mikään. täällä kun lueskelee näitä viestejä, niin tulee sellainen olo, että kaikkihan mulla on periaatteessa hyvin, mutta ei sitten kuitenkaan.
Olen kerran aikasemmin sairastunut masennukseen/burn outtiin ja juoksin psykologilla kertomassa huoliani. Ei jäänyt mitenkään kauniita muistoja.Nyt pelkään että olenko samassa tilanteessa taasen.
25-vuotiaana elämä edessä. Heh, niin varmaan joo.
opiskelupaikka mulla on, tän kevään opinnot taas melkein paketissa ja ihan kohtalaisin arvosanoin. Kesätyöpaikan sain, mutta pelottaa jo nyt että miten siitä selviän, kun en ole koskaan sellaista työtä aikaisemmin tehnyt.
mies, mikä mies? Ei ole näkynyt täälläpäin. Eikä sitä kusipäätä,joka mua pyörittää, voi mieheksi kutsua. Perhe, musta tuntuu et mun vanhemmat on kuunnelleet tarpeeksi mun sekoiluja,enkä voi uskoutua kenellekään.
Ei vaan huvita mikään, ei jaksa. Mikään ei tunnu miltään. elämä, mikä elämä? minä istun koneen ääressä ja se siinä. vihaan kevättä ja kaikkia näitä allergioita, ole siinä sitten onnellinen kun henki ei kulje.
tuntuu vaan että kaikilla muilla on kaikki paremmin. kevättä rinnassa kaikilla kavereilla, mutta minulle ei riitä edes hippuja...
Olen kerran aikasemmin sairastunut masennukseen/burn outtiin ja juoksin psykologilla kertomassa huoliani. Ei jäänyt mitenkään kauniita muistoja.Nyt pelkään että olenko samassa tilanteessa taasen.
25-vuotiaana elämä edessä. Heh, niin varmaan joo.
opiskelupaikka mulla on, tän kevään opinnot taas melkein paketissa ja ihan kohtalaisin arvosanoin. Kesätyöpaikan sain, mutta pelottaa jo nyt että miten siitä selviän, kun en ole koskaan sellaista työtä aikaisemmin tehnyt.
mies, mikä mies? Ei ole näkynyt täälläpäin. Eikä sitä kusipäätä,joka mua pyörittää, voi mieheksi kutsua. Perhe, musta tuntuu et mun vanhemmat on kuunnelleet tarpeeksi mun sekoiluja,enkä voi uskoutua kenellekään.
Ei vaan huvita mikään, ei jaksa. Mikään ei tunnu miltään. elämä, mikä elämä? minä istun koneen ääressä ja se siinä. vihaan kevättä ja kaikkia näitä allergioita, ole siinä sitten onnellinen kun henki ei kulje.
tuntuu vaan että kaikilla muilla on kaikki paremmin. kevättä rinnassa kaikilla kavereilla, mutta minulle ei riitä edes hippuja...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Masennusta on kyllä ihmeen monella....oli vaikee saada psykologilta varattua aikaa lähiajoista....
Mä oon 16, ja täytän tänävuonna 17...joskus tuntuu siltä ettei musta ole mihinkään...:(
Opiskelut menee perseelleen ja ahdistaa muutenkin koko koulunkäynti...opettajat juttelee varmaan selän takana että "ei tosta tuu mitään"...
Vanhempien kanssa on muuten hyvä suhde mutta mä en jostain syystä uskalla kertoo niille omista asioistani...nyt se psykologi pyys mua kertomaan niille mun koulunvaihto suunnitelmastani....en usko että ne panee pahakseen mutta pettyy kyllä...
Mies asiat ei ole ihan mallillaan...petän exän kanssa sen nykyistä..tuntuu kamalalta.....
Netissä olen tavannu yhden jätkän....tykästyin siihen ja oon pitänyt yhteyttä yli puol vuotta puhelimen välityksellä...kuvaa en ole vielä saanut...sille olen lähettänyt...kesällä pitäis mennä kattomaan sitä....hiukan pelottaa jos se ei näytä hyvältä....pelottaa muutenkin hiukan ajatus että meen salaa täältä "korvesta" hesaan ja sieltä Kotkaan....jos matkalla tapahtuu jotain ni mä en anna itelleni koskaan anteeks...
Muistahan, että sinusta on johonkin, meistä kaikista on! Se koulu menee aina välillä huonosti ja välillä vielä huonommin, mutta sou what. Ei se ole koko elämä, ei ainakaan pitäisi olla.
Ole rohkea, puhu vanhempiesi kanssa: he kyllä varmasti tukevat sinua päätöksissäsi! Mutta niitä kouluja ei kyllä kannata kesken jättää...
Kyllä se aurinko vielä meillekin paistaa, pakko.