Minua kiusattiin armeijassa. Jos sota syttyisi ja minulle annettaisiin ase, niin tapan mieluummin ensimmäiseksi vanhat inttikaverini kuin yhtäkään tuntematonta vihollista, jotka kärsivät hullusta johtajastaan.
Pitäisikö minun ilmoittautua a) sivariksi, b) aseistakieltäytyjäksi, c) lääkintämieheksi?
En suorita enää yhtäkään ylimääräistä palvelusjaksoa tälle maalle.
Pitäisikö minun ilmoittautua a) sivariksi, b) aseistakieltäytyjäksi, c) lääkintämieheksi?
En suorita enää yhtäkään ylimääräistä palvelusjaksoa tälle maalle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...Tekisi pahaa ampua yhtään "ryssää". Sen sijaan omia "tovereita" voisi liipaista ihan moraalisin mielin vaikka takaraivoon.
C:n papereita en aio hakea. Jos tilanne tulee, olen valmis.
Tunnet ilmeisesti syvää vihaa armeija-aikana kokemiasi asioita, ja siellä olleita ihmisiä kohtaan? Siis, jos et ole trolli.
Mutta jos todella kirjoitit totta. Vihakin on ihan hyväksyttävä tunne, niin kauan, kuin se pysyy omassa hallinnassa. Eihän siinä mitään. Jos vihaa, niin se on ihan ok. Niin saa tehdä, oli tunne sitten mikä hyvänsä.
Joskus auttaa liíkunnan ja raskaiden töiden tekeminen, lenkille lähtö, joitakin auttaa meditointi.
Kamppailulajien, kuten taek-wondon, karaten, nyrkkeilyn, tai painonnosto ovat hyviä lajeja, joissa voi purkaa itsensä sisälle patoutuneita ja voimakkaita tunteita.
Jos voit huonosti nyt, niin toivottavasti voit pian paremmin.
Ei kai sillä ole väliä, olenko trolli vai en. Nykyään yhteinen puolustus on kai ajankohtainen asia, ja nämä ilmiöt ovat joka tapauksessa totta.
"Nyrkkeilysäkin"hakkaaminen ei paljon auta, jos elämä on pilalla. Rynnäkkökiväärin niitti kiusanneen" toverin"takaraivossa sen sijaan voisi herättää edes hetkellistä oikeudenmukaista mielihyvää.
Valat on vannottu, joten perääntyäkään ei pidä.