Satu ,niin lähellä olet mutta samalla niin toivottoman kaukana.

Sinun hurmaava persoonasi muokannut sydäntäni parempaan suuntaan. Nykyisin se kehrää paljon paljon lempeämmin. Eikä minulla enää ole valtaa sydämeeni. Kun olet lähellä, tai juttelet minulle tai sitten pelkästään näen sinut kaukaa jossakin. Niin sydän, mitä luulin hallitsevani alkaakin pumpata kehooni lämpöä. ,posket punoittavat. Pehmeys hiipii lihaksiin kun läheisyytesi kietoo minut pumpuliin ja alan leijua keveänä miltei painottomana.Aja taju katoaa. Mutta sitten,hetken päästä olet taas poissa. Ja jokin sisälläni huutaa ,älä lähde ,Älä mene .Mutta sinä menet, loittonet kauemmas viimein katoat sinne minne kuulutkin..Mutta jotakin sentään jätit ,hymyn ,pienen palasen iloisuuttasi ,pienen mukavan sanasen tai jopa jutun mitä kannan hymyillen muistoissani . Elämä palaa taas kuitenkin omiin arkisiin uomiinsa . Taidan olla hassu mutta niinhän ne ihastuneet tapaavat olla. Toivottavasti sanani tavoittavat sinut edes täällä. Sillä en todellakaan tohdi niitä sinulle ääneen sanoa vaikka haluaisinkin.