Serotoniiniteoria on debunkattu

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Anonyymi kirjoitti:

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Lue lisää

Kuinka moni su mielestä?
Masennus on nykyään yleisin syy jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle.
Jos tuo su väite pitää paikkansa tää kuulostaa aikas oudolta.
Jos masennuslääkket ovat hyviä ja tehokkaita hoitamaan masennusta miten tilanne voi olla tämä?

https://yle.fi/uutiset/3-11895777

Anonyymi kirjoitti:

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Lue lisää

https://www.stara.fi/2018/04/03/magnesium-auttaa-masennukseen-jopa-paremmin-kuin-reseptilaakkeet/

Magnesiumia ennemmin kuin lääkettä.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.stara.fi/2018/04/03/magnesium-auttaa-masennukseen-jopa-paremmin-kuin-reseptilaakkeet/

Magnesiumia ennemmin kuin lääkettä.

Lue lisää

Magnesiumia on aika tavalla sivuvaikutuksia ja sitä ei tartte ottaa jos ei ole puutosta siitä

Anonyymi kirjoitti:

Magnesiumia on aika tavalla sivuvaikutuksia ja sitä ei tartte ottaa jos ei ole puutosta siitä

Riippuu magnesiumin muodosta mitkä ne haitat on.
Magnesiumoksidi on kaikista huonointa ja aiheuttaa jossain määrin mahavaivoja ei sen kummempaa.
Magnesiummalaatti-glysinaatti ja tauraatti ei ole aiheuttanut mulle mitään haittaa.

Eihän sitä serotoniini valmisteitakaan kandee käyttää ennen kuin on todettu se puutostila labrakokeella.

Anonyymi kirjoitti:

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Lue lisää

Meta-analyyseista (joita on tehty lukuisia vuosikymmenten aikana) on ajat sitten havaittu, että SSRI-lääkkeet ja muut masennuslääkkeet ylipäätään ovat tehokkaita masennuksen hoidossa. Sitä ei ole kukaan koskaan kiistänytkään. Koska masennuksen hoitoa arvioidaan erinäisillä oireita pisteyttävillä skaaloilla, ei lääkkeiden suoraa vaikutusta ihmisen neurobiologiaan koskaan voida tulkita vasteiden perusteella. Ero plasebolla aiheutettujen vasteiden ja lääkkeillä tuotettujen vasteiden välillä ovat kuitenkin täysin minimaalisia, keskimäärin alle 2 pistettä HAM-D skaalalla, kun löysemmilläkin kriteereillä pitäisi olla vähintään kolme ja tiukemmilla seitsemän pistettä eroa, jotta ero olisi edes havaittavissa eli kliinisesti merkitsevä. Lääkkeet on hyväksytty markkinoille tilastollisen merkitsevyyden, ei kliinisen merkitsevyyden perusteella. Kokeita on voitu tehdä toistuvasti niin monta kuin on haluttu, julkaisupakkoa ei ole ollut. Masennuslääketutkimuksessa julkaisuharha onkin aivan valtava, ja sen vaikutus on huomattava. Jos puolia tutkimuksista ei julkaista siksi, että ero ei ole edes tilastollisesti merkitsevä valitulla riskitasolla (eli on liian suuri riski, että ero johtuu sattumasta), niin mitä luulet, että kuinka todennäköisesti lääkkeet tuottavat riittävän suuren eron suhteessa plaseboon ollakseen edes havaittavissa potilaan voinnista? Tämän julkaisuharhan jollakin tasolla huomioivat meta-analyysit ovat tuottaneet tuloksia, että ero kliinisessä merkitsevyydessä ei ole mitenkään riippuvainen lääkkeen oletetuista vaikutusmekanismeista. Esimerkiksi tianeptiini, joka tehostaa serotoniinin takaisinottoa, on yhtä tehokas kuin SSRI-lääkkeet. Tämä ei selity yksilöllisillä eroilla, koska vaihtelua tuloksissa on aivan liian vähän. Myös muut kuin masennuslääkkeet tuottavat saman tasoisia vasteita. On aivan loogista ja ilmeistä, että syynä on se, että plasebo, joka tuottaa huomattavan hyvän vasteen masennuksen oireita mittaavilla skaaloilla, selittää aivan kaiken noiden tehosta. Pienet erot ovat vain sokkoutuksen purkautumisesta johtuvia, eikä niillä ole mitään merkitystä eikä selitysvoimaa kokonaisvasteen selittämisessä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/

Tuossa aloittajan linkkaamassa meta-analyysissa arvioitiin tutkimuskatsauksia AMSTAR 2 -kriteereillä. Meta-analyysit kieltämättä olivat luokattoman huonoja noiden kriteerien mukaan -69 % katsauksista ja meta-analyyseista ei esimerkiksi lainkaan arvioinut harhan riskiä tutkimuksissa! Suurin osa 11/ 17 meta-analyysista ja katsauksesta täyttänyt edes puolia AMSTAR 2-kriteereistä. Tämän tasoiseen tutkimusnäyttöön sinun kaltaiset hoitoalan ammattilaiset kuitenkin nojaavat hoitokäytäntönsä, koska parempaa ei ole olemassa. Oletko koskaan ajatellut, millainen eettinen ongelma ja turvallisuuriski noin heikkotasoinen lääketiede on potilaille, joita hoidatte? Hoito perustuu lähes tulkoon Jeesus pelastaa -kaltaisiin uskomuksiin, jossa omat kognitiiviset vinoumat ja kokemus yleistetään ja heijastetaan koskemaan ihmisiä, joiden hengen ja terveyden kanssa leikitte. Vielä vaarallisempaa tuo on silloin, kun hoidetaan erityisen heikossa asemassa olevia ihmisiä, joilla ei ole asemansa tai toimintakykynsä puolesta kykyä puolustautua eikä tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Meta-analyyseista (joita on tehty lukuisia vuosikymmenten aikana) on ajat sitten havaittu, että SSRI-lääkkeet ja muut masennuslääkkeet ylipäätään ovat tehokkaita masennuksen hoidossa. Sitä ei ole kukaan koskaan kiistänytkään. Koska masennuksen hoitoa arvioidaan erinäisillä oireita pisteyttävillä skaaloilla, ei lääkkeiden suoraa vaikutusta ihmisen neurobiologiaan koskaan voida tulkita vasteiden perusteella. Ero plasebolla aiheutettujen vasteiden ja lääkkeillä tuotettujen vasteiden välillä ovat kuitenkin täysin minimaalisia, keskimäärin alle 2 pistettä HAM-D skaalalla, kun löysemmilläkin kriteereillä pitäisi olla vähintään kolme ja tiukemmilla seitsemän pistettä eroa, jotta ero olisi edes havaittavissa eli kliinisesti merkitsevä. Lääkkeet on hyväksytty markkinoille tilastollisen merkitsevyyden, ei kliinisen merkitsevyyden perusteella. Kokeita on voitu tehdä toistuvasti niin monta kuin on haluttu, julkaisupakkoa ei ole ollut. Masennuslääketutkimuksessa julkaisuharha onkin aivan valtava, ja sen vaikutus on huomattava. Jos puolia tutkimuksista ei julkaista siksi, että ero ei ole edes tilastollisesti merkitsevä valitulla riskitasolla (eli on liian suuri riski, että ero johtuu sattumasta), niin mitä luulet, että kuinka todennäköisesti lääkkeet tuottavat riittävän suuren eron suhteessa plaseboon ollakseen edes havaittavissa potilaan voinnista? Tämän julkaisuharhan jollakin tasolla huomioivat meta-analyysit ovat tuottaneet tuloksia, että ero kliinisessä merkitsevyydessä ei ole mitenkään riippuvainen lääkkeen oletetuista vaikutusmekanismeista. Esimerkiksi tianeptiini, joka tehostaa serotoniinin takaisinottoa, on yhtä tehokas kuin SSRI-lääkkeet. Tämä ei selity yksilöllisillä eroilla, koska vaihtelua tuloksissa on aivan liian vähän. Myös muut kuin masennuslääkkeet tuottavat saman tasoisia vasteita. On aivan loogista ja ilmeistä, että syynä on se, että plasebo, joka tuottaa huomattavan hyvän vasteen masennuksen oireita mittaavilla skaaloilla, selittää aivan kaiken noiden tehosta. Pienet erot ovat vain sokkoutuksen purkautumisesta johtuvia, eikä niillä ole mitään merkitystä eikä selitysvoimaa kokonaisvasteen selittämisessä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/

Tuossa aloittajan linkkaamassa meta-analyysissa arvioitiin tutkimuskatsauksia AMSTAR 2 -kriteereillä. Meta-analyysit kieltämättä olivat luokattoman huonoja noiden kriteerien mukaan -69 % katsauksista ja meta-analyyseista ei esimerkiksi lainkaan arvioinut harhan riskiä tutkimuksissa! Suurin osa 11/ 17 meta-analyysista ja katsauksesta täyttänyt edes puolia AMSTAR 2-kriteereistä. Tämän tasoiseen tutkimusnäyttöön sinun kaltaiset hoitoalan ammattilaiset kuitenkin nojaavat hoitokäytäntönsä, koska parempaa ei ole olemassa. Oletko koskaan ajatellut, millainen eettinen ongelma ja turvallisuuriski noin heikkotasoinen lääketiede on potilaille, joita hoidatte? Hoito perustuu lähes tulkoon Jeesus pelastaa -kaltaisiin uskomuksiin, jossa omat kognitiiviset vinoumat ja kokemus yleistetään ja heijastetaan koskemaan ihmisiä, joiden hengen ja terveyden kanssa leikitte. Vielä vaarallisempaa tuo on silloin, kun hoidetaan erityisen heikossa asemassa olevia ihmisiä, joilla ei ole asemansa tai toimintakykynsä puolesta kykyä puolustautua eikä tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Lue lisää

Vielä lisätäkseni, että jos tutkimuskatsauksessa ei ole arvioitu harhan riskiä, niin ei voi ainakaan tehdä oletusta, että tutkimustulokset tukisivat oikeasti esitettyä hypoteesia serotoniinivajeesta masennuksen taustalla. Päin vastoin, on todennäköistä että harhan riski on tuollaisiin meta-analyyseihin sisällytetyissä tutkimuksessa erityisen suuri eli tutkimukset liiottelevat, eivät vähättele tutkimustuloksia. Pienen otoksen tutkimuksissa tämä on erityisen suuri ongelma, koska julkaisuharhan johdosta vain väärät positiiviset tulokset julkaistaan ja negatiiviset jätetään julkaisematta, mikä antaa valtavan inflatorisen kuvan tutkimustulosten efektikoista. Tämä ilmiö selittää sen, miksi jotkut uskovat esimerkiksi ADHD:n, masennuksen tai psykoosisairauksien taustalla olevan jotain spesifeja aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeamia. Et voi tehdä tästä johtopäätöstä, että julkaistut tutkimukset vähättelevät mahdollista näyttöä esimerkiksi serotoniinivajeesta masennuksen taustalla, vaan aivan päin vastoin. Tämä siksi, että tutkijat eivät taloudellisista ja muista syistä julkaise negatiivisia tutkimustuloksia.

Anonyymi kirjoitti:

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Lue lisää

Jos jotkut ovat saaneet elämänsä kuntoon psykiatrian lääkkeillä, hyvä niin. Kaikki eivät ole olleet ihan yhtä onnekkaita. Lyhytaikainen lääkitys, jonka vaikutuksia oikeasti seurataan koko lääkityksen keston ajan, voi usein olla ihan ok. Minun kohdallani se oli noin 20 vuotta kestänyt lääkekoukku ilman mitään seurantaa viimeisten 15 vuoden aikana. Tämä ei ole hoitoa, vaan epäinhimillistä kidutusta ja pahoinpitelyä. Se, että joku satunnainen lääkäri joskus kerran viidessä vuodessa kysyy, toimiiko lääke, ei ole hoidon seurantaa. Jos hoitoalan ihmisenä osaat yhtään asettua toisen ihmisen asemaan, lienet kanssani samaa mieltä.

Niin, eihän masennuslääkettä ole pakko syödä niinkuin ei heroinistinkaan ole pakko käyttää heroiinia.

Uskallan väittää, että tämä nyt esillä oleva tutkimus on tieteellinen läpimurto. Siitä uutisoidaan jo maailmalla laajasti, mutta Suomen valtamedia vain on hiljaa.

Potilaille valehtelun serotoniinivajeesta masennuksen aiheuttajana on nyt jo korkein aika loppua.

Anonyymi kirjoitti:

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Lue lisää

Lopeta nuo lapsellisuudet. Oletko ihan itse keksinyt että ihmisessä olisi jotain serotoniinia?
Ei ole. Ei minussa ainakaan. Eikä muissakaan jolleivät sellaista itseensä hanki. Mutta se on vaarallista.
Oletko varma ettei se ollut sakkariiniä tai samariinia?

Anonyymi kirjoitti:

Magnesiumia on aika tavalla sivuvaikutuksia ja sitä ei tartte ottaa jos ei ole puutosta siitä

Elä puhu paskaa kun et mitään tiedä.Ymmärrät itekki että lääkityshoidossa sivuvaikutukset ovat suuremmat mitä biokemiallisessa hoidossa on.

Anonyymi kirjoitti:

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Lue lisää

Laita hoitoalan ihmisenä ne lääketieteelliset objektiiviset todisteet ja faktat pöytään että psykiatrinen lääkitys on hoitanut potilaan terveeksi ja kuntoon?

Anonyymi kirjoitti:

https://www.stara.fi/2018/04/03/magnesium-auttaa-masennukseen-jopa-paremmin-kuin-reseptilaakkeet/

Magnesiumia ennemmin kuin lääkettä.

Lue lisää

Magnesiumista suomeksi: https://youtu.be/Cng4-A5Hd4U



ja englanniksi: https://youtu.be/3rxhBQgK04Q

😗

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka moni su mielestä?
Masennus on nykyään yleisin syy jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle.
Jos tuo su väite pitää paikkansa tää kuulostaa aikas oudolta.
Jos masennuslääkket ovat hyviä ja tehokkaita hoitamaan masennusta miten tilanne voi olla tämä?

https://yle.fi/uutiset/3-11895777

Lue lisää

Ei masennuksesta jäädä eläkkeelle, mutta jos erehtyy masennuslääkkeisiin, on pakko jäädä eläkkeelle. Se hajoittaa aivot.

Anonyymi kirjoitti:

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Lue lisää

Minä taas olen seurannut läheltä, kuinka työhönsä vakavasti suhtautunut ihminen otti hommiensa muutokset ja esimiesten sanomiset turhan vakavasti. Hänen käskettiin mennä lääkäriin, eikä esittää eriäviä mielipiteitä. Työterveys teki työnantajan määräämää työtä eli totesi työntekijän masentuneeksi. Seurasi rankka lääkitys ja pitkät sairaslomat.

Hän ei palannut koskaan entiselleen, vaan muuttui välinpitämättömäksi, lihoi niin, että sai kaikki ylipainon liitännäissairaudet ja niihin lääkkeet. Myös psyykelääkitystä jatkettiin, mutta lääkkeiden pitoisuutta elimistössä saati potilaan vointia ei seurattu. Tuli myrkytyksiä ja tuli maniaa, johon hoitojaksoja ja uusia lääkkeitä.

Samanlaisia kohtaloita on paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Ei masennuksesta jäädä eläkkeelle, mutta jos erehtyy masennuslääkkeisiin, on pakko jäädä eläkkeelle. Se hajoittaa aivot.

Ja siis yhteiskunta maksaa tämän lystin.
Miksi kukaan ei herää tähän oikeean todellisuuteen?
Pitäs tehä äkkiä radikaali muutos potilaitten hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Minä taas olen seurannut läheltä, kuinka työhönsä vakavasti suhtautunut ihminen otti hommiensa muutokset ja esimiesten sanomiset turhan vakavasti. Hänen käskettiin mennä lääkäriin, eikä esittää eriäviä mielipiteitä. Työterveys teki työnantajan määräämää työtä eli totesi työntekijän masentuneeksi. Seurasi rankka lääkitys ja pitkät sairaslomat.

Hän ei palannut koskaan entiselleen, vaan muuttui välinpitämättömäksi, lihoi niin, että sai kaikki ylipainon liitännäissairaudet ja niihin lääkkeet. Myös psyykelääkitystä jatkettiin, mutta lääkkeiden pitoisuutta elimistössä saati potilaan vointia ei seurattu. Tuli myrkytyksiä ja tuli maniaa, johon hoitojaksoja ja uusia lääkkeitä.

Samanlaisia kohtaloita on paljon.

Lue lisää

Valitettavan usein pitkäaikaiset lääkehoidot johtavat juuri tällaiseen lopputulokseen.

Anonyymi kirjoitti:

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Lue lisää

Joskus lyhyt lääkitys voi olla paikallaankin, mutta nimenomaan lyhyt, ei vuosikausien.
Tueksi kyllä tarvitaan paljon muutakin, terapiaa, keskustelua, ymmärrystä, kuuntelemista, kuulemista, jne.
Lääkkeet yksistään eivät auta mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Näin hoitoalan ihmisenä voin sanoa että moni ihminen on saanut lääkkeillä elämänsä taas kuntoon , joten näitähän tutkitaan paljon ja sitten on hyvä katsoa kaikkien tutkimusten alku lähde , ja miten suurella kapasiteetilla tutkimus on tehty. Ja mitkä tekevät tieteellisiä tutkimuksia
Usein pikkuiset ryhmät tutkitaan ja siitä ei tule todellista tulosta

Lue lisää

Usein ne pikkuiset ryhmät onkin lääketeollisuuden tutkimuksia, joissa ei akateemisen ja tieteellisen tutkimuksen metodit saati niistä tulevat lääketeollisuudelle epäedulliset tulokset paljoa merkkaa mitään.

Ihan vain sivukysymyksenä haluan kysyä, huom! en provodoida.. tullut muutama kerta oltua osastolla ja siellä tosiaan hoitajat viettää kaiken työaikansa tietokoneilla poislukien ruuan jakelu ja lääkintä potilaille. Niin haluisin näin tarkkailevana ihmisenä kysyä, että suollatteko te hoitajat tosiaan työajalla sairaaloissa näitä psykiatriaa ja lääkkeitä tukevia kommentteja nettiin ja mitätöitte kaiken kritiikin psykiatriaa kohtaan, vai teettekö te sitä ihan ilmaisiksi sitten vapaa-ajalla?

Masennus lääkkeet ovat alussa sellaisia että ne saattaavat pahentaa entisestään ihmisen vointia , mutta se on ohimenevää, joten moni lopettaa muutaman päivän päästä juuri siksi kun heille ei ole selitetty että lääke vaikuttaa siten.
Ja sitten taas kovaa vauhtia nettiin haukkumaan hoitoa, kun ei itse ymmärretä miten lääkkeet toimii.

Anonyymi kirjoitti:

Masennus lääkkeet ovat alussa sellaisia että ne saattaavat pahentaa entisestään ihmisen vointia , mutta se on ohimenevää, joten moni lopettaa muutaman päivän päästä juuri siksi kun heille ei ole selitetty että lääke vaikuttaa siten.
Ja sitten taas kovaa vauhtia nettiin haukkumaan hoitoa, kun ei itse ymmärretä miten lääkkeet toimii.

Lue lisää

Biokemiallisilla hoito yhdistelmillä mitä saa ilman reseptiä ei ole mitään tämmöstä ongelmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Masennus lääkkeet ovat alussa sellaisia että ne saattaavat pahentaa entisestään ihmisen vointia , mutta se on ohimenevää, joten moni lopettaa muutaman päivän päästä juuri siksi kun heille ei ole selitetty että lääke vaikuttaa siten.
Ja sitten taas kovaa vauhtia nettiin haukkumaan hoitoa, kun ei itse ymmärretä miten lääkkeet toimii.

Lue lisää

Osaatko sinä selittää tämän mekanismin, että miksi serotoniinin takaisinottoon oletusarvoisesti välittömästi vaikuttavat lääkkeet aiheuttavat ensin pahaa oloa ja vasta sitten oletettavasti parantavat mielialaa? Oikeastihan edes lääketieteen asiantuntijat eivät ymmärrä lääkkeiden vaikutusmekanismeja, eikä monet SSRI lääkkeet edes vaikuta pelkästään mitenkään selektiivisesti serotoniinin, vaan myös noradrenaliiniin ja dopamiiniin. Psychiatric Timesissa eräs lääketieen tohtori summaa hypoteesit eroavuuksiin lääkkeiden vaikutusajassa seuraavasti:

" -- 7 sources of heterogeneity in the actual time course of antidepressant response: (1) variation in drug pharmacodynamics and mechanism of action; (2) clinical heterogeneity within the diagnosis of “major depressive disorder”; (3) variability in the measured dimensions of clinical improvement (eg, psychic versus somatic symptoms of depression); (4) variability in plasma levels of antidepressants; (5) biologic variability in neuronal sensitivity to antidepressants, perhaps at the level of the gene; (6) sensitivity to early but secondary neurochemical effects of antidepressants; and (7) differences between “early” antidepressant responders (eg, within 3 to 5 days of drug initiation) and “early early” responders (eg, those who feel “much better” after just 1 day of treatment)."

https://www.psychiatrictimes.com/view/antidepressant-response-time

Kun puhutaan häiriöstä, jonka kappa-arvo on DSM-V mukaan 0.28 eli toisin sanoen voi varmuudella todeta, että reippaasti yli puolet diagnooseista on ns. vääriä, niin onhan se vähän hupsua puhua tuon oireyhtymän lääkehoidon vasteen takana olevista neurobiologisista mekanismeista. Edes oiretasolla kyseessä ei ole mitenkään koherentti häiriö, miten ihmeessä se olisi sitä neurobiologisesti. Jos toinen lääkäri diagnosoi sinulla masennuksen ja toinen lievän aivovaurion, niin ovathan ne nyt oletusarvoisesti aika eri asioita neurobiologisellakin tasolla.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Anonyymi kirjoitti:

Osaatko sinä selittää tämän mekanismin, että miksi serotoniinin takaisinottoon oletusarvoisesti välittömästi vaikuttavat lääkkeet aiheuttavat ensin pahaa oloa ja vasta sitten oletettavasti parantavat mielialaa? Oikeastihan edes lääketieteen asiantuntijat eivät ymmärrä lääkkeiden vaikutusmekanismeja, eikä monet SSRI lääkkeet edes vaikuta pelkästään mitenkään selektiivisesti serotoniinin, vaan myös noradrenaliiniin ja dopamiiniin. Psychiatric Timesissa eräs lääketieen tohtori summaa hypoteesit eroavuuksiin lääkkeiden vaikutusajassa seuraavasti:

" -- 7 sources of heterogeneity in the actual time course of antidepressant response: (1) variation in drug pharmacodynamics and mechanism of action; (2) clinical heterogeneity within the diagnosis of “major depressive disorder”; (3) variability in the measured dimensions of clinical improvement (eg, psychic versus somatic symptoms of depression); (4) variability in plasma levels of antidepressants; (5) biologic variability in neuronal sensitivity to antidepressants, perhaps at the level of the gene; (6) sensitivity to early but secondary neurochemical effects of antidepressants; and (7) differences between “early” antidepressant responders (eg, within 3 to 5 days of drug initiation) and “early early” responders (eg, those who feel “much better” after just 1 day of treatment)."

https://www.psychiatrictimes.com/view/antidepressant-response-time

Kun puhutaan häiriöstä, jonka kappa-arvo on DSM-V mukaan 0.28 eli toisin sanoen voi varmuudella todeta, että reippaasti yli puolet diagnooseista on ns. vääriä, niin onhan se vähän hupsua puhua tuon oireyhtymän lääkehoidon vasteen takana olevista neurobiologisista mekanismeista. Edes oiretasolla kyseessä ei ole mitenkään koherentti häiriö, miten ihmeessä se olisi sitä neurobiologisesti. Jos toinen lääkäri diagnosoi sinulla masennuksen ja toinen lievän aivovaurion, niin ovathan ne nyt oletusarvoisesti aika eri asioita neurobiologisellakin tasolla.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Lue lisää

Olen usein pohtinut serotoniinin takaisinoton estäjiä, joita jotkin lääkkeet ovat.
Tuo esto-sana viittaa loogisesti ajateltuna siihen, ettei sinne aivoihin pääse pois karannut serotoniini takaisin.
Vai onko mulla vain naisen logiikka ?

Aivoissahan kyllä on serotoniinia, se on mielihyvää aiheuttava aine.
Ja loogisesti ajateltuna ihminenhän voi masentua, kun mielihyvää aiheuttava aine käy vähiin.

Siltikään en ole kovin lääkemyönteinen ihminen, mielihyvää saa muista asioista kenties paljon tehokkaammin.
Masentuneena on ehkä vaikeaa kokea mistään sitä mielihyvää.
Aika ja keskusteluapu toimisivat ehkä paljon paremmin.

Tuo serotoniinipaska on juuri sitä itseänsä, keksittyä oletustiedettä, naurettavaa satuilua.

Jonku pitäs kääriä hihat ja mätkästä kunnolla lättyyn jokaista psykiatrian henkilökuntaa että oppis ymmärtämään että lääkityksellä ei ratkaista kaikkien ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Jonku pitäs kääriä hihat ja mätkästä kunnolla lättyyn jokaista psykiatrian henkilökuntaa että oppis ymmärtämään että lääkityksellä ei ratkaista kaikkien ongelmia.

Lättyyn mätkäisemällä ei ne omatkaan ongelmat ainakaan paremmiksi muutu.
Omat mielipiteet voi ilmoittaa ihan puhetasolla, ei kannata heittäytyä aggressiiviseksi tai muuten hankalaksi.

Jos toisia vastaan alkaa käyttäytyä huonosti, niin kyllä yleensä saa samaa omaankin niskaan.

Sitä minäkin kovasti ihmettelen.

Mutta ei kaikissa tapauksissa.