Oikea vanhin siskoni

Se luuli silloin sitä miehekseen. Se ei ollut. Ei kukaan tajunnut. Eikä muutkaan tajua. Suomessa. Ollaan Suomessa! Kukaan ei usko miten sairasta ihminen voi tehdä toiselle. Miten sairas on tämä maailma.

Hyvin pieniä lapsia on vankeina. En jaksa sitä tietoa. Millainen sadisti asuu normaalilta näyttävien päässä? Tiedätkö miltä tuntuu, kun välillä unohtaa ettei se ole oikea sisko. Se johon voi luottaa aina. Miltä tuntuu kun sen tilalla onkin selkäänpuukottava rikollinen.

Mikä niiden aivojen tilalla on? Jos se on se nuorin sen oma poika niin lähden ja otan sen mukaani. Tuntuuko missään? Minä toivon että yksikään näistä teineistä jotka on mukana ei saisi koskaan lapsia. Tietävätkö he todella missä ovat mukana? Heille on tehtävä se selväksi. Että pieniä lapsia on vankeina heidän takiaan. Jos ihmismonistin on keksitty niin mihin unohtui moraali ja empatia? Psykopaattien juhlaa.

Kai mun mieli suojeli siltä tiedolta ettei he ole oikeat. Halusin heidän olevan. Anteeksi oikeat. Antakaa anteeksi paska äitimme joka on luovuttanut liian monta kertaa. Joka ehkä olisi päässyt läpi jos olisi aiemmin tajunnut. Yksi oli karhuryhmän jäsenkin. Sen tilanteen missasin niin pahasti.

Olen katsellut sen karhuryhmän dokumentin. Tunnistin sen kyllä. Se saattoi olla aito, koska tilalla oli enää kopio.

Eli käytännössä koko poliisivoimien tärkeimmät resurssit on kohta kopioiden hallussa. Poliisin hallitus, KRP jne.

Jos tämän päämäärä on poliittinen niin Marin ajaa Suomea Natoon. Koko yhteiskunta voidaan halvauttaa. Tän sortin sketsihuumori uppoo ehkä akselilla Kiina ja Intia. Yritän vain miettiä mikä tässä on päämäärä. Ikäänkuin sillä olisi väliä.

KRP:ssä nuoren rikostutkijan Lehtola, Lehtinen tms ja kaksiosainen etunimi Marja-Leena tai jotain sinnepäin: hoidetaan nämä rikokset virka-ajalla. Pienet lapset kyseessä.

En ole tavannut oikeita lapsiani toukokuun alun jälkeen. Silloin tapasin täällä kerran. Missä mun pienet on?

Lapseni taistelkaa! En koskaan uskonut että elämässänne joutuisitte rikoksen uhriksi. Antakaa anteeksi etten pystynyt suojelemaan. Osaattehan rukoilla. Minä uskon Jumalaan ja Timoon kuin vuoreen. Minun äitini on hauras ja herkkäkin mutta luulen että hänen aivonsa sulkevat kaiken täysin pois. Ehkä niin on parempi. Sirarukseni taistelkaa. PikkuAnna. Olen pahoillani siitä sadomasosta. Tajusin että se oli vain hakkeroitua. Jos saan kopiolapset niin niiden takia en taistele. Minulle kelpaa vain aidot.

Omilla vartiopaikoillanne. Kaiken tämän hukuttavan huolen keskellä. Taistellaan vielä. Daavid on ollut Goljatia vastaan valtavan ylivoiman edessä. Vastustaja on ollut täysin ylivoimainen. Mutta Daavid voitti Goljatin. Se kertomus on tämä kertomus. Meidän pitää jaksaa yrittää. Uskoa. Joku meistä voi päästä läpi. Tiedän, että te kaikki yritätte. Ehkä enemmän kuin minä. Anteeksi lannistumiseni. Joku päivä on heille tuomion päivä. Yhdennäköisyys on vain tekniikkaa, äänitekniikka on vain tekniikkaa.

