Nyt on puolisen vuotta siitä, kun vielä kirjoittelimme. Viimeisimmät viestini sinulle olivat monelta osin epäonnistuneita. Pyysin tapahtuneen jälkeen anteeksi, mutta anteeksiantoa ei ole kuulunut. Luulisin, että anteeksipyyntö ja anteeksianto olisivat olleet kummallekin hyvä asia, vaikka muuta ei sen jälkeen olisi välillämme enää ollutkaan.
Mutta kun pari kuukautta siitä meni, niin tuli ensimmäinen yö, kun en enää valvonut öitä ja ajatellut sinua. Samalla oli kaikenlaiset ajatukset myös töistä hävinneet. Noin yhdeksän tuntia sain nukuttua yössä ja myös yölliset stressitasot olivat pudonneet hyvin alas. Henkinen hyvinvointi alkoi lisääntymään.
Kevättalven aikana yhteydenottoni (viestini) eivät kuitenkaan aiheuttaneet minkäänlaisia reakointeja sinun taholtasi. En voinut kuin odottaa.
Kesäkuuhun mennessä olit vastannut yhteen viestiini neljällä sanalla.
Vaikka tunnenkin suurta surua, ikävää ja kaipuuta sinua kohtaan olen useasti miettinyt, että meillä olisi ollut vielä yhteinen tulevaisuus ja elämä, jos vain sille olisit antanut vielä mahdollisuuden. Kuitenkin me olimme ehtineet tutustua toisiimme niin syvällisesti ja sinut rakas nainen tuntien en usko päivääkään, että olisit unohtunut kaikki ne ihanatkin asiat mitä välillämme oltiin saatu reilun vuoden aikana kokea ja tuntea.
Usein kyse on asioiden punnitsemisesta. Jos huonoja asioita välillämme olisi tapahtunut enemmän kuin hyviä asioita, niin olisi helpompaa ymmärtää se, että emme ole enää yhteyksissä. Mutta minusta kyse ei ole voinut olla niin, vaan jostakin ihan muusta, jota minä en vaan ymmärrä. Olisiko entiset elämän kokemuksesi vaikuttaneet myös väleihimme?
Nyt olen ajatellut lopettaa tänne palstoille kirjoittelun ja tulen katsomaan uudestaan mitä tänne kuuluu tänä samana päivänä viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Merkitsin tämän päivän kalenteriin ko vuosille eli 2027 ja 2032. Ikäni huomioiden en edes ole yhtään varma, että olenko edes elossakaan kymmenen vuoden kuluttua.
Sinulle rakas skorpioni 🦂 nainen sinne torin viereen, toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi. Vaikka emme olekaan enää missään tekemisissä keskenämme, niin turvatkoon elämääsi paikkakunnan kuuluisin poliisi.
Sinulla tulee joka tapauksessa olemaan paikka sydämessäni aina ❤️. Kohotan maljan meille aina syntymäpäivänäsi – se olkoon aika kerran vuodessa, kun voin katsella valokuvia ja muistella yhteisiä retkiämme ym. Tapaamme viimeistään sitten seuraavassa elämässä, kun nykyinen maallinen vaelluksemme on päättynyt.
Nyt on aika jatkaa kirjoittamista – vuosista 2017-2019 on jo pari sataa sivua raakaversiona. Siitä on hyvä jatkaa sitten tähän päivään saakka. Tuleeko koskaan valmista – aika näyttää. Asiat pysyvät ainakin muistissa.
Mutta kun pari kuukautta siitä meni, niin tuli ensimmäinen yö, kun en enää valvonut öitä ja ajatellut sinua. Samalla oli kaikenlaiset ajatukset myös töistä hävinneet. Noin yhdeksän tuntia sain nukuttua yössä ja myös yölliset stressitasot olivat pudonneet hyvin alas. Henkinen hyvinvointi alkoi lisääntymään.
Kevättalven aikana yhteydenottoni (viestini) eivät kuitenkaan aiheuttaneet minkäänlaisia reakointeja sinun taholtasi. En voinut kuin odottaa.
Kesäkuuhun mennessä olit vastannut yhteen viestiini neljällä sanalla.
Vaikka tunnenkin suurta surua, ikävää ja kaipuuta sinua kohtaan olen useasti miettinyt, että meillä olisi ollut vielä yhteinen tulevaisuus ja elämä, jos vain sille olisit antanut vielä mahdollisuuden. Kuitenkin me olimme ehtineet tutustua toisiimme niin syvällisesti ja sinut rakas nainen tuntien en usko päivääkään, että olisit unohtunut kaikki ne ihanatkin asiat mitä välillämme oltiin saatu reilun vuoden aikana kokea ja tuntea.
Usein kyse on asioiden punnitsemisesta. Jos huonoja asioita välillämme olisi tapahtunut enemmän kuin hyviä asioita, niin olisi helpompaa ymmärtää se, että emme ole enää yhteyksissä. Mutta minusta kyse ei ole voinut olla niin, vaan jostakin ihan muusta, jota minä en vaan ymmärrä. Olisiko entiset elämän kokemuksesi vaikuttaneet myös väleihimme?
Nyt olen ajatellut lopettaa tänne palstoille kirjoittelun ja tulen katsomaan uudestaan mitä tänne kuuluu tänä samana päivänä viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Merkitsin tämän päivän kalenteriin ko vuosille eli 2027 ja 2032. Ikäni huomioiden en edes ole yhtään varma, että olenko edes elossakaan kymmenen vuoden kuluttua.
Sinulle rakas skorpioni 🦂 nainen sinne torin viereen, toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi. Vaikka emme olekaan enää missään tekemisissä keskenämme, niin turvatkoon elämääsi paikkakunnan kuuluisin poliisi.
Sinulla tulee joka tapauksessa olemaan paikka sydämessäni aina ❤️. Kohotan maljan meille aina syntymäpäivänäsi – se olkoon aika kerran vuodessa, kun voin katsella valokuvia ja muistella yhteisiä retkiämme ym. Tapaamme viimeistään sitten seuraavassa elämässä, kun nykyinen maallinen vaelluksemme on päättynyt.
Nyt on aika jatkaa kirjoittamista – vuosista 2017-2019 on jo pari sataa sivua raakaversiona. Siitä on hyvä jatkaa sitten tähän päivään saakka. Tuleeko koskaan valmista – aika näyttää. Asiat pysyvät ainakin muistissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etc sitte
Voi uskomatonta, millainen kirjoittaja, millainen mies! Itse skorpioni naisena sanon suoraan, että hän ei ole rakkautesi arvoinen. Hänellä täytyy olla joku toinen mies elämässään, muuten ei noin tylysti voisi käyttäytyä.
Tulisipa minuakin sinunlaisesi mies joskus vastaan, noin hienotunteinen ja syvällinen ajattelija. Toivotan sinulle onnea ja itsekuria, ettet menetä enää yhtään yöunia sen naisen vuoksi. Hän ei ole sen arvoinen.
Sinä löydät uuden ja paremman kumppanin.
No niin jassoo👍