Täällä palstoilla olen nyt ollut kuukauden verran ja itselleni on muodostunut sellainen käsitys, että suurin osa ihmisistä, jotka tänne kirjoittavat muun muassa ikävästään jotakin ihmistä kohtaan, eivät ole ikävän kohteena olevan ihmisen kanssa koskaan esimerkiksi keskustelleet.
Luulisin, että se ikävän kokeminen on siitä syystä aika pinnallista kuin esimerkiksi se, että olisi ollut ihmisen kanssa yhdessä vaikkapa vuoden tai jopa pitempään ja sitten jostain syystä yhteisen polun kulkeminen olisi päättynyt.
Voisin ajatella, että pitempiaikaisessa "suhteessa" ihmisten keskinäinen tuntemus toisistaan on saavuttanut sellaisen tason, että myös ikävä tuntuu ainakin kuvainnollisesti siltä kuin sydän vuotaisi verta. Lisäksi poispääseminen ikävän tunteesta todennäköisesti kestää pitempään, vieden jopa useita kuukausia jopa vuosia riippuen tietysti siitä millaisesta suhteesta on ollut kyse.
Tottakai ihmiset tuntevat ikävää eri tavoin ja eri syistä. Toisille ikävän tunteen voi tuoda jo pelkästään se, että ei näe jotakin ihmistä, vaikka sen kummempaa yhteyttä henkilöiden välillä ei ole ollutkaan.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia ikävästä ja ikävän tunteesta sekä siitä kuinka se ihmisillä esiintyy?
Luulisin, että se ikävän kokeminen on siitä syystä aika pinnallista kuin esimerkiksi se, että olisi ollut ihmisen kanssa yhdessä vaikkapa vuoden tai jopa pitempään ja sitten jostain syystä yhteisen polun kulkeminen olisi päättynyt.
Voisin ajatella, että pitempiaikaisessa "suhteessa" ihmisten keskinäinen tuntemus toisistaan on saavuttanut sellaisen tason, että myös ikävä tuntuu ainakin kuvainnollisesti siltä kuin sydän vuotaisi verta. Lisäksi poispääseminen ikävän tunteesta todennäköisesti kestää pitempään, vieden jopa useita kuukausia jopa vuosia riippuen tietysti siitä millaisesta suhteesta on ollut kyse.
Tottakai ihmiset tuntevat ikävää eri tavoin ja eri syistä. Toisille ikävän tunteen voi tuoda jo pelkästään se, että ei näe jotakin ihmistä, vaikka sen kummempaa yhteyttä henkilöiden välillä ei ole ollutkaan.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia ikävästä ja ikävän tunteesta sekä siitä kuinka se ihmisillä esiintyy?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei ole kyllä ikävä niin täysin mahdoton sanoa.
Itsekin koen niin että ihmistä jota et tunne ei voi ikävöidäkään. Silloin kaioaa vain niitä haavekuvia omaa ajatusta toisesta. Jos olet joskus jotain rakastanut ja menettänyt se jo itsessään jättää kaipauksen. Ihastuminen js ikävöinti ovat eriasiota mielestäni. Mutta ajatellen erilailla kuin suurin osa täällä ilmeisesti.
Sydäntä varmaankin särkee mutta osa jutuista näyttäisi lipsuvan välillä harha- ja hallusinaatio-osastolle tai ainakin realismi on kateissa pahan kerran. Ikävät on menneitä meikäläisen kohdalla ainakin toistaiseksi, viimeisimmät tulleet olivat ikäänkuin kolmessa vaiheessa samalta henkilöltä tyyliin: eka sattui kovastikin ja tuli puskista, toinen kerta osittain yllättäen, puheet ja teot ristiriidassa, kolmas lähes odotetusti ja seurauksena se etteivät ikävät vaivaa enää, tunteet tapettiin kolmessa vaiheessa pois ja nyt en oikeastaan välitä paskaakaan ja toivon henkilön häipyvän näkyvistä pysyvästi ilman mitään kosketusta elämääni. Vastasinko edelläolevaan?, no ehkä jotain sinnepäin 😁.
Itse en naisena ole ollut ikinä miesten kanssa tekemisissä, ei ole oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin ihastua tuntemattomaan kun ihastuu:
Jännä, mun elämässä on aina miehet näytellyt pääosaa, mä oon aina vaan tullut miesten kanssa juttuun. En niinkää tuu toimeen naisten kanssa. Sivusta
Miksi sitten ette ole keskenään ainoastaan naisten kanssa?
Jos olette noin feministisiä molemmat sekä haluatte pitää omassa suhteessanne ainoastaan valtaa yllä toisianne kohtaan?
Terveisin Jo ELäköitynyt Jussi Vuosimallia 1981
Olen nähnyt tätä kipuilua jo vuosikymmenten ajan oman äitini osalta.
Ei Lesbosta koskaan saa lopulta heteroa?
Tosin hän jo ehti jo dementoitua jo elämässään koskaan löytämättä sitä oman elämänsä rakkautta, mutta se on elämää niinkin voi ihmiselle käydä.
Synnyin toisin sanoen tänne maailmaan aikoinaan väärästä rakkaudesta.
Minkä sille tunteelleen voi. Jos ihastuu katseista.
Siksi täytettyäni 40-vuotta aloin elämässäni käyttämään aurinkolaseja 24//7