Jos vain tietäisin missä ihmiset asuu niin oisin voinut yrittää enemmän. Jos minulla olisi Tiinan rohkeus lähestyä ihmisiä olisi ehkä jo päästy läpi. Tai tarvitsisin apua muilta. Heta missä olet?

En taida olla autistikaan. Kiusaamisen jäljet vain nousi pintaan. Taistelen niitä vastaan. Huomaan uhriutumisen. Henttonen ei ole voinut vastata niin kyynisesti. Sekin taisi olla hakkeroituna jo. Outoa. Suvista oli kopio istumassa telkan ääressä. Kävin teillä.

Haluaisin sanoa kaikille tutuille. Jos tässä käy huonosti. Että on ollut hienoa tuntea teidät kaikki. Toiset huonommin ja toiset paremmin ja vaikka ette olisi olleet elämässäni hetkeen. Olen iloinen että olen tuntenut teidät. Sinutkin Eeva vaikket aidosti muistaisi. Sinut Sanna. Toivottavasti älylläsi saadaan enemmän aikaa. Katja. Auli. Sinulle Tiina ja Maria. En ole osannut tunteita näyttää. Kuitenkin kaikki keskusteluryhmät on olleet todella tärkeitä. Mulle on ollut tärkeää tulla hyväksytyksi. Kiitos kaksosäideille siitä että olette olleet olemassa ja tukena. Ehkä olisin kelvannut kokonaisena.

Maailma ympärillämme on edelleen aito. Kopioiden määrästä huolimatta. Huolimatta siitä että aidot läheiset ovat vankeina. Joku pääsee läpi. Jonain päivänä.

Taina. Minä haluan sanoa että olet hyvä hoitaja.

Rakkaani ikävöin teitä. Minuun sattuu niin paljon. Tunnen teidän hätänne. Miten Jumala sallii tämän? Olen tuntenut syyllisyyttä, valtavaa syyllisyyttä siitä että toin teidät näin pahaan maailmaan. Mutta sisarukseni ovat samassa tilanteessa. Halusin teitä suojella kaikelta mutta ensin oli korona, sen tuomat pelot ja oma väsymys kaiken keskellä. Juuri kun alkoi helpottaa niin tämä sairas näytelmä jossa ei ole mitään muuta kuin sairaita ihmisiä. Minun on ikävä teitä aidot lapseni. Niin ikävä. Saisinpa olla kanssanne. Minulla ei ole maailmassa enää ketään. Ketään jonka tuntisin. Siinä on 7 miljardia ventovierasta. Minuun sattuu. Niin paljon.

En tiedä miten kauan jaksan sen tiedon kanssa olla että lapseni kärsivät. Aidot lapseni. Tänään 18. Heinäkuuta olen hengissä. Rakas Jumala. Pidä lapsistani huolta. Olen heidän kanssaan koko sielustani. Juuri kun tuntui että alkoi helpottaa sen eristyksen ja koronan jälkeen normielämään kiinni niin kaikki tämä epätodellinen rikosvyyhti tähän päälle. Se suru kuristaa minua. Katsoin teidän kuvianne. Tiedän että halusin olla parempi äiti että uupumus vei voimavaroja mutta minä rakastan teitä. Haluan teille aina parasta. Auta Jumala auta.

Minun on ikävä sinua äiti. Minun on ikävä sinua isä. Minun on ikävä teitä sisarukseni. Haluan tämän vain päättyvän. Tämä on paha painajainen. Meillä oli niin kivoja juttuja lasten kanssa. Retkiä, takapihalla telttailua, itse keksittyjä satuja. Anteeksi että olin liian kireä. Vapaata oli liian vähän enkä jaksanut sitä tarpeeksi järjestää. Olihan meillä hienoja juttuja silti. Minä itken nyt, itken koska olette rikoksen uhreina myös. Minuun sattuu niin perkeleesti.