Lupasi tuo mieheni Riepu-Petteri 41v minulle ostaa uusia vaatteita, kun naimisin menimme.

Kaikki vaatteeni ovat reilut 20 vuotta vanhoja, koska menin vuonna 2000 naimisiin ja minulla on yhä käytössä vain vaatteet, jotka sain kotoa mukaani kun lapsuudenkodistani miehelään eli mieheni kotiin muutin. Rahaa kuin ei koskaan ole tarpeeksi eikä se aina tahdo edes riittää ruokaan, niin ei sitä ole niin vähäpätöiseen asiaan kuin minun vaatteisiin. Ihan rääsyinä kaikki vaatteeni jo ovat, hääpukukin niin rikki ja likainen, että hyvä että navettaan edes se päällä kehtaa mennä, kun lehmätkin sille nauravat. Mahtanenko koskaan saada ehyttä paitaa ja uutta kirkkohamettakaan vaan näissä rääsyissäkö minut hautaankin laitetaan, sitä en tiedä. Vaikka kun aina kotona olen, töitä vain teen sekä lapsia ja eläimiä hoidan, niin ei tässä vaatteilla tarvitse kodeilla. Ei noilla lapsiraukoillakaan ole kuin rikkinäiset ja likaiset lapsenpaidat päällä kun niitä ei viikkokausiin ole pesty? Kuka muka ehtisi pesemään ja kun ei ole puhtaita paitoja heille pesun ajaksi päälle pistää, niin miten ne pesisikään kun joutuisivat lapset olemaan ihan ilkosen alasti silloin. Eikä meillä ruokaakaan ole juuri lainkaan. Muutama reikäleipä enää leipätangossa roikkumassa, peräisessä puolityhjä kunnalta köyhäinapuna saatu 60 kilon ruisjauhosäkki, 2 kertaa päivässä syömme suurustettua perunoista, nauriista, pavuista ja linsseistä keitettyä keittoa ja kolmelle pienimmälle lapselle on 2 kertaa päivässä pieni mukillinen maitoa. Onneksi kohta pääsee marjoja ja sieniä keräämään ja yrittävät nuo lapsetkin parhaansa mukaan auttaa kun ongella käyvät, että sunnuntaisin saadaan vähän suolakalaa, mutta esimerkiksi kahvia ei ole juotu sitten juhannukseen kun sokeri ja kahvi ovat sellaisia ylellisyystuotteita, että ei köyhällä ole niihin varaa kun hyvin voivat olla ilmankin. Niin herrat ja parempiosaiset kuten pappi, lukkari ja nimismies sanovat.



T: Yrtti-Maaria Ryysy-Joosepintytär 38v.