä että pahassa :D

Sama on iskenyt. Minäkin 77. Ero tuli vuosi sitten elämäni naisesta ja dokailua ollut helvetisti. Nyt kun oon sen lopettanut niin tuntuu, että on tuhlannut elämänsä parhaita vuosia viemäristä alas.