Kävin tänään pitkällisen odotuksen jälkeen(hyvä terveyskeskukset!)ortopedillä.Nilkka on ollut turvoksissa yli puoli vuotta,lonkissa kipuja,sormet turvonneet ja joskus niin kipeät etten saa niitä edes koukkuun ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.Mutta se etten ole kuin 30-v. ja jo nyt raihnainen kuin vanhus.
Sain lähetteen nyt sitten reumatutkimuksiin sairaalaan,ultrat ja verikokeet ilmeisesti vastassa?
Suvussani on äidin puolella nivelreumaa ja minua pelottaa aivan älyttömästi että se todetaan myös minulla!!!Vääntyvätkö sormeni ja tuleeko minusta työkyvytön,onko elämää jos sen diagnoosin saan???
Nämä tuntemukset ovat varmaan todella naurettavan kuuloisia,minusta tuntuu nyt vaan tältä,kenties kun saan varmuutta voin suhtautua asiaan järkevämmin...
Kertokaa rakkaat kanssaeläjät mikäli omaatte samanlaisia kokemuksia!
Aurinkoisia kevätpäiviä kuitenkin toivottelen!
Sain lähetteen nyt sitten reumatutkimuksiin sairaalaan,ultrat ja verikokeet ilmeisesti vastassa?
Suvussani on äidin puolella nivelreumaa ja minua pelottaa aivan älyttömästi että se todetaan myös minulla!!!Vääntyvätkö sormeni ja tuleeko minusta työkyvytön,onko elämää jos sen diagnoosin saan???
Nämä tuntemukset ovat varmaan todella naurettavan kuuloisia,minusta tuntuu nyt vaan tältä,kenties kun saan varmuutta voin suhtautua asiaan järkevämmin...
Kertokaa rakkaat kanssaeläjät mikäli omaatte samanlaisia kokemuksia!
Aurinkoisia kevätpäiviä kuitenkin toivottelen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei
Reuma taitaa edetä jokaisella omaa tahtiaan, joten on vaikea ennustaa miten sinulla sairaus etenisi. JOS se edes on reuma, joka sinua vaivaa. Sinulta varmaankin katsotaan verestä reumatekijää yms. ja otetaan röntgenkuvat. Yleensä näin aloitetaan.
Nykyään lääkitykset ovat niin kehittyneitä, että niiden avulla moni (suorastaan suurin osa) voi elää ihan normaalisti, käydä töissä eläkeikään asti, saada lapsia, nauttia elämästä. On niitä paljon pahempiakin sairauksia kuin reuma! Itseäni on helpottanut, kun olen hakenut mahdollisimman paljon tietoa reumasta ja niveltulehdussairauksista. Tieto ei ole minulla lisännyt tuskaa, kun mielikuva minullakin taisi alussa olla aika toivoton.
Jos suinkin voit, älä murehdi etukäteen. Päivä kerrallaan, mieli mahdollisimman valoisana, niin kivutkin ehkä pysyvät lievempinä. Voimia!
Sama juttu minulla. Olen 26. Polvessa sen tason tulehdus, että sillä ei voi kävellä yhtään. Myös sormet, varpaat, nilkat turvoksissa ja reumaa suvussa. Olen ollut puoli vuotta kipeänä. Reumaklinikalla tutkittu kolme kuukautta. Vasta nivelreuma on saatu suljettua pois, muut mahdollisuudet jäljellä. Olin tosi helpottunut siitä ei ole nivelreuma -jutusta, vaikka nivelpsori näyttää todenäköiseltä. En sitten tiedä, miltä se diagnoosin saaminen lopulta tuntuu. Olen nyt henkisesti aika koossa, fyysisesti ottaen kuolen pian kipuun. Väsyttää koko juttu. Kolme kuukautta elin sen uhan alla ja sitä en soisi kenellekään. Jaksamista!
On jotenkin lohduttavaa,(hirveä ilmaisu,en tarkoita mitään pahaa)kuulla etten ole ainut tässä tilanteessa.Tuntuu etten ystävilleni enää suorastaan kehtaa ruikuttaa kipujeni tai pelkojeni takia.Ne on varmaan saaneet ihan tarpeeksi tästä aiheesta...
Luin jostain,että oman mielensä laadulla,ts.sillä että jaksaa olla positiivinen ja toiveikas on suuri merkitys reuman hoidossa ja kivuissa.Lieneekö palturia vai mitä?
Jaksetaan jaksaa...!
Kyllä minä uskon että mieli ja mielialat vaikuttavat kehoon ja terveyteen. Eli kuten kirjoitit positiivisella mielellä on merkitystä reumankin hoidossa. Ja uskoakseni sillä pystyy myös kasvattamaan omaa kipukynnystään jonkin verran. Kun on oikein innostunut vaikka jostain työstä, saattaa kivutkin unohtaa jne.
Pärjäillään ja jaksetaan, päivä kerrallaan etiäpäin!
Niin siis "Vääntyvätkö sormeni ja tuleeko minusta työkyvytön,onko elämää jos sen diagnoosin saan???" Tuo oli aika loukkaavasti sanottu...Olen kohta 15 ja minulla on ollut reuma 13 vuotta ja sinä vaan voivottelet vääntyneitä sormia ja onko elämää enää sen jälkeen...Ehkä minunkin pitäisi tehdä itsemurha koska eihän minulla elämää ole kun sairastan nivelreumaa??Nyt minulla on huonossa kunnossa nilkat,varpaat,ranne,olkapää ja silmät...Silti olen elänyt viimeiset 13 vuotta.
Nyt hyvä ihminen relaa! Reumaan on hyviä lääkkeitä.
Tämmöstä tää nyt on.. unelma-ammatissa ja takana vasta pari vuotta työelämää. Nyt suunnitelmat uusiksi kun kroppa prakaa. Parikybäsenä tosi kiva tuntea olevansa raihnainen, hyvä että päivä kerrallaan menee eteenpäin. Pitäiskö munkin vaan hylätä ajatus tulevasta ja vaipua masennuksen syvimpiin syövereihin? Eihän mulla muuta elämää olekaan kun tää sairaus. Tosi pirtsakkaa.
Olen kovasti pahoillani jos henkilökohtaiset tuntemukseni sinua ja edellistä kirjoittajaa loukkaavat.Eikö se kuitenkin ole niin,että jokainen kokee asiat omalla tavallaan.Reuma sattuu olemaan mínulle täysin vieras ja usein se mikä on vierasta myös pelottaa.
Myönnän kyllä liiotelleeni hieman,mutta se on vain sanankäyttöä.
Ajattelin,että purkamalla mietteitäni tähän foorumiin voisin hieman paremmin.Vertaistuki on korvaamattoman arvokasta!
jännää..
kävin Tiistaina lääkärissä kun tyttöystäväni pakotti, luuli että välilevy selässä mennyt kun valitin jalkoja ja selkää(vuoden..), eipä ollutkaan, todennäköisesti selvisi muksi sormet on aina punaset ja kipeet jalat on kuin halot ja selkä on aivan loukussa, viimeisen vuoden aikana laihtunutkin reippaasti..lääkäri totesi heti että meneppäs reumatutkimuksiin, tulokset tulee 17 pv., samalla selvisi että suvussa reumaa - ja paljon, kaikilla naisilla, ai niin-onhan äidillä se, ei vaan tullut ikinä mieleen - kun satun olemaan mies ja täytän sopivasti ensi viikolla vasta 30..
mailia saa pistää jos joku haluaa puhua(niinkun aikasemmin mainitsin on tyttöystävä ja ostimme juuri asunnonkin joten en hae "naisseuraa")
Hei! Jokaisella on oikeus omanlaisiin tunteisiin. Ja oikeus pitää kriisitilanteena elämässään niitä asioita, jotka tunteita eniten heittelevät. Kuten jo joku sanoikin.. tämä palsta on kai vertaistukea varten.
Siitähän meitä on syytetty, että meillä ei ole normaalia elämää, kun kirjoittelemme tänne silloin tällöin viestin.
kaikki "vieras" pelottaa. Sairastaa mitä sairautta tahansa, niin kauan kuin ei vielä tiedä varmaksi mitä sairastaa, se on pelottavaa. Kun asiat selviää sekin jo varmasti helpottaa, kun tietää ettei se ole kuolemaksi, lääkkeet on keksitty jne.
Kiitos kaikille tasapuolisesti kommenteista,niin on maailmassa monta kantaa kuin on ihmistäkin,kaikki yhtä tärkeitä ja arvokkaita!
Olen saanut paljon tietoa joka ei tässä tapauksessa ole lisännyt tuskaa vaan päinvastoin... :)
Mukavaakin mukavampia kesäpäiviä kaikille toivottelen!