Narsistinen ystävä

Mietin tässä nyt ihmisiä mun elämässä, joilla on ollut voimakkaita narsistisia piirteitä. En tiedä onko näistä kukaan kliinisesti narsu. Kuvailen heidän toimintaansa tässä.

1. Koulukiusaaja. Hän oli jo silloin lapsena vähän outo. Piirustukset synkkiä ym. Muutin toiselta paikkakunnalta ja jouduin aloittamaan toisen luokan tässä koulussa missä kiusattiin. Ensin minut otettiin hyvin vastaan luokkakaveriden kesken. Kuitenkin tämä kiusaaja alkoi puhumaan, että eivät ne sinua kohta enää ota mukaan. Sitten hän alkoi kaveeraamaan kanssani. Hänellä oli tapana leikkiä muiden kanssa yksin vuorotellen. Kaikki joutuivat kokemaan saman. Hän yllytti muita toistensa kimppuun, kehotti näpistämään ja jos ei halunnut niin oli hänen mielestä nössö. Välillä hän oli mitä ihanin ystävä ja keksi kivoja leikkejä ja oli taiteellinen. Itselläni kun on omatunto ja toisten satuttaminen tuntuu pahalta aloin pistää vastaan hänen älyttömille päähänpistoilleen ja varsinkaan en suostunut näpistelemään enkä halunnut polttaa tupakkaa ym. Hän käski varastaa isältäni tupakkaa ja mennä metsään polttamaan salaa. Luokkaamme tuli uusi tyttö ja hän vaihtoi minut samantien tähän uuteen tyttöön ja he alkoivat yhdessä kiusata minua. Siitä alkoi todella rankka vuosia kestänyt systemaattinen kiusa. Hän oli juuri sellainen ihminen kenen tähtäimeen jouduttuasi jouduit valitsemaan oletko hänen kelkassaan mukana perseilyssä vai joudutko kiusatuksi. Jos et suostunut hän aloi kiusaamaan. Opettajasta ei ollut mitään apua. Kerroin hänelle, mutta hän sitten valehteli opettajalle, että minä olen se joka kiusaa muita. Opettaja ei ollut kertonut vanhemmilleni tästä yhtään mitään. Oli suuri virhe luottaa opettajaan, älkää tehkö sitä virhettä koskaan vaan aina kannattaa kertoa ensin omille vanhemmille. Opettaja saattaa joskus olla itsekin kiusaaja luonne. Noh kuitenkin vuosien päästä hänellä vauhti vain kiihtyi. Mukaan tuli alkoholi jo 14 vuotiaana. Hän hyppi yhden ystävämme päänpäällä kun tämä oli puhunut jotakin hänestä. Aiheutti isot velat avopuolisolleen kun jätti omat osuutensa vuokrista maksamatta. Puukotti naapuriaan hetken mielijohteesta kun tämä oli kuunnellut liian kovalla musiikkia. Tämä ihminen häröili pienessä kaupungissamme ja pääsin hänestä lopulta eroon kun hän itse vaihtoi kaveripiiriään vankila ihmisiin ja muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen en tiedä mitä kaikkea on saanut aikaan.

2. Toinen on sitten pitkäaikainen miespuolinen kaverini. Häneltä on tullut sen verran erikoisia toisen ihmisen etua vastaan olevia neuvoja, että ei hän ainakaan normaali voi olla. Yksi aika haitallinen neuvo oli mm. että kannattaa sössiä tahallaan omat luottotiedot, että saa Sossun maksamaan. En tietenkään noudattanut neuvoa, josta olisi tullut luottarimerkinnät. Häntä se ei haitannut. Opinnot hänellä myös tosi pitkään venyneet. Itselläni taas oli tavoitteita ja sainkin ne tehtyä ja koulut käytyä. No tunsin sekä hänet, että tyttöystävänsä. Kerran särähti tosi pahasti kun hän kertoi rikkoneensa tyttöystävänsä jollain mökkireissulla henkisesti täysin. En silloin nuorempana osannut ajatella tästä kunnolla mitään, mutta myöhemin aloin pohtia minkälainen ihminen oikein tietoisesti särkee toisen. Olisin jotenkin ymmärtänyt jos hän olisi tahattomasti jonkun oman vaivan takia rikkonut toista, mutta kuulosti tehneen sen jotenkin tahallaan. Hänellä oli joskus sellaista syyttelyä myös tyyliin "sinä olet sellainen" mistä en itseäni tunnistanut ja jouduin aina jotenkin hämilleen ja vähän kuin todistelemaan. Kerran hän väitti, että kaipaan ihailua mikä ei pidä paikaansa. Nyt kun olen ottanut selvää narsismista niin olen ymmärtänyt, että he ikäänkuin projektoivat vai mikä se sana nyt onkaan niitä omia piirteitään toisiin. Hän olikin itse se joka sitä ihailua kaipasi. Kestän hyvin kritiikkiä, joten pohdin sitä tosiaan miten asia oikeasti on ja en ole ihailua kaipaava. Kehuja kyllä, mutta ei liikaa vaan sopivasti. Liika kehuminen ärsyttää minua enkä muutenkaan viihdy huomion keskipisteenä. En ole jatkuvasti kuvaamassa itseäni tai kalastelemassa ihailua osakseni. Itseppäinen kyllä olen, mutta siitä on hyötyä silloin jos joku ihminen käskee tekemään jotakin älytöntä. En suostunut häntä ihailemaan enkä mitenkään kannattanut hänen elämäntyyliään elää Sossurahoilla vaan kävin töissä ja opiskelin. Jotenkin kyllästyttää itsellä nyt ihan tosissaan nämä ovelat narsistiset ihmiset elämässäni, jotka osaavat omat puutteensa kääntää toisten puutteiksi. Ollaan oltu ystäviä pitkään, mutta mutta...aina kun häntä näkee hänellä on jotakin sellaista näpäyttävää sanottavaa mikä menee henkilöön. Hän kyllä auttaa pyytämättä mitään vastineeksi, että ehkä hän ei ole täysi narsu vaan piirteinen. Hänen mielestään joku ystäväpiirissämme oleva on narsisti, mutta kun kysyn kuka hän vain vastaa sen olevan harmiton tyyppi. Tarkoittaako hän itseään